Kuinka mark­ki­na­ta­lous valjas­te­taan entistä parem­min suoma­lais­ten hyödyksi?

Sisältö

• Esipuhe
• Mark­ki­noi­den ja kilpai­lun tila Suomessa 2023
• 1. Vaali­taan reilua kilpai­lua kaikessa päätök­sen­teossa
• 2. Pure­taan normeja kilpai­lun tieltä
• 3. Edis­te­tään kilpai­lua julki­silla hankin­noilla
• 4. Luodaan mahdol­li­suuk­sia parem­piin sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­hin
• 5. Uudis­te­taan apteek­kia­laa turval­li­sesti ja vastuul­li­sesti
• 6. Uudis­te­taan alko­ho­li­po­li­tiik­kaa euroop­pa­lai­seen suun­taan
• 7. Mahdol­lis­te­taan kilpailu raide­lii­ken­teessä
• 8. Paran­ne­taan maan­käy­tön ja raken­ta­mi­sen mark­ki­naeh­toi­suutta
• 9. Avataan posti­mark­ki­nat muut­tu­neessa maail­massa
• 10. Uudis­te­taan raha­pe­li­jär­jes­telmä 2020-luvulle

Esipuhe

Toimi­vat ja kilpai­lul­li­set mark­ki­nat ovat kansa­lai­sen paras suoja palve­lui­den ja tuot­tei­den heik­koa laatua ja ylikor­keita hintoja vastaan. Hyvin toimi­vat mark­ki­nat lisää­vät hyvin­voin­tia ja suju­voit­ta­vat arkea. Samoin toimi­vat mark­ki­nat anta­vat luoville yrit­tä­jille mahdol­li­suu­den kokeilla uusia tapoja palvella asiak­kaita, eikä vanhoilla toimi­joilla ole etuoi­keuk­sia vain koska ne ovat olleet mukana pidem­pään.

Monissa EU-maissa mark­ki­noi­den ja kilpai­lun toimi­vuus on talous­po­li­tii­kan kovaa ydintä. Näin ei ole Suomessa. Mark­ki­noi­den vapaut­ta­mi­seen ja reilun kilpai­lun turvaa­mi­seen on suhtau­duttu epäi­le­västi tai jopa vastus­taen. Tämä julki­sen keskus­te­lun pohja­vire ulot­tuu sään­te­lyyn asti. Se heiken­tää Suomen houkut­te­le­vuutta inves­toin­tiym­pä­ris­tönä ulko­mais­ten toimi­joi­den silmissä ja vähen­tää suoma­lais­ten yrit­tä­jien idea­rik­kautta ja riskin­ot­to­ha­luk­kuutta.

Tämän pamfle­tin tarkoi­tuk­sena on toimia keskus­te­lu­na­vauk­sena koti­mai­sesta mark­kina- ja kilpai­lu­po­li­tii­kasta. Se sisäl­tää analyy­sin mark­ki­noi­den nyky­ti­lasta ja ehdo­tuk­sia siitä mihin suun­taan sään­te­lyä ja julki­sen vallan käyt­töä tulisi kilpailu- ja kulut­ta­ja­po­li­tii­kan saralla viedä tule­valla vaali­kau­della 2023–2027.

Tätä varten olemme pyytä­neet Suomen keskei­siä talou­den, poli­tii­kan, kulut­ta­jan­suo­jan ja elin­kei­noe­lä­män tahoja jaka­maan näke­myk­si­ään suoma­lais­ten mark­ki­noi­den toimi­vuu­desta ja kehi­tys­koh­teista sekä arviota siitä, kuinka hyvin reilu kilpailu toteu­tuu Suomessa. Näiden rinnalla olemme myös käyneet avointa keskus­te­lua niiden viran­omais­ta­ho­jen kanssa, joiden tehtä­vänä on valvoa koti­mais­ten mark­ki­noi­den toimi­vuutta.

Kiitos kaikille keskus­te­luissa mukana olleille tahoille – reilum­man kilpai­lun Suomen raken­ta­jille.

Helsin­gissä 2.3.2023
Sanni Grahn-Laaso­nen
Sinuhe Wallin­heimo

Mark­ki­noi­den ja kilpai­lun tila Suomessa 2023

“Kallis, pieni, keskit­ty­nyt ja toimi­ma­ton”

Mark­ki­na­ta­lous ei toimi Suomessa hyvin. Mark­ki­noille pääsy on monilla sekto­reilla vaikeaa. Lisäksi julki­sen ja yksi­tyi­sen sekto­rin rajan­ve­dossa ja kilpai­lu­neut­ra­li­tee­tissa on isoja puut­teita. Mari­nin halli­tuk­sen poli­tii­kassa halu kasvat­taa julkista sekto­ria yksi­tyis­ten toimi­joi­den kustan­nuk­sella on enti­ses­tään hanka­loit­ta­nut yrit­tä­jien toimin­taym­pä­ris­töä. Lisäksi yrityk­siä turhaut­taa halli­tuk­sen toimet­to­muus byro­kra­tian ja hallin­nol­li­sen taakan keven­tä­mi­sessä. Suunta on pikem­min­kin päin­vas­tai­nen toivot­tuun nähden.

Tilan­ne­kuva saa tukea monista koti­mai­sista ja kansain­vä­li­sistä rapor­teista. OECD:n raportti keväältä 2021 totesi, että Suomen vahvuuk­sia ovat vakaa talous ja yhteis­kunta, vahvat insti­tuu­tiot ja vähäi­nen korrup­tio. Tästä huoli­matta heikom­min toimi­vien mark­ki­noi­den vuoksi Suomeen suun­tau­tu­nei­den ulko­mai­sen suorien sijoi­tus­ten kanta oli vain 31 % BKT:sta vuonna 2019. Osuus oli pienempi kuin vuonna 2010 ja huomat­ta­vasti alle muiden Pohjois­mai­den ja Baltian maiden 49 %:n keskiar­von. Kansal­li­nen erityis­piirre Suomessa oli, että inves­toin­ti­hank­keita on luku­mää­räi­sesti paljon, mutta ovat ne ovat pienem­piä kuin muualla. 

Vastaa­vasti Elin­kei­noe­lä­män keskus­liitto EK:n 2017 loppu­vuo­desta julkais­tussa pk-sekto­rille suun­na­tussa kyse­lyssä lähes 40 % vastaa­jista koki, että kilpailu toimii huonosti tai ei lain­kaan. Kilpai­lun esteistä kerto­neista lähes puolet ilmoitti syyksi sen, ettei yritys pysty tasa­ver­tai­sesti kilpai­le­maan julki­sen sekto­rin omis­ta­man yksi­kön kanssa. Vastauk­sissa koros­tui myös asetelma, jossa lain­sää­däntö antaa julki­sen sekto­rin kilpai­li­jalle yksi­noi­keu­den tiet­tyyn toimin­taan tai jonkin muun kilpai­lue­dun. 

Tähän päälle tulee vielä Suomen maan­tie­teel­li­sestä sijain­nista johtu­vat erityis­piir­teet, jotka enti­ses­tään hillit­se­vät mark­ki­noi­den toimin­taa. Olemme osa maail­man suurinta sisä­mark­ki­naa, mutta sijait­semme sen laidalla. Eikä parhail­laan käyn­nissä oleva sota Ukrai­nassa aina­kaan helpota asemaamme. 

Kielia­lu­eemme ja väes­tömme on globaa­lissa mitta­kaa­vassa pieni. Kaikki nämä teki­jät yhdessä aiheut­ta­vat Suomen kansal­lis­ten mark­ki­noi­den keskit­ty­mistä alakoh­tai­sesti vain muuta­man (yleensä joko kahden tai kolmen) ison toimi­jan käsiin. Esimerk­kejä tästä nähdään mm. päivit­täis­ta­va­ra­kau­passa.

Kilpai­lun puut­teesta korkeam­mat hinnat ja kapeam­mat vali­koi­mat

Vallit­se­vasta tilan­teesta kärsii jokai­nen suoma­lai­nen ja koko Suomi. Keskit­ty­neet ja vaikeasti saavu­tet­ta­vat mark­ki­nat näky­vät korkeam­pina hintoina, kapeam­pina vali­koi­mina ja epävar­mem­pana arkena. Epärei­luksi koettu sään­tely ja kilpai­lu­neut­ra­li­tee­tin polke­mi­nen julki­sen sekto­rin hyväksi karkot­ta­vat ja lannis­ta­vat uusia ja jo olemassa olevia yrit­tä­jiä.

Jumiu­tu­neet mark­ki­nat hait­taa­vat koko Suomen uusiu­tu­mis­ky­kyä, talous­kas­vua ja työl­li­syyttä. Samalla nykyi­seen tyyty­mi­nen tarkoit­taa tyyty­mistä myös siihen, että Suomi jää kansain­vä­li­sissä inves­toin­neissa muita Pohjois­maita jälkeen. 

Esimer­kiksi telea­lan vapaut­ta­mi­nen vuonna 1994 oli lähtö­lau­kaus Suomen irrot­ta­mi­selle 1990-luvun alun lamasta. Suomi oli Euroo­pan pionee­reja. Lähes kolme vuosi­kym­mentä toimi­nut vapaa kilpailu on tuonut katta­vat ja hinnal­taan edul­li­set tele­pal­ve­lut suoma­lais­ten ulot­tu­ville.

Mobii­li­pal­ve­lut ovat Suomessa edul­li­sia, vaikka pieni väestö ja pitkät etäi­syy­det eivät lähtö­koh­tai­sesti luo hyviä edel­ly­tyk­siä edul­li­sille hinnoille. Järkevä sään­tely on ennen kaik­kea kilpai­luetu. 

Sipi­län halli­tuk­sen jalan­jäl­jissä

Sipi­län halli­tuk­sen aikana (2015-2019) toteu­tet­tiin koko joukko uudis­tuk­sia, joiden tavoit­teena oli kilpai­lun lisää­mi­nen helpot­ta­malla mark­ki­noille pääsyä ja keven­tä­mällä sään­te­lyä. Kaupan pinta-alamää­räys­ten höllen­tä­mi­nen, päivit­täis­ta­va­ra­kau­pan ja parturi-kampaa­moi­den aukio­loai­ko­jen sään­te­lyn kumoa­mi­nen, osakeyh­tiö­lain perus­ta­mi­sen vähim­mäis­pää­oma­vaa­ti­mus­ten pois­ta­mi­nen, alko­ho­li­sään­te­lyn keven­tä­mi­nen sekä lupa­pro­ses­sien suju­voit­ta­mi­nen ovat esimerk­kejä toimi­vasta uudis­tuk­sesta. Esimer­kiksi kaupan aukio­lo­sään­te­lyn pois­ta­mi­sen myötä vähit­täis­kau­pan alalla työn tuot­ta­vuus kasvoi yli puolet nopeam­min kuin muilla sekto­reilla.

Mark­ki­noi­den vapaut­ta­mista ei kuiten­kaan voi tehdä huomioi­matta kunkin alan erityis­piir­teitä ja tarvit­taessa muutok­set on voitava tehdä vaiheit­tain. Esimer­kiksi taksi­uu­dis­tuk­sen kohdalla muutos toi muka­naan epätoi­vot­tuja lieveil­miöitä ja taksi­mark­ki­nat ovat edel­leen monin paikoin pahasti sekai­sin. Ongel­mat olisi olisi voinut tarkem­malla valmis­te­lulla vält­tää. Taksi­uu­dis­tus voidaan­kin nähdä varoit­ta­vana esimerk­kinä siitä, miten kilpai­lun avaa­mi­nen pitää tehdä huolel­li­sesti ja halli­tusti.

Tärkein opetus näistä kaikista tehdyistä uudis­tuk­sista on se, että meidän suoma­lais­ten kannat­taa puolus­taa ja uudis­taa mark­ki­noi­tamme nykyistä rohkeam­min. Valmista ei varmaan­kaan koskaan tule, mutta jostain pitää aloit­taa.

 10 askelta reilum­man kilpai­lun Suomeen

Visiomme reilum­man kilpai­lun Suomesta raken­tuu 10 aske­leen kautta. Pohjana ehdo­te­tuille toimen­pi­teille toimii kokoo­mus­lai­nen näke­mys talou­desta, yrit­tä­jyy­destä ja julki­sen vallan roolista yhteis­kun­nassa. Kokoo­muk­sen peri­aa­teoh­jel­massa koko­nai­suus määri­tel­lään näin:

”Julki­sen vallan oma osal­lis­tu­mi­nen mark­ki­noille on pidet­tävä rajat­tuna ja varat­tava sellai­siin tilan­tei­siin, joissa se on ylei­sen edun kannalta vält­tä­mä­töntä tai yksi­tyi­siä toimi­joita ei ole. Julki­sella vallalla on kuiten­kin vält­tä­mä­tön rooli reilu­jen peli­sään­tö­jen määrit­tä­jänä, turval­li­suu­den ja huol­to­var­muu­den takaa­jana sekä monien tärkei­den palve­lui­den järjes­tä­jänä. Liike­toi­min­nan harjoit­ta­mi­nen on kuiten­kin pääsään­töi­sesti jätet­tävä yritys­ten hoidet­ta­vaksi. Sään­te­lyllä on puutut­tava mark­ki­noi­den toimin­taan, kun sään­te­lystä on selvästi enem­män hyötyä kuin hait­taa, esimer­kiksi ympä­ris­tö­hait­to­jen estä­mi­seksi.

Tule­vai­suu­den menes­ty­sa­lat vali­koi­tu­vat parhai­den ideoi­den keski­näi­sessä kilpai­lussa mark­ki­noilla. Avoi­min ja reiluin peli­sään­nöin tapah­tuva kilpailu on paras tapa ratkaista, mitkä yrityk­set, tuot­teet ja mene­tel­mät ovat parhaita. Kilpai­lun esteitä on pois­tet­tava ja mark­ki­noi­den annet­tava toimia.”

Eri alojen asian­tun­ti­ja­kuu­le­mis­ten perus­teella olemme hahmo­tel­leet seuraa­vat 10 askelta kilpai­lul­li­suu­den lisää­mi­seksi: 

1. Vaali­taan reilua kilpai­lua kaikessa päätök­sen­teossa
2. Pure­taan normeja kilpai­lun tieltä
3. Edis­te­tään kilpai­lua julki­silla hankin­noilla
4. Luodaan mahdol­li­suuk­sia parem­piin sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­hin
5. Uudis­te­taan apteek­kia­laa turval­li­sesti ja vastuul­li­sesti
6. Uudis­te­taan alko­ho­li­po­li­tiik­kaa euroop­pa­lai­seen suun­taan
7. Mahdol­lis­te­taan kilpailu raide­lii­ken­teessä
8. Paran­ne­taan maan­käy­tön ja raken­ta­mi­sen mark­ki­naeh­toi­suutta
9. Avataan posti­mark­ki­nat muut­tu­neessa maail­massa
10. Uudis­te­taan raha­pe­li­jär­jes­telmä 2020-luvulle

Aske­lia raken­net­taessa keskiössä on ollut taval­li­sen suoma­lai­sen näkö­kulma. Tavoit­te­lemme sellai­sia mark­ki­noita ja kilpai­lua, jotka parhai­ten palve­li­si­vat meidän jokai­sen arkea. 

Kulut­ta­jien ohella keskiössä ovat olleet suoma­lai­set yrit­tä­jät ja yksi­tyi­sen sekto­rin toimi­jat. Haluamme luoda Suomea, jossa mark­ki­nat ovat mahdol­li­sim­man avoi­met, tasa­puo­li­set ja enna­koi­ta­vat kaiken kokoi­sille yrit­tä­jille. Haluamme myös Suomen, joka saa hyödyn­net­tyä mahdol­li­sim­man hyvin täällä olevan osaa­mi­sen hyvin­voin­nin, uuden kasvun ja uusien inno­vaa­tioi­den luomi­seksi.

1. Vaali­taan reilua kilpai­lua kaikessa päätök­sen­teossa

Mark­ki­noi­den yhteis­kun­nal­li­nen tehtävä on varmis­taa, että kulut­ta­jien ja muiden toimi­joi­den saata­villa ovat ne tuot­teet ja palve­lut, joita nämä halua­vat hank­kia. Kilpailu on mark­ki­noi­den voiman­lähde, joka varmis­taa, että tämä yhteis­kun­nal­li­nen tehtävä toteu­tuu. Kilpailu laskee hintoja ja pakot­taa yrityk­set kehit­tä­mään tuot­teita kulut­ta­jien tarpeita vastaa­vasti. Kilpailu on siis kulut­ta­jan ja yhteis­kun­nan etu. Kilpailu ei ole auto­maa­tio, vaan sen olemas­saolo on riip­pu­vaista julki­sen vallan päätök­sistä.

Suoma­lai­set mark­ki­nat ovat paikoin rikki. Hyvistä yksit­täi­sistä esimer­keistä huoli­matta monilla aloilla on paljon lain­sää­dän­nöstä kumpua­via alakoh­tai­sia kilpai­lun esteitä. Samoin suoma­lai­nen hallin­to­kult­tuuri muodos­tuu ajoit­tain uusien inves­toin­tien ja inno­vaa­tioi­den synty­mi­sen esteeksi.

Seuraa­van halli­tuk­sen ohjel­maan on otet­tava mukaan toimi­van mark­ki­na­ta­lou­den ja reilun kilpai­lun ohjelma. Tämän on pidet­tävä sisäl­lään varsi­nai­sen normin­pu­run ohella myös kilpai­lun edis­tä­mi­sen kult­tuu­rin tuomi­sen hallin­to­toi­min­nan osaksi. Käytän­nössä tämä tarkoit­taa lupa­pro­ses­sien suju­voit­ta­mista, sekä yhden luukun peri­aat­teen tuomista viran­omai­s­asioin­tiin.  Näin käytän­nössä paran­ne­taan elin­kei­no­toi­min­nan, työpaik­ko­jen luomi­sen ja alku­tuo­tan­non toimin­tae­del­ly­tyk­siä.

Toimi­vat mark­ki­nat edel­lyt­tä­vät, että viran­omai­set puut­tu­vat kaik­keen kilpai­lua vääris­tä­vään toimin­taan tarvit­taessa jämä­kästi ja oikea­suh­tai­sesti. Kilpailu- ja kulut­ta­ja­vi­ras­ton riit­tävä resur­sointi on varmis­tet­tava. Samoin on huoleh­dit­tava, että viras­tolla on riit­tä­vän laaja toimi­valta. Reilu­jen mark­ki­noi­den edel­ly­tyk­senä on, että mark­ki­noilla on toimi­val­tai­nen ”seriffi”, jolla on valta puut­tua kaik­keen kilpai­lua vääris­tä­vään toimin­taan. Kilpai­lu­val­vonta ei voi keskit­tyä pelkäs­tään yritys­ten seuraa­mi­seen. Huomiota tulee kiin­nit­tää myös muihin kilpai­lun vääris­ty­miä aiheut­ta­viin teki­jöi­hin, kuten toimia­la­koh­tai­seen sään­te­lyyn, sekä julki­sen sekto­rin harjoit­ta­maan elin­kei­no­toi­min­taan.

Kilpailu- ja kulut­ta­ja­vi­ras­ton suorit­ta­malla yritys­kaup­pa­val­von­nalla on keskei­nen ja tärkeä rooli reilun kilpai­lun toimin­taym­pä­ris­tön luomi­seksi. Yritys­kaup­pa­val­von­nan piiriin nouse­vien yritys­kaup­po­jen euro­mää­räi­set rajat lasket­tiin vuoden­vaih­teessa pohjois­mai­selle tasolle, ja näin saatiin valvon­nan piiriin myös paikal­li­sella tasolla merkit­tä­viä yritys­jär­jes­te­lyitä. Yritys­jär­jes­te­lyi­den toteut­ta­mi­sen suju­voit­ta­mi­seksi yritys­kaup­pa­val­von­taan on myös saatava palve­lu­lu­paus, jossa valvon­ta­pro­ses­sin kesto rajoi­te­taan kohtuul­li­seen aikaan.

Yritys­kaup­pa­val­von­nan sään­te­lyn on oltava niin selkeää, että valvon­nan loppu­tu­lok­set ovat enna­koi­ta­vissa. Yritys­kaup­pa­val­von­nan ei tule muodos­tua liike­toi­min­nal­li­sesti perus­tel­tu­jen ja kilpai­lua hait­taa­mat­to­mien yritys­jär­jes­te­ly­jen toteu­tu­mi­sen esteeksi. Valvon­nassa tulisi huomioida kansal­li­sen kilpai­lu­ti­lan­teen ohella myös yritys­kaup­pa­val­von­nan kohteena olevien yritys­ten globaali kilpai­lua­se­telma.

Mitä ehdo­tamme?

• Kehi­te­tään kilpai­lu­lain­sää­dän­töä tuke­maan reilua mark­ki­na­ta­loutta.
• Tehdään lupa­pro­ses­seille palve­lu­lu­paus: päätök­set on saatava viran­omai­silta nopeasti.
• Pilo­toi­daan yhden luukun mallia, joissa yrityk­sellä on nimetty yhteys­hen­kilö julkis­hal­lin­nossa, jonka tehtä­vänä on auttaa kaikessa viran­omai­s­asioin­nissa.
• Luodaan kansain­vä­li­sille yrityk­sille ja inves­toi­jille omat yksi­löi­dyt viran­omais­pal­ve­lut ja varmis­te­taan sujuva englan­nin­kie­li­nen asiointi viran­omais­ten kanssa.
• Tehos­te­taan kilpai­lu­vi­ran­omais­ten toimin­taa ja selvi­te­tään mahdol­li­suutta kilpai­lu­vi­ran­omai­sen ennak­ko­rat­kai­suun.
• Anne­taan kilpailu- ja kulut­ta­ja­vi­ras­tolle toimi­valta valvoa tehok­kaasti kilpai­lu­ym­pä­ris­töä, mukaan luet­tuna julki­sen sekto­rin kilpai­lua rajoit­tava toiminta. 
• Kasva­te­taan lain­sää­dän­nön arvioin­ti­neu­vos­ton roolia erityi­sesti yritys­toi­min­taa ja kilpai­lua koske­van lain­sää­dän­nön arvioi­jana. Laajem­milla etu- ja jälki­kä­tei­sar­vioin­neilla saadaan kilpai­lun kannalta parem­paa lain­sää­dän­töä.
• Selvi­te­tään mahdol­li­suus kartel­lien krimi­na­li­soin­tiin. Vapaan kilpai­lun estä­mi­sen tulisi johtaa myös henki­lö­koh­tai­siin seuraa­muk­siin vastuul­li­sille. Kartelli on kuin petos, josta ei joudu henki­lö­koh­tai­seen vastuuseen.

2. Pure­taan normeja kilpai­lun tieltä

Suomen hyvin­voin­nin perus­tana on suoma­lais­ten korkea luot­ta­mus yhteis­kun­nan oikeu­den­mu­kai­suu­teen. Olen­nai­nen osa tätä oikeu­den­mu­kai­suu­den koke­musta on se, kuinka reiluksi ja oikeu­den­mu­kai­seksi yhteis­kun­nan tuot­tama sään­tely koetaan. Sama tarve oikeu­den­mu­kai­suu­den tunteelle on sekä kulut­ta­jilla, että yrit­tä­jillä.

Ylisään­tely rapaut­taa oikeu­den­mu­kai­suu­den tunnetta ja syyl­lis­tää sään­te­lyn kohteita. Suomen yrit­tä­jien teke­män tutki­muk­sen mukaan Euroo­pan unio­nissa ja Suomessa vahvis­te­taan yhteensä vuosit­tain jopa 3 000 uutta säädöstä jo olemassa olevan sään­te­lyn päälle. 

Ylisään­tely aiheut­taa niin taval­li­sille kansa­lai­sille kuin yrit­tä­jil­le­kin erikoi­sia ja eriko­koi­sia sään­te­ly­louk­kuja. Nämä voivat olla tilan­teita, joissa yrit­täjä joutuu yllä­pi­tä­mään suhtee­tonta hallin­nol­lista taak­kaa margi­naa­li­sen julki­sen intres­sin vuoksi. Esimerk­kejä sään­te­ly­lou­kuista löytyy liki jokai­selta alalta. 

Vuosina 2015-19 istu­neen Sipi­län halli­tuk­sen näky­vim­piä hank­keita oli ns. normin­pur­ku­tal­koot, joiden tavoit­teena oli helpot­taa jokai­sen suoma­lai­sen arkea ja alen­taa suoma­lais­ten yrit­tä­jien ja elin­kei­noe­lä­män koke­maa hallin­nol­lista taak­kaa. Kaup­po­jen aukio­loai­ko­jen vapaut­ta­mi­sen ja alko­ho­li­lain­sää­dän­nön uudis­ta­mi­sen kaltais­ten suurem­pien ja näky­väm­pien hank­kei­den lisäksi Sipi­län halli­tus onnis­tui myös pienem­missä asioissa. Normin­pur­ku­tal­koi­den yhtey­dessä pois­tet­tiin esimer­kiksi ilmoi­tus­vel­vol­li­suus tien­var­sien väliai­kai­sista ilmoi­tuk­sista, sallit­tiin yksi­löl­li­sesti valmis­te­tut moot­to­ri­pyö­rät, lisät­tiin oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­sen mahdol­li­suuk­sia ja pois­tet­tiin yökah­vi­loilta velvol­li­suus tehdä ilmoi­tus aukio­loai­ko­jen piden­tä­mi­sestä. Tätä työtä on jatket­tava 2023 aloit­ta­van halli­tuk­sen aikana. 

Samalla halli­tuk­sen on asetet­tava itsel­leen tavoite siitä, kuinka paljon se omilla toimil­laan leik­kaa kansa­lais­ten ja yritys­ten hallin­nol­li­sia kustan­nuk­sia. Koro­na­pan­de­mian jälkeen ja Ukrai­nan sodan keskellä on tehtävä lain­sää­dän­nöl­li­sesti kaikki ne toimet, jotka kannus­ta­vat yrityk­siä kasva­maan, inno­voi­maan ja inves­toi­maan.

Mari­nin-Rinteen halli­tus ei ole normin­pur­ku­tal­koista ollut kiin­nos­tu­nut - päin­vas­toin. Halli­tus on lisän­nyt huomat­ta­vasti erilai­sia hallin­nol­li­sia rasit­teita monilla eri hallin­no­na­loilla. Yhteis­kun­nal­li­seen hyötyyn nähden suhtee­tonta lisä­taak­kaa luovia sään­töjä on tuotu esimer­kiksi vero­tuk­seen, kulut­ta­ja­suo­ja­sään­te­lyyn ja tervey­den­huol­toon. Tämä perintö täytyy arvioida tark­kaan ja tarvit­taessa tehdyistä toimista on paki­tet­tava.

Mitä ehdo­tamme?

• Sääde­tään lain­sää­dän­nön yritys­vai­ku­tus­ten arviointi pakol­li­seksi hallin­nol­li­sen taakan tunnis­ta­mi­seksi.
• Arvioi­daan olemassa oleva lain­sää­dän­nön yritys­vai­ku­tuk­set ja pure­taan ylisuurta hallin­nol­lista taakka aiheut­tava sään­tely.
• Pide­tään huolta siitä, että EU-sään­tely on oikea­suh­taista ja  mahdol­li­sim­man yhte­ne­väistä kaik­kialla sisä­mark­ki­noi­den alueella. Välte­tään EU:sta tule­van sään­te­lyn kansal­li­sessa imple­men­toin­nissa tapah­tu­vaa ylisään­te­lyä.
• Luodaan halli­tus­kau­delle konkreet­ti­nen sään­te­lyn­pur­kuoh­jelma ja noste­taan se yhdeksi halli­tuk­sen kärki­hank­keista. Sisäl­ly­te­tään ohjel­maan mitat­tava ja halli­tusta sitova tavoite leikat­ta­van hallin­nol­li­sen taakan määrästä.
• Asete­taan halli­tus­oh­jel­massa tavoite leikata merkit­tä­västi hallin­non ja byro­kra­tian yrityk­sille aiheut­ta­mia kustan­nuk­sia.
• Pilo­toi­daan eri minis­te­riöissä peri­aa­tetta, jossa jokaista uutta sään­te­ly­vel­voi­tetta kohden laista on esitet­tävä pois­tet­ta­vaksi vastaava määrä yritys­ten hallin­nol­lista taak­kaa tai muuten vertai­lu­kel­poi­nen yksikkö sään­te­lyä (ns. yksi sisään-yksi ulos peri­aate).
• Luodaan kansa­lai­sille ja yrityk­sille kansa­lais­aloi­te­tyyp­pi­nen väylä, jolla ne voivat nostaa yksit­täi­siä voimassa olevia normeja takai­sin tarkoi­tuk­sen­mu­kai­suus­har­kin­taan.
• Arvioi­daan uudel­leen Rinteen-Mari­nin halli­tuk­sen lain­sää­dän­töä ja pure­taan ylisään­te­lyä.

3. Edis­te­tään kilpai­lua julki­silla hankin­noilla

Merkit­tävä osa julki­sesti rahoi­te­tuista palve­luista tuote­taan osta­malla palvelu yksi­tyi­siltä yrityk­siltä. Veron­mak­sa­jien rahoilla tehdään hankin­toja noin 45 miljar­din euron edestä vuosit­tain. Onnis­tu­nut kilpai­lu­tus takaa sen, että kansa­lai­set saavat laadu­kasta palve­lua ja veron­mak­sa­jat käyte­tyille rahoille vasti­netta. Yrityk­sillä on infra­struk­tuuri ja osaa­mi­nen tarjota myös julki­sen sekto­rin kaipaa­mia palve­luita, kunhan hankin­ta­pro­ses­seissa edis­te­tään reilua kilpai­lua. Ei ole pääsään­töi­sesti reilua tai järke­vää, että kunta toimii pito­pal­ve­luna tai pesu­lana, jos saman palve­lun saisi hankit­tua mark­ki­noil­ta­kin. 

Julki­siin hankin­toi­hin kytkey­ty­vät kilpai­lu­tus ja hankin­ta­käy­tän­nöt, sekä  myös julki­so­mis­teis­ten “inhouse-yhtiöi­den”, eli hankin­ta­lain mukais­ten sido­syk­si­köi­den -asema. Jotkin kunnat ja hyvin­voin­tia­lu­eet ovat inhouse-yhtiöitä käyt­tä­mällä pyrki­neet kier­tä­mään hankin­ta­la­kia ja vält­tä­mään kilpai­lu­tus­vel­voit­teen. Räikeitä esimerk­kejä on nähty viime aikoina lukui­sia. Kilpai­lu­tus­ten tarkoi­tuk­sena on turvata mahdol­li­sim­man hyvät palve­lut kansa­lai­sille parhaa­seen hintaan, eikä kilpai­lu­tuk­sia tulisi jättää teke­mättä kiireen ja riit­tä­mät­tö­mien resurs­sien vuoksi.

Halli­tus­puo­luei­den suun­nalta on kuultu myös pyrki­myk­siä pääs­tää inhouse-yhtiöt mark­ki­na­häi­ri­köiksi kilpai­le­maan avoi­mille mark­ki­noille. Hankin­ta­lain muun päivit­tä­mi­sen yhtey­dessä minis­teri Tuula Haatai­nen heitti ilmoille ajatuk­sen, jonka mukai­sesti julki­sesti omis­te­tut sido­syk­sik­köyh­tiöt voisi­vat jopa nykyistä laajem­min myydä palve­lui­taan myös muille kuin omis­ta­jayh­tei­söil­leen. Tämä kertoo surul­lista kieltä siitä, miten vähän vapaata kilpai­lua ja yritys­toi­min­taa arvos­te­taan. Julki­sen sekto­rin toimi­joita ei olekaan syytä pääs­tää mark­ki­noille kilpai­le­maan omalla riskil­lään toimi­vien yritys­ten kanssa.

Varsi­nai­sissa kilpai­lu­tet­ta­vissa hankin­noissa tulisi pyrkiä lisää­mään tarjoa­jien määrää ja siten hankin­nan tehok­kuutta. Tutki­mus­ten mukaan jopa puoleen julki­sista kilpai­lu­tuk­sista osal­lis­tuu syystä taikka toisesta enin­tään kaksi tarjoa­jaa. Ruot­sissa tehdyn tutki­muk­sen mukaan yhden kilpai­li­jan lisää­mi­nen siivousa­lan kilpai­lu­tuk­sessa laskee hankin­nan hintaa jopa 10-20%. Kilpai­lun lisää­mi­nen julki­sissa hankin­noissa omaa siis poten­ti­aa­lia jopa miljar­di­luo­kan sääs­töi­hin. Käytän­nön toimet kilpai­lun lisää­mi­seksi edel­lyt­tä­vät hankin­tayk­sik­kö­ta­solla tapah­tu­vaa osaa­mi­sen lisää­mistä.

Huomiota täytyy kiin­nit­tää sekä osta­jien, että myyjien osaa­mi­seen. Toimiva osto­me­net­tely edel­lyt­tää suju­vaa vuoro­pu­he­lua yritys­ten kanssa. Hankin­tao­saa­mi­sen lisää­mi­nen mahdol­lis­taa parem­man keskit­ty­mi­sen palve­lui­den laatuun, ja toisaalta auttaa yrit­tä­jiä yhä parem­min tarjoa­maan niitä palve­luita, joita osta­ja­taho todella kaipaa. Osta­jan taas on kyet­tävä löytä­mään tasa­paino hankin­nan koon suhteen. Liian suuret hankin­ta­ko­ko­nai­suu­det voivat sulkea pienet toimi­jat pois hankin­to­jen piiristä. Toisaalta liian pienet hankin­nat voivat olla koko­nais­ta­lou­del­li­sesti tehot­to­mia.

Hankin­nan jälkeen on kiin­ni­tet­tävä huomiota myös hankin­noista tehtyi­hin vali­tuk­siin. Jos hankin­nasta vali­te­taan, voi se aiheut­taa kuukausien tai jopa vuosien viiveen hankin­nan toteut­ta­mi­seen. Vali­tusoi­keus on keskei­nen elementti oikeus­val­tiossa, mutta esimer­kiksi mark­ki­na­oi­keutta edel­tävä hankin­ta­va­li­tus­lau­ta­kunta voisi laskea oikeus­kä­sit­te­lyyn siir­ty­vien hankin­ta­rii­to­jen määrää, ja nopeut­taa näin hankin­to­jen proses­seja olen­nai­sesti. Lisäksi on tarkas­tel­tava myös tässä yhtey­dessä ovatko oikeus­lai­tos­ten resurs­sit riit­tä­vällä tasolla.

Mitä ehdo­tamme?

• Asete­taan velvoite kilpai­lu­tuk­sen uusi­mi­seen, jos kilpai­lu­tuk­sessa on vain yksi tarjoaja
• Pidät­täy­dy­tään tois­si­jais­ten poliit­tis­ten tavoit­tei­den toteut­ta­mi­sesta hankin­to­jen kustan­nuk­sella.
• Tehdään mark­ki­na­vuo­ro­pu­helu pakol­li­seksi osaksi hankin­ta­pro­ses­sia
• Otetaan käyt­töön kansal­li­nen whist­le­blowing-kanava julki­siin hankin­toi­hin, jolla kuka tahansa voi tuoda esiin, mikäli hankin­ta­lain mukaista hankin­taa ei ole tehty avoi­men kilpai­lun hengessä, vaikka se olisi ollut mahdol­lista
• Asete­taan tiukat rajat kuntien ja muiden julki­syh­tei­sö­jen mahdol­li­suuk­siin kilpailla yksi­tyis­ten yritys­ten kanssa
• Pilko­taan suuret hankin­nat tehok­kaasti siten, että kaiken kokoi­silla yrityk­sillä on mahdol­li­suus tehdä tarjous.
• Sääde­tään julkis­ten hankin­to­jen tieto julki­sesti hyödyn­net­tä­väksi.
• Luodaan järjes­telmä nopeu­te­tusta muutok­sen­hausta julki­sissa hankin­noissa
• Asete­taan vaati­mus, jonka mukai­sesti sido­syk­sik­kös­ta­tuk­sen saami­seksi hankin­tayk­si­kön on omis­tet­tava vähin­tään 10 % yhtiöstä.
• Ennen inhouse-ratkai­sua tulee aina tehdä yritys­vai­ku­tus­ten arviointi, joka on liitet­tävä päätök­seen

Vaadi­taan, että kilpailu- ja kulut­ta­ja­vi­rasto käy mata­lalla kynnyk­sellä läpi kuntien ja hyvin­voin­tia­luei­den inhouse-ratkai­sut 

4. Luodaan mahdol­li­suuk­sia parem­piin sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­hin

Halli­tus perusti hyvin­voin­tia­lu­eet, joille siir­ret­tiin vastuu sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den järjes­tä­mi­sestä. Päätös hallin­non taso­jen lisää­mi­sestä ei itses­sään lyhennä yhtä­kään jonoa tai paranna palve­lun laatua. Olemme saaneet lisää hallin­toa, rajoi­tuk­sia ja palve­lui­den ideo­lo­gista keskit­tä­mistä julki­selle sekto­rille. Häviä­jiä ovat jonoissa kärvis­te­le­vät poti­laat, veron­mak­sa­jat ja hoidon laatu. Kun yksi­tyis­ten yritys­ten ja kolman­nen sekto­rin yhteis­työtä rajoi­te­taan voimak­kaasti, heik­ke­nee pitkällä aika­vä­lillä palve­lui­den tuot­ta­vuu­den ja laadun kehi­tys.

Siksi tule­van halli­tuk­sen on tehtävä sote-uudis­tuk­seen mittava korjaus­sarja. Sote-uudis­tuk­sen jatko­ke­hi­tyk­sessä tulee keskit­tyä hallin­non raken­tei­den virta­vii­vais­ta­mi­sen ohella myös kilpai­lun lisää­mi­seen sote-sekto­rilla.

Esimer­kiksi suoma­lais­ten enem­mis­tön kannat­tama valin­nan­va­paus ja asiak­kai­den tarpei­den mukais­ten palve­lui­den kehit­tä­mi­nen on saatava takai­sin sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon keski­öön. Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den käyt­tä­jillä tulee olla tule­vai­suu­dessa nykyistä enem­män mahdol­li­suuk­sia vaikut­taa palve­lui­hin valin­nan­va­pau­den keinoin. Samalla lähi­pal­ve­lui­den turvaa­mi­sen mahdol­li­suu­det vahvis­tu­vat.

Näemme että Sote-uudis­tuk­sen jatko­työssä keski­öön on nostet­tava raken­tei­den sijaan yksilö. Ihmis­ten mahdol­li­suus valita palve­lun­tar­joaja kirit­tää hyvin­voin­tia­luetta järjes­tä­mään palve­lut laaduk­kaasti ja saavu­tet­ta­vasti. Uudet inno­vaa­tiot parem­mista toimin­ta­ta­voista synty­vät silloin, kun niitä on paine kehit­tää. Palve­lut tulee tuot­taa laaduk­kaasti mutta samalla kustan­nus­te­hok­kaasti, jotta niitä riit­tää kaikille tarvit­se­ville. Palve­lui­den jatkuva paran­ta­mi­nen on ennen kaik­kea palve­lui­den käyt­tä­jien etu.

Lisäksi läpi­nä­ky­vyyttä sote­sek­to­rilla on lisät­tävä. Eri hyvin­voin­tia­lueilla tehdyt ratkai­sut on saatava vertai­lu­kel­poi­siksi, jotta saadaan helpo­tet­tua hyvien käytän­tö­jen leviä­mistä. Sama läpi­nä­ky­vyy­den ja vertai­lu­kel­poi­suu­den lisää­mi­nen on tehtävä myös hyvin­voin­tia­luei­den sisällä eri palve­lun­tuot­ta­jien välillä.

Keinot kilpai­lun lisää­mi­seksi sote­sek­to­rilla ovat testat­tuja ja olleet monin paikoin käytössä jo vanhas­taan. Niiden valta­kun­nal­li­nen käyt­töön­otto jokai­sella hyvin­voin­tia­lu­eella on avain parem­piin sote­pal­ve­lui­hin ja kustan­nus­ten kasvun hillit­se­mi­seen. Lisäksi julkis­ten hankin­to­jen ylei­nen kehit­tä­mi­nen lisää tehok­kuutta ja vähen­tää kustan­nus­ten kasvu­pai­netta myös sote­sek­to­rilla.

Mitä ehdo­tamme?

• Palve­luse­te­li­jär­jes­tel­mää tulee kehit­tää ja tehdä palve­luse­te­lien myön­tä­mi­sestä kansal­li­sesti ja laki­sää­tei­sesti velvoit­ta­vaa
• Kehi­te­tään yksi­tyi­sen sairaan­hoi­don Kela-korvausta edel­leen, sekä noste­taan sen tasoa, jotta yhä useampi voi valita itsel­leen parhai­ten sopi­van palve­lun. 
• Otetaan käyt­töön henki­lö­koh­tai­nen budje­tointi. Pure­taan yksi­tyi­sen ja kolman­nen sekto­rin kump­pa­nuu­den esteet hyvin­voin­tia­lueilta.
• Varmis­te­taan laatu­re­kis­te­rei­den hyödyn­tä­mi­nen valta­kun­nal­li­sesti yhden­ver­tais­ten palve­lui­den kehit­tä­mi­sessä ja hoidon vaikut­ta­vuu­den ja kustan­nus­te­hok­kuu­den paran­ta­mi­sessa. 
• Sääde­tään palve­lua­loi­te­vel­voite myös hyvin­voin­tia­lueille
• Pois­te­taan mark­ki­noille tulon esteitä niin sään­te­lyssä kuin julkis­ten hankin­to­jen koon tarkoi­tuk­sen­mu­kai­suutta harkit­se­malla. Mark­ki­noilla on oltava tilaa myös pienille toimi­joille.
• Luodaan parem­mat edel­ly­tyk­set terveys­da­tan turval­li­selle käytölle sekä yksi­tyi­sellä että julki­sella sekto­rilla. Mahdol­lis­te­taan näin tutki­muk­sen ja uusien inno­vaa­tioi­den synty ja edis­te­tään kilpai­lua.

5. Uudis­te­taan apteek­kia­laa turval­li­sesti ja vastuul­li­sesti

Apteek­kiala on vahva osa suoma­laista tervey­den­huol­to­jär­jes­tel­mää ja aptee­keilla on suuri merki­tys poti­laan onnis­tu­neen lääke­hoi­don toteu­tu­mi­sessa. Aptee­keissa lääk­kei­den käyt­täjä saa ohjausta ja moni­puo­lista tukea omahoi­toon sekä tervey­tensä edis­tä­mi­seen. 

Apteekki- ja koko lääkea­lan tiukalla sään­te­lyllä pyri­tään turvaa­maan lääke­tur­val­li­suutta ja varmis­ta­maan lääk­kei­den saata­vuus koko Suomessa. Suoma­lai­set luot­ta­vat apteek­kei­hin ja tämä luot­ta­mus on säily­tet­tävä. Kaikki alalle tehtä­vät muutok­set on siis valmis­tel­tava erityi­sen huolel­li­sesti ja koko­nai­suus huomioi­den.

Alan tiuk­kaa sään­te­lyä kohtaan on kuiten­kin esitetty kritiik­kiä­kin. Apteek­kia­lan sään­te­lyä kohtaan esitetty kritiikki on viime vuosina koske­nut esimer­kiksi mark­ki­noille pääsyn estei­den suojissa kerät­tä­viä ylituot­toja, liian harvaa apteek­ki­verk­koa ja lääk­kei­den ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen saata­vuu­den haas­teita. Lisäksi kritiik­kiä on kerän­nyt uusien apteek­ki­lu­pien perus­ta­mista hidas­ta­vat pitkät lupa­pro­ses­sit muutok­sen­ha­ku­vai­hei­neen.

Lääke­huolto on kiin­teä osa sosi­aali- ja tervey­den­huol­toa. Järkevä lääke­hoito on vaikut­ta­vaa, turval­lista, laadu­kasta, talou­del­lista ja yhden­ver­taista. Toimi­van lääke­huol­lon merki­tys tulee lähi­tu­le­vai­suu­dessa vain kasva­maan muun muassa väes­tön nopeam­man ikään­ty­mi­sen vuoksi. Esimer­kiksi lääk­kei­den saata­vuuson­gel­mat johtu­vat usein äkil­li­sistä kysyn­nän muutok­sista ja ongel­mista globaa­leissa toimi­tus­ket­juissa, sekä lääke­tuo­tan­non keskit­ty­mi­sestä. Siksi onkin erit­täin tärkeää tarkas­tella lääke­mark­ki­noi­den ja apteek­kia­lan sään­te­lyn mahdol­li­sia muutos­tar­peita ja hakea mahdol­li­suuk­sia kilpai­lun ja tehok­kuu­den lisää­mi­seksi

Aptee­keille on esimer­kiksi annet­tava saata­vuus­häi­riö­ti­lan­teissa oikeus vaih­taa lääke­val­mis­teen pakkaus­ko­koa, kappa­le­mää­rää ja vahvuutta vastaa­vaan toiseen lääke­val­mis­tee­seen siten, ettei valmis­teen annos­tus ja hoidon kesto muutu. Tule­vai­suu­teen katso­villa sään­te­ly­rat­kai­suilla varmis­te­taan jokai­selle mahdol­li­suu­det saada lääk­keitä sekä lääke­neu­von­taa läheltä ja kohtuul­li­sin hinnoin.

Korkea lääke­tur­val­li­suu­den taso voidaan yllä­pi­tää myös enem­män kilpai­lua salli­valla sään­te­lyllä, kuten muissa pohjois­maissa on tehty. Nykyi­nen apteek­kia­lan sään­tely ja apteek­ki­vero sekä apteek­ki­ta­lou­den järjes­te­lyt ovat tutki­tusti johta­neet korkei­siin hintoi­hin ja paikoin harvaan apteek­ki­verk­koon. Vapaam­masta sään­te­lystä seuraisi kaikille suoma­lai­sille etuja saata­vuu­den paran­tu­mi­sen ja apteek­ki­ta­lou­den muutos­ten myötä myös edul­li­sem­pien hinto­jen kautta. 

Kokoo­muk­sen näke­myk­sen mukaan apteek­ki­ta­loutta on aika uudis­taa kulut­ta­jien eduksi. Apteek­ki­ver­kon ja yhtiö­muo­to­sään­te­lyn ohella myös apteek­ki­ve­roa ja lääke­tak­saa on arvioi­tava uudel­leen, sillä ne määrit­tä­vät lääk­kei­den hintaa. Tavoit­teena tulee olla lääk­kei­den järke­vän käytön ohella lääke­kor­vaus­kus­tan­nus­ten kasvun tait­ta­mi­nen, lääk­kei­den hinto­jen laske­mi­nen ja apteek­kien välis­ten erojen kaven­ta­mi­nen.

Hyvin toteu­tet­tuna apteek­ki­uu­dis­tus antaa myös mahdol­li­suu­den hyödyn­tää tehok­kaasti myös muun kaupan alan logis­tiik­ka­ket­juja. Samalla voidaan paran­taa lääk­kei­den saata­vuutta läpi Suomen. On varmis­tet­tava, että jokai­sessa aptee­kissa niin verkossa kuin kivi­ja­lassa saa aina asian­tun­te­vaa neuvon­taa lääk­kei­siin liit­tyen.

Apteek­ki­jär­jes­telmä ja apteek­ki­ta­lous on ollut myös kriit­ti­sen viran­omais­tar­kas­te­lun piirissä. Vuonna 2020 julkais­tussa Kilpailu- ja kulut­ta­ja­vi­ras­ton (KKV) selvi­tyk­sessä apteek­kia­lan kehit­tä­mi­sestä tode­taan, että ”Jos Suomessa olisi käytössä jonkun muun Pohjois­maan hinnoit­te­lu­jär­jes­telmä ja Suomen arvon­li­sä­ve­ro­kanta sekä tukku­hin­nat pysyi­si­vät samoina, avohuol­lon lääke­kus­tan­nuk­set olisi­vat noin 184–244 miljoo­naa euroa alhai­sem­mat vuosit­tain. Myös suoma­lais­ten poti­lai­den omavas­tuu­me­not olisi­vat selvästi alem­mat.”  Edellä mainit­tuun vaikut­taa ensi­si­jai­sesti Suomen apteek­ki­ve­ro­jär­jes­telmä. 

Vastuul­li­sella ja kilpai­lua lisää­vällä apteek­ki­uu­dis­tuk­sella on tavoit­teena paran­taa lääke­hoi­to­jen oikeaa toteu­tu­mista sekä julkis­ta­loutta.

Mitä ehdo­tamme?

• Tunnis­te­taan apteek­kien toiminta osana tervey­den­huol­toa ja turva­taan ne osana sote­pal­ve­lui­den verkos­toa eten­kin haja-asutusa­lueilla
• Varmis­te­taan toimen­pi­deoh­jel­malla lääk­kei­den saata­vuus koko Suomessa
• Toimeen­pan­naan vastuul­li­sen mark­ki­na­ta­lou­den hengessä apteek­kien ja koko lääkea­lan tule­vai­suus­oh­jelma, jolla lisä­tään kilpai­lul­li­suutta laadusta tinki­mättä, saadaan edul­li­sem­pia lääk­keitä kulut­ta­jalle, hyötyjä julki­seen talou­teen, ja joka kohte­lee kansa­lai­sia ja elin­kei­noja yhden­ver­tai­sesti.
• Pure­taan apteek­ki­lu­pien tarve­har­kin­taa varmis­taen riit­tävä alueel­li­nen ohjaus ja lähi­pal­ve­lut.
• Mahdol­lis­te­taan apteek­ki­toi­minta myös osakeyh­tiö­muo­toi­sena ja luodaan  läpi­nä­ky­vät peli­sään­nöt henki­löyh­tiö­muo­dossa toimi­vien apteek­kien yhtey­dessä toimi­vien osakeyh­tiöi­den toimin­nalle.
• Vapau­te­taan raja­tusti itse­hoi­to­lääk­kei­den myyn­tiä turval­li­suus, hoito­jen oikea toteu­tu­mi­nen ja farma­seut­ti­nen neuvonta varmis­taen
• Kehi­te­tään verk­koap­teek­kia muun muassa pohjois­mai­sia malleja hyödyn­tä­mällä, huoleh­tien lääke­tur­val­li­suu­desta, sekä lähiap­teek­ki­pal­ve­lui­den saavu­tet­ta­vuu­desta.
• Luodaan aptee­keille mahdol­li­suus yhdessä huoleh­tia verk­koap­tee­kin lääke­neu­von­nasta.

6. Vapau­te­taan alko­ho­li­po­li­tiik­kaa euroop­pa­lai­seen suun­taan

Kiel­to­lain kumoa­mi­sesta on yli 90-vuotta, mutta se näkyy edel­leen voimak­kaasti suoma­lai­sessa kult­tuu­ri­pe­rin­nössä. Vuodesta 1919 voimassa ollut kiel­to­laki päät­tyi tiis­taina 5.4.1932 klo 10 kun ensim­mäi­set nykyi­sen Alkon myymä­lät avat­tiin kulut­ta­jille.  

Käytän­nössä alko­ho­lin kiel­to­lain henki elää edel­leen vahvasti nykyi­sessä alko­ho­li­po­li­tii­kassa. Näkö­kulma on edel­leen se, että suoma­lai­sia on alko­ho­li­asioissa holhot­tava, vaikka suhteemme alko­ho­liin on 90-vuodessa muut­tu­nut. Alko­ho­li­kult­tuu­rin muutosta tuke­vat myös tuoreet tutki­muk­set: Alko­ho­lin koko­nais­ku­lu­tus on vuosi vuodelta laske­nut ja erityi­sen iso muutos parem­paan on tapah­tu­nut nuorem­pien ikäluok­kien alko­ho­lin käytössä. 

Holhoava asenne kukkii monissa yksit­täi­sissä säädök­sissä, jotka ovat lähinnä histo­rial­li­sia kumma­jai­sia. Esimer­kiksi miksi joudumme osta­maan viinit eril­li­sistä kaupoista emmekä voi napata sitä matkaamme muun kaup­pa­reis­sun yhtey­dessä? Miksi emme voi ostaa ravin­to­lail­lan päät­teeksi hyväksi havait­tua viiniä mukaan ravin­to­lasta? Tai miksi meillä tuotet­tua laadu­kasta koti­maista olutta ei voi ostaa kaikista pien­pa­ni­moista? Kulut­ta­jan ja yrit­tä­jän mahdol­li­suuk­sia siis rajoi­te­taan histo­rial­li­sista syistä voimak­kaasti. 

Koti­mai­sen alko­ho­li­po­li­tii­kan uskot­ta­vuus on heiken­ty­nyt. Päih­de­hait­to­jen estä­mi­sellä perus­teltu Alkon mono­poli ei ole uskot­tava, kun vain noin kolman­nes Suomessa kulu­te­tusta alko­ho­lista oste­taan valtion yllä­pi­tä­mistä myymä­löistä. Koti­mai­sen vähit­täis­kau­pan lisäksi yhä useampi suoma­lai­nen ostaa alko­ho­linsa muista EU-maista. Etämyyn­tiä vastus­taes­saan osa viran­omais­ta­hoista on lähte­nyt vimmai­seen puolus­tus­tais­te­luun, joka taval­lis­ten kansa­lais­ten ja yritys­ten näkö­kul­masta muis­tut­taa jo mieli­val­taa. 

Alko­ho­li­po­li­tiikka ja erityi­sesti alko­ho­li­mark­ki­noita koskeva sään­tely on rohkeasti uudis­tet­tava. Alko­ho­lin henki­nen kiel­to­laki on vihdoin kaadet­tava. Käytän­nössä tämä tarkoit­taa sitä, että Suomen alko­ho­li­po­li­tiikka euroop­pa­lais­te­taan. Alko­ho­li­po­li­tiik­kaa tulee jatkossa tehdä osana avointa mark­ki­na­ta­loutta, jossa mm. alko­ho­lin etämyyn­tiä ja tuon­tia koske­vat säädök­set ovat selkeät. 

Uudis­tus ei poista tarvetta yllä­pi­tää palve­luita ja toimia, joilla alko­ho­lista aiheu­tu­via hait­toja ehkäis­tään vaan pikem­min­kin päin­vas­toin. Tavoit­teena uudessa järjes­tel­mässä pitää olla se, että nykyistä suurempi osa alko­ho­lista kerät­tä­vistä veroista myös käyte­tään alko­ho­li­hait­to­jen vähen­tä­mi­seen. 

Mitä ehdo­tamme? 

• Uusi halli­tus luo tiekar­tan Alkon mono­po­lin halli­tuksi purka­mi­seksi. Tavoit­teen tulee olla, että uusi alko­ho­li­po­li­tiikka olisi koko­nai­suu­tena voimassa kiel­to­lain kumoa­mi­sen 100-vuotis­päi­vänä eli maanan­taina 5.4.2032 klo 10.
• Siir­re­tään alko­ho­li­po­li­tiikka sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riöstä työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­ri­öön muiden elin­kei­no­sek­to­rien tapaan.
• Ensim­mäi­sessä vaiheessa vaali­kau­della 2023–27 noste­taan prosent­ti­ra­jaa päivit­täis­ta­va­ra­kau­passa, jolla mahdol­lis­te­taan kaik­kien olui­den ja mieto­jen viinien myynti päivit­täis­ta­va­ra­kau­passa.
• Luodaan reilu ja mahdol­lis­tava sään­tely alko­ho­li­juo­mien etäkaup­paan sekä maan sisällä että EU/ETA-alueen puit­teissa.
• Paran­ne­taan päivit­täis­ta­va­ra­kau­pan mahdol­li­suuk­sia uusiin verk­ko­poh­jai­siin liike­toi­min­ta­mal­lei­hin salli­malla alko­ho­lin etämyynti päivit­täis­ta­va­ra­kau­poille.

7. Mahdol­lis­te­taan kilpailu raide­lii­ken­teessä

Raide­lii­kenne on sekä henkilö- että tava­ra­lii­ken­teen kannalta keskei­nen liik­ku­mi­sen muoto Suomessa. Kestä­vänä liik­ku­mi­sen muotona raide­lii­ken­teen merki­tys tulee enti­ses­tään koros­tu­maan Suomessa tule­vina vuosina.

Suomessa raide­lii­ken­teen mark­kina on keskit­ty­nyttä ja kilpailu on vähäistä moneen Länsi-Euroo­pan maahan verrat­tuna. Tava­ra­ju­na­lii­kenne on avattu kilpai­lulle v. 2007, ja mark­ki­noille on tullut useita operaat­to­reita. Henki­lö­ju­na­lii­ken­nettä harjoit­taa kuiten­kin edel­leen vain valtio­nyh­tiö VR.

VR:n yksi­noi­keus henki­lö­ju­na­lii­ken­teessä on päät­ty­nyt v. 2020, jonka jälkeen on siir­rytty niin sanot­tuun Open access -malliin, jossa henki­lö­ju­na­lii­ken­teen operointi on mahdol­lista myös uusille operaat­to­reille. Henki­lö­ju­na­lii­ken­teen avau­tu­mi­nen kilpai­lulle ei ole kuiten­kaan eden­nyt. Keskei­senä syynä on korkea mark­ki­noille tulon kynnys. Suomen raide­le­veys poik­keaa muusta Euroo­pasta, mikä ei mahdol­lista kalus­ton käyt­töä Suomessa ilman lisäin­ves­toin­teja.

Mark­ki­noille tulon ollessa muutoin­kin haas­ta­vaa, vasem­mis­to­hal­li­tus on myös omilla toimen­pi­teil­lään semen­toi­nut nykyistä mark­ki­na­ti­lan­netta. Halli­tus neuvot­teli ennä­tyk­sel­li­sen pitkän, vuoteen 2030 asti ulot­tu­van osto­lii­ken­ne­so­pi­muk­sen VR:n kanssa henki­lö­ju­na­lii­ken­teen ostoista viime vuoden lopulla. Pitkä sopi­mus tukkii kilpai­lun perus­teet­to­malla tavalla. Kilpailu on saatava avat­tua hyvin harkit­tuna ja nopeam­min.

Suomessa uusien toimi­joi­den pääsyä mark­ki­noille tulee helpot­taa. Juna­lii­ken­teen kalus­ton siir­tä­mi­nen valtio­nyh­tiön hallin­taan vuokrat­ta­vaksi avaisi mahdol­li­suuk­sia uusien junao­pe­raat­to­rien toimin­nalle. Erityi­sesti lähi­ju­na­lii­ken­tee­seen voisi olla saata­vissa kilpai­lua ja uusia toimi­joita suhteel­li­sen nopeas­ti­kin. Ratkai­suja odotet­taessa VR on vuosia romut­ta­nut vanhen­tu­vaa kalus­toa, mikä on estä­nyt kalus­ton korjaa­mi­sen ja uudel­leen­käy­tön kilpai­le­ville operaat­to­reille. Valtion omai­suu­den haas­kaa­mi­selle on syytä lait­taa väli­tön stoppi. VR:n vanhen­tu­van kalus­ton myymi­nen, romut­ta­mi­sen sijaan, avaa ovet kilpai­lulle.

Erityi­sesti lähi­lii­ken­teen avaa­mi­selle on kysyn­tää useilla maamme kasva­villa kaupun­ki­seu­duilla ja ensim­mäi­siä suun­ni­tel­mia liiken­teen käyn­nis­tä­mi­sestä on jo valmis­teltu. Uudet seudul­li­set toimi­jat moni­puo­lis­tai­si­vat kaupun­ki­kes­kus­ten kehit­ty­mistä ja helpot­tai­si­vat työs­sä­käyn­tiä. Nykyi­sel­lään lain­sää­däntö estää kaupun­ki­seu­tuja järjes­tä­mästä lähi­ju­na­lii­ken­nettä HSL:ää lukuun otta­matta. Kokoo­mus haluaa mahdol­lis­taa lähi­ju­na­lii­ken­teen järjes­tä­mi­sen kaupun­ki­seu­duilla.

Raide­lii­ken­teen uudis­tuk­set hyödyt­tä­vät kansa­lai­sia arjessa. Kilpai­lulle avatut raide­lii­ken­teen mark­ki­nat mahdol­lis­ta­vat raide­lii­ken­teen yhteyk­sien laajen­ta­mi­sen kansa­lais­ten käyt­töön. Samalla toimi­vat mark­ki­nat estä­vät lippu­jen hinta­mo­no­po­lin ja tuovat liiken­teen kustan­nuk­set tarkas­te­luun. Esimer­kiksi HSL:n pk-seudun lähi­ju­na­lii­ken­teen kilpai­lu­tus on tuomassa yhtiölle 275 miljoo­nan euron kustan­nus­sääs­töt sopi­mus­kau­della. Yhteis­kun­nan koko­nai­se­dun nimissä VR tarvit­see kilpai­lua ja kirit­tä­jiä.

Mitä ehdo­tamme?

• Mahdol­lis­te­taan laki­muu­tok­sella kilpai­luun perus­tuva lähi­ju­na­lii­ken­nöinti koko Suomessa samaan tapaan kuin HSL järjes­tää lähi­ju­na­lii­ken­teen pääkau­pun­ki­seu­dulla nykyi­sin.
• Pyri­tään avaa­maan kauko­lii­ken­teen kilpailu ennen nykyi­sen vuoteen 2030 ulot­tu­van osto­pal­ve­luso­pi­muk­sen päät­ty­mistä.
• Yhtiöi­te­tään VR:n kalusto eri liiken­neo­pe­raat­to­rei­den vuokrat­ta­vaksi, jotta alalle voi syntyä tervettä palvelu- ja kustan­nus­ta­soa kirit­tä­vää kilpai­lua.
• Asete­taan VR:n kalus­tolle romu­tus­kielto ja siir­re­tään romu­tet­ta­vaksi aiottu kalusto valtion perus­ta­man kalus­to­yh­tiön hallin­taan.

8. Paran­ne­taan maan­käy­tön ja raken­ta­mi­sen mark­ki­naeh­toi­suutta

Myös maan­käyttö- ja raken­nus­po­li­tii­kassa toimi­vat mark­ki­nat palve­le­vat kaik­kia suoma­lai­sia. Toimi­vien mark­ki­noi­den avulla saadaan asumi­sen hinta pidet­tyä mata­lana ja palvel­tua elin­kei­noe­lä­män tarpeita. Mark­ki­na­ta­lou­delle on myös maan­käy­tössä annet­tava riit­tä­västi tilaa.

Mark­ki­na­me­ka­nismi hinta­sig­naa­lei­neen osoit­taa, missä maa on halu­tuinta ja minne kannat­taa inves­toida. Riit­tä­vät inves­toin­nit taas varmis­ta­vat, että mahdol­li­sim­man monella on mahdol­li­suus asua tai yrit­tää juuri siellä, missä sijainti on paras.

Maan­käyt­töä ja asumista sään­nel­lään useilla eri tasoilla. Suurin valta erityi­sesti kaupun­ki­ku­valle on kunta­ta­solla. Valtiolla on kuiten­kin oma osuu­tensa maan­käy­tön suun­nit­te­lussa ja kuntien kannus­ti­mien aset­ta­mi­sessa. Valtion tulee­kin muun muassa MAL-sopi­mus­ten avulla vauh­dit­taa kaupun­kien riit­tä­vää asun­to­tuo­tan­toa ja liiken­nein­ves­toin­teja.

Asun­to­jen hinnat ovat nous­seet Suomessa huomat­ta­vasti muita pohjois­maita hitaam­min. Hinn­an­nousun hidas­teena on ollut pitkälti runsas asun­to­ra­ken­ta­mi­nen. Koska suoma­lais­ten varal­li­suu­desta merkit­tävä osa on jo valmiiksi ollut sidot­tuna asun­toi­hin, on maltil­li­nen asun­to­jen hinta­ke­hi­tys ollut Suomelle selvä kilpai­luetu. Tule­vai­suu­des­sa­kin tont­ti­tar­jon­nan on oltava riit­tä­vää ja kaavoi­tuk­sen suju­vaa, jotta asun­to­jen tarjonta saadaan turvat­tua. Julki­sen ja yksi­tyi­sen yhteis­työtä kaavoi­tuk­sessa tulee edis­tää.  Kiin­teis­tön omis­ta­jalla tulee olla kaik­kialla Suomessa mahdol­li­suus vaikut­taa omis­ta­mansa maa-alan käyt­töön aloi­te­teitse.

Myös sosi­aa­li­sesti tuettu asumi­nen on tehok­kainta toteut­taa mark­ki­na­me­ka­nis­mia hyödyn­täen. Mark­ki­naeh­toista edul­li­sem­maksi tuettu asun­to­tuo­tanto kohdis­tuu usein väärin, koska ihmi­nen saat­taa asua aiem­min saamas­saan edul­li­sessa asun­nossa, vaikka ei enää tulo­jensa puolesta tarvit­sisi tukea asumi­seensa. 

Tuettu asun­to­tuo­tanto aiheut­taa usein myös segre­gaa­tio-ongel­mia kun mark­ki­na­hin­taa edul­li­sem­pia asun­toja kaavoi­te­taan alueille sivuun parhaista sijain­neista. Onkin lähtö­koh­tai­sesti parempi tukea asumista suorin tulon­siir­roin, jotka jous­ta­vat elämän­ti­lan­tei­den muut­tuessa parem­min kuin sosi­aa­li­nen asun­to­tuo­tanto. Tuet­tua asun­to­tuo­tan­toa kuiten­kin tarvi­taan erityi­sesti asunn­ot­to­muu­den pois­toon, sekä erityis­ryh­mille kuten opis­ke­li­joille ja vanhuk­sille.

Erityi­sen nega­tii­vi­sesti Kokoo­mus suhtau­tuu tuet­tuun omis­tusa­su­mi­seen, jossa julki­nen sektori alem­pien tont­ti­hin­to­jen ja hinta­sään­te­lyn avulla tarjoaa jopa sato­jen tuhan­sien euro­jen tuen keski­luo­kalle. Pieni­tu­loi­sim­milla ei usein­kaan ole mahdol­lista saada lainaa edes tuet­tuja omis­tusa­sun­toja varten. Jotta unelma omasta asun­nosta olisi kuiten­kin mahdol­li­nen mahdol­li­sim­man monelle, on huoleh­dit­tava riit­tä­västä moni­puo­li­sen asun­to­kan­nan kaavoi­tuk­sesta, sekä siitä että ehdot rahoi­tuk­sen saami­selle eivät kiristy liikaa.

Maan­käy­tön sään­te­lyllä on vaiku­tuk­sensa myös elin­kei­no­toi­min­nassa. Esimer­kiksi päivit­täis­ta­va­ra­kauppa on hyvin keskit­ty­nyttä ja ketjuun­tu­nutta. Kaupan keskit­ty­mi­seen vaikut­ta­vat Suomen laaja koko ja harva asutus. Kaavoi­tuk­sella voidaan edis­tää toimia­lan kilpai­lua ja paikal­li­sia työl­lis­tä­mi­sen edel­ly­tyk­siä. 

Niin ilmas­ton­muu­tok­sen kuin kaupan toimin­tae­del­ly­tys­ten kannalta on tärkeää, että vähit­täis­kauppa, erityi­sesti päivit­täis­ta­va­ra­kauppa voi sijoit­tua lähelle asia­kas­vir­toja. Paikal­li­sesti on kaavoi­tet­tava päivit­täis­ta­va­ra­kau­palle kaavoi­tet­tuja kiin­teis­töjä myös muille kuin asemansa jo vakiin­nut­ta­neille suurille toimi­joille.

Mitä ehdo­tamme?

• Valmis­tel­laan Mari­nin halli­tuk­sen aikana epäon­nis­tu­nut ja vaali­kausien yli valmis­teltu laaja maan­käyttö- ja raken­nus­lain uudis­tus. Uudis­tuk­sessa turva­taan myös mark­ki­noi­den toiminta maan­käyttö- ja raken­nusa­lalla.
• Kasva­te­taan kaupun­kien tontti- ja asun­to­tar­jon­taa. Riit­tävä tarjonta on ainoa kestävä keino lisätä asun­to­mark­ki­noi­den kilpai­lua ja pitää asumi­sen hinta­ke­hi­tys kohtuul­li­sena. 
• Nopeu­te­taan kaavoi­tusta sekä raken­nus- ja ympä­ris­tö­lu­pien myön­tä­mistä. Lupa­pro­ses­seille asete­taan lakiin määrä­aika. Nopeu­te­taan myös vali­tus­ten käsit­te­lyä hallinto-oikeuk­sissa
• Hyödyn­ne­tään mark­ki­noita, kilpai­lua, hintain­for­maa­tiota ja vaih­toeh­tois­kus­tan­nuk­sen käsi­tettä maan­käy­tössä ja raken­ta­mi­sessa. Kaupun­ki­suun­nit­te­lun ratkai­su­jen vaiku­tuk­set asun­to­mark­ki­noi­hin, hyvin­voin­ti­tap­pioi­hin ja kaupun­kien talou­teen on ymmär­ret­tävä nykyistä parem­min.
• Tuodaan näky­viin raken­nusoi­keu­den rajoit­ta­mi­sen ja muiden suun­nit­te­lu­rat­kai­su­jen kustan­nuk­set. Kaupun­ki­suun­nit­te­lun ratkai­sut vaik­kapa asuin­ra­ken­nus­ten korkeu­teen voivat olla perus­tel­tuja, mutta raken­nusoi­keu­den rajaa­mi­nen on väis­tä­mättä pois kaupun­gin tontin­luo­vu­tus­tu­loista tai raken­nusoi­keu­den myyn­ti­tu­loista. 
• Lope­te­taan kaupun­kien tont­tien luovut­ta­mi­nen alle mark­ki­na­hin­nan, sillä se piilot­taa julkis­ten varo­jen käyt­töä. Luovu­tus­hin­nan ja mark­ki­na­hin­nan väli­nen erotus eli yhteis­kun­nan subven­tio jää hämä­rän peit­toon.
• Kohdis­te­taan yhteis­kun­nan tuella raken­ne­tut vuokra-asun­not ihmi­sille, jotka eivät saa asun­toa mark­ki­noilta. Tuotan­to­tuettu asun­to­ra­ken­ta­mi­nen tulisi kohden­taa asunn­ot­to­muu­den pois­ta­mi­seen ja erityis­ryh­mille.  Pieni­tu­lois­ten ja vähä­va­rais­ten asumis­kus­tan­nus­ten tuke­mi­nen kannat­taa toteut­taa suoraan asumis­tuella.
• Asete­taan kaava­va­li­tuk­sen vireille saami­seen maksu ja valit­ta­jan on osal­lis­tut­tava kohtuul­li­sin kustan­nuk­sin hylä­tyn vali­tuk­sen hallin­nol­lis­ten kulu­jen katta­mi­seen.  
• Uudis­te­taan kaavoi­tus­lain­sää­dän­töä siten, että kunnille tulee kohtuul­li­seen määrä­ai­kaan sidottu käsit­te­ly­vel­vol­li­suus  maano­mis­ta­jan valmis­te­le­mille kaavae­si­tyk­sille
• Kaavoi­te­taan riit­tä­västi kaupan tarpei­siin sovel­tu­via kaup­pa­paik­koja ja keven­ne­tään kaupan sijoit­tu­mis­sään­töjä.

9. Avataan posti­mark­ki­nat muut­tu­neessa maail­massa

Kannet­ta­van postin määrä on jo pitkään vähen­ty­nyt huomat­ta­vasti. Kirje­mää­rän lasku on yhtey­dessä siihen, että Suomi on muiden Pohjois­mai­den tapaan digi­ta­li­saa­tion eturin­ta­massa. Esimer­kiksi yleis­pal­ve­lu­vel­voit­teen alai­sia, posti­mer­killä varus­tet­tuja kirjeitä koti­ta­lous saa nykyi­sel­lään keski­mää­rin joka kolmas viikko. Yleis­pal­ve­lu­tuot­tei­den osuus jake­lu­mää­rästä on enää alle neljä prosent­tia. 

Kirje­pos­tin määrän vähen­tyessä yksit­täi­sen kirjeen jake­lu­kus­tan­nus kasvaa. Kirje­pos­tin volyy­min lasku johtuu kysyn­nän piene­ne­mi­sestä kulut­ta­jien, yritys­ten ja julki­sen sekto­rin siir­täessä tiedon­ja­ke­lunsa verk­koon digi­taa­li­sille alus­toille. Yritys­ten päälii­ke­toi­min­nan digi­ta­li­soi­tuessa niiden ansain­ta­mal­lit ja kilpailu voivat muut­tua radi­kaa­listi.

Samaan aikaan kun kirje­pos­tin määrä vähe­nee, verk­ko­kau­pasta ostet­tu­jen paket­tien määrä on kasvussa. Jake­lua­lan yrityk­set inves­toi­vat pystyäk­seen vastaa­maan kasva­vaan kysyn­tään paket­tien jake­lussa. 

Valtion koko­naan omis­tama Posti vastaa nykyi­sin kolmen­lai­seen asia­kas­tar­pee­seen: postin­ja­kelu, paketti- ja verk­ko­kaup­pa­pal­ve­lut sekä logis­tiik­ka­pal­ve­lut. Posti­pal­ve­luilla on yleistä yhteis­kun­nal­lista arvoa, mutta asiak­kai­den tarve niille vähen­tyy jatku­vasti. Paketti- ja verk­ko­kaup­pa­pal­ve­luilla puoles­taan on kasvava kysyntä ja se on osa rajat ylit­tä­vää sekä verkossa toimi­vaa kaup­paa. Logis­tiik­ka­pal­ve­lut ovat samoin kasvu­lii­ke­toi­min­taa mutta yritys­asiak­kai­den parissa. 

Postin harjoit­ta­mat paketti- ja verk­ko­kaup­pa­lii­ke­toi­minta sekä logis­tiik­ka­pal­ve­lut ovat luon­teel­taan hyvin kansain­vä­li­siä, vapaasti kilpail­tuja ja ilman erityis­sään­te­lyä toimi­via aloja. Paketti- ja verk­ko­kaup­pa­lii­ke­toi­min­nan sekä logis­tiik­ka­rat­kai­su­jen yhteen­las­kettu liike­vaihto tuo jo yli 50 prosent­tia Posti-konser­nin liike­vaih­dosta ja kasva­van osuu­den yhtiön tulok­sesta.

Postin­ja­ke­luun liit­tyy myös yhteis­kun­nal­li­sen arvon tuot­ta­mi­nen, kun taas paketti- ja verk­ko­kaup­pa­lii­ke­toi­min­nan sekä logis­tiik­ka­pal­ve­lui­den perus­tana ovat ensi­si­jai­sesti kaupal­li­set intres­sit. Näiden toimin­to­jen asiak­kaat, mark­ki­nat, tuot­teet ja liike­toi­min­ta­mal­lit poik­kea­vat merkit­tä­västi toisis­taan.

Tällä hetkellä valtion täysin omis­ta­man Postin oikeu­tus on yhä vähä­mer­ki­tyk­sel­li­sem­mässä yleis­pal­ve­lu­pos­tissa. Tämän mono­po­lin suojissa se kuiten­kin osal­lis­tuu myös kilpail­luille mark­ki­noille. Postin asema mark­ki­noilla onkin hyvin erilai­nen kuin kilpai­li­joi­densa, ja samaan aikaan Postilla ei ole intres­siä tehos­taa mono­po­lin suojissa tapah­tu­via toimin­to­jaan.

Posti­mark­ki­nat tulee uudis­taa siten, että kaikki posti- ja logis­tiik­ka­pal­ve­lut ovat mahdol­li­sim­man edul­li­sia, luotet­ta­via ja turval­li­sia asiak­kaille. Lisäksi palve­lui­den tulee olla mahdol­li­sim­man kustan­nus­te­hok­kaita yhteis­kun­nalle. Alan kustan­nus- ja tuki­ra­ken­teen on myös oltava avoin ja läpi­nä­kyvä.

Mitä ehdo­tamme?

• Irro­te­taan Postista posti-infra­struk­tuu­rista vastaava erityis­teh­tä­väyh­tiö, joka säilyy 100-prosent­ti­sesti valtion omis­tuk­sesta (“Suomen Posti-infra Oy”). Tämä yhtiö vastaa joko omana toimin­tana tai osto­pal­ve­luilla postin kerää­mi­sestä ja lajit­te­lusta.
• Oste­taan jakelu alueit­tain vapailla mark­ki­noilla olevilta yrityk­siltä.
• Irro­te­taan Postista paketti- ja rahti­lo­gis­tii­kasta vastaava yhtiö, jonka tehtä­vänä on tuot­taa voit­toa omis­ta­jille. Yhtiö toimii täysin vapailla mark­ki­noilla. Valtio voi luopua omis­tuk­sesta jollain aika­tau­lulla.

10. Uudis­te­taan raha­pe­li­jär­jes­telmä 2020-luvulle

Suomen nykyi­nen raha­pe­li­po­li­tiikka on perus­tu­nut ajatuk­seen suojella suoma­lai­sia raha­pe­laa­mi­seen liit­ty­viltä haitoilta. Paras väline tähän on katsottu olevan järjes­tely, jossa raha­pe­li­toi­min­taa on hoidettu alun perin kolmen, sittem­min vuodesta 2016 lähtien yhden raha­pe­leistä vastaa­van mono­po­liyh­tiön kautta. 

Vuoteen 2022 mennessä voidaan todeta, että nykyi­nen raha­pe­li­po­li­tiikka ei toimi. Mono­po­li­jär­jes­telmä ei ole autta­nut olen­nai­sesti raha­pe­lion­gel­mien vähen­tä­mi­sessä. Vuoden 2019 tutki­muk­sen mukaan noin 112 000 suoma­laista kärsi erita­soi­sista raha­pe­lion­gel­mista ja läheis­ten pelion­gel­mista kärsi­vien määrä oli noin 790 000 suoma­laista.

Samalla suoma­lai­nen lain­sää­täjä on ummis­ta­nut silmänsä nopeasti muut­tu­van raha­pe­liym­pä­ris­tön edessä. Siinä rajat ylit­tävä pelaa­mi­nen erilais­ten digi­taa­lis­ten väylien kautta on haas­ta­nut perin­teis­ten mono­po­lien uskot­ta­vuutta. Tämä on johta­nut siihen, että yksi­noi­keus­jär­jes­tel­män mark­ki­nao­suus digi­taa­li­sessa raha­pe­laa­mi­sessa romahti taas viime vuonna noin viisi prosent­tia ja on lähellä kriit­tistä 50 prosen­tin rajaa 

Voimassa oleva mono­po­li­jär­jes­telmä on erit­täin tuot­toisa niille yhtiöille, jotka toimi­vat digi­mark­ki­nassa Suomessa. Peliyh­tiöt saavat tuot­tonsa ilman lisens­si­mak­suja tai veroja. Samaan aikaan tämä raha­virta valuu ulko­maille, eikä pelaa­mi­nen ole yhte­näi­sen sään­te­lyn tai valvon­nan piirissä. 

Koti­maista raha­pe­li­jär­jes­tel­mää onkin uudis­tet­tava siten, että se mahdol­lis­taa nykyistä parem­min raha­pe­lion­gel­miin puut­tu­mi­sen. Käytän­nössä tämä tarkoit­taa nykyi­sestä mono­po­li­jär­jes­tel­mästä luopu­mista ja siir­ty­mistä muissa EU-maissa tuttuun lisens­si­jär­jes­tel­mään. Koke­muk­set Tans­kasta ja Ruot­sista tuke­vat tätä tavoi­tetta. Raha­pe­lion­gel­mien kartoit­ta­mi­seksi olen­naista uudessa järjes­tel­mässä pitää olla se, että sen tavoi­tel­lun kana­voin­tias­teen tulee olla noin 90 prosent­tia. Muutok­sella on kiire digi­taa­li­sen pelaa­mi­sen takia. Siksi ratkai­suja täytyy tehdä mahdol­li­sim­man nopeasti, viimeis­tään tule­valla halli­tus­kau­della.

Mitä ehdo­tamme?

• Siir­ry­tään selvi­tyk­sen pohjalta tarkem­min määri­tel­tyyn raha­pe­laa­mi­sen lisens­si­mal­liin mahdol­li­sim­man pian.
• Arvioi­daan onko tarpeel­lista ottaa käyt­töön Hollan­nin mallin tyyp­pi­nen “cool off”-ajanjakso selvi­tys- ja lain­sää­tö­vai­heen ajaksi. Ajan­jak­son aikana ulko­mai­set toimi­jat eivät voi toimia Suomessa tai ne eivät voisi saada lisens­siä.
• Jäte­tään mm. lotto­pe­lit, arpa­pe­lit, kasi­not ja peli­au­to­maa­tit  lisens­si­jär­jes­tel­män ulko­puo­lelle.
• Perus­te­taan raha­pe­li­toi­mia­laa valvo­maan eril­li­nen toimija, jolle turva­taan riit­tä­vät resurs­sit ja paran­ne­taan näin pelion­gel­mais­ten asemaa.
• Raha­pe­lien tekno­lo­gi­sia järjes­tel­miä ja pelejä tuot­ta­vilta yhtiöiltä vaadi­taan B2B-lisenssi.
• Mahdol­lis­te­taan kulut­ta­jalle järjes­telmä pelaa­mi­ses­ton hank­ki­mi­sesta yhdeltä alus­talta kaik­kiin lisen­soi­tui­hin palve­lui­hin.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa