Päämi­nis­teri Petteri Orpon puhui Euroo­pan parla­men­tin täysis­tun­noissa Stras­bour­gissa 13.3.2024. Puhe muutos­va­rauk­sin. Alku­pe­räi­nen puhe pidetty englan­niksi.

Arvoisa puhe­mies, hyvä Roberta, 
arvoi­sat Euroo­pan parla­men­tin jäse­net, 
euroop­pa­lai­set ystä­vät,

Minulla on ilo olla täällä Euroo­pan parla­men­tissa, jossa olen vierail­lut monta kertaa aiem­min maa- ja metsä­ta­lous­mi­nis­te­rinä, sisä­mi­nis­te­rinä ja valtio­va­rain­mi­nis­te­rinä. Tänään olen täällä sekä Suomen päämi­nis­te­rinä että vannou­tu­neena euroop­pa­lai­sena, ja haluan kertoa teille millai­nen visio Suomella on krii­sin­kes­tä­västä, kilpai­lu­ky­kyi­sestä ja turval­li­sesta Euroo­pasta.

Elämämme histo­rial­lista aikaa, joka vaatii meiltä rohkeutta, yhte­näi­syyttä ja päät­tä­väi­syyttä.

Olemme palan­neet Euroo­pan yhden­ty­mi­sen perus­tei­siin: rauhan edis­tä­mi­seen ja arvo­jemme puolus­ta­mi­seen. Ukrai­nassa käyn­nissä oleva sota ei ole vain konflikti maan­osamme rajalla. Se on myös karu muis­tu­tus Euroo­pan rauhan haurau­desta. Se uhkaa juuri niitä peri­aat­teita, joille unio­nimme on raken­nettu.

Meidän euroop­pa­lais­ten on korkea aika havah­tua todel­li­suu­teen. Edes­sämme on suku­pol­veamme ja maan­osaamme määrit­tävä haaste.

Suomi ymmär­tää tämän ajan merki­tyk­sen, onhan meillä yli 1300 kilo­met­riä pitkä raja Venä­jän kanssa. Suomi ei ole koskaan kadot­ta­nut turval­li­suu­den ja puolus­tuk­sen punaista lankaa. Kylmän sodan päät­ty­mi­sen­kin jälkeen me pidimme kiinni uskot­ta­vasta ja itse­näi­sestä puolus­tus­ky­vystä. Emme päät­tä­neet Natoon liit­ty­mi­sestä kevein perus­tein, vaan päätök­semme oli selkeä osoi­tus sitou­tu­mi­ses­tamme Euroo­pan turval­li­suu­teen. Nyt voimme ilok­semme vihdoin­kin toivot­taa lähei­sen naapu­rimme Ruot­sin terve­tul­leeksi liit­to­kun­nan jäse­neksi.

Ukrai­nassa käytävä sota on herät­tä­nyt meidät kaikki todel­li­suu­teen. Emme enää koskaan saa olla riip­pu­vai­sia tois­ten toimit­ta­masta ener­giasta ja turval­li­suu­desta. Meidän on hoidet­tava oma puolus­tuk­semme. Puolus­tus­tuo­tan­tomme lisää­mi­nen, varau­tu­mi­semme paran­ta­mi­nen ja rajo­jemme vahvis­ta­mi­nen ovat yhtei­sen turval­li­suusark­ki­teh­tuu­rimme kriit­ti­siä tuki­pi­la­reita. Elämme aikaa, jona käytän­nössä kaikki poli­tii­kan alat liit­ty­vät turval­li­suu­teemme, ja ilman turval­li­suutta emme voi taata Euroo­palle vaurasta tule­vai­suutta.
Meille suoma­lai­sille EU on tärkein poliit­ti­nen ja talou­del­li­nen viite­ke­hys ja arvo­yh­teisö. Halli­tuk­seni on sitou­tu­nut vahvaan Euroo­pan unio­niin – unio­niin, joka toimii, eikä vain reagoi. Haluamme raken­taa unio­nin, joka huoleh­tii yhtei­sestä turval­li­suu­des­tamme ja toimii talou­temme hyväksi. Oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen yllä­pi­tä­mi­nen Euroo­passa on säilyt­tävä keskei­senä peri­aat­tee­namme.

Kerron seuraa­vaksi Suomen kolmesta pääkoh­dasta, jotka koske­vat Euroo­pan tule­vai­suutta ja seuraa­vaa toimi­kautta.

Meidän on ensin­nä­kin vahvis­tet­tava Euroo­pan stra­te­gista kilpai­lu­ky­kyä.
Talou­del­li­nen kilpai­lu­ky­kymme on ratkai­se­van tärkeää yksin­ker­tai­sesta syystä. Eurooppa on jäämässä jälkeen tuot­ta­vuu­den kehi­tyk­sessä. Elin­ta­somme heik­ke­nee muihin verrat­tuna. Yhdys­val­to­jen ja Kiinan talous kasvaa nopeam­min ja ne houkut­te­le­vat inves­toin­teja. Jos tämä kehi­tys jatkuu, emme enää selviydy omin voimin.

Kilpai­lu­ky­kyä on raken­net­tava vahvuuk­sia ja mark­ki­na­läh­töi­siä ratkai­suja kehit­tä­mällä. Kaiken ytimessä on toimi­vat sisä­mark­ki­nat. Näin voimme menes­tyä globaa­lin kilpai­lun yhä kiris­tyessä.

Meidän on keven­net­tävä byro­kra­tiaa, toteu­tet­tava kestä­vää finans­si­po­li­tiik­kaa, uudis­tet­tava työmark­ki­na­sää­te­lyä ja solmit­tava uusia kaup­pa­so­pi­muk­sia.

Meidän on edis­tet­tävä inno­voin­tia ja osaa­mista, vahvis­tet­tava sisä­mark­ki­noi­tamme ja rahoi­tet­tava huomat­ta­vasti inno­vaa­tio- ja tutki­mus­toi­min­taa.

Nämä aloit­teet ovat pitkän aika­vä­lin kilpai­lu­ky­vyn perusta. Meillä on valtava tarve rahoit­taa puolus­tus­tamme ja vihreää siir­ty­mää sekä laajem­pia kilpai­lu­ky­kyä edis­tä­viä poli­tii­ka­na­loja, kuten tutki­mus- ja inno­vaa­tio­toi­min­taa.

Myös olemassa olevia instru­ment­teja on hyödyn­net­tävä nykyistä tehok­kaam­min. Tämä tarkoit­taa seuraa­van moni­vuo­ti­sen rahoi­tus­ke­hyk­sen uudis­ta­mista ja lisä­ra­hoi­tuk­sen hank­ki­mista mark­ki­noilta esimer­kiksi Euroo­pan inves­toin­ti­pan­kin kautta ja pääoma­mark­ki­nau­nio­nia kehit­tä­mällä. Tarvit­semme todel­li­sen Euroo­pan inves­toin­tiu­nio­nin. On tärkeää, että teemme Euroo­pasta jälleen houkut­te­le­van inves­toin­ti­koh­teen.
On yhä ilmei­sem­pää, että valtion­tu­ki­sään­nöt tulee palaut­taa niiden normaa­liin kehyk­seen. Kiris­tyvä kilpailu valtion­tuista uhkaa sisä­mark­ki­noi­demme ydintä. Se voi johtaa kiih­ty­vään sään­te­lyn purka­mi­seen, jossa rikkaam­mat maat voivat epärei­lusti tukea koti­maista teol­li­suut­taan.
 
Sisä­mark­ki­noi­den peri­aate perus­tuu kaik­kien yhtä­läi­siin mahdol­li­suuk­siin, eikä haja­nai­seen pirs­tou­tu­nee­seen toimin­taym­pä­ris­töön, johon raken­ne­taan muureja ja jossa talous­mahti peit­tää mark­ki­noi­den dyna­mii­kan varjoonsa. On ratkai­se­van tärkeää palaut­taa normaa­lit valtion­tu­ki­sään­nöt. Terveet sisä­mark­ki­nat hyödyt­tä­vät kaik­kia Euroo­pan kansa­lai­sia ja yrityk­siä – tänään ja pitkällä aika­vä­lillä
 
Euroo­pan sisä­mark­ki­noi­den isä Jacques Delors olisi syvästi huolis­saan valtion­tu­ki­sään­tö­jen höllen­tä­mi­seen pyrki­vistä nyky­käy­tän­nöistä. Sään­tö­jen heiken­tä­mi­nen uhkaa horjut­taa niitä tasa­puo­li­sia toimin­tae­del­ly­tyk­siä, joita Delors väsy­mättä rakensi.

Kaup­pa­po­li­tii­kas­samme meidän on keski­tyt­tävä kaup­pa­po­li­tii­kan perus­pe­ri­aat­tei­siin. Koke­mamme takais­kut ovat usein johtu­neet siitä, että olemme halun­neet solmia laaja-alai­sia ja jalo­mie­li­siä sopi­muk­sia ja odot­ta­neet, että neuvot­te­lu­kump­pa­nimme sitou­tu­vat niihin.

Jos haluamme, että meillä on globaa­lia merki­tystä, me tarvit­semme parem­mat keinot solmia, vahvis­taa ja toimeen­panna kaup­pa­so­pi­muk­sia, emme purkaa niitä.
Euroo­pan unio­nin kaup­pa­po­li­tiikka ei ole vain keskei­nen väline kilpai­lu­ky­vyn vahvis­ta­mi­sessa, vaan siitä on tullut ratkai­se­van tärkeä välune kump­pa­nuuk­sien raken­ta­mi­sessa nykyi­sessä globaa­lissa toimin­taym­pä­ris­tössä. 
Toinen Suomen pain­opis­teistä on se, että meidän on paran­net­tava euroop­pa­laista koko­nais­tur­val­li­suutta. Siihen sisäl­tyy puolus­tus ja raja­tur­val­li­suus sekä varau­tu­mi­nen laajem­min.

Ensin­nä­kin, puolus­tus­tuo­tan­non lisää­mi­nen on ensi­si­jai­nen tavoite. Euroo­pan unio­nilla on tarvit­tava sään­tely ja tarvit­ta­vat resurs­sit, meidän vain täytyy käyt­tää niitä. Naton jäse­ne­nä­kin me uskomme, että Eurooppa pystyy moneen. Nato ja EU eivät ole toisi­aan pois­sul­ke­via, vaan toisi­aan täyden­tä­viä.

Seuraa­vaksi puhun raja­tur­val­li­suu­desta.

Venäjä käyt­tää muut­to­lii­kettä aseena Suomen ja koko EU:n painos­ta­mi­seksi. Venäjä sysää kolman­sien maiden kansa­lai­sia kohti itäistä maara­jaamme. Tätä ei voida hyväk­syä. Luku­mää­rät ovat edel­leen suhteel­li­sen pieniä, mutta ilmiö on huoles­tut­tava. Jos emme nyt onnistu pysäyt­tä­mään ilmiötä, siitä muodos­tuu määrä­ky­sy­mys ja suurempi uhka kansal­li­selle ja euroop­pa­lai­selle turval­li­suu­delle.

EU:n ulko­ra­jo­jen turval­li­suus on osa EU:n olemas­sao­lon ydintä. Meidän on turvat­tava ulkoi­set rinta­ma­lin­jamme kaiken­lai­sia hybri­di­hyök­käyk­siä vastaan.

Tästä syystä olemme reagoi­neet päät­tä­väi­sesti. Olemme sulke­neet itäi­sen maara­jamme ja valmis­te­lemme parhail­laan uutta lain­sää­dän­töä. Toimimme näin suojel­lak­semme koko Euroo­pan unio­nia. Hybri­di­hyök­käys rajal­lamme on hybri­di­hyök­käys koko Euroop­paa vastaan. Tästä syystä meidän on arvioi­tava nykyistä EU:n lain­sää­dän­töä, jotta tiedämme onko se nykyi­sel­lään riit­tä­vän vahva vastaa­maan näihin haas­tei­siin. Jos sen vahvuus ei riitä, meidän on harkit­tava sen päivit­tä­mistä, jotta se vastaisi nyky­päi­vän haas­teita. Meidän on lähe­tet­tävä selkeä viesti: Eurooppa puolus­taa aluet­taan määrä­tie­toi­sesti, reagoi kette­rästi ja sitou­tuu vahvasti rajo­jensa turval­li­suu­teen.

Rajo­jemme turval­li­suutta paran­taes­samme, meidän on otet­tava huomioon myös näiden kriit­tis­ten aluei­den asuk­kaat. Matkailu ja kaikki rajat ylit­tävä kauppa ovat tois­tai­seksi pysäh­ty­neet.

EU:n ulko­raja-aluei­den elin­voi­mai­suus on ratkai­se­van tärkeää niin kansal­li­selle turval­li­suu­delle kuin yhteis­kun­tiemme yhteen­kuu­lu­vuu­delle. Sota on rapaut­ta­nut näiden raja-aluei­den talou­den pohjaa. Näin jatkues­saan kehi­tys johtaa väes­tö­ka­toon ja muodos­taa vaka­van uhan unio­nimme turval­li­suu­delle ja vakau­delle.

On tärkeää, että toimeen­pa­nemme EU-tason linjauk­sia raja-aluei­den elin­voi­man palaut­ta­mi­seksi ja niiden lujit­ta­mi­seksi ulkoi­sia uhkia vastaan.

Varau­tu­mi­sesta.

Krii­sei­hin varau­tu­mi­nen on yksi turval­li­suu­den kulma­ki­vistä. EU:n ja sen jäsen­val­tioi­den on varau­dut­tava entistä parem­min yhä moni­mut­kai­sem­piin krii­sei­hin, kuten koro­na­kriisi, Ukrai­nassa käyn­nissä oleva sota ja ener­gia­kriisi ovat meille opet­ta­neet. On kaik­kien edun mukaista paran­taa kaik­kien jäsen­mai­den ja koko EU:n varau­tu­mista.

Varau­tu­mi­sen osalta Suomi on valmis jaka­maan koke­muk­si­aan krii­sin­kes­tä­vyy­destä ja valmiu­desta. Kansa­kun­tamme on jo pitkään tunnus­tettu varau­tu­mi­sen suur­val­laksi. Se on pakon edessä synty­nyt tila, jota histo­riamme ja maan­tie­teel­li­nen sijain­timme vahvis­taa edel­leen.

Olemme kehit­tä­neet koko­nais­val­tai­sia stra­te­gioita, jotka katta­vat kaikki yhteis­kun­nan osa-alueet julki­sesta yksi­tyi­seen. Lähes­ty­mis­ta­vas­samme varau­tu­mi­seen sisäl­tyy fyysi­sen puolus­tuk­sen lisäksi yhteis­kun­nan krii­sin­sie­to­kyky, joka on ratkai­se­vassa asemassa sekä perin­teis­ten uhkien että hybri­diuh­kien kohtaa­mi­sessa.

Uskon, että Euroo­pan unioni voisi saada arvo­kasta oppia Suomen varau­tu­mis­mal­lista. Vastaa­villa koko­nais­val­tai­silla ja enna­koi­villa stra­te­gioilla voisimme vahvis­taa koko unio­nin krii­sin­kes­tä­vyyttä.

Tästä syytä pyydämme komis­siota laati­maan ja julkai­se­maan EU:n ensim­mäi­sen valmiusu­nio­ni­stra­te­gian. Stra­te­gian tulisi perus­tua koko yhteis­kun­nan katta­vaan lähes­ty­mis­ta­paan, jossa kaik­kien poli­tiik­ka­loh­ko­jen tarpeet ja panok­set otetaan huomioon.

Emme ole ehdot­ta­massa jälleen uutta poliit­tista asia­kir­jaa; sen sijaan vaadimme komis­siolta inno­va­tii­vista suun­ni­tel­maa, jolla varmis­te­taan Euroo­pan unio­nin krii­sin­kes­tä­vyys moni­mut­kais­ten haas­tei­den edessä. 
Kolmas pain­opis­teemme liit­tyy ympä­ris­töön ja ilmas­toon. Oikealla ilmas­to­po­li­tii­kalla voimme vahvis­taa huol­to­var­muutta, vahvis­taa talouk­siamme ja paran­taa euroop­pa­lais­ten raaka-ainei­den saata­vuutta. Suomen halli­tus on sitou­tu­nut ilmas­to­ta­voit­tei­den saavut­ta­mi­seen. Uskomme, että ilmas­ton­muu­tosta torjues­samme voimme myös luoda työpaik­koja ja luopua fossii­li­sista polt­toai­neista. Meillä on tarvit­tava tekno­lo­gia ja osaa­mi­nen täällä Euroo­passa.

Meidän on koros­tet­tava puhdasta siir­ty­mää, joka vivut­taa bio- ja kier­to­ta­loutta. Puhtaalla ener­gialla – ydin­voi­man, tuuli­voi­man, aurin­ko­voi­man ja biomas­san muodossa – houkut­te­lemme Euroop­paan teol­li­suutta, joka voi tuot­taa puhtaita ratkai­suja ja viedä niitä Euroo­pan ulko­puo­lelle.

Meidän on torjut­tava ilmas­ton­muu­tosta ja tuet­tava luon­non moni­muo­toi­suutta siten, että tunnis­tamme EU:n eri jäsen­val­tioi­den erilai­set olosuh­teet. Tekno­lo­gia­neut­raali ja kustan­nus­te­ho­kas puhdas siir­tymä luo edel­ly­tyk­siä kestä­välle kasvulle. Biota­lous ja uusiu­tu­vat luon­non­va­rat ovat liit­to­lai­siamme, kun leik­kaamme pääs­töjä ja vähen­nämme haital­li­sia riip­pu­vuuk­sia kolman­sista maista.

Seuraa­vaa vaali­kautta ajatel­len on tärkeää myön­tää, että emme voi saavut­taa ympä­ristö- ja ilmas­to­ta­voit­tei­tamme pelkäs­tään sään­te­lyä lisää­mällä. Sään­tely on ollut tarpeel­lista ja sitä tulee olemaan jatkos­sa­kin, mutta lähes­ty­mis­ta­pamme on tois­tai­seksi keskit­ty­nyt liikaa yksi­tyis­koh­tiin, jolloin olemme unoh­ta­neet koko­nais­ku­van. Meidän on arvioi­tava vaiku­tuk­set asian­mu­kai­sesti. Tule­valla kaudella meidän on muutet­tava ilmas­to­po­li­tiik­kaamme ja siir­ryt­tävä turhan yksi­tyis­koh­tai­sesta sään­te­lystä inno­vaa­tioi­den edis­tä­mi­seen. Tarvit­semme pork­ka­noita ja kannus­ti­mia, emme keppejä ja byro­kra­tiaa. 
Lähes­tyes­säni puheen­vuo­roni loppua palaan vielä Ukrai­nan tilan­tee­seen. Mieles­täni johta­jina meidän tehtä­vämme on torjua pessi­mis­miä ja näyt­tää esimerk­kiä ja johta­juutta. Kaik­kien tulee havah­tua todel­li­suu­teen.

Venäjä jatkaa sota­ri­kos­ten teke­mistä Ukrai­nassa. Se on siir­ty­nyt sota­ta­lou­teen. On ilmeistä, että Venäjä valmis­tau­tuu pitkään konflik­tiin lännen kanssa ja se on pysyvä soti­laal­li­nen uhka Euroo­palle ja Euroo­pan olemas­sao­lolle. Jos emme yhte­näi­senä Euroop­pana pysty vastaa­maan Venä­jän haas­tee­seen riit­tä­vän vahvasti, ovat tule­vat vuodet täynnä vaaraa ja hyök­käyk­sen uhkaa.

Meidän on vahvis­tet­tava tukeamme Ukrai­nalle nyt, jotta se voi voit­taa tämän sodan. Samalla meidän on kehi­tet­tävä omaa soti­laal­lista suori­tus­ky­kyämme ja puolus­tus­ky­kyämme!

On myös tärkeää, että tarjoamme Ukrai­nalle uskot­ta­van euroop­pa­lai­sen tien. EU:n laajen­tu­mi­nen on geopo­liit­ti­nen vält­tä­mät­tö­myys ja turval­li­suus­ky­sy­mys.

Ukraina on osoit­ta­nut puolus­tus­ky­kynsä ja Ukrai­nan kansan puolus­tus­tahto on edel­leen korkealla tasolla. Ukrai­na­lais­ten krii­sin­kes­tä­vyys ja päät­tä­väi­syys ovat merkit­tävä haaste Venä­jän intres­seille. Ukrai­nan tuke­mi­nen on paitsi moraa­li­nen myös stra­te­gi­nen vält­tä­mät­tö­myys. Venä­jän soti­laal­li­nen menes­tys tulisi meille huomat­ta­vasti kalliim­maksi kuin Ukrai­nan tuke­mi­seen tarvit­ta­vat inves­toin­nit. Kuvi­tel­kaa, mitä tapah­tuu, jos Venäjä voit­taa.

Jokai­nen Ukrai­nan hyväksi tänään käytetty euro on pieni hinta verrat­tuna niihin kustan­nuk­siin, joita Venä­jän voitosta koit­taisi.  

Olemme jo otta­neet merkit­tä­viä aske­lia, mutta työsar­kaa riit­tää. Ukraina tais­te­lee, ja meillä on voima­va­rat tukea Ukrai­naa. Ukraina ansait­see oikeu­den­mu­kai­sen ja kestä­vän rauhan omista lähtö­koh­dis­taan käsin. Oli ratkai­se­van tärkeää päästä sopuun EU:n Ukrai­nan tuki­vä­li­neestä kaik­kien 27 jäsen­val­tion kesken.

Seuraa­vaksi meidän on tuotet­tava lupaa­mamme ammuk­set ja sovit­tava mahdol­li­sim­man pian Euroo­pan rauhan­ra­has­ton ja Ukrai­nan avus­tus­ra­has­ton lisä­ra­hoi­tuk­sesta. Suomi tekee oman osuu­tensa: olemme lisän­neet ammus­tuo­tan­toamme ja keho­tan kaik­kia jäsen­val­tioita teke­mään samoin.

On erit­täin tärkeää tunnis­taa, että Venä­jän soti­laal­li­set suori­tus­ky­vyt ovat rajal­li­set, vaikka Venäjä pyrkii sitä salaa­maan. Venäjä ei ole voit­ta­ma­ton. Voimme selät­tää tämän haas­teen, jos kokoamme voima­va­ramme yhteen. Meillä on tarvit­ta­vat talou­del­li­set keinot, nyt meidän on osoi­tet­tava poliit­ti­nen sitou­tu­mi­semme.

Emme voi enää vaipua itse­tyy­ty­väi­syy­teen; yhtei­nen tule­vai­suu­temme riip­puu kyvys­tämme tunnis­taa ja torjua aggres­sii­vi­sen ja mili­ta­ri­soi­dun Venä­jän luomat uhat. Puolus­tuk­semme vahvis­ta­mi­nen ei ole pelkäs­tään kansal­lista turval­li­suutta — vain sen avulla voimme säilyt­tää rauhan ja vakau­den, jotka ovat jo kauan olleet Euroo­pan yhden­ty­mi­sen ja vaurau­den tunnus­merk­kejä.

Tämän vuoksi meidän on vahvis­tet­tava Euroo­pan inves­toin­ti­pan­kin (EIP) osal­lis­tu­mista turval­li­suus- ja puolus­tus­ra­hoi­tuk­seen. Kun otetaan huomioon EIP:n keskei­nen rooli inves­toin­tien rahoi­tuk­sessa ja EU:n lainan­an­to­vä­li­neenä, EIP:n voima­va­roja on kiireel­li­sesti laajen­net­tava muihin­kin kuin kaksi­käyt­tö­hank­kei­siin, erityi­sesti kun otetaan huomioon Euroo­pan turval­li­suus- ja puolus­tusa­lo­jen kasva­vat tarpeet.

Euroo­pan roolin kasva­mi­nen ei tarkoita, eikä sen tule tarkoit­taa, Ameri­kan roolin piene­ne­mistä. Yhdys­val­lat on, ja tulee olemaan, tärkein liit­to­lai­semme ja meidän on vahvis­tet­tava tran­sat­lant­ti­sia yhteyk­siämme sekä puolus­tuk­sen että kaupan aloilla.

Pois­tu­kaamme tänään istun­to­sa­lista päät­tä­väi­sinä: meidän on luji­tet­tava unio­nia, suojel­tava rajo­jamme ja tuet­tava ystä­viämme muuten­kin kuin sanoilla. Se, miten toimimme tänään määrit­tää suku­pol­vemme perin­nön ja muovaa histo­rian kulkua. Toimin­nan aika on nyt.

(Kuva: EPP.)

Lisää sisältöä samassa kategoriassa