Petteri Orpo: kokoomuslaisuuteen kuuluu ihmisten välinen tasa-arvo
Julkaistu:
Puheenjohtaja Orpon puhe periaateohjelmaseminaarissa
Hyvät kuulijat, mikä olisi hienompi tapa suunnata kohti juhannusta kuin kokoontua tänne Helsinkiin puhumaan arvoista ja aatteesta?
Viimeisten puolentoista viikon aikana arvot ovat nousseet poliittisen keskustelun keskiöön, ja tämä tilaisuus osuukin siinä mielessä todella hyvään ajankohtaan. Ehkä on tarpeen todeta, että tämän puheen ajankohta ei ollut millään tavalla käsikirjoitettu tai rytmitetty yhteen viime viikon hallituskuvioiden kanssa. Sellaiset väitteet kiistän aivan ehdottomasti!
Päivälleen kuukausi sitten, Jyväskylässä kokoontui Kokoomuksen puoluevaltuusto. Silloin käynnistyi konkreettisesti työ tämän kohta satavuotiaan poliittisen liikkeen aatteen tuomiseksi tähän päivään ja vähän siitä ylikin. Tätä on pitkään suunniteltu, ja nyt juna on konkreettisestikin liikkeellä.
Tämä seminaari tänään on sarjan kolmas tilaisuus, ja tulossa on vielä seitsemäntoista, kaikkialla Suomessa. Nämä kaikki ovat avoimia tilaisuuksia, niin myös tämä. Haluamme kutsua kaikki mukaan puhumaan arvoista kanssamme. Meillä ei ole mitään syytä eikä tarvetta salata sitä, että teemme aatetyötä. Puhun tänään muutamista Kokoomuksen aatteen peruselementeistä ja tarkastelen myös näitä viimeaikaisia käänteitä.
Lopuksi meillä on mahdollisuus keskustella, ja kuulen erittäin mielelläni myös teidän kaikkien ajatuksia näistä päivän aiheista. Varoitan jo etukäteen, että kaikkea mitä sanotte, voidaan käyttää Kokoomuksen hyödyksi meneillään olevassa periaateohjelmatyössä.
Hyvä yleisö,
Jyväskylän aatetilaisuudessa toukokuussa kuulimme professori Petri Karosen ajatuksia ja tutkimustuloksia siitä, millaisista asioista muodostuu yhteiskunnan kyky selviytyä kriiseistä. Siitä tilaisuudesta jäi erityisesti mieleen Karosen huomio, jonka mukaan suomalaisen yhteiskunnan kriiseissä useimmat suuret haasteet on kohtalaisella menestyksellä pystytty hoitamaan. Mutta ihmisten henkinen selviytyminen kriiseistä on ollut huonosti hoidettua. Mielestäni esimerkiksi tässä on kysymys, jota pitäisi pohtia enemmänkin.
Sodan jälkeisenä rauhaan palaamisen kriisiaikana huomio keskittyi erilaisiin aineellisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin, evakkojen asuttamisesta sodassa vammautuneiden hoidon järjestämiseen sekä tietenkin demokraattisen yhteiskunnan vakauttamiseen. Sodan ja siitä aiheutuneiden muiden vaikeuksien henkiset jäljet jäivät vähälle huomiolle. Kymmenet tuhannet miehet traumatisoituivat pahoin, ja tämä heijastui myös heidän perheisiinsä ja lähiyhteisöihinsä.
Sodan ja siitä aiheutuneiden muiden vaikeuksien henkiset jäljet jäivät vähälle huomiolle.
Hieman vastaava ilmiö on 1990-luvun ”laman lapset”. Syvän talouskriisin takia sadat tuhannet ihmiset jäivät työttömiksi ja valtava määrä yrittäjiä ajautui konkurssiin ja jäi pahoin velkaantuneiksi. Osa näistä ihmisistä syrjäytyi pysyvästi, ja kuten tutkimuksissa on havaittu, se periytyy. Kun kodissa ilmapiiri on lannistunut, eikä ole uskoa siihen, että oman elämän kohentamiseksi kannattaa tehdä työtä, apeus ja apatia siirtyvät myös lapsiin. Ongelma ei ole vain taloudellinen.
Kriisien aiheuttamia henkisiä vahinkoja ei ole oikein osattu ratkaista. Aineellisen niukkuuden aikana kuten sodan jälkeen tai suuressa lamassa konkreettisemmat ja helpommin rahassa mitattavat kysymykset menevät helposti edelle, ja ihmisten henkinen hyvinvointi voi jäädä taka-alalle. Aivan hyvä kysymys on, pitäisikö tai voisiko esimerkiksi tässä arvojärjestys olla toinen. Tästä toivon kuulevani näkemyksiänne, kun kohta päästään keskustelemaan.
Yleisesti ottaen suomalaisen yhteiskunnan kriiseistä selviytymisen kyky on hyvä. Meillä on vakaat instituutiot ja ennen kaikkea hyvin toimiva julkinen valta. Mitä epävarmempi aika, sitä tärkeämpää tämä on. Kokoomus puolueena on ollut perustamisestaan saakka vakaan ja luotettavan julkisen vallan puolustaja. Se tarkoittaa kansanvaltaisten instituutioiden puolustamista epädemokraattisia voimia vastaan.
Yhteiskunnallisen vakauden vaalimisen perinne Suomessa on pitkä. Vahva laillisuuden kunnioitus heijastuu jokapäiväiseen elämään myös vahvasti turvattuina perusoikeuksina. Meillä on hyvä perustuslaki, joka turvaa ihmisarvoisen elämän lähtökohdat jokaiselle. Toisaalta sama perustuslaki suojelee yksilöä pahanteon, mielivallan ja syrjinnän kohteeksi joutumiselta. Kun yhteiskunnassa tehdään päätöksiä ja toimeenpannaan niitä, ihmisten turvana on oltava vahva yhdenvertaisuusperiaate sekä laillisuusperusta ja sitä tulkitsemassa riippumaton oikeuslaitos. Nämä ovat koko länsimaisen, vapaan ja sivistyneen yhteiskunnan kulmakiviä, joita on tiukasti puolustettava.
Julkisen vallan tehtäviin kuuluu olennaisena osana yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen, ja tätä työtä myös Kokoomus haluaa olla mukana tekemässä. Esimerkiksi kuntavaalien alla nostimme esiin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen ongelmat. Esitimme niihin konkreettisia ratkaisuja julkaisemalla ”Perheet ja työelämä” -asiakirjan. Tämä herätti jonkinlaista pahennusta hallituskumppanien suunnalla. Ei hätää. En aio jatkossakaan kysyä muilta puolueilta lupaa naisten ja miesten tasa-arvon ajamiseen yhteiskunnassa. Me emme tule luopumaan tavoitteistamme.
Hyvät kuulijat,
Politiikassa usein jopa ylpeillään sillä, että ollaan käytännönläheisiä ongelmanratkaisijoita. Niin teemme monesti myös me kokoomuslaiset. Ja käytännönläheinen saa olla – ongelmat toki pitää ratkaista. Mutta ei politiikka voi olla vain sitä, että katsellaan ympärille, havaitaan ongelmia ja sitten vain ruvetaan ratkaisemaan niitä. Poliittisen liikkeen koko olemassaolon moraalinen perusta on siinä, että sillä on ideologia ja arvomaailma, jonka pohjalta sen kannanmuodostus ja myös ongelmanratkaisu tapahtuu.
Kun nostetaan katsetta ylös tämän hetken konkreettisista ongelmista ja niiden välittömän ratkaisemisen keinoista, ilman kunnollista käsitystä arvoperustasta ajaudutaan tuuliajolle. Arvot eivät ole vain luettelo sanoja, jotka liitetään juhlapuheiden jatkoksi. Ne ovat merikortteja, joiden avulla pystytään suunnistamaan silloinkin, kun päivittäisten kysymysten ja päälle kaatuvien tilanteiden sumu peittää suuret linjat.
Arvopuolueena oleminen tarkoittaa sitä, että mitä tahansa ei voi hyväksyä, ja jotkin toiset asiat on hoidettava, vaikka se olisi vaikeaa.
Mikään määrä pragmaattisuutta ei saa ajaa meitä törmäyskurssille perusarvojamme vastaan. Maailmanhistoriasta löytyy karmaisevia esimerkkejä seurauksista, kun perusarvoja aletaan nakertaa.
Meillä on erilaisia puolueita siitä syystä, että ihmisillä on joistakin keskeisistäkin arvoasetelmista eriäviä näkemyksiä. Parlamentaarisessa demokratiassa päätöksenteko tapahtuu erilaisten aatesuuntausten yhteistyössä, ja siinä erilaisia arvopohjia joudutaan sovittamaan yhteen. Se juuri on demokratian hienoutta, että erilaisista arvolähtökohdista pystytään kuitenkin tekemään yhteistyötä ja rakentamaan yhteiskuntaa. Vaaleissa kansa päättää, mille arvopohjalle halutaan antaa enemmän painoarvoa kuin jollekin toiselle arvopohjalle.
On monenlaisia arvoja, ja se juuri on demokratian rikkautta. Mutta relativisteja emme ole. Kaikki ei todellakaan käy. Todellakin on olemassa oikeita ja vääriä arvoja. Juuri tästähän arvoissa syvimmillään on kysymys: Hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Vääriä arvoja ovat sellaiset arvot, joiden pohjalta voidaan oikeuttaa esimerkiksi ihmisten tahallinen vahingoittaminen tai korjaamattoman tuhon tekeminen luonnolle. Politiikassa tehtävämme on arvojen ja oikeuksien punnitseminen keskenään. Esimerkiksi sananvapaus on perusoikeus, mutta tämä ei oikeuta rasismia ja vihapuhetta.
Kokoomuksen nykyisessä periaateohjelmassakin tehdään selväksi, että vaikka kannatamme moniarvoisuutta, yleismaailmallisista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista ei voida tinkiä. Meille tämä ei ole mikään näkökulmista saivartelun kysymys.
Hyvä yleisö,
Kuten alussa totesin, viime päivinä arvokysymykset ovat nousseet poliittisen keskustelun keskiöön. Reilu viikko sitten yksi hallituspuolueista pani uusiksi koko puoluejohtonsa. Jussi Halla-aho ja hänen tukijansa ottivat haltuunsa koko Perussuomalaisen puolueen johdon. Ensimmäinen analyysi tilanteesta oli, että se ei ole enää sama puolue, jonka kanssa kaksi vuotta sitten menimme Smolnaan ja tulimme sieltä ulos hallituskumppaneina. Hallituksen maltillisen EU- ja maahanmuuttolinjan takuumiehenä ollut puheenjohtaja Soini ja koko johto heitettiin tylysti ulos ja korvattiin Hommafoorumin tukemilla edustajilla.
Siinä jouduttiin peruskysymysten äärelle. Meidän, Kokoomuksen, oli pakko kysyä itseltämme, mikä meidän arvopohjamme on. Onko se sellainen, että voimme olla samassa hallituksessa sellaisen puolueen kanssa, joka on Jussi Halla-ahon ja hänen taustavoimiensa käsissä? Olisimmeko avaamassa ovia hallitusvaltaan Jussi Halla-aholle ja sitä arvomaailmaa edustaville voimille, jotka hänet nostivat Perussuomalaisten johtoon?
Jos muuten jonkun vielä tekee mieli kysyä, mikä se arvomaailma on, kannattaa käydä katsomassa, mitä Hommafoorumilla ihmisistä kirjoitetaan juuri tälläkin hetkellä. Tai millaista palautetta Perussuomalaisista lähteneet ei-halla-aholaiset kansanedustajat ovat viimeisen viikon aikana saaneet. Ministeri Sampo Terho julkaisikin osan tätä palautetta. Sosiaalisessa mediassa huudetaan kuolemaa pettureille, uhataan väkivallalla näitä kansanedustajia ja heidän perheitään.
Se ei ole oikea tapa kohdata toinen ihminen. Se ei ole sivistynyt tapa kohdata lähimmäinen. Eikä se ole kokoomukselle hyväksyttävä tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Sellaiselle puheelle, sellaiselle ajatusmaailmalle ei voi olla sijaa siellä, missä päätetään isänmaan ja suomalaisten asioista. Ei ainakaan Kokoomuksen hyväksynnällä. Tämän haluan tehdä aivan totaalisen selväksi.
Kokoomuslaisuus on ihmisläheinen ja kaikkien yksilöiden yhdenvertaisuutta korostava aate. Kokoomuksen lähtökohtana ja päämääränä on yksilö. Olemme ihmiseen uskova puolue. Aatteemme lähtökohtana on hyvää tahtova, hyvään kykenevä ihminen. Ihminen, joka itse oman eettisen vakaumuksensa pohjalta kykenee toimimaan oikein, välittää lähimmäisestään ja kantaa vastuunsa itsestään ja lähiympäristöstään.
Kokoomuslaisuuteen aatteena kuuluu ihmisten välinen tasa-arvo ja kansojen keskinäisen ymmärryksen ja rauhanomaisen kanssakäymisen edistäminen. Kokoomuksen arvoihin ei sovi puhe, joka ajaa ihmisryhmiä toisiaan vastaan. Emme voi antaa hiljaista hyväksyntää toisten loukkaamiselle tai vähättelylle näiden syntyperän, perhetaustan, ihonvärin, sukupuolen tai seksuaalisuuden tai muunkaan henkilöön liittyvän seikan takia.
Me haluamme kantaa myös globaalia vastuuta hädänalaisten ihmisten auttamiseksi. Yksi konkreettinen asia voisi olla pakolaiskiintiön nostaminen, jota ministeri Risikko on esittänyt. Sille olisi tilaa, koska turvapaikanhakijoiden määrä on vähentynyt. Nämä ovat länsimaisia arvoja, joille liberaali demokratia perustuu. Ne eivät ole kauppatavaraa, niistä ei neuvotella eikä tehdä kompromisseja. Ei siinä ole mitään välimuotoja, onko jokaisella yksilöllä sama ihmisarvo vai ei.
Perusarvojen lisäksi kyse on ihan vain perinteisistä hyvistä käytöstavoista. Ihmisestä kertoo hyvin paljon se, miten hän puhuu toisista. Kokoomuslaiseen eetokseen kuuluu kunnioittava käytös ja aggressiivisuudesta pidättäytyminen. Pelkkä tiedollinen oppineisuus ei riitä. Ilman sydämen sivistystä korkeakaan koulutus ei johda hyvään.
Näistä lähtökohdasta minä ja hyvin yksituumaisesti koko puolueen johto ja eduskuntaryhmä päädyimme lopulta melko helposti siihen lopputulokseen, joka nyt on jo tiedossa hallituspolitiikan jatkon osalta.
Asiat etenivät viime viikolla hyvin nopeasti. Perussuomalaiset hajosivat, kun Jyväskylän puoluekokouksessa murskattu soinilainen siipi erosi Perussuomalaisten ryhmästä ja perusti uuden. Tämän uuden ryhmän kanssa päästiin pian sopuun siitä, että hallitus jatkaa työtään ilman halla-aholaisia. Kaksi vuotta sitten yhdessä tehdyn, hyvän hallitusohjelman toteuttamista jatketaan.
Sanoin Helsingin Sanomille hiukan kulmikkaasti, että meillä on nyt sama hyvä hallitus ilman häiriköitä. Eikä minulla ole mitään tarvetta pehmentää tuota analyysia. Voin sanoa koko sydämestäni, että monien kaoottistenkin vaiheiden jälkeen tämä oli mahdollisista ratkaisuista isänmaan kannalta paras. Hallitus on nyt arvopohjaltaan lujempi ja yhtenäisempi. Siinä iso merkitys on ollut tällä viime päivinä monilla tasoilla käydyllä arvokeskustelulla.
Tietenkin voi aina kysyä, onko tämä uusi ryhmä ilman halla-aholaisia todella jotenkin aiempaa läheisempi kokoomukselle. Ymmärrän hyvin tämän pohdinnan, ja moni on minunkin kanssani tullut tästä keskustelemaan. Vastaus kysymykseen on, että heidän ei tietenkään tarvitse olla Kokoomuksen kanssa samaa mieltä kaikesta, ja heillä voi ja saa olla erilaiset arvopainotukset kuin Kokoomuksella. Se on osa normaalia demokratiaa.
Nämä meidän kanssamme jatkavat entiset perussuomalaiset ovat ihan samoja ihmisiä kuin ennen halla-ahon nousua puheenjohtajaksi. Mutta kun tiedän ja tunnen tätä väkeä, kyllä minulla on vahvat odotukset sen suhteen, että tuo ryhmä ei anna tilaa ihmisryhmien välisen vastakkainasettelun lietsomiselle. Vanhan SMP:n ohjelman lähtökohtana oli seuraava virke: ”Jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas”.
Ainakin minä pystyn kyllä allekirjoittamaan tämä aivan sellaisenaan.
Hyvät kokoomuslaiset, hyvä yleisö
Alussa viittasin Jyväskylän aateseminaarissa käsiteltyyn yhteiskunnan kykyyn selviytyä kriiseistä. Siitä haluan nostaa esiin vielä yhden huomion: tärkeä yhteiskuntaa koossa pitävä voima on luottamus.
Jos ihmiset voivat luottaa siihen, että heitä kohdellaan oikein, heille ei synny tarvetta alkaa rikkoa yhdessä asetettuja rajoja. Kun ihminen luottaa siihen, että hän saa tarvittaessa asiansa käsitellyksi ja hän tulee kuulluksi, hän pysyy järjestäytyneen yhteiskunnan kehikon sisäpuolella.
Tästä syystä esimerkiksi oikeus osoittaa mieltään ja sananvapaus ovat erittäin tärkeitä periaatteita. Meillä on melko lähelläkin esimerkkejä pelottavasta kehityskulusta. Kansalaisvapauksien murentaminen, oikeuslaitoksen politisoituminen ja opposition tukahduttaminen ovat ilmiöitä, joista olemme kuulleet ihan lähialueilta. Ne eivät vie kohti järjestystä vaan kohti kaaosta. Demokratiassa olennaista on, että julkinen valta nauttii kansan luottamusta, ja jos luottamus menee, päättäjät vaihdetaan vapailla ja reiluilla vaaleilla.
Toimiessamme politiikassa meidän on vahvistettava ihmisten luottamusta edustukselliseen demokratiaan. Tässä auttaa se, että vaaleissa ei luoda katteettoman hyviä mielikuvia esimerkiksi siitä, miten paljon uutta hyvää pystytään jakamaan. Olemme antaneet aika paljon tasoitusta esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa, kun pidimme kiinni realistisesta talouden tilannekuvasta emmekä lähteneet kilpailuun siitä, kuka eniten vähättelee valtion tulojen ja menojen epätasapainoa. Tämä on monen mielestä kamreerimaista ajattelua, mutta minä mieluummin sanoisin sitä rehellisyydeksi.
Olen tottunut siihen, että suomalaiset ymmärtävät tiukatkin ratkaisut, kun ne reilusti ja selkeästi pystytään perustelemaan. Me emme perusta päätöksiä toiveajatteluun tai mielikuvitukseen – vaan faktoihin, silloinkin kun se tuntuu raa’alta. Tämä on todellista äänestäjien kunnioittamista.
Hyvä länsimainen arvopohja ja demokraattinen yhteiskunta sallii eri mieltä olemisen ja suorastaan edellyttää sitä. Suomi on huippusijoilla monissa luokituksissa, jotka mittaavat perusvapauksien kuten sananvapauden toteutumista. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että mielipiteensä saa sanoa. Mutta vapauteen kuuluu myös vastuu: On oltava selvää, että esimerkiksi väkivaltaan yllyttäminen ei ole hyväksyttävyyden rajojen sisäpuolella.
Pidetään Suomi hyvänä maana myös tulevaisuudessa, vaalitaan hyviä arvoja ja ollaan ylpeitä siitä.
Muutokset puhuttaessa mahdollisia.
