Ahve­nan­maa on oleel­li­nen osa Suomea ja kokoo­mus haluaa huoleh­tia, että Manner-Suomen ja Ahve­nan­maan välit ovat hyvät ja yhteis­työ selkeää. Onni­te­lemme Ahve­nan­maata ja ahve­nan­maa­lai­sia sata­vuo­ti­sen itse­hal­lin­non johdosta!

Myös ulko- ja turval­li­suus­po­liit­ti­sesti Ahve­nan­maa on merkit­tävä. Ukrai­nan sodan myötä Euroo­pan turval­li­suus­ti­lanne on heiken­ty­nyt kriit­ti­sellä tavalla ja tämä on luonut tarpeen tarkas­tella Suomen turval­li­suus- ja puolus­tus­po­liit­ti­sia ratkai­suja.  Soti­las­stra­te­gi­sesti Ahve­nan­maan saarien sijainti on tärkeä. Kyse on koko pohjoi­sen Euroo­pan meri- ja kaup­pa­reit­tien puolus­ta­mi­sesta.

Suomen puolus­tus­voi­milla on velvoite puolus­taa valta­kun­nan kaik­kia alueita. Ahve­nan­maa on huomioitu sekä puolus­tus­voi­mien että raja­var­tio­lai­tok­sen suun­ni­tel­missa. Demi­li­ta­ri­soin­nista huoli­matta. Meidän täytyy olla varmoja siitä, että voimme suojella Ahve­nan­maata kaikelta ulkoi­selta aggres­siolta – se on meidän velvol­li­suu­temme. 

Ja siitä me pidämme kiinni. Suomi on valmis puolus­ta­maan Ahve­nan­maata.

Suomen ja Ruot­sin jäse­nyys Natossa muut­taa alueen turval­li­suus­ti­lan­netta, ja mieles­täni Ahve­nan­maan kannalta parem­paan suun­taan. Itämeri on jatkossa pitkälti Naton sisä­meri. Kun jatkossa kaikki Pohjois­maat ovat samassa puolus­tus­lii­tossa pystymme suun­nit­te­le­maan puolus­tuk­semme vahvem­maksi. 

Samaan aikaan Venäjä on raa’alla sodal­laan osoit­ta­nut, että se on täysin arvaa­ma­ton. Siksi sen aggres­sioon pitää varau­tua myös tärkeän Ahve­nan­maan osalta. Haluamme hyvässä yhteis­työssä ahve­nan­maa­lais­ten kanssa miet­tiä, miten jatkossa toimi­taan yhdessä. Mahdol­lis­ten muutos­ten pitää lähteä ahve­nan­maa­lai­sista itses­tään.

Kunnioi­tamme itse­hal­lin­non asemaa ja arvos­tamme vuoro­pu­he­luamme. Ahve­nan­maan itse­hal­linto toimii mallie­si­merk­kinä maail­malle siitä, miten yhdessä toimi­malla ja toista kuul­len voimme toteut­taa menes­tyk­sel­listä yhtei­se­loa – tätä perin­nettä haluamme jatkos­sa­kin vaalia.

Hyvät ystä­vät,

Tule­vassa halli­tus­oh­jel­massa se viimein lukee: Suomi on Naton jäsen­maa. Se on ollut meidän pitkä­ai­kai­nen tavoit­teemme. Jäse­nyys takaa turval­li­suu­temme pitkälle tule­vai­suu­teen.

Tois­tai­seksi Nato-jäse­nyy­temme etenee nyt histo­rial­li­sen nopeaa vauh­tia. Elokuun alussa Yhdys­val­tain senaatti rati­fioi jäse­nyy­temme kiitos­ten ja arvos­tuk­sen kera. Saman­lai­sia vies­tejä kuulemme kaikista jäsen­maista.  Kaikesta näkee, että Yhdys­val­lat pitää Euroop­paa tärkeänä kump­pa­nina ja ymmär­tää, että esimer­kiksi suuren Kiina-haas­teen edessä se tarvit­see Euroop­paa.

Jos asiat etene­vät parhaalla tavalla, syksyn kuluessa kaikki jäsen­maat ovat rati­fioi­neet jäse­nyy­temme. Olen luot­ta­vai­nen, että saamme pikai­sessa aika­tau­lussa puut­tu­vat rati­fioin­nit - myös Turkin osalta. Kun muut toimi­vat päät­tä­väi­sesti, myös paine jäljellä olevia kohtaan kasvaa.

Kun meistä viimein tulee Naton jäsen­maa, todel­li­nen työ kuiten­kin vasta alkaa. Seuraa­valla halli­tus­kau­della käyn­nis­tyy uuden­lai­sen ulko-, turval­li­suus- ja puolus­tus­po­li­tii­kan raken­ta­mi­nen. 

On aika löytää Suomen linjalle uusi sanoi­tus ja sisältö, joka sopii ja palve­lee parem­min tämän päivän haas­teita ja olosuh­teita. Olen­naista tälle linjalle on, miten jatkossa tarkas­te­lemme niin lähia­luei­tamme kuin globaa­leja kehi­tys­kul­kuja osana liit­to­kun­taa, jossa kump­pa­neis­tamme on tullut liit­to­lai­sia ja soli­daa­ri­suu­desta velvoite.

Suurin huoleni koskee luon­nol­li­sesti Venä­jän sotaa Ukrai­nassa. Ukrai­na­lais­ten urhool­li­nen puolus­tus­tais­telu ja heille anne­tut aseet ovat osoit­tau­tu­neet ratkai­se­viksi teki­jöiksi sodan­ku­lun kannalta. Meillä ei ole varaa olla autta­matta Ukrai­naa, sillä viime kädessä tais­te­lu­ken­tillä määri­tel­lään myös tule­vai­suu­den Euroo­pan turval­li­suus­po­liit­ti­set asetel­mat. 

Niiden osalta olem­me­kin taite­koh­dassa. Mikäli Ukraina onnis­tuu kään­tä­mään sodan aloi­tetta itsel­leen ja pakot­taa Venä­jän perään­ty­mään etelässä, muut­tu­vat para­met­rit myös laajem­man dyna­mii­kan osalta. En pidä toden­nä­köi­senä, että sodan loppu olisi vielä edes­sämme. Kumpi­kaan osapuoli ei suostu rauhaan tai myön­ny­tyk­siin, mikäli tähän ei ole pakot­ta­vaa tarvetta. Siksi meidän­kin on jatket­tava Ukrai­nan tuke­mista kaikin mahdol­li­sin keinoin. Enem­män ja parem­pia aseita, jotta Putin pysäh­tyy.

Lähtö­koh­tai­sesti toivoi­simme tieten­kin turval­li­suus­ti­lan­teen kehit­ty­vän suun­taan, jossa emme joutuisi panos­ta­maan puolus­tuk­semme suun­nit­te­luun aiem­paa enem­män. Todel­li­suus kuiten­kin on tällä haavaa sellai­nen, että on velvol­li­suu­temme pitää huoli puolus­tuk­semme ajan­mu­kai­suu­desta kaik­kialla Suomessa. 

Kokoo­mus on sitou­tu­nut siihen, että puolus­tus­bud­jet­timme pide­tään vaadi­tulla - ja luva­tulla - yli kahden prosen­tin tasolla.

Presi­dentti Urho Kekko­nen sanoi aikoi­naan, että jos jomman­kum­man, sisä- tai ulko­po­li­tii­kan, pitää olla rempal­laan, olkoon se sisä­po­li­tiikka.  Tasa­val­lan presi­den­tin yhdessä valtio­neu­vos­ton kanssa johtama ulko­po­li­tiikka onkin nyt kunnossa. Yhte­näi­senä kansan­kun­tana olemme saavut­ta­neet ulko­po­liit­ti­sesti merkit­tä­viä aske­lia tänä vuonna.

Sisä­po­li­tiik­kamme sen sijaan toti­sesti on rempal­laan. Kekko­sen ajat­telu ei enää tänä päivänä päde: vain sisäi­sesti vahva Suomi on myös ulkoi­sesti vahva. 

Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan perus­tuk­set rapau­tu­vat. Kulu­neen vaali­kau­den aikana ongel­mat ovat vain kasaan­tu­neet ja kärjis­ty­neet. Epävar­muu­den aika huutaa johta­juutta tyhjille seinille. Yksit­täi­set minis­te­rit toimi­vat, mutta halli­tuk­sen yhtei­nen näke­mys on monissa kysy­myk­sissä hukassa.

Tosi­asiat on tunnus­tet­tava: tummia pilviä kasau­tuu taivaan reunalle runsaasti. Inflaa­tio on vauh­dissa, korot nouse­vat, maail­man­ta­lou­den syvä taan­tuma odot­taa nurkan takana. Hyök­käys­sota Ukrai­naan jatkuu ja luo epävar­muutta ympä­ril­lemme. Ennus­teet Suomen talous­kas­vulle ensi vuonna ovat euroa­lu­een mata­lim­pia.

Suomi ei voi jatkaa loput­to­miin nykyi­sellä talou­den­pi­dolla. Varau­tu­mi­nen huonoi­hin aikoi­hin olisi pitä­nyt aloit­taa ajoissa. Sen sijaan Sanna Mari­nin halli­tuk­sen poli­tiikka on raken­nettu velka­ra­halle ja sama meno jatkuu: huolta huomi­sesta ei ole ja eteen tule­vat ongel­mat kuita­taan lisä­ve­lalla. Halli­tus ei tee valin­toja eikä prio­ri­soi menoja. Tärkeät uudis­tuk­set ovat teke­mättä.

Tämän linjan on pakko muut­tua. Suomi on vietävä oikealle raiteelle.

Mari­nin halli­tus on elänyt harha­ku­vi­tel­massa, jossa velalla ei ole väliä. Todel­li­suus on toinen. Jo pieni­kin korko­jen nousu tarkoit­taa mitta­via lisä­ku­luja valtion­ta­lou­dessa. Ensi vuonna valtion korko­me­not kaksin­ker­tais­tu­vat 700 miljoo­nasta 1 300 miljoo­naan. Vertai­lun vuoksi: 800 miljoo­nalla eurolla pyöri­te­tään koko Suomen polii­si­toi­mea.

Nyt kun vielä elämme noususuh­dan­netta, valtion menoja tulisi katsoa tarkalla silmällä. Valtio­na­va­rain­mi­nis­teri Saari­kon budjet­tie­si­tyk­sen mukaan Suomi kuiten­kin velkaan­tuu ensi vuonna 6 300 miljoo­naa euroa. Tämä tarkoit­taa noin 1 500 euroa lisä­vel­kaa jokaista suoma­laista kohden. Halli­tuk­sen riihessä summa tulee kasva­maan.

Vahva valtion­ta­lous on suoma­lai­sen paras turva. Talous­po­li­tiikka on nimit­täin myös turval­li­suus­po­li­tiik­kaa. Erityi­sesti sumui­sina aikoina tulisi panos­taa talou­den nurk­ka­pult­tien kestä­vyy­teen, sillä niiden varassa Suomi lepää.  Samalla kun vahvis­tamme puolus­tus­tamme ja liit­tou­dumme, meidän pitää huoleh­tia yhä enem­män myös talou­temme iskun­kes­to­ky­vystä. 

Julkista taloutta haas­ta­via krii­sejä on kohdattu viime vuosi­kym­me­ninä lukui­sia. Juuri näitä krii­sejä varten julki­seen talou­teen tarvi­taan liik­ku­ma­va­raa, jotta terveys­tur­val­li­suus, rokot­teet tai vaik­kapa puolus­tus voidaan tiukan paikan tullen taata. Siksi kokoo­mus perään­kuu­lut­taa tark­kaa talou­den­pi­toa ja kasvu-uudis­tuk­sia. Niin varmis­tamme, että Suomi ja suoma­lai­set selviä­vät tule­vai­suu­den haas­teista.

Samalla on huoleh­dit­tava kansa­lais­ten osto­voi­masta. Nouse­vien hinto­jen vuoksi kukkaro keve­nee nopeasti, ja arki on monelle yhä vaikeam­paa. Ansio­tu­lo­ve­ro­tuk­sen keven­tä­mi­nen paran­taisi sekä osto­voi­maa että lisäisi työn­teon kannus­ti­mia. Siksi halli­tuk­sen tuli­si­kin toteut­taa tulo­ve­ro­tuk­sen keven­tä­mi­nen jo nyt, eikä odot­taa syksyn palk­ka­kier­rok­sia.

Onnis­tu­nut ajoi­tus veron­ke­ven­nys­ten voimaan­tu­lolle olisi jo tammi­kuu, sillä tuol­loin Suomen talous voi jo olla laskusuh­dan­teessa. Ennen muuta vero­tuk­sen keven­tä­mi­nen on raken­teel­li­nen kasvu-uudis­tus, joka sopii tähän hetkeen erin­omai­sesti.

Halli­tuk­sen linjan on pakko muut­tua budjet­ti­rii­hessä syys­kuun alku­puo­lella. Hengi­tys­täni en pidät­tele, sillä ongel­mat siir­ret­tä­neen tuttuun tapaan seuraa­van halli­tuk­sen kontolle. Tule­vista vuosista tulee vaikeita, sillä uusien haas­tei­den lisäksi nykyi­sen talou­den­pi­don jäljiltä jää paljon korjat­ta­vaa. Suomi-laivan suunta täytyy kuiten­kin kään­tää, jotta luot­ta­mus valoi­saan tule­vai­suu­teen voidaan palaut­taa.

Muutos on mahdol­li­nen. Ensi kaudella on palat­tava meno­malt­tiin. Julki­sille menoille on tehtävä ruumii­na­vaus ja mietit­tävä, mitä voimme tehdä parem­min.

Ennen kaik­kea meidän on saatava talous kasvuun. Komis­sio ennus­taa Suomelle ensi vuodeksi EU:n hitainta talous­kas­vua.  Talou­den saami­nen ennus­tet­tua nopeam­paan kasvuun on vaih­toehto koville sopeu­tuk­sille ja leik­kauk­sille. Kasvu on paras tapa saada velkaan­tu­mi­nen tait­tu­maan. Ilman nopeam­paa talou­den kasvua voimme heit­tää hyväs­tit hyvin­voin­nille.

Me kokoo­muk­sessa uskomme kasvun kaavaan. Sdp:llä on hallus­saan vain kulu­tuk­sen kaava.

Kasvun kaava lähtee näkö­kul­man muutok­sesta. Siitä, että katse kohdis­te­taan kasvun edel­ly­tyk­siin: niihin teki­jöi­hin, jotka teke­vät Suomesta houkut­te­le­van maan inves­toida ja yrit­tää. Siihen, että työn teke­mi­nen ja yrit­tä­mi­nen ovat tässä maassa aina kannat­ta­via. Siihen, että meillä on ja että meille muut­taa osaa­vaa työvoi­maa. Siihen, että me uskomme itseemme ja uskal­lamme näyt­tää sen myös ulos­päin.

Kokoo­muk­sella on käyt­töön valmis resepti siitä, miten tämä toteu­te­taan. Meillä näke­mys muun muassa siitä, miten työpaik­koja lisä­tään, yrit­tä­mi­sen edel­ly­tyk­siä paran­ne­taan, miten tutki­musta ja kehi­tystä vauh­di­te­taan, vero­tusta uudis­te­taan kannus­ta­vam­maksi ja ilmas­ton­muu­tosta torju­taan talou­den kasvua ja koti­ta­louk­sia kurjis­ta­matta.

Hyvät ystä­vät, talou­den kasvun pitää olla kaik­kien tavoite. Sillä me turvaamme hyvin­voin­nin ja ehkäi­semme kovat sopeu­tus­toi­met. Emme lain­kaan aliar­vioi tule­van vaali­kau­den haas­teita. Se, että Suomen velkaan­tu­mi­nen saadaan loppu­maan ja julki­nen talous tasa­pai­noon, vaatii kahden vaali­kau­den työn. Se vaatii kaik­kien päät­tä­jien sitou­tu­mi­sen. Kasvun vauh­dit­ta­mi­nen on ainoa tie hyvin­voin­nin säilyt­tä­mi­seksi. Muuta tietä ei ole.   

Siinä, missä vasem­malla perään­kuu­lu­te­taan julki­sen sekto­rin roolin kasvat­ta­mista, me perään­kuu­lu­tamme lisää tilaa ja mahdol­li­suuk­sia ihmi­sille tart­tua toimeen, yrit­tää ja onnis­tua.

Maail­man kireim­min vero­te­tut koti­ta­lou­det ja yrityk­set eivät kaipaa enää yhtään uutta veroa tai veron­ki­ris­tystä. Työn vero­tusta tule keven­tää – tasai­sesti kaikilta.

Kokoo­mus haluaa, että Suomi on innos­tava ympä­ristö yrit­tää ja kasvaa. Me haluamme suju­vaa sään­te­lyä ja jouhe­vaa lupa­kä­sit­te­lyä. Emme voi hyväk­syä tilan­netta, jossa miljar­di­luo­kan inves­toin­nit odot­ta­vat byro­kra­tian rattai­den pyöri­mistä vuosi­kau­palla.

Me kokoo­muk­sessa haluamme, että jokai­sella on mahdol­li­suus kehit­tää itse­ään. Haluamme kään­tää osaa­mis­ta­son taas nousuun.

Kokoo­mus haluaa kestä­vää ja vahvaa teol­li­suus­po­li­tiik­kaa. Meidän ei tule omilla toimil­lamme lisätä teol­li­suu­den kustan­nuk­sia. Päin­vas­toin haluamme olla kump­pani niiden kanssa, jotka luovat Suomeen työpaik­koja, kasvua ja inves­toin­teja. Teol­li­suu­den vihreä vallan­ku­mous on valtava tilai­suus maail­man­luo­kan puhtai­den huip­puin­no­vaa­tioi­den suoma­lai­selle vien­ti­teol­li­suu­delle.

Me kokoo­muk­sessa haluamme siis raivata tilaa ihmi­sille, luovuu­delle ja inves­toin­neille. Siten me saamme maahan kasvua ja ihmi­sille hyvin­voin­tia. Muuhun meillä ei ole varaa.

Me kokoo­muk­sessa olemme valmiita kanta­maan vastuuta. Tulemme teke­mään kaik­kemme, jotta lunas­tamme ihmis­ten luot­ta­muk­sen tule­vissa edus­kun­ta­vaa­leissa.

Haluamme suoma­lais­ten tuella raken­taa valoi­saa tule­vai­suutta, jossa vastuun kanta­mi­nen ei tarkoita kivi­reen vetä­mistä, vaan voimaa ja kykyä viedä Suomea eteen­päin. Silloin Suomi on oikealla raiteella.

Puhe puolue- ja ryhmä­joh­don kesä­ko­kouk­sessa Maarian­ha­mi­nassa. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa