Puhe Valta­kun­nal­li­silla yrit­tä­jä­päi­villä. Muutok­set mahdol­li­sia puhut­taessa.

Oikein hyvää aamu­päi­vää, hyvät yrit­tä­jät ja yrit­tä­jä­mie­li­set

Viime viikolla tapa­sin 15-vuoti­aan Aatu Vuori­sen. Hän on perus­ta­nut firman, joka myy laaduk­kaita, Suomessa valmis­tet­tuja pata­kin­taita. Menes­tystä on jo tullut, Aatu palkit­tiin Nuori yrit­tä­jyys -kilpai­lussa vuoden nuorena yksi­ny­rit­tä­jänä.

Hattu päästä Aatulle.

On hienoa kuulla nuorelta, millai­sena mahdol­li­suu­tena hän näkee yrit­tä­jyy­den.

Rohkeus, ideat, riskin­otto, kova työ - se tekee teistä kaikista yrit­tä­jiä, joita olette tänään.

Meidän päät­tä­jien työ taas on tehdä Suomesta maa, jossa edel­ly­tyk­set yrit­tä­mi­seen ovat parhaim­mat mahdol­li­set. Meidän tehtä­vämme on kuulla teitä. Meidän tehtä­vämme on tehdä se, mitä tarvi­taan, jotta te onnis­tutte.

Hyvät yrit­tä­jät.

Ajat­te­lin puhua teillä tänään myös poli­tiik­kaa. Jos sopii?

Suomessa on ollut tapana sanoa, että se nyt on aivan sama mikä porukka siellä halli­tuk­sessa istuu, niin poli­tiikka on aina samaa.

Viimei­sen kolmen vuoden aikana on voinut nähdä, että kyllä sillä on väliä millaista väriä halli­tus tunnus­taa.

Yrit­tä­jyy­den maape­rää ei kulu­neella halli­tus­kau­della ole lannoi­tettu, ei kasteltu. Vasem­mis­to­hal­li­tus on kerta toisensa jälkeen näyt­tä­nyt yrityk­sille paikan ja se paikka on ollut sivussa.

Kun koro­na­pan­de­mia levisi Suomeen, yrityk­set tarjo­si­vat apuaan. Se ei halli­tuk­selle kelvan­nut.

Halli­tuk­sen jaka­mat koro­na­tuet auttoi­vat joita­kin yrityk­siä ja aloja, mutta osa tuesta kohden­tui väärin, ja monen yrityk­sen ahdinko jäi täysin tunnus­ta­matta. Esimer­kiksi ravin­tola-, matkailu- ja tapah­tu­may­rit­tä­jät teki­vät kaik­kensa, että palve­lui­den käyt­tä­mi­nen olisi terveys­tur­val­lista. Halli­tus palkitsi yrit­tä­jien ponnis­te­lut sulke­malla tapah­tu­mien ja ruoka­ra­vin­to­loi­den­kin ovet.

“Menes­tys on tule­vai­suu­des­sa­kin yrit­tä­jien ja työl­lis­tä­vien yritys­ten varassa”

Raken­taes­saan maahan uutta hallin­toa, alue­hal­lin­non, Mari­nin halli­tus teki kaik­kensa, että yritys­ten rooli jäisi pieneksi. Uusi sote on raken­nettu julki­sen tuotan­non varaan. Kela-korvaus­ten leik­kaus oli piste i:n päälle.

Jäte­lain uudis­tuk­sessa yrit­tä­jät sysät­tiin sivu­rai­teelle. Moni kulje­tus- ja jätea­lan yrit­täjä on joutu­nut lait­ta­maan lapun luukulle.

Tämä maa on pärjän­nyt hyvällä yritys­ten ja julki­sen sekto­rin yhteis­työllä. Mark­ki­na­ta­lou­teen usko­malla.

Tämän maan menes­tys on tule­vai­suu­des­sa­kin yrit­tä­jien ja työl­lis­tä­vien yritys­ten varassa. Se asia ei ole muut­tu­nut kulu­van vaali­kau­den aikana miksi­kään.

Juuri siksi poli­tii­kan on muutut­tava. Yrit­tä­mi­nen ja työl­lis­tä­mi­nen, myös itsensä työl­lis­tä­mi­nen, on nostet­tava sille kuulu­valle paikalle.

Elämme epävar­muu­den ajassa. Venä­jän sota Ukrai­nassa horjut­taa koko Euroo­pan turval­li­suutta. Olemme velkaan­tu­neet. Taan­tuma väijyy kulman takana, ja hinto­jen nousu sekä huoli ener­gian riit­tä­vyy­destä huoles­tut­ta­vat suoma­lai­sia.    

Siksi puhun teille tänään erityi­sesti kolmesta teemasta, jotka kaikki liit­ty­vät yrit­tä­mi­sen edel­ly­tyk­siin Suomessa:

1) talou­desta 2) kasvusta ja 3) luot­ta­muk­sesta.

Kerron teille myös ratkai­suista, joita me haluamme tehdä.

Hyvät ystä­vät,

Suomen valtio on otta­massa ensi vuodelle uutta velkaa yli 8 miljar­dia euroa. Koko­nai­suu­des­saan valtion velka­summa nousee jo miltei 150 miljar­diin euroon. Yhdessä vaali­kau­dessa velka tulee kasva­maan lähes 40 miljar­dilla.

Luvut ovat pysäyt­tä­viä.

Edel­li­sen vaali­kau­den loppuun mennessä, vuonna 2019, olimme saaneet velan­o­ton painet­tua lähelle nollaa ja olimme jopa maksa­neet velkaa muuta­man sata­mil­joo­naa pois. Loimme edel­ly­tyk­siä, ja te yrit­tä­jät palk­ka­sitte 140 000 uutta työn­te­ki­jää. Tulot kasvoi­vat ja velan­otto saatiin kuriin.

On selvä, että koro­na­pan­de­mia ja sota ovat vaati­neet toimia, jotka maksa­vat. Sitä ei kiistä kukaan. Se on vaati­nut velan­ot­toa.

Tosia­sia kuiten­kin on, että jo ennen koro­naa halli­tus lisäsi menoja vailla tietoa tuloista. Krii­sit ovat toimi­neet peit­tona sille, ettei halli­tuk­sella ole ollut - eikä ole - minkään­laista ajatusta talou­den tasa­pai­not­ta­mi­sesta.

Viisikko on luonut illuusion, että miljar­deja on josta­kin loput­to­masti otet­ta­vissa. Meno­ke­hyk­set on rikottu kerta toisensa jälkeen, ja valtio­va­rain­mi­nis­te­rin puna­kynä on kuivu­nut käyt­tä­mät­tö­mänä.

Enti­senä valtio­va­rain­mi­nis­te­rinä tämä miljar­di­so­keus tuntuu minusta käsit­tä­mät­tö­mältä. Miljoo­nan ja miljar­din ero tuntuu hämär­ty­neen.

Tiedät­tekö, paljonko on miljoona sekun­tia päivissä?

Se on 11 ja puoli päivää.

Entä miljardi sekun­tia?

Se on 31 VUOTTA.

Miljoo­nilla ja miljar­deilla on valtava ero. 

Vasta aivan viime aikoina parista halli­tus­puo­lu­eesta on kuultu huolta velkaan­tu­mi­sesta. Toimia velkaan­tu­mi­sen hillit­se­mi­seksi ei vain ole esitetty.

Hyvät ystä­vät,

te tiedätte, että velalla on väliä.

Ensi vuonna valtion­ve­lan korko­me­not ovat jo 1,5 miljar­dia euroa. Korko­jen nousu ensi vuodelle vastaa polii­sin koko vuoden toimin­ta­me­noja. Tuskin kukaan on eri mieltä siitä, etteikö näil­le­kin euroille löytyisi muuta käyt­töä.

Korko­jen nousu ja inflaa­tio rokot­ta­vat kotien taloutta ja yritys­ten toimin­taa. Tarvi­taan määrä­tie­toi­sia toimia hinto­jen ja korko­jen nousun pysäyt­tä­mi­seksi.

Se mitä itse tässä vaikeassa ajassa voimme tehdä, on velan­o­ton hillit­se­mi­nen. Jos maail­malla usko Suomen kykyyn hoitaa talout­taan laskee, tarkoit­taa se korkeam­paa hintaa lainoille eli syvem­piä vaikeuk­sia.

Seuraava halli­tus joutuu käyt­tä­mään puna­ky­nää. Se joutuu sopeut­ta­maan menoja. Urakasta ei selvitä neljässä vuodessa. Arvioni on, että se vie neljä + neljä vuotta. Tuona aikana monia hyviä asioita jää toteut­ta­matta, monia tarpeel­li­sia panos­tuk­sia teke­mättä. Se on rehel­li­sesti todet­tava ääneen. Sellai­sen perin­nön Mari­nin halli­tus jättää.

Talous on saatava takai­sin kestä­välle pohjalle. Se takaa, että meillä on liik­ku­ma­va­raa tule­vissa krii­seissä.

Ilman kestä­vää taloutta emme voi turvata hyvin­voin­ti­pal­ve­luja, emme laadu­kasta koulu­tusta, emme kunnossa olevaa tieverk­koa. Kaikki tämä heijas­tuu yritys­ten toimin­tae­del­ly­tyk­siin.

Iiro Viina­nen taisi aika­naan neuvoa minua, kun aloi­tin valtion­va­rain­mi­nis­te­rinä, että ”kun ne tule­vat pyytä­mään rahaa, sano EI. Kun tule­vat toisen kerran, sano EI, ja jos kolman­nen kerran tule­vat, kysy, mistä olikaan kysy­mys”.

Yhtei­sistä vero­va­roista pitää pitää hyvää huolta ja lasten piik­kiin ei saa elää. Kaik­kea tärkeää ei voi rahoit­taa. Ei se niin onnistu kotona, eikä yrityk­ses­sään.

Jos menot ylit­tä­vät pysy­västi tulot, on kaksi keinoa. Vähen­tää menoja ja lisätä tuloja.

Menoja voi vähen­tää. Valtion 80 miljar­din budje­tista löytyy puna­ky­nää käyt­tä­mällä paljon kohteita, jotka eivät ole ihan niin tärkeitä. Ja aina asioita voidaan tehdä parem­min.

“Kasvua ei synny ilman yrit­tä­jiä”

Hyvät yrit­tä­jät,

on kuiten­kin selvää, ettei Suomen taloutta saada kuntoon pelkillä leik­kauk­silla ja meno­mal­tilla. Me tarvit­semme lisää tuloja. Niitä saadaan talou­den kasvulla.

Siksi talous­kas­vun aikaan­saa­mi­nen on seuraa­van halli­tus­kau­den tärkein tehtävä.

Ja kasvua ei synny ilman teitä, yrit­tä­jiä.

Kasvu tarkoit­taa kodeille työtä, toimeen­tu­loa ja vauras­tu­mista. Yrityk­sille se tarkoit­taa enem­män mahdol­li­suuk­sia.

Suomelle kasvu tarkoit­taa mahdol­li­suuk­sia hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan kehit­tä­mi­seen, palve­lui­den rahoit­ta­mi­seen, turval­li­suu­den takaa­mi­seen sekä tule­vai­suu­den raken­ta­mi­seen.

Me saavu­timme Ruot­sin 2000-luvulla BKT:ssa, mutta nyt olemme jääneet 20 prosent­tia jälkeen vuodesta 2008 lähtien. Tämä vähän hävet­tää­kin. Jos voitamme Ruot­sin nyky­ään lätkässä, niin kyllä meidän pitää pärjätä talou­des­sa­kin. Ja kyllä­hän me pärjäämme, kun vain tehdään oikeita asioita.

Vasem­mis­to­hal­li­tus on käyt­tä­nyt jaka­mi­sen kaavaa. Kokoo­mus tarjoaa sen tilalle kasvun kaavaa. 

Kaavan ajatus on se, että kohdis­te­taan katse ja teke­mi­nen kasvun element­tei­hin. Siihen, mistä talou­den kasvu syntyy.

Ensim­mäi­seksi tarvit­semme osaa­mista ja inno­vaa­tioita, yritys­toi­min­nan ideoita.

Toiseksi tarvit­semme rohkeita ihmi­siä, jotka ovat valmiita lähte­mään yrit­tä­jiksi tai laajen­ta­maan yritys­toi­min­taansa.

Kolmas elementti on rahoi­tus ja inves­toin­nit, jotta yritys pääsee liik­keelle.

Neljän­tenä kasvun kaavan osana on yrit­tä­mi­selle otol­li­set olosuh­teet.

Kasvun kaava on siis lopulta yksin­ker­tai­nen: Idea - yrit­täjä - inves­tointi - olosuh­teet.

Siitä se lähtee.

Valtio ei luo kasvua. Eivät minis­te­riöt, emme me päät­tä­jät. Mutta me voimme lisätä kasvun mahdol­li­suuk­sia. Siksi meidän on listat­tava kaikki kasvua vauh­dit­ta­vat toimet ja kasvun tiellä olevat esteet.

Ja meidän on laitet­tava ne kuntoon - yksi kerral­laan.

Lentoon lähte­vien ideoi­den perusta on osaa­mi­sessa.

Uuti­set suoma­lais­ten nuor­ten koulu­tus­ta­son romah­ta­mi­sesta ja heiken­ty­neistä perus­o­pe­tuk­sen oppi­mis­tu­lok­sista ovat hälyt­tä­viä. Meidän on pantava perus­koulu kuntoon: jokai­selle lapselle ja nuorelle on varmis­tet­tava riit­tä­vät perus­tie­dot ja -taidot, kuten luku-, kirjoi­tus- ja lasku­taito.

Toisen asteen amma­til­li­sen koulu­tuk­sen taso on nostet­tava vastaa­maan yritys­ten tarpeita, jotta yrit­tä­jän ei tarvitse aloit­taa työn­te­ki­jän koulu­tusta alusta. Erilai­sia polkuja ammat­tiin on tuet­tava lisää­mällä esimer­kiksi oppi­so­pi­mus­kou­lu­tusta.

Pienen maan on aina tavoi­tel­tava kasvua ja menes­tystä myös maail­malla. Se tarkoit­taa vahvaa panos­tusta huip­puo­saa­jiin sekä tutki­muk­seen, kehi­tyk­seen ja inno­vaa­tioi­hin. Kokoo­muk­sen tavoit­teena on nostaa TKI-rahoi­tus 4 prosent­tiin bkt:stä ja ottaa pysy­västi käyt­töön yritys­ten laaja TKI-vähen­ny­soi­keus. 

Koska haluamme lisää yrit­tä­jiä, lähde­tään liik­keelle siitä, että arvos­te­taan teitä yrit­tä­jiä.

Jos yrit­tä­mistä ja yrit­tä­jää maala­taan jatku­vasti työn­te­ki­jöi­den hyväk­si­käyt­tä­jäksi, kuka enää haluaa yrit­tää?

Koomi­sin kommentti on se, että eräs kollega pahek­sui sitä, että hänelle oli selvin­nyt, että yritys pyrkii teke­mään voit­toa.

Suomen kokoi­nen maa ei pärjää vastak­kai­na­set­te­lun liet­son­nalla. Minusta Suomessa yrit­täjä ja työn­te­kijä ovat samalla puolella: työn puolella. Vastak­kai­na­set­te­lun ajan pitäisi olla ohi.

Yrit­tä­jyys on elämän­tapa. Se on ponnis­te­lua omien haavei­den toteut­ta­mi­seksi, riskin­ot­toa ja ison vastuun kanta­mista.

Minulla oli nuoruu­teni vuosina mahdol­li­suus olla töissä setäni vaate­kau­passa Turun keskus­tassa. Aloi­tin myymällä housuja miehille ja naisille. Olin muuten aika hyvä siinä!

Kesä­töi­den ja opis­ke­lu­jen ohessa viikon­lop­pu­hom­mien myötä sain sedältä ja tädiltä suuren kunnian. ” Tässä Petteri sinulle liik­keen ja kassa­kaap­piin avai­met, jos sinä hoitai­sit ensi lauan­taina avaa­mi­sen ja sulke­mi­sen ja katsoi­sit että kaikki sujuu.” Se oli ensim­mäi­nen kerta heidän neljän vuosi­kym­me­nen kaup­pia­su­ral­laan, että lähti­vät koko viikon­lo­puksi mökille.

Opin noina vuosina myymään housuja, mutta ennen kaik­kea sen millaista on yrit­tä­jä­per­heen elämä. Jatku­vaa työtä ja huolta yrityk­sen menes­ty­mi­sestä.

Moni teistä on puur­ta­nut pitkään ennen kuin on kyen­nyt maksa­maan itsel­leen ensim­mäistä palk­kaa. Vaikeina aikoina te kannatte murhetta työn­te­ki­jöi­denne pärjää­mi­sestä.

Korona -aikana moni teistä tinki omasta palkasta pitääk­seen huolta työn­te­ki­jöistä. Tari­noita olen kuul­lut aina ruoka-apuun asti.

Osa teistä on saanut yrit­tä­mi­sen kipi­nän siir­ty­mään suku­pol­velta toiselle. Perhey­ri­tyk­set ovat tärkeä osa yhteis­kun­taamme ja koti­maista vastuul­lista omis­ta­juutta.

Hyvät yrit­tä­jät,

Kasvua syntyy, kun yrityk­set inves­toi­vat ja niihin inves­toi­daan. Hyvät ideat tarvit­se­vat rahoi­tusta. Suoma­lai­set pääomat on saatava suun­tau­tu­maan yritys­toi­min­nan rahoit­ta­mi­seen ja maan pitää olla houkut­te­leva ulko­mai­selle pääomalle.

Suomen yritys­ve­ro­tuk­sen pitää olla kansain­vä­li­sesti kilpai­lu­ky­kyistä ja kansal­li­sesti yrit­tä­mi­seen ja inves­toin­tei­hin kannus­ta­vaa.

Ensim­mäi­nen asia on ennus­tet­ta­vuus ja vakaa toimin­taym­pä­ristö.

Koko­nais­ve­roas­tetta ei Suomessa saa enää nostaa. Ei myös­kään yrit­tä­mi­sen vero­tusta.

Yrit­täjä ottaa riskin ja tekee töitä unel­mansa eteen. Eikö tähän sisälly myös oikeus naut­tia oman työnsä hedel­mistä? Yrit­tä­jällä on oikeus vauras­tua omalla työl­lään, eikä sitä ole kenen­kään syytä pahek­sua. Tämä on minusta selvää.

Suomessa kannat­taa yrit­tää ja vauras­tua, kun teemme suoma­laista omis­ta­juutta ja yritys­ten kasvua tuke­van vero­uu­dis­tuk­sen. Yritys­ten ja osin­ko­jen vero­tusta on muutet­tava niin, että yritys­ten kasvulle ja pörs­si­lis­tau­tu­mi­selle on mahdol­li­sim­man vähän esteitä. Listaa­mat­to­mien yritys­ten omis­ta­jien vero­tuk­sen kiris­tä­mistä emme hyväksy.

Haluamme keven­tää työn vero­tusta: Vero­tuk­sen pitää olla sellaista, että varhai­seen aamu­vuo­roon nouse­mi­nen palkit­see aina enem­män kuin se, että ikku­na­ver­hon raosta seuraa naapu­rin lähtöä töihin. 

Sanomme EI kasvua hidas­ta­ville veroille ja vasem­mis­to­hal­li­tuk­sen keksi­mälle exit-verolle. Se vain heiken­tää Suomen houkut­te­le­vuutta maail­malla. Valtion­va­rain­mi­nis­te­riö vastusti veron säätä­mistä ja viimeksi lain­sää­dän­nön arvioin­ti­neu­vosto totesi olevansa huolis­saan, että laki puut­tuisi kansa­lais­ten perus­oi­keuk­siin, kuten omai­suu­den­suo­jaan ja oikeu­teen lähteä maasta.

Tämä vero on taas yksi este inves­toin­tien ja osaa­jien saami­selle Suomeen. Esimer­kiksi star­tu­peista tulee jo vies­tejä, että yrityk­set sijoit­tu­vat nyt muualle, vaikka olivat tulossa Suomeen.

Jotta yrityk­set voivat toimia ja menes­tyä, niiden toimin­taym­pä­ris­tön on oltava kunnossa. Se on myös meidän polii­tik­ko­jen hommaa.

Isoim­mat kysy­myk­set ovat ener­gia, työvoi­man saanti, vapaampi sopi­mi­nen työpai­koilla.

Ener­gian saanti nyt ja pidem­mällä aika­vä­lillä on turvat­tava, jotta yrityk­set pysty­vät toimi­maan.

Ensi talven osalta meidän on totta­kai pidet­tävä huolta että kodeissa on lämpöä ja että yritys­ten rattaat pysy­vät pyöri­mässä. Siksi meidän on nyt otet­tava kaikki kapa­si­teetti käyt­töön ener­gian tuotan­nossa. Kyllä, myös kivi­hiili ja turve.

Irtaan­tu­mi­nen venä­läi­sestä fossii­lie­ner­giasta ja puhtaa­seen ener­gi­aan ja uusiin tekno­lo­gioi­hin panos­ta­mi­nen autta­vat meitä saavut­ta­maan ilmas­to­ta­voit­teet.

Kokoo­mus on esit­tä­nyt useita keinoja, joilla sähkö­las­kui­hin voisi saada helpo­tusta jo tule­vana talvena. Olemme mm. ehdot­ta­neet sähkölle katto­hin­taa, sähkön ja kaasun hinnan irrot­ta­mista toisis­taan ja sähköyh­tiöi­den vakuus­vaa­ti­mus­ten keven­tä­mistä.

Nyt tämä työ pitää saada halli­tuk­sessa eteen­päin!

Pidem­mällä aika­vä­lillä meidän on edis­tet­tävä ydin­voi­man lisä­ra­ken­ta­mista ja vety­ta­loutta.

“Suomi ei nuorru”

Kasvua ei synny myös­kään ilman osaa­vaa työvoi­maa. Te yrit­tä­jät ette puhu enää osaa­van työvoi­man saan­nista, vaan minkä tahansa työvoi­man. On sietä­mä­tön tilanne ja kasvun este, että Suomessa on yli 100 000 työtöntä, ja samaan aikaan aloja sekto­rista riip­pu­matta vaivaa työvoi­ma­pula. Avoi­met työpai­kat ja työtä hake­vat on saatava kohtaa­maan.

Suomi ei nuorru. Meidän on tehtävä kaik­kemme, jotta yrityk­set saavat tarvit­se­mi­aan osaa­jia myös muualta.

Niin korkeasti koulu­tet­tuja erityis­osaa­jia, kuin muita ammat­ti­te­ki­jöitä. Lupa­pro­ses­sei­hin on saatava vauh­tia, Tarve­har­kinta on pois­tet­tava, sillä se toimii vain kasvun esteenä. Kyllä täällä töitä riit­tää niin suoma­lai­sille kuin ulko­mailta tule­ville.

Tässä­kin asiassa luot­tai­sin teihin yrit­tä­jiin ratkai­si­jana. Mitä jos annet­tai­siin teidän hoitaa rekry­tointi ulko­mailta? Anne­taan yritys­ten etsiä maail­malta työn­te­ki­jät ja tuoda heidät Suomeen töihin. Jos joku ei toimi sään­tö­jen mukaan, siihen puutu­taan. Olen varma, että vain tällä toimin­ta­ta­van muutok­sella saadaan rekry­tointi oikeasti toimi­maan.

Luotan siihen, että yrit­tä­jät toimi­vat vastuul­li­sesti. Henki­löstö on yrit­tä­jän tärkein voima­vara. Siksi voimme myös lisätä paikal­lista sopi­mista: työeh­to­so­pi­muk­sia on saatava sovel­taa järjes­täy­ty­mät­tö­missä yrityk­sissä ja toisin sopi­mi­sen kiel­toja on puret­tava.

Suuri murhe toimin­taym­pä­ris­tössä on liial­li­nen sään­tely, byro­kra­tia ja luvi­tus­jo­not.

Me haluamme keven­tää byro­kra­tiaa, lisätä reilua kilpai­lua. Lupa­pro­ses­seissa on haet­tava entistä enem­män yhden luukun peri­aa­tetta, ja vali­tus­kä­sit­te­lyjä on joudu­tet­tava. Inves­toin­nit eivät saa jumit­tua lupa­vii­dak­koon.

Hyvät yrit­tä­jät,

minä uskon, että Suomesta voi tulla puhtaan ener­gian suur­valta. Luotan siihen, että ilmas­ton­muu­tok­sen hidas­ta­mi­seksi löytyy ratkai­suja, jotka eivät perustu kiel­tä­mi­seen ja kurjis­ta­mi­seen, vaan päin­vas­toin luovat kasvua ja hyvin­voin­tia laajasti. 

Ajat­te­len, että Suomen vanhus­ten­hoi­don ja tervey­den­huol­lon kriisi on ratkais­ta­vissa, kun sitä lähde­tään ratkai­se­maan yhdessä - kaik­kien osaa­mista hyödyn­täen.

Luot­ta­muk­seni perus­tuu yrityk­siin ja mark­ki­na­ta­lou­teen. Nostin nämä esimer­kit, koska yrityk­set ovat jo osoit­ta­neet, että monissa isoissa - ja pienem­missä - kysy­myk­sissä yrityk­set ovat harp­pauk­sen tai kaksi pidem­mällä kuin poliit­ti­nen päätök­sen­teko.

Reilu ja terve kilpailu hyödyt­tää myös kulut­ta­jia.

“Entä jos valtio­valta luot­taisi yrit­tä­jiin?”

Tapa­sin jokin aika sitten jätea­lan kulje­tus­yrit­tä­jiä. Puhuimme pitkään siitä, kuinka moni heistä tulee toimeen ja pystyy työl­lis­tä­mään muuta­man muun­kin, kunhan mark­ki­nat vain toimi­vat.

Julkista tuotan­toa ei tarvita lain­kaan siellä, missä mark­ki­nat toimi­vat. Anne­taan jätea­lan yritys­ten hoitaa tont­tinsa. Pahinta on veron­mak­sa­jien rahoilla tuettu julki­nen tuotanto, siinä ei ole mitään järkeä. 

Sote-lain­sää­däntö on raken­nettu vahvasti julki­sen sekto­rin lasit päässä. Lain­sää­däntö ohjaa hyvin­voin­tia­lueita tuijot­ta­maan omaan napaansa ja aset­ta­maan julki­sen tuotan­non ensi­si­jai­seksi vaih­toeh­doksi. Samalla hyvin­voin­tia­lueilta uhkaa jäädä näke­mättä se, millai­sia erin­omai­sia ratkai­suja yrityk­sillä on tarjota.

Jutte­lin tässä vasti­kään pienen koti­sai­raan­hoi­toa tarjoa­van yrityk­sen kanssa. Yrityk­sellä on moti­voi­tu­neet työn­te­ki­jät ja tyyty­väi­set asiak­kaat. Hinnat ovat olleet huomat­ta­vasti julki­sen tuotan­non hintoja mata­lam­mat. Nyt yrityk­sellä ei ole mitään tietoa siitä, mikä sen rooli tule­vai­suu­dessa on. Yrit­täjä murehti pärjää­mis­tään hyvin­voin­tia­lu­een laajui­sissa kilpai­luissa.

Minä ajat­te­len, että hyvin­voin­tiyh­teis­kunta rapau­tuu ja maapal­lon pelas­ta­mi­nen hidas­tuu, jos valtio yrit­tää ottaa ohjak­set tiukasti omiin käsiinsä. 

Entä jos valtio­valta luot­taisi teihin yrit­tä­jiin?

Olen täysin varma, että jokai­nen yrit­täjä, työl­lis­täjä ja Suomen valtio halua­vat samaa. Maan, josta heikom­masta pide­tään huolta. Jossa palve­lut pelaa­vat. Koulut ja päivä­ko­dit ovat hyviä ja laaduk­kaita. Terveys­kes­kuk­seen ei tarvitse jonot­taa. Kadut ovat valais­tuja ja tiet hyvä­kun­toi­sia.

Hyvät yrit­tä­jät,

Olette otta­neet irti arjesta ja lähte­neet yrit­tä­jä­päi­ville. Teillä on täällä hyvä ohjelma, 1600 kolle­gaa, ja tieten­kin juhlat.

Tämä on teidän juhla­päi­vänne. Teidän juhla­päi­vänne on myös huomenna ja ylihuo­menna. Jokai­sena päivänä. Kiitän teistä jokaista.

Minusta yrit­tä­jäys­tä­väl­li­nen yhteis­kunta ei synny sanoilla, vaan teoilla.

Elämme poik­keuk­sel­li­sen vaikeita aikoja. Eteen­päin on vaikea nähdä. Pärjäämme kun pidämme pään kylmänä ja sydä­men lämpi­mänä.

Olemme menossa edus­kun­ta­vaa­lei­hin. Minä ja kokoo­mus haluamme muut­taa Suomen suun­nan:

1. Me tahdomme korjata Suomen talou­den kestä­välle perus­talle. Syömä­ve­lan otta­mi­nen on lope­tet­tava. Yrit­tä­mi­sen edel­ly­tyk­set on turvat­tava.
   
   
2. Me tahdomme tehdä kasvua edis­tä­vät uudis­tuk­set.
   
   
3. Me tahdomme, että kuulette vies­timme: me luotamme teihin.

Hyvät yrit­tä­jät,

Minä olen ollut mukana yritys­toi­min­nassa ja nytkin yhdessä pienessä yrityk­sessä. En väitä olevani yrit­täjä. Ei minulla ole teidän tieto­janne ja taito­janne yrit­tä­mi­sen saloista.

En voi luvata kuuta taivaalta, koska edessä on vaikeat ajat. Talous pitää saada tasa­pai­noon eikä kaik­keen ole varaa.

Mutta minä tiedän, missä teidän asiois­tanne pääte­tään, ja lupaan olla siellä paikalla ja yrit­tä­jien puolella. Helsin­gissä tai Brys­se­lissä. Kaikessa päätök­sen­teossa on otet­tava huomioon vaiku­tuk­set yrit­tä­jyy­teen.

Ilman yrit­tä­jiä ei ole kasvua. Ilman kasvua ei ole hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa.

Nostan hattua jokai­selle teistä.

Kiitos!

Lisää sisältöä samassa kategoriassa