Puheen­joh­taja Orpon puhe Kansal­li­sen Senio­ri­lii­ton liit­to­ko­kouk­sessa Rova­nie­mellä

Arvoisa puheen­joh­taja, hyvät kansal­li­set senio­rit, hyvä juhla­väki

Olen kiitol­li­nen siitä, että saan olla tänään puhu­massa teille. Juhla­pu­heen pitä­mi­nen on aina kunnia­teh­tävä, ja arvos­tan tätä todella.

Kansal­li­nen senio­ri­liitto on Kokoo­muk­selle erit­täin tärkeä yhteis­työ­kump­pani. Senio­ri­liitto ei ole puolu­een jäsen­jär­jestö, mutta saamme jatku­vasti monilta teil­tä­kin tässä salissa nyt olevilta arvok­kaita näke­myk­siä esimer­kiksi puolu­een ohjel­ma­työ­hön. Puolue­hal­li­tus on vasti­kään viime elokuussa hyväk­sy­nyt puolu­eelle senio­ri­po­liit­ti­sen tule­vai­suus­pa­pe­rin, joka on puolu­een senio­ri­ver­kos­tossa valmis­teltu.

Tuon asia­kir­jan nimi­kin jo kertoo, että Kokoo­mus ei pidä senio­reita osana mennei­syyttä vaan nime­no­maan osana tule­vai­suutta. Vilkaisu väes­tö­ti­las­toi­hin jo riit­tää kerto­maan, miksi.

Kun väes­tön ikära­ken­teen pain­opiste siir­tyy pikku­hil­jaa ikäpy­ra­mi­dissa korkeam­malle, tämä tekee jatku­vasti tärkeäm­mäksi kuun­nella senio­rei­den näke­myk­siä. Ei siksi, että poliit­ti­set reali­tee­tit pakot­ta­vat. Ei siksi, että senio­reilla on enem­män tiet­tyjä tarpeita kuin muilla. Vaan siksi, että ihmi­sar­voi­sen elämän lähtö­koh­dat on sivis­ty­syh­teis­kun­nassa turvat­tava kaikille.

Kokoo­mus ei ajat­tele senio­reita passii­vi­sina toimen­pi­tei­den kohteina vaan päin­vas­toin aktii­vi­sina toimi­joina, jotka kasvat­ta­vat yhtei­sö­jensä hyvin­voin­tia ja raken­ta­vat tätä maata eteen­päin siinä missä nuorem­mat­kin ikäluo­kat.

Hiljat­tain edes­men­nyt emeri­tus­pro­fes­sori Martti Tiuri on esimerkki aktii­vi­sesta senio­ri­toi­mi­jasta. Hän oli pitkä­ai­kai­nen Kokoo­muk­sen kansan­edus­taja, joka vielä eläk­keellä viimei­sinä vuosi­naan­kin jaksoi sään­nöl­li­sesti käydä edus­kun­nassa kerto­massa meille nuorem­pien polvien kokoo­mus­lai­sille ja muil­le­kin tieteen ja tekno­lo­gian merki­tyk­sestä. Tiuri oli puheen­joh­ta­jana tule­vai­suus­va­lio­kun­nassa, mitä joku ihmet­teli, kun hän kuiten­kin oli edus­kun­nan vanhin kansan­edus­taja. Tähän Tiuri aina vastasi, että hän juuri on sopi­vin siihen tehtä­vään, koska hänellä on eniten koke­musta tule­vai­suu­desta.

Hyvä yleisö,

On poliit­tis­ten päät­tä­jien ja hallin­non tehtävä kehit­tää sellai­sia ratkai­suja, jotka mahdol­lis­ta­vat senio­reille mahdol­li­sim­man aktii­vi­sen ja itse­näi­sen elämän niin pitkään kuin mahdol­lista. Kaikki eivät ole kuin profes­sori Tiuri, eikä tarvit­se­kaan. Mutta ihmi­nen haluaa olla oman elämänsä ohjak­sissa, niin pitkälle kuin mahdol­lista. Tätä Kokoo­mus on pyrki­nyt monin tavoin otta­maan huomioon.

Esimer­kiksi kunta­vaa­leissa puolu­een ohjel­massa oli lukui­sia kohtia, joissa kiin­ni­tet­tiin huomiota moniin senio­reille tärkei­siin asioi­hin. Kyse on lopulta yksin­ker­tai­sista arjen ratkai­suista, jotka hyödyt­tä­vät kaik­kia muita­kin ihmi­siä kuin vain senio­reita. Tästä esimerk­kinä voidaan mainita turval­li­set, hyvin hoide­tut ja valais­tut käve­ly­rei­tit ja estee­tön ympä­ristö tai terveyttä edis­tä­vää liikun­taa mahdol­lis­ta­vat mata­lan kynnyk­sen lähi­lii­kun­ta­pai­kat. Turval­li­nen asumi­nen ja kunnol­li­nen neuvonta esimer­kiksi sähköis­ten palve­lui­den käyt­tä­mi­sessä.

Puolu­een senio­ri­ver­kos­ton aktii­vi­sen vaikut­ta­mis­työn tulok­sena puolu­een kunta­vaa­lioh­jel­maan kirjat­tiin myös peri­aate, että Kokoo­mus ei hyväksy minkään­laista ikäsyr­jin­tää. Ja tätä toti­sesti aion teroit­taa kaikille uusille ja vanhoille kunta­päät­tä­jil­lemme.

Ikäsyr­jin­tää ei pidä hyväk­syä myös­kään työmark­ki­noilla.

Ikäsyr­jin­tää ei pidä hyväk­syä myös­kään työmark­ki­noilla. Suomessa työurat ovat lyhyem­mät kuin muissa pohjois­maissa, ja ikään­ty­vien työl­li­syys on merkit­tä­västi heikom­paa. Tämä on todel­li­nen ongelma, koska juuri työurien pituus on tärkein yksit­täi­nen syy siihen, että tällä hetkellä rahat eivät tahdo riit­tää julkis­ten meno­jen eli esimer­kiksi hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den ja tulon­siir­to­jen rahoit­ta­mi­seen.

Moni seniori haluaisi tehdä töitä ja käyt­tää ammat­ti­tai­to­aan vielä eläk­keellä olles­saan. Osaa­mi­nen ei eläk­keelle siir­ryt­täessä katoa mihin­kään, vaan se pitäisi päin­vas­toin saada käyt­töön. Tämä on tavoite, jota valtio­va­rain­mi­nis­te­rinä haluan olla tuke­massa. Me haluamme pelas­taa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan, ja se tarkoit­taa, että Suomessa pitää tehdä enem­män työtä. Kaik­kien suoma­lais­ten kaiken­laista työtä.

Senio­reille on jous­ta­vam­min mahdol­lis­tet­tava työelä­mään osal­lis­tu­mi­nen, vaikka osa-aikai­sesti, oman jaksa­mi­sen mukaan. Monet jatka­vat­kin eläk­keellä olles­saan osaa­mi­sensa hyödyn­tä­mistä esimer­kiksi yritys­muo­toi­sesti. Mutta tarvit­semme lisää ymmär­rystä työmark­ki­noille sen osalta, miten voitai­siin pitää senio­rei­den hallussa oleva hiljai­nen tieto parem­min käytössä ja tukena nuorem­mille työn­te­ki­jöille.

Suku­pol­vien väli­sen kunnioi­tuk­sen ja oikeu­den­mu­kai­suu­den vaali­mi­nen vaatii herk­kää tasa­pai­noa. Kaik­kien ikäluok­kien on voitava kokea tämä sata­vuo­tias isän­maa omak­seen. Emme tarvitse väes­tö­ryh­mien vastak­kai­na­set­te­lua emmekä syve­ne­viä jako­lin­joja. Emme tarvitse niitä sen enem­pää synty­pe­rän, suku­puo­len, amma­til­li­sen aseman kuin iänkään perus­teella. Kansal­li­nen senio­ri­liitto tekee arvo­kasta ja raken­ta­vaa työtä suku­pol­vien väli­sen yhtei­sym­mär­ryk­sen edis­tä­mi­seksi. Tästä kuuluu teille kaikille suuri kiitos.

Hyvät kuuli­jat,

Viime päivinä on paljon puhuttu arvoista. Kuten tiedätte, viikko sitten yksi halli­tus­puo­lueista pani uusiksi koko puolue­joh­tonsa. Joudut­tiin perus­ta­van­laa­tuis­ten kysy­mys­ten äärelle. Meidän, Kokoo­muk­sen, oli pakko kysyä itsel­tämme, mikä meidän arvo­poh­jamme on. Onko se sellai­nen, että voimme olla samassa halli­tuk­sessa sellai­sen puolu­een kanssa, joka on Jussi Halla-ahon ja hänen taus­ta­voi­miensa käsissä?

Salliiko kokoo­mus­lai­nen, ihmis­lä­hei­nen ja kaik­kien yksi­löi­den yhden­ver­tai­suutta koros­tava aate halli­tusyh­teis­työn sellais­ten voimien kanssa, joiden ajatus­maa­ilma on niin kaukana meidän perus­ar­vois­tamme kuin Perus­suo­ma­lais­ten uuden johdon ajatus­maa­ilma ja arvo­maa­ilma on?

Mitä toisesta ihmi­sestä voi sanoa? Mitä lähim­mäi­sestä voi sanoa? Se heijas­taa sitä, miten ajat­te­lemme toisesta ihmi­sestä, lähim­mäi­sestä. Niin kuin sano­taan, ei ihmistä saas­tuta se, mikä menee hänen suus­taan sisään. Hänet saas­tut­taa se, mikä tulee suusta ulos.

Kokoo­mus kannat­taa hyviä, länsi­mai­sia arvoja. Niihin kuuluu ihmis­ten väli­nen tasa-arvo ja kanso­jen keski­näi­sen ymmär­ryk­sen ja rauhan­omai­sen kans­sa­käy­mi­sen edis­tä­mi­nen. Jokai­sen luovut­ta­mat­to­mat ihmi­soi­keu­det ja vahva oikeus­val­tio­pe­ri­aate.

Kokoo­muk­sen arvoi­hin ei sovi puhe, joka ajaa ihmis­ryh­miä toisi­aan vastaan. Siihen ei sovi hiljai­nen hyväk­syntä tois­ten tahal­li­selle louk­kaa­mi­selle näiden synty­pe­rän takia. Siihen ei sovi kenen­kään ihmi­sar­von kysee­na­lais­ta­mi­nen. Ei vain sovi.

Keskus­te­lut päämi­nis­te­rin ja Perus­suo­ma­lais­ten uuden puheen­joh­ta­jan kanssa oli tietysti käytävä maanan­taina, mutta niiden keskus­te­lui­den pohjalta perus­a­ja­tus ei muut­tu­nut. Lopulta oli helppo vastata kysy­myk­seen: Viikko sitten Perus­suo­ma­lai­set muut­tui puolu­eeksi, jonka arvot eivät ole sovi­tet­ta­vissa yhteen Kokoo­muk­sen arvo­jen kanssa.

Ei voinut ajatel­la­kaan, että olisimme avaa­massa ovia halli­tus­val­taan Jussi Halla-aholle ja sitä arvo­maa­il­maa edus­ta­valle väelle, joka hänet nosti puolu­eensa johtoon. Jos tekee mieli kysyä, mikä se arvo­maa­ilma on, kannat­taa käydä katso­massa, mitä Homma­foo­ru­milla kirjoi­te­taan juuri tällä­kin hetkellä.

Oli tehtävä johto­pää­tös. Me Keskus­tan kanssa tote­simme, että jatkolle ei ole edel­ly­tyk­siä, ja päämi­nis­teri lähti pyytä­mään halli­tuk­selle eroa. Kun päätök­sestä ilmoi­tet­tiin, ei meillä ollut varmuutta mihin se johtaa. Mitään käsi­kir­joi­tusta ei ollut, speku­laa­tioita sitä­kin enem­män. Jos tämä olisi käsi­kir­joi­tettu, olisin tehnyt yksin­ker­tai­sem­man version.

Sitten tapah­tui­kin nopeasti muuta­massa päivässä enem­män kään­teitä kuin normaa­listi vuodessa. Tämän­het­ki­nen tilanne tiede­tään­kin. Uusi halli­tus ilman Perus­suo­ma­lais­ten halla-aholai­sia aloit­taa työnsä ja jatkaa kaksi vuotta sitten sovi­tun, hyvän halli­tus­oh­jel­man toteut­ta­mista. Voin sanoa koko sydä­mes­täni, että tämä oli mahdol­li­sista ratkai­suista isän­maan kannalta paras.

Kun siis kysy­tään, onko arvoilla poli­tii­kassa merki­tystä, kyllä tämän viimei­sen viikon perus­teella voi hyvin painok­kaasti sanoa, että kyllä muuten on, aivan todella.

Hyvä yleisö,

Pysy­tään isän­maan teemoissa. Tänä vuonna itse­näi­nen Suomi täyt­tää ensim­mäi­set sata vuotta. Se on pieni luku ihmis­kun­nan histo­riassa mutta meille nyky­ajan suoma­lai­sille tietysti valta­van arvo­kas ja merki­tyk­sel­li­nen asia.

Tässä­kin on vaikea olla palaut­ta­matta tarkas­te­lua lopulta arvo­ky­sy­myk­siin. Kokoo­muk­sen aatteen yksi perus­kivi on alusta asti ollut Suomen itse­näi­syy­den ja vapaan valtio­jär­jes­tyk­sen turvaa­mi­nen.

Monilla tääl­lä­kin saat­taa olla omakoh­tai­sia tai vanhem­milta kuul­tuja koke­muk­sia sota-ajasta. Muis­toja ja tari­noita siitä, miten rakkaan koti­maamme itse­näi­syys ostet­tiin toisessa maail­man­so­dassa äärim­mäi­sellä hinnalla, lähes sadan­tu­han­nen suoma­lai­sen miehen ja naisen hengellä.

Vaikka olemme eläneet monta vuotta vaikeissa talou­del­li­sissa oloissa, on meidän silti ymmär­ret­tävä tuntea suurta kiitol­li­suutta siitä, minkä sodan käynyt suku­polvi on meille varmis­ta­nut. Oikeu­den elää vapaina itse­näi­sessä Suomessa. Monista vaikeuk­sista on sen jälkeen pystytty selviä­mään.

Itse­näi­syy­den turvaa­mi­nen ei ole vain soti­mista. Se tehdään joka päivä rauhan töissä. Vahva ja toimin­ta­ky­kyi­nen isän­maa tehdään työpai­koilla, kouluissa, kodeissa ja sairaa­loissa. Se tehdään urhei­lu­ken­tillä, konsert­ti­sa­leissa, vanhain­ko­deissa ja viras­toissa. Käsillä, päällä ja sydä­mellä. Kun katson teitä, näen kasvoilla vuosi­kym­me­nien työn ja vastuun­kan­non jäljet. Jokai­nen suku­polvi raken­taa vuorol­laan edel­tä­jiensä työn päälle. Tämän­kin päivän monet haas­teet on mahdol­lista voit­taa omin voimin, koska seisomme niin vahvalla perus­talla. Se perusta on suku­pol­vien työ.

Erään­lai­sena sata­vuo­ti­aan Suomen merk­ki­vuo­den merk­ki­hah­mona voi pitää presi­dentti Koivis­toa, joka muutama viikko sitten siunat­tiin ikui­seen lepoon. Hänen elämänsä sisäl­tää hyvin paljon samaa kuin mikä on Suomen tarina. Vaati­mat­to­mista lähtö­koh­dista sitkeällä ja ahke­ralla työllä, ennen kaik­kea sivis­tyk­sellä ja uskolla koulu­tuk­seen, sekä maltil­li­sella ja rauhal­li­sella asen­teella suuriin saavu­tuk­siin. Ei liikaa mete­liä itses­tään, ei turhaa hötkyi­lyä eikä intoi­lua.

Koivis­ton viimei­nen matka Helsin­gin Tuomio­kir­kosta Hieta­nie­meen oli vakaa, rauhal­li­nen ja kaunis. Oli todella sykäh­dyt­tä­vää nähdä, miten tuona päivänä suoma­lai­set laajoin joukoin kerään­tyi­vät yhteen kunnioit­ta­maan valtio­mie­hen, sota­ve­te­raa­nin muis­toa. Vaka­vien ja yhteis­ten asioi­den äärellä erimie­li­syy­det pannaan sivuun. Osoi­te­taan kunnioi­tusta, kun sen paikka on.

Tätä vies­tiä haluan olla kerto­massa osal­tani minä­kin. Pyri­tään aina sanoil­lamme ja teoil­lamme yhtei­sym­mär­ryk­seen eri kansa­lais­ryh­mien, vaik­kapa eri ikäpol­vien kesken. Seura­taan sitä esimerk­kiä, jota Kansal­li­nen senio­ri­liit­to­kin on monilla viisailla ja arvok­kailla puheen­vuo­roil­laan näyt­tä­nyt. Sillä tavalla toimien pystymme maana ja kansana ratkai­se­maan ongel­mat ja pitä­mään kaikki mukana. Antoi­saa liit­to­ko­kousta ja senio­ri­vii­kon­lop­pua sekä tieten­kin hyvää itse­näi­sen Suomen juhla­vuotta teille kaikille.

Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa