SAIRAUSVAKUUTUKSEN KELA - KORVAUKSIEN NITISTÄMINEN ON TULELLA LEIKKIMISTÄ
Julkaistu:
Sote-uudistuksen osana on parhaillaan käynnissä sen rahoituksen työstäminen monikanavarahoituksen purkua valmistelevassa parlamentaarisessa työryhmässä. Rahoitusmallin yhdeksi päämääräksi näyttää monella taholla nousseen jo ennen työn valmistumista yksikanavaisuus. Monikanavaisuus tuntuu olevan erityisesti vasemmistolle ja vihreille terveydenhuollon kaikkien ongelmien äiti, vailla perusteita. Myös koko hallitus on sitoutunut jo ennestään tasoltaan matalien korvauksien heikentämiseen. Tärkeintä tuntuu olevan yksityissektoriin yhteydessä olevien sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvauksien alasajo ja näiden rahojen siirto hyvinvointialueille vain julkisiin palveluihin.
Sairaanhoitovakuutus on yli 50 vuoden ajan täyttänyt sille asettua tehtävää eli täydentää julkisen terveydenhuollon palveluja ja tarjota asiakkaille valinnanvapaus sekä Suomessa että EU-maissa ja helpottaa hoitoon pääsyä.
Kelan toimeenpaneman sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvauksia maksettiin viime vuonna mukaan lukien lääkkeet ja matkat yhteensä 3,7 miljoonalle henkilölle eli 66,3 %:lle väestöstä ja korvauksien kokonaissumma oli 2,1 miljardia euroa. Tästä kokonaissummasta valtaosa eli 1,6 miljardia (79,6 %) kului lääkekorvauksiin. Matkakulujen osuus oli 285,1 miljoonaa ja tällä summalla tuettiin 3,7 miljoonaa matkaa. Yksityislääkäripalkkiot olivat 49,4 miljoonaa ja summalla tuettiin 3 miljoonaa lääkärissäkäyntiä. Hammashoidon osuus oli 43,9 miljoonaa ja summalla tuettiin 1,8 miljoonaa hammaslääkärikäyntiä ja 316 000 suuhygienistikäyntiä. Tutkimus- ja hoitokustannukset olivat 40,6 miljoonalla ja summalla tuettiin 2,7 miljoonaa tutkimus- ja hoitotoimenpidettä.
Edellä olevat luvut kertovat sairaanhoitokorvauksien mittasuhteet. Sairaanhoitovakuutus luo edellytyksiä omaehtoiseen palvelujen käyttöön, ja mitä enemmän kansalaiset käyttävät palveluihin omia eurojaan, sitä useammin he ovat pois terveyskeskusten jonoista. On realismia, että jatkossakin tarvitsemme mm. silmälääkäri-, gynekologi- ja hammaslääkäripalveluja sekä fysioterapiapalveluita yksityispuolelta: palveluja, joiden saanti julkiselta puolelta on kiven takana. Kela-korvausten nitistäminen vaikeuttaa erityisesti pienituloisten hoitoon pääsyä. Vastakkainasettelu julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden välillä on turhaa ja aikansa elänyttä. Molempia tarvitaan asiakkaan kannalta toimivan, laadukkaan ja valinnanvapauden takaavan terveydenhuollon toteuttamisessa.
Sairausvakuutus on kustannuksiltaan edullinen yhteiskunnalle ja helpottaa painetta julkista terveydenhoitoa kohtaan. Kelan osuus terveydenhoitoon on korvamerkittyä rahaa ja ohjautuu juuri siihen kohteeseen, mihin se on tarkoitettu. On myös muistettava, että sairausvakuutus ja erityisesti sen lääke -ja matkakorvaukset lisäävät tutkitusti eri väestöryhmien välistä ja alueellista yhdenvertaisuutta. Kelan toimivaa, tietoteknisesti vahvaa korvausjärjestelmää ei tule hajottaa hyvinvointialueille. Selvänä vaarana on kansalaisten eriarvoisuuden kasvu, kustannusten ja verojen nousu sekä ongelmat etuuksien ja palvelujen toimeenpanossa ja yhtenäisessä ohjauksessa.
Kaikissa järjestelmissä on tietysti kehittämistarpeensa. Sairausvakuutuksen kehittämisehdotuksia on tehty vuosien varrella runsaasti mm. Kelan toimesta, mutta valitettavasti ne ovat jääneet toteuttamatta ja sairausvakuutus on osin näivettynyt. Sairausvakuutusjärjestelmän lääke- ja matkakorvaukset ovat tänä päivänä kohtuullisia. Sen sijaan lääkäripalkkioiden sekä tutkimuksen ja hoidon korvaustason ylläpitämiseen ei ole osoitettu varoja. Esim. lääkärinpalkkioiden korvaustasoa on tarkistettu viimeksi 1989 ministerikautenani. Minusta hyvin toimivaa sairausvakuutusjärjestelmää ei kannata purkaa, vaan siinä olevia epäkohtia voidaan korjata järjestelmää kehittämällä esim. palkkiojärjestelmää selkeyttämällä ja korvaustasoa kohottamalla. Sairausvakuutuksen alasajo ja sen rahojen ohjaaminen vain julkisiin palveluihin lisää suuresti riskiä siihen, että julkinen sairausvakuutus vaihtuu yksityisiin vakuutuksiin ja työsuhde-etuihin ja terveyspalvelujen käyttö polarisoituu entisestään ja jakaa kansalaiset yhä selvemmin kahteen ryhmään.
On tärkeää, että yksikanavarahoituksen utopia ei sokaise monikanavarahoituksen purkuryhmän valmistelutyössä olevia päättäjiä ja anna ideologisten painotusten ohjata valmistelua. Monikanavaisesti rahoitettu terveydenhuoltojärjestelmämme toimii sangen hyvin niin asiakkaan kuin toimijoiden sekä maksajienkin kannalta. Monikanavarahoituksen purkaminen ei ratkaise terveydenhuollon ongelmia. Nyt on aika antaa hyvinvointialueiden rakentaa toimiva palvelukokonaisuus rauhassa ja varmistaa lähipalvelujen viiveetön ja joustava saatavuus asiakasläheisesti. Aito asiakasläheisyys tarkoittaa asiakkaan äänen kuulemista ja heidän ottamistaan mukaan palveluprosessien toteuttamiseen.
Helena Pesola
Ministeri
Seniorifoorumin puheenjohtaja
