Työt­tö­myys on Suomen suurim­pia ongel­mia. On selvää, että työl­li­syy­den hoito on Suomessa epäon­nis­tu­nut, kun työt­tö­miä on lähes 378 000 ja kuiten­kin samaan aikaan on yli 61 000 avointa työpaik­kaa.

Työt­tö­myys on kansa­ta­lou­delle hukkaa ja tulee valta­van kalliiksi valtiol­le­kin työt­tö­myys­tur­van ja mene­tet­ty­jen vero­tu­lo­jen vuoksi. Ennen kaik­kea työt­tö­myys on jokai­selle sen kohtaa­valle ihmi­selle ja hänen lähei­sil­leen murhe.

Työl­li­syy­teen vaikut­ta­vat monet asiat, kuten talous­suh­dan­teet, koulu­tuk­sen ja yritys­ten osaa­mis­tar­pei­den kohtaanto, työpaik­ko­jen ja asuin­paik­ko­jen väli­mat­kat, työlain­sää­dän­nön jäyk­kyy­det sekä talou­den raken­ne­muu­tos. Yksi merkit­tävä tekijä on kuiten­kin se, kuinka tehok­kaasti työtä etsi­vät löytä­vät itsel­leen mahdol­li­sesti sopi­vat avoinna olevat työpai­kat. Merkit­tä­vää on myös se, kuinka paljon yritys­ten toimin­taym­pä­ristö sopeu­tuu sen mukaan, millaista työvoi­maa kysy­tään ja olisi tarjolla.

Tällä hetkellä työn­vä­li­tyk­sestä eli töiden etsi­mi­sestä vastaa­vat TE-toimis­tot, jotka ovat osa valtion alue­hal­lin­toa ELY-keskus­ten kautta. Osa työn­vä­li­tyk­sestä toimii hyvin, mutta koko­nai­suus on jäänyt pirs­ta­lei­seksi.

Kunnat ja valtio pallot­te­le­vat asiaa. TE-toimis­toilla ei nimit­täin ole juuri mitään mahdol­li­suutta vaikut­taa siihen, minkä­lai­sessa ympä­ris­tössä mahdol­li­set työl­lis­tä­jät eli yrityk­set toimi­vat. ELY-keskus­ten­kin tehtä­vät ovat yleis­ta­son kehit­tä­mis­teh­tä­viä tai säädel­tyä viran­omais­toi­min­taa. TE-toimis­toilla ei myös­kään ole sisä­syn­tyistä kannus­tinta työt­tö­myy­den paran­ta­mi­seen: työ perus­tuu valtion normi- ja tulos­oh­jauk­seen. ELY-keskuk­set tai TE-toimis­tot tai niiden henki­löstö eivät hyödy para­ne­vasta työl­li­syy­destä.

Suomessa kaavoi­tus, koulu­tus toiselle asteelle saakka, maan­käyttö, paikal­lis­lii­kenne, raken­nus­val­vonta ja muut yritys­ten toimin­taym­pä­ris­töön vaikut­ta­vat asiat kuulu­vat kunnille. Tämä on luon­nol­lista ja selkeää, koska kuntien ja kaupun­kien on tarkoi­tus vastata suurin piir­tein ihmis­ten luon­nol­li­sia työs­sä­käynti- ja asioin­tia­lueita.

Kunnalla on myös selkeät kannus­ti­met työl­li­syy­den ja yritys­ten toimin­taym­pä­ris­tön hoitoon: niiden vero­tu­lot riip­pu­vat töissä käyvien ihmis­ten maksa­masta kunnal­lis­ve­rosta, yritys­ten maksa­masta yhtei­sö­ve­rosta sekä kumpien­kin kiin­teis­tö­ve­roista. Myös vali­tuilla kunta­päät­tä­jillä on vahva kannus­tin, koska vaaleissa heitä voidaan arvioida työl­li­syys­ti­lan­teen mukaan.

Tällä hetkellä kunnilta puut­tuu kuiten­kin elin­tär­keä työkalu, työn­vä­li­tys. Kunnille on jo vastuu­tettu pitkä­ai­kais­työt­tö­mien työl­lis­tä­mistä - vaikka niillä ei ole mahdol­li­suuk­sia vaikut­taa työl­lis­ty­mi­seen ennen sitä! Kuntien vastuu­tusta työl­li­syy­destä onkin jo kokeiltu, ja tulok­set ovat olleet lupaa­via.

Kokoo­muk­sen mielestä työl­li­syy­den hoito on annet­tava koko­nai­suu­des­saan kunnille. Niille on annet­tava valta, vastuu ja vapaus tehdä kaik­kensa, jotta suoma­lai­set pääsi­si­vät töihin. Tämä olisi merkit­tävä loikka parem­paan työl­li­syy­den hoitoon. Kunnat voisi­vat halu­tes­saan hoitaa tehtä­vää yhteis­työssä muiden kuntien kanssa. Tämä on järke­vää, koska kunnat ovat hyvin eriko­koi­sia.

Työl­li­syy­den hoidon vastuun ja resurs­sien siirto TE-toimis­toilta kunnille onnis­tuu halli­tuk­sen alue­uu­dis­tuk­sen yhtey­dessä, kun ELY-keskus­ten tehtä­vät muuten­kin arvioi­daan uudel­leen. Alue­uu­dis­tus on merkit­tävä mahdol­li­suus paran­taa julki­sen vallan toimin­nan tehoa.

Uudis­tuk­sessa järke­vintä on vahvis­taa kuntia ja kaupun­ki­seu­tuja, jotka ovat ihmis­lä­hei­nen paikal­lis­de­mo­kra­tian taso ja tule­vai­suu­dessa elin­voi­man, suju­van arjen ja sivis­tyk­sen hoita­jia.

Maakun­nista tulee tehdä erikois­tu­neita tahoja, jotka vastaa­vat ennen kaik­kea sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luista parhaalla mahdol­li­sella tavalla ja tuke­vat kaupun­ki­seu­tuja elin­voi­man paran­ta­mi­sessa. Valtio toimii edel­leen yleis­ten sään­tö­jen aset­ta­jana, koor­di­noi toimin­taa sekä varmis­taa, että taloutta hoide­taan järke­västi ja että perus­pal­ve­lut toimi­vat koko maassa.

Digi­ta­li­saa­tion tuomat mahdol­li­suu­det tulee hyödyn­tää täysi­mää­räi­sesti, ja jatkos­sa­kin Suomessa kannat­taa olla yhtei­nen työn­vä­li­ty­sa­lusta ja para­ne­vat sähköi­set palve­lut, joista huoleh­di­taan valta­kun­nal­li­sella koor­di­naa­tiolla. Työn­vä­li­tyk­seen pitää vahvasti ottaa mukaan myös yksi­tyi­sen sekto­rin kump­pa­neita, jotka täyden­tä­vät palve­lu­kent­tää tehok­kaasti.

Halli­tuk­sen alue­uu­dis­tuk­sessa mielessä tulee koko ajan pitää uudis­tuk­sen suuret tavoit­teet: kestä­vyys­va­jeen umpeen kuro­mi­nen vähin­tään kolmella miljar­dilla eurolla, tehok­kaampi julki­nen sektori ja parem­mat sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut muun muassa valin­nan­va­pau­den kautta.

Päivän­sel­vää on, että uudis­tuk­sessa vero­tus ei saa kiris­tyä. Hallin­to­mal­lit ja byro­kra­tia eivät saa viedä huomiota näistä tavoit­teista. Suomi tarvit­see ratkai­suja, joilla on aidosti vaiku­tusta hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan pelas­tus­tal­koissa.

 

 

Lisää sisältöä samassa kategoriassa