Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro väli­ky­sy­myk­seen halli­tuk­sen aiheut­ta­masta työmark­ki­na­kaa­ok­sesta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia.

Suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa työmark­ki­na­jär­jes­töillä on tärkeä rooli työeh­to­so­pi­mus­ten neuvot­te­li­joina. TES-neuvot­te­luissa työn­te­ki­jöille pyri­tään turvaa­maan oikeu­den­mu­kai­set työeh­dot ja yrityk­sille mahdol­li­suu­det työl­lis­tää ja kasvaa. Tämä sopi­mi­sen perinne säilyy vahvana ja muut­tu­mat­to­mana myös jatkossa.

Työmark­ki­na­jär­jes­töillä on niin ikään ollut vahva rooli työelä­mää koske­van lain­sää­dän­nön valmis­te­lussa. Järjes­töjä kuul­laan ja heidän asian­tun­te­mus­taan hyödyn­ne­tään. Näin on nyt ja näin on myös jatkossa.

Kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa suoma­lai­nen työn­te­kijä ja työnan­taja eivät ole toisi­aan vastaan, vaan samalla puolella. Kilpai­lua käydään yhtei­sessä Suomen-jouk­ku­eessa, Suomen puolesta.

Viimeis­ten vuosi­kym­men­ten aikana työmark­ki­naos­a­puo­let ovat useaan ottee­seen yrit­tä­neet neuvo­tella työmark­ki­noi­den uudis­ta­mi­sesta muiden Pohjois­mai­den ja muiden verrok­ki­mai­demme tapaan. Kerta toisensa jälkeen neuvot­te­lut ovat kuiten­kin päät­ty­neet tulok­set­to­mina. Kerta toisensa jälkeen Suomelle vält­tä­mät­tö­mät uudis­tuk­set ovat jääneet teke­mättä. 

Orpon halli­tus kantaa nyt vastuun. Nyt työelä­mä­uu­dis­tuk­sia viimein toteu­te­taan. Uudis­tuk­silla jous­ta­voi­te­taan työmark­ki­noita tuke­maan kilpai­lu­ky­kyä, työl­li­syyttä ja talou­den kasvua.

Haluan kehua Keskus­taa työmark­ki­noi­den uudis­ta­mis­tar­peen tunnus­ta­mi­sesta. 

Esimer­kiksi luot­to­luo­kit­taja Fitch ja kansain­vä­li­nen valuut­ta­ra­hasto IMF ovat toden­neet halli­tuk­sen työmark­ki­na­uu­dis­tus­ten lisää­vän talou­den kasvua. Viher­va­sem­misto-oppo­si­tiolta onkin kysyt­tävä, vastus­tat­teko te todella uudis­tuk­sia, jotka tuovat Suomeen lisää inves­toin­teja ja työpaik­koja?

Uudis­tuk­sia voi vastus­taa, mutta samalla olisi kyet­tävä esit­tä­mään uskot­tava vaih­toehto talou­den tasa­pai­not­ta­mi­seksi ja työl­li­syy­den lisää­mi­seksi. Vaih­toeh­toi­sia keinoja näihin tavoit­tei­siin pääse­mi­seksi on väli­ky­sy­myk­sen tehneiltä oppo­si­tio­puo­lueilta kuulu­nut vähän­lai­sesti.

Sama koskee ammat­tiyh­dis­tys­lii­kettä. Olemme työelämä- ja tasa-arvo­va­lio­kun­nan kokoo­mus-edus­ta­jien kanssa keskus­tel­leet kaik­kien työmark­ki­na­kes­kus­jär­jes­tö­jen kanssa. Näissä keskus­te­luissa on käynyt selväksi, että ammat­tiyh­dis­tys­liik­keellä ei ole sisäi­sesti yhteistä näke­mystä siitä, mitä uudis­tuk­sia peru­malla tai, mitä uudis­tuk­sia toteut­ta­malla Suomeen saadaan tarvit­ta­vissa määrin lisää työtä ja kasvua. 

Toivomme, että SAK:lta löytyisi neuvot­te­lu­ha­luk­kuutta, he palai­si­vat pöydän ääreen ja neuvot­te­lut työmark­ki­na­mal­lin uudis­ta­mi­sesta voisi­vat jatkua.

Suomen työmark­ki­na­mal­lin uudis­ta­mi­nen on myös julkis­ten ja nais­val­tais­ten alojen etu. Esimer­kiksi hoita­jat tai varhais­kas­vat­ta­jat eivät voi päästä pois palk­ka­kuo­pasta, jos julki­sen talou­den velkaan­tu­mi­nen jatkuu.

Palk­ka­kuo­pasta nous­taan pois silloin, kun Suomessa on työmark­ki­na­malli, joka vahvis­taa julkista taloutta.

Suomen kaltai­sessa vien­ti­ve­toi­sessa maassa julki­sen talou­den vahvis­tu­mi­nen riip­puu pitkälti siitä, miten vien­tiy­ri­tyk­semme pärjää­vät kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa. Mitä parem­min vien­tiy­ri­tyk­semme pärjää­vät, sitä enem­män julki­sen sekto­rin palkan­mak­su­kyky vahvis­tuu. Uudis­tus­ten teke­mättä jättä­mi­nen olisi pois kaikilta.

Suku­puol­ten väli­set palk­kae­rot ovat Ruot­sissa kaven­tu­neet vien­ti­ve­toi­sen työmark­ki­na­mal­lin myötä. Sen sisällä nais­val­tai­sille työvoi­ma­pula-aloille on kohden­nettu korkeam­pia palkan­ko­ro­tuk­sia. Näin on mahdol­lista tehdä myös Suomessa. Tämä edel­lyt­tää, että julki­sen sekto­rin työn­te­ki­jä­lii­toilta löytyy riit­tä­västi sisäistä soli­daa­ri­suutta kohden­nuk­sista sopi­mi­seen. Tämä kysy­mys kuuluu täysin ja yksi­no­maan sopi­jaos­a­puo­lille.

Me kokoo­muk­sessa toivomme, että uudis­tuk­silla ei pelo­tel­taisi, vaan voisimme kaikki kään­tää katseen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan tule­vai­suu­den turvaa­mi­seen. 

On aika katsoa eteen­päin. Tule­vai­suu­teen, jossa yrityk­set uskal­ta­vat työl­lis­tää ja kasvaa. Tule­vai­suu­teen, jossa yhä useam­malla suoma­lai­sella on työpaikka ja mahdol­li­suus parem­paan toimeen­tu­loon. Tule­vai­suu­teen, jossa jokai­sella nuorella on taus­tas­taan riip­pu­matta mahdol­li­suus tavoi­tella unel­mi­aan. Ja jossa jokai­sella ihmi­sellä on mahdol­li­suus saada tarvit­se­mi­aan palve­luita.

Tällai­nen tule­vai­suu­den­kuva ei ole mahdol­li­nen, jos jatkamme nykyi­sellä tiellä. Vain pohjois­mai­silla työmark­ki­noilla voimme yllä­pi­tää pohjois­mai­sia palve­luita. 

Halli­tuk­sen muodos­ti­vat ne puolu­eet, jotka ymmär­si­vät uudis­tus­ten vält­tä­mät­tö­myy­den Suomen tule­vai­suu­den kannalta. Näitä uudis­tuk­sia ei tehdä ketään vastaan, vaan Suomen puolesta.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa