Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia

Hyvät ystä­vät, median edus­ta­jat, kuuli­jat,

edus­kun­ta­ryh­mämme toinen kokous­päivä käyn­nis­tyy maakun­nassa, missä länsi ja itä tapa­si­vat ennen kohdata hyvin luon­te­vasti. Pohjois-Karja­lassa rajan yli on käyty kaup­paa, on liikuttu töiden ja muiden arkis­ten asioi­den merkeissä, on tavattu ihmi­siä ja tutus­tuttu. Liikenne Niira­lan raja-asemalla on ollut vilkasta. 

Nyt itära­jamme on muuri lännen ja idän välillä. Sen on Venäjä toimil­laan aiheut­ta­nut. Naapu­rimme on muut­tu­nut aggres­sii­vi­seksi. 

Ukraina vietti juuri kolmatta itse­näi­syys­päi­vää Venä­jän hyök­käys­so­dan varjossa. Sota on muut­ta­nut lähia­lu­eemme turval­li­suus­ti­lan­teen ehkä pysy­västi. 

Me suoma­lai­set olemme huoleh­ti­neet omasta maan­puo­lus­tuk­sesta. Olemme Naton jäsen. Olemme panos­ta­neet puolus­tuk­sen raken­ta­mi­seen, varau­tu­mi­seen ja huol­to­var­muu­teen. Nyt Euroop­pa­kin alkaa heräillä. Venä­jän uhka on tehnyt vahvasta euroop­pa­lai­sesta puolus­tus­teol­li­suu­desta vält­tä­mät­tö­myy­den. Tarvit­semme aseita ja ammuk­sia Ukrai­nalle, mutta myös omiin varas­toi­himme, pidäk­keeksi.   

Meidän on varau­dut­tava myös muilla tavoin. Venä­jän viha­mie­li­set hybridi- ja sabo­taa­si­toi­met ovat ulot­tu­neet laajasti Euroop­paan. Meistä, Suomesta, Venäjä maalaa häikäi­le­mät­tö­mästi valheel­lista kuvaa. Infor­maa­tio­vai­kut­ta­mi­sen tavoit­teena on vahvis­taa Venä­jällä näke­mystä lännestä vihol­li­sena. Meitä taas halu­taan provo­soida ja hämmen­tää. 

Suhtau­dumme tähän­kin suoma­lai­seen tapaan, rauhal­li­sesti. Emme provo­soidu, emme hämmenny. 

Tiedon­vä­li­tyk­sen näkö­kul­masta tilanne on silti haas­teel­li­nen. Kansa­lai­silta vaadi­taan yhä parem­paa media­lu­ku­tai­toa, ymmär­rystä motii­veista Krem­lin vies­tien taus­talla. 

Meidän tehtä­vämme on huoleh­tia Suomen ja suoma­lais­ten turval­li­suu­desta, rajo­jemme turval­li­suu­desta. Samalla vastaamme EU:n ja Naton ulko­ra­jasta. 

Venäjä osoitti viime syksyn ja talven mittaan, että se on valmis käyt­tä­mään ihmi­siä hybri­di­vai­kut­ta­mi­sen väli­neenä. Siksi itäraja on käytän­nöl­li­sesti katsoen ollut kiinni viime marras­kuusta. 

Kesällä edus­kun­nan vahva enem­mistö hyväk­syi raja­tur­val­li­suus­lain, joka antaa viran­omai­sille tarvit­ta­vat työvä­li­neet torjua väli­neel­lis­tet­tyä maahan­tu­loa silloin­kin, jos se saa vaikeita ja vaka­via muotoja. 

Minulle – ja meille kokoo­mus­lai­sille – tämä on selvää, mutta haluan vielä kerran todeta: Meille keskei­sin lähtö­kohta lain­sää­dän­nölle ollut se, että oikeus­val­tiolla on paitsi oikeus myös velvol­li­suus puolus­taa itse­ään. Toimimme tässä lain­sää­dän­nön keinoin, kuten oikeus­val­tiossa kuuluu toimia. 

Kesän vilkas keskus­telu oikeus­val­tiosta ja raja­lain suhteesta kansain­vä­li­siin sopi­muk­siin kuuluu demo­kra­ti­aan. On arvo­kasta, että isoista kysy­myk­sistä käydään avointa ja perus­teel­lista keskus­te­lua. Sitä emme pelkää tai kaihda. 

Maanan­taina puhuin suur­lä­het­ti­läille Helsin­gissä. Kerroin heille keskus­te­luis­tani euroop­pa­lais­ten kolle­go­jeni kanssa. Heiltä Suomen ratkaisu on saanut ymmär­rystä. Tavoit­teemme on, että löydämme väli­neel­lis­te­tyn maahan­tu­lon torju­mi­seksi yhtei­siä, EU-tason ratkai­suja. Niiden löytä­mi­nen ottaa kuiten­kin aikansa. Siksi teimme oman ratkai­summe. 

vahvis­tamme toki raja­tur­val­li­suutta myös muilla tavoin. Tavoit­teena on, että raja­tur­val­li­suus­la­kia ei koskaan tarvitse käyt­töön ottaa. 

Esimer­kiksi Raja­var­tio­lai­tos on nyt pilot­ti­vai­heen jälkeen aloit­ta­nut itära­jan este­ai­dan raken­ta­mi­sen. Tämän ja ensi vuoden aikana rajan­yli­tys­pai­koille ja niiden lähia­lueille raken­tuu este­ai­taa noin 70 kilo­met­riä 200 kilo­met­rin koko­nai­suu­desta. 

Tiukas­sa­kin talou­del­li­sessa tilan­teessa huoleh­dimme Raja­var­tio­lai­tok­sen ja polii­sin resurs­seista.

Moni kysyy, aikooko halli­tus pian avata joitain raja-asemia. Normaa­lin raja­lii­ken­teen palau­tu­mi­nen edes osit­tain on inhi­mil­li­sesti ja talou­del­li­sesti iso kysy­mys.

Halli­tus on tähän valmis, kun Venäjä on valmis palaa­maan enti­siin peli­sään­töi­hin. Viran­omais­tie­to­jen mukaan tästä ei ole tois­tai­seksi merk­kejä.  

Tiedämme, että rajan hilje­ne­mi­nen on vaikut­ta­nut erityi­sen anka­rasti itäi­seen Suomeen. Ensin sen sulki koro­na­pan­de­mia, sitten sota. Tämän halli­tus ymmär­tää kyllä, ja huomioi. 

elämme ajassa, jossa lähia­lu­eemme epäva­kau­desta on vali­tet­ta­vasti tullut normaali tila. Kaik­ki­aan aikaamme kuvaa arvaa­mat­to­muus. Kaikki on liik­keessä ja sen ennus­ta­mi­nen, mitä liik­keestä seuraa, on entistä vaikeam­paa. 

Isot globaa­lit haas­teet, ilmas­ton­muu­tos, muut­to­liike ja Lähi-idän tilan­teen herk­kyys, suur­val­ta­po­li­tiikka ja kamp­pailu maail­man herruu­desta ovat samaan aikaan totta ja heijas­tu­vat epävar­muu­tena maail­man­ta­lou­teen – ja siten tietysti meihin. 

Lähei­sin ja tärkein arvo­yh­tei­sömme, Euroo­pan unioni, on ratkai­se­vassa roolissa niin turval­li­suu­temme kuin talou­temme näkö­kul­masta. Meidän on saatava oma euroop­pa­lai­nen mark­ki­namme nousuun, jotta Suomi pääsee nousuun. 

Suomi ei ole mikään lastu laineilla. Olemme valin­neet aktii­vi­sen linjan ja teemme sen, minkä voimme. 

Siksi olemme esimer­kiksi tehneet lujasti töitä, jotta olemme saaneet tule­van EU-komis­sion agen­dalle tavoit­teita, jotka ovat meille keskei­siä. Näitä ovat: 

• EU:n stra­te­gi­sen kilpai­lu­ky­vyn vahvis­ta­mi­nen
• koko­nais­tur­val­li­suu­den paran­ta­mi­nen
• Ukrai­nan tuki
• ener­gia­mur­rok­sen, kier­to­ta­lou­den ja biota­lou­den edis­tä­mi­nen
• tutki­mus, inno­vaa­tiot ja digi­ta­li­saa­tio

Työ jatkuu. Parin viikon kulut­tua tapaan Brys­se­lissä Ursula von der Leye­nin.  Seuraa­vaksi on aika vaikut­taa komis­sion työoh­jel­maan sekä tule­van komis­sion kokoon­pa­noon. 

Olemme isojen asioi­den äärellä. Euroo­pan on saatava kilpai­lu­ky­kynsä kuntoon, jotta emme jää globaa­lissa kilpai­lussa taka­suo­ralle. Sillä olisi vaiku­tuk­sia turval­li­suu­teen ja siihen, miten saamme maail­malla äänemme kuulu­viin. 

halli­tuk­sen ja meidän päämi­nis­te­ri­puo­lu­eena on tehtävä kaik­kemme, jotta muut­tu­nut geopo­liit­ti­nen tilanne ei puske Suomea nurk­kaan, Euroo­pan reuna­val­tioksi. Meidän on varmis­tet­tava, että inves­toi­mi­nen Suomeen ja Suomessa on houkut­te­le­vaa. Meidän on hyödyn­net­tävä kaikki kasvun paikat, sitä kautta lisäämme työl­li­syyttä ja turvaamme hyvin­voin­tia. 

Talous­po­li­tiikka on mitä suurim­massa määrin turval­li­suus­po­li­tiik­kaa. Vain talou­del­li­sesti vahva maa pystyy toimi­maan äkil­li­sesti muut­tu­vissa tilan­teissa ja krii­seissä.

Siksi me olemme määrä­tie­toi­sesti tehneet toimia, joilla Suomi viedään kestä­vän kasvun uralle. Sopeu­tamme taloutta 9 miljar­dilla eurolla. Pidämme kiinni tavoit­teesta tait­taa velkaan­tu­mi­sen kasvu vaali­kau­den loppuun mennessä. Olemme lait­ta­neet talou­den perus­taa kuntoon teke­mällä vält­tä­mät­tö­miä uudis­tuk­sia työmark­ki­noille, sosi­aa­li­tur­vaan ja vero­tuk­seen. Kun kasvu lähtee liik­keelle, pystymme hyppää­mään aiem­paa kette­räm­min sen mukaan. 

Olemme tehneet oikeita asioita. Ja olemme saaneet aikaan paljon. Edus­kun­nassa te edus­ta­jat olette sitkeästi vieneet eteen­päin halli­tuk­sen esityk­siä ja puolus­ta­neet niitä. Olkaa työs­tänne ylpeitä. Me emme anna periksi. 

Urak­kaa on silti edes­sä­päin. Ensi viikolla halli­tuk­sen riihessä valmis­tuva budjet­tie­si­tys on histo­rial­li­sen tiukka. Teemme sääs­töjä ja veron­ki­ris­tyk­siä 3 miljar­dia euroa. Samaan aikaan panos­tamme kasvuun. 

Kasvun vauh­dit­ta­mi­nen on nimit­täin halli­tuk­sen tärkein tehtävä. Siksi halli­tus­oh­jelma on jo itses­sään kasvun ohjelma. 

Suju­voi­tamme luvi­tusta, huoleh­dimme ener­gian saata­vuu­desta, lisäämme ydin­voi­maa, olemme tehneet histo­rial­li­sen suuret panos­tuk­set tutki­muk­seen ja kehi­tyk­seen. 

Vahvis­tamme osaa­mista myös täällä itäi­sessä Suomessa.  Itä-Suomen yliopisto saa 105 uutta aloi­tus­paik­kaa ja 1,84 miljoona euroa lisä­ra­hoi­tusta. Itä-Suomen yliopisto ja Lappeen­ranta-Lahti teknil­li­sen yliopisto saavat yhteensä 114 uutta tohto­ri­kou­lu­tus­paik­kaa ja niitä varten rahoi­tusta noin 29 miljoo­naa euroa.

Kevään kehys­rii­hessä päätimme uudesta vero­hy­vi­tyk­sestä suurille teol­li­sille inves­toin­neille. Tahdomme tähän maahan lisää tehtaita: akku­teh­taita, biopoh­jais­ten tuot­tei­den tuotan­toa, vähä­hii­li­siä teräs­teh­taita. Meidän on kuljet­tava vety­tek­no­lo­gian kärjessä. 

Varmis­tamme, että verkot eivät muodostu inves­toin­tien pullon­kau­laksi missään päin Suomea. Halli­tus on sitou­tu­nut huoleh­ti­maan Fingri­din ja Gasgri­din inves­toin­ti­ky­vystä hyvällä omis­ta­jaoh­jauk­sella sekä tarvit­taessa pääomi­tuk­sella. Yksi­kään inves­tointi ei saa jäädä siitä kiinni, ettei ole riit­tä­västi ja edul­lista ener­giaa saata­villa. 

Ensi kevään puoli­vä­li­rii­heen mennessä tuomme vielä lisää esityk­siä kasvua kiih­dyt­tä­vistä toimista. Tätä työtä olen nyt käyn­nis­tä­mässä. Tarvit­semme laajasti ideoita niin yrityk­siltä kuin kansa­lai­syh­teis­kun­nasta. Tähän työhön kutsun myös kaikki itäi­sen Suomen toimi­jat mukaan.

Tiedämme myös, mikä merki­tys toimi­villa liiken­neyh­teyk­sillä on koko Suomen kasvulle ja elin­voi­malle. Siksi panos­tamme tällä vaali­kau­della kaik­ki­aan 3 miljar­dia euroa raitei­siin ja teihin. 

Näistä otsi­koissa pyörii vain Länsi­ra­taan varattu 400 miljoo­naa. Itäi­sessä Suomessa panos­tamme saavu­tet­ta­vuu­teen lähes 500 miljoo­naa: rahoi­tamme muun muassa Karja­lan-radan ja Savon­ra­dan kehit­tä­mistä, VT 15:ttä ja VT 5:ttä.

Tiedät­tekö, paljonko uutta asvalt­tia on tämän kesän aikana levi­tetty yksin itäi­sen Suomen teille? Yli 800 pääl­lys­tys­ki­lo­met­riä. Koko maassa jo lähes 4000 kilo­met­riä. 

Jo viime syksynä päätimme Pohjois-Karja­lan elin­kei­noe­lä­mälle tärkei­den maakun­ta­len­to­jen turvaa­mi­sesta osto­pal­ve­lu­lii­ken­teellä kevää­seen 2026 asti.

Edus­kun­nan salissa on oppo­si­tion suusta kuultu taajaan väit­teitä, että halli­tus on unoh­ta­nut itäi­sen Suomen. Tämä ei ole totta. 

Ensin­nä­kin: Halli­tuk­sen uudis­tuk­set, jotka muun muassa paran­ta­vat yrit­tä­jyy­den edel­ly­tyk­siä, turvaa­vat varman ja edul­li­sen ener­gian saan­nin sekä lisää­vät osaa­van työvoi­man saata­vuutta, kaikista näistä hyötyy myös itäi­nen Suomi. 

Suomi on metsien ja biota­lou­den suur­valta. Metsä­alan osaa­mi­nen ja uusi tutki­mus­tieto ovat elin­tär­keitä itäi­selle Suomelle. Halli­tus­kau­den aikana panos­tamme miljardi euroa tutki­muk­seen ja kehi­tyk­seen. Metsä­alan ja biota­lou­den tutki­mus­ra­hoi­tusta vahvis­te­taan myös ensi vuonna. Tämä luo ennen kaik­kea itäi­selle Suomelle merkit­tä­viä mahdol­li­suuk­sia. 

Toiseksi: Yhdessä Puolan ja Baltian maiden kanssa olemme nosta­neet EU:n itäis­ten raja-aluei­den tilan­netta EU-agen­dalle. Pyrimme voimak­kaasti vaikut­ta­maan siihen, että itäi­sen Suomen elin­voi­man tuke­mi­seksi löytyy uusi eril­lis­ra­hoi­tus­vä­line, vastaava kuin Brexi­tin yhtey­dessä, ja että nykyi­siä varoja käyte­tään entistä vaikut­ta­vam­min. 

Kolman­neksi: Itäi­sen Suomen maakun­tien kanssa haemme nyt aktii­vi­sesti lisä­kei­noja elin­voi­man vahvis­ta­mi­seksi. Itäi­sen Suomen Ohjel­man valmis­telu on lähte­nyt vauh­dik­kaasti liik­keelle. Olen jo nähnyt maakun­tien alus­ta­via ehdo­tuk­sia – tulemme käymään ne huolel­li­sesti läpi, jokai­sen. 

Halli­tus on sitou­tu­nut Itäi­sen Suomen Ohjel­maan, teemme tätä työtä yhdessä. 

Maakun­nat ovat toivo­neet itäi­selle Suomelle omaa ”lähet­ti­lästä”. Kunhan ohjelma valmis­tuu, lupaamme, että ohjel­man toimeen­pa­non varti­jaksi nime­tään oma henkilö.  

Itäi­sessä Suomessa on hyvät edel­ly­tyk­set teol­lis­ten ja digi­taa­lis­ten inves­toin­tien kotiut­ta­mi­seen ja muuhun elin­voi­man ja kasvun vahvis­ta­mi­seen. 

Täällä on puhdasta ener­giaa, metsää, teol­lista osaa­mista ja vahvaa yrit­tä­jyyttä. 

Pystymme myös edis­tä­mään tuuli­voi­ma­ra­ken­ta­mista itäi­sessä Suomessa keskit­ty­mällä jo olemassa oleviin, noin tuhat voima­lai­tosta itäi­sessä Suomessa sisäl­tä­viin hank­kei­siin. 

Näen paljon mahdol­li­suuk­sia luon­to­mat­kai­lussa. Turis­tit kaipaa­vat nyt mata­lam­pia lämpö­ti­loja, puhdasta ilmaa ja puhtaita vesiä, metsiä ja rauhaa. Sitä kaik­kea itäi­sessä Suomessa on, muual­la­kin kuin Kolin kansal­lis­mai­se­man liepeillä. 

Suomi pärjää, kun koko Suomi pärjää. 

Itäi­sen Suomen stra­te­gi­nen merki­tys on kasva­nut enti­ses­tään. Myös koko Euroo­pan kannalta itäi­sen Suomen elin­voi­mai­suus on keskei­nen turval­li­suus­ky­sy­mys. 

Arvaa­mat­to­massa maail­massa emme jää seurai­le­maan sivusta ja odot­te­le­maan, mitä tapah­tuu. Vaiku­tamme niihin asioi­hin, joihin voimme, aktii­vi­sesti ja määrä­tie­toi­sesti. 

Työ jatkuu. 

Lisää sisältöä samassa kategoriassa