Hyvät ystä­vät,

Lähdin aika­naan toden teolla poli­tiik­kaan 1994 osal­lis­tu­malla kampan­join­tiin Suomen EU-jäse­nyy­den puolesta. Missio oli selvä. Halusimme Suomen mukaan vapai­den läntis­ten demo­kra­tioi­den yhtei­söön. Turval­li­suus, talous, vapaus ja vakaus olivat asioita, joiden puolesta tehtiin töitä. Jäse­nyys oli kuin raikas keväi­nen tuulah­dus YYA-Suomen lapselle ja 90-luvun opis­ke­li­jalle.

EU-jäse­nyy­den myötä Suomi on avau­tu­nut, vauras­tu­nut, euroop­pa­lais­tu­nut ja kansain­vä­lis­ty­nyt. Olemme osa sitä läntis­ten maiden jouk­koa, johon olemme aina halun­neet kuulua.

Yhtei­selo 27 maan kanssa ei aina ole help­poa, kaukana siitä. On maita, jotka eivät saa yhtei­sistä sään­nöistä huoli­matta talout­taan järjes­tyk­seen. On maita, jotka ovat muut­tu­massa auto­ri­taa­ri­siksi valtioiksi.

EU:n talous ei kasva riit­tä­västi. EU ei tuota uutta ja inno­va­tii­vista samaa tahtia Yhdys­val­to­jen ja Kiinan kanssa. Olemme jäämässä jälkeen kehi­tyk­sestä. Länti­nen, avoin yhteis­kun­ta­malli, joka perus­tuu kansan­val­taan ja mark­ki­na­ta­lou­teen, on menet­tä­nyt asemi­aan.

Kiina on nouse­massa Yhdys­val­toi­hin verrat­ta­vaksi maail­man­mah­diksi. Yhdys­val­lat on meille edel­leen tärkeä kump­pani, mutta se on maana syvästi jakau­tu­nut. Venäjä muut­tuu koko ajan arvaa­mat­to­mam­maksi. Afga­nis­ta­nin romah­ta­mi­sen seurauk­set ovat kohta ovel­lamme.

Ongel­mia on, haas­teita on. Jopa vaaroja on. Yhdessä vastaamme niihin parem­min kuin yksin Suomena. 

Silti, kuten pitkin suhtei­den eteen muuten­kin, myös EU-suhteemme eteen on tehtävä työtä, jotta se pysyy hyvänä.

Mikä on tämän päivän missiomme Euroo­pasta, unio­nis­tamme? Mitä haluamme? Meidän on käytävä laaja koti­mai­nen keskus­telu ja kirkas­tet­tava EU-poli­tiik­kamme linjaa. EU on suur­ten haas­tei­den ja muutos­ten edessä ja Suomen on oltava valmis niihin keskusteluihin.On aika kään­tää katse EU:n tule­vai­suu­teen. Mitä Suomi tavoit­te­lee EU:ssa?

Suomelle on elin­tär­keää olla muok­kaa­massa omaa ja maan­osamme tule­vai­suutta EU:n jäse­nenä. EU on maail­man suurin talous­a­lue ja sen sisä­mark­ki­nat ovat suoma­lais­ten yritys­ten kannalta merkit­tä­vät. Euroo­pan unioni on myös Suomen tärkein ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kan viite­ke­hys, joka tuo meille turvaa.

Suomen edun toteu­tu­mi­nen vaatii sinni­kästä työtä, eikä se muutu yhtään helpom­maksi. Siihen on kaksi syytä yli muiden: Britan­nian EU-eron jälki­mai­nin­git ja Merke­lin kauden päät­ty­mi­nen Saksan sisä­po­li­tii­kassa.

Muutok­set ovat olleet ja ovat nopeita. Se tarkoit­taa, että meidän on oltava hereillä ja osat­tava tehdä poli­tiikka EU:ssa. 

Vaiku­tin vuosia erilai­sissa minis­te­ri­ko­koon­pa­noissa EU:n päätök­sen­te­koon. Erityi­sesti yksi asia kävi selväksi. Ne maat, jotka tule­vat pöytään selkei­den tavoit­tei­den kanssa ja ovat hank­ki­neet asial­leen tukea, menes­ty­vät.

Valtio­va­rain­mi­nis­te­rinä olin kokoa­massa niin kutsut­tua pohjois­ten EU-maiden Hansa-ryhmää. Sen pyrki­mys oli vahvis­taa jokai­sen jäsen­val­tion vastuuta omasta talou­des­taan ja velois­taan. Nykyi­seltä halli­tuk­selta oli virhe jättäy­tyä yhteis­työstä pois. Hansa-ryhmästä kolme oli mukana nuukassa neli­kossa, joka on saanut hyvin omia tavoit­tei­taan läpi.

Jos me Suomessa haluamme, että elpy­mis­vä­line jää ainut­ker­tai­seksi järjes­te­lyksi, meidän on tiivis­tet­tävä yhteis­työ­tämme saman­mie­lis­ten maiden kanssa, jotta voimme toimia Rans­kan ja Italian pyrki­mys­ten vasta­pai­nona.

Lähi­vuo­sina edes­sämme on toden­nä­köi­sesti keskus­telu EU:n yhtei­sen finans­si­po­li­tii­kan laajen­ta­mi­sesta. Olisi naii­via ajatella, että unioni säilyy muut­tu­mat­to­mana, kun suuret jäsen­maat ovat selkeästi muut­ta­neet ja muut­ta­massa ajat­te­lu­aan EU:n roolista finans­si­po­li­tii­kassa. 

EU:n laajem­paan talous­po­liit­ti­seen rooliin liit­tyy riskejä ja mahdol­li­suuk­sia. Me haluamme vahvem­man EU:n ja kanna­tamme EU:n yhteis­ten varo­jen kasvat­ta­mista, jos rahoilla tehdään sellai­sia asioita, jotka on järke­väm­pää tehdä yhdessä kuin yksin. Esimer­kiksi puolus­tus, raja­tur­val­li­suus, ilmas­ton­muu­tos, tiede ja tutki­mus ovat alueita, joissa EU:n laajem­masta roolista olisi selkeää lisä­ar­voa Suomelle. 

Koko ajan on kuiten­kin pidet­tävä lähei­syys­pe­ri­aate mielessä. Jos laajem­mista hartioista ei ole apua, asioista tulee päät­tää niin lähellä ihmistä kuin mahdol­lista, jotta demo­kra­tia toimii ja ihmi­set voivat aidosti vaikut­taa heitä koske­viin asioi­hin. 

Ilmas­ton­muu­tok­sen torjunta ja siihen sopeu­tu­mi­nen on EU:n seuraava iso projekti.

Kaik­kien valtioi­den, yritys­ten ja ihmis­ten on tehtävä enem­män. Munkiksi ei tarvitse ryhtyä, kuten Maail­man ilma­tie­teen järjes­tön pääsih­teeri Petteri Taalas sanoo. 

Suomella on hyvät lähtö­koh­dat ilmas­ton­muu­tok­sen torjun­taan, sillä meillä on sellaista osaa­mista, jota maailma tarvit­see. Juuri EU:n tasolla on järke­vää tehdä paljon ilmas­ton­muu­tok­sen eteen, sillä ilmas­ton­muu­tos on globaali ongelma. EU:lla on riit­tä­vän leveät hartiat aidon muutok­sen aikaan­saa­mi­seksi. Yrityk­semme toimi­vat samoilla sisä­mark­ki­noilla muiden euroop­pa­lais­ten yritys­ten kanssa, joten poli­tiikka ei tee eroja kilpai­lun mahdol­li­suuk­siin.

Meidän on kyet­tävä muodos­ta­maan riit­tä­vän yhte­näi­nen linja EU-poli­tiik­kaan jo koti­maassa, jotta voimme tehok­kaasti edis­tää tavoit­tei­tamme Brys­se­lissä ja jäsen­val­tioi­den pääkau­pun­geissa. Olen seuran­nut huoles­tu­neena halli­tuk­sen riite­lyä esimer­kiksi metsä­po­li­tii­kassa, jossa Suomella on selkeä kansal­li­nen intressi ja erityis­a­sema Euroo­pan tasolla. Suomessa voi riidellä, mutta ulos­päin halli­tuk­sen on oltava yhte­näi­nen. 

Kump­pa­nei­den lisäksi Suomi tarvit­see omia avauk­sia EU- ja kv-poli­tii­kassa. Meillä pitää olla sanot­ta­vaa ja ehdo­tuk­sia siitä, miten EU kehit­tyy. Emme voi vain odot­taa, että Saksa ja Ranska teke­vät ehdo­tuk­sia, joita me sitten päädymme vastus­ta­maan.

Hyvät kuuli­jat,

Kokoo­muk­selle on tärkeää, että EU kehit­tyy ulko- ja turval­li­suus­po­liit­ti­sesti vahvem­maksi toimi­jaksi. Terro­rismi, hybri­di­vai­kut­ta­mi­nen ja rajat ylit­tävä rikol­li­suus ovat esimerk­kejä asioista, joihin yhdessä pystymme vastaa­maan parem­min kuin yksin. Olemme esit­tä­neet EU:lle omaa turva­neu­vos­toa. Tuemme määräe­nem­mis­tö­pää­tök­siä UTP-kysy­myk­sissä.

Yhdys­val­to­jen kiin­nos­tus Euroop­paa ja sen turval­li­suu­teen on edel­leen vähe­ne­mässä. Sen huomio kään­tyy yhä enem­män Kiinan suun­taan ja sisä­po­li­tii­kan haas­tei­siin. 

Yhdys­val­to­jen vetäy­ty­mi­nen Afga­nis­ta­nista alle­vii­vaa sitä, että me euroop­pa­lai­set emme saa olla liian riip­pu­vai­sia Yhdys­val­to­jen toimista. Afga­nis­tan romahti viikoissa, pääkau­punki Kabul päivässä. Meidän on tark­kaan arvioi­tava, miksi vetäy­ty­mi­nen Afga­nis­ta­nista meni pieleen niin pahasti. 

Tale­ban tulee palaut­ta­maan väki­val­tai­sen hirmu­hal­lin­tonsa Afga­nis­ta­niin. Ihmi­set tule­vat pake­ne­maan henkensä edestä. Euroo­pan unio­nin pitää olla tähän valmis. 

Toimin sisä­mi­nis­te­rinä 2015 ja 2016 pako­lais­krii­sin aikana. Silloin Eurooppa ja Suomi sen mukana yllä­tet­tiin valmis­tau­tu­mat­to­mana. Nyt minua huoles­tut­taa se, että EU ei ole vielä­kään kyen­nyt uudis­ta­maan turva­paik­ka­po­li­tiik­kaansa eikä riit­tä­västi vahvis­ta­maan ulko­ra­jo­jaan. Nyt alkaa olla viimei­set hetket valmis­tau­tua, mikäli Afga­nis­ta­nin kriisi aiheut­taa pelä­tyn pako­lai­saal­lon.

EU tarvit­see yhtei­sen tehok­kaam­man turva­paik­ka­me­net­te­lyn ja pitä­vät ulko­ra­jat.

Meidän on mini­moi­tava turva­pai­kan­haku rajoilla ja siir­ryt­tävä kaik­kein hädä­na­lai­sim­pien autta­mi­seen mahdol­li­sim­man läheltä lähtö­maita. Tämä tarkoit­taa kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­tel­män ja kehi­ty­syh­teis­työn vahvis­ta­mista. Kaikki EU-maat on velvoi­tet­tava mukaan kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­tel­mään kanta­maan vastuu­taan. Unoh­taa ei pidä myös­kään Venä­jää, jonka kautta Suomeen saapui talvella 2015-2016 yllät­täen noin 3000 turva­pai­kan­ha­ki­jaa pohjoi­silla raja-asemil­tamme.

Euroo­pan täytyy ottaa enem­män vastuuta omasta turval­li­suu­des­taan ja puolus­tuk­ses­taan. Ilman Yhdys­val­toja suurim­mat­kaan euroop­pa­lai­set Nato-maat eivät olleet haluk­kaita jatka­maan Afga­nis­ta­nin operaa­tiota.

Euroo­pan maiden pitäisi voida tehdä päätök­set tämän kaltai­siin operaa­tioi­hin osal­lis­tu­mi­sesta omista lähtö­koh­dis­taan ilman painetta siitä, onko Yhdys­val­lat mukana vai ei. Meidän on panos­tet­tava euroop­pa­lai­seen puolus­tusyh­teis­työ­hön muuten­kin kuin juhla­pu­heissa. EU:n nopean toimin­nan joukoista pitää tehdä todel­li­set joukot, Kabu­lissa niille olisi ollut käyt­töä.

Kaikissa EU-maissa ensi askel olisi nostaa puolus­tus­me­no­jen osuutta Suomen tavoin 2 prosent­tiin ja kehi­ty­syh­teis­työ­va­roja kohti 0,7 prosent­tia brut­to­kan­san­tuot­teesta. Toinen askel on yhtei­sen euroop­pa­lai­sen harjoi­tus­toi­min­nan käyn­nis­tä­mi­nen, jotta meillä on kyvyk­kyys toimia yhdessä, jos joku EU:n jäsen­val­tio joutuu aseel­li­sen hyök­käyk­sen kohteeksi.

Suurin osa EU-maista nojaa puolus­tuk­ses­saan puolus­tus­liitto Natoon. EU:n ja Naton yhteis­työtä tulisi enti­ses­tään syven­tää.

Pitkällä aika­vä­lillä meidän tulee olla valmiita tarkas­te­le­maan EU:n ja Naton tehtä­vien yhdis­tä­mistä puolus­tus­asioissa.

Britan­nian lähtö EU:sta lisää Suomen ja koko Skan­di­na­vian osalta ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kan merki­tystä. EU:n on tehtävä tiivistä yhteis­työtä turval­li­suus- ja puolus­tus­asioissa Britan­nian kanssa ja Suomen on mieles­täni vält­tä­mä­töntä

edetä puolus­tus­rat­kai­suis­saan samaa tahtia ja saman­suun­tai­sesti Ruot­sin kanssa.

Hyvät ystä­vät,

Jotta Suomi voi edis­tää meille tärkeitä tavoit­teita EU:ssa, meidän on raken­net­tava yhteis­työtä saman­mie­lis­ten kanssa. Meidän on oltava luovia sen raken­ta­mi­sessa. Meidän on nähtävä vaivaa.

Kokoo­mus on tähän työhön sitou­tu­nut. Olemme siihen yhtä sitou­tu­neita kuin lähes 30 vuotta sitten, viedes­sämme Suomen EU:n jäse­neksi.

Petteri Orpon EU-visio­puhe Eurooppa-fooru­missa pe 27.8.2021

Lisää sisältöä samassa kategoriassa