Mitä enem­män suoma­lai­set näke­vät kuvia Puti­nin Venä­jän raa’asta hyök­käys­so­dasta, viat­to­mien murhaa­mi­sesta ja järjes­tel­mäl­li­sestä tuhoa­mi­sesta, sitä enem­män kaiva­taan päät­tä­väi­siä toimia turval­li­suu­den ja vakau­den lisää­mi­seksi. 

Kokoo­mus esitti puolus­tus­me­no­jen tuntu­vaa taso­ko­ro­tusta sekä noin kahden miljar­din euron mate­ri­aa­li­han­kin­to­jen lisää­mistä ennen kehys­riihtä. Näitä panos­tuk­sia halli­tus on nyt toteut­ta­massa ja se on oikein. Kiitämme siitä.

Kuten päämi­nis­teri Marin on sano­nut, meillä ei ole varaa suhtau­tua sini­sil­mäi­sesti kohon­nei­siin turval­li­suus­huo­liin. Kokoo­muk­sen mielestä on tehtävä kaikki muut­tu­neen turval­li­suus­ti­lan­teen edel­lyt­tä­mät panos­tuk­set varau­tu­mi­seemme. Ukrai­nan puolus­tus­sota on tärkeä myös Euroo­pan Unio­nille. Läntis­ten arvo­jen puolesta tais­te­lua on tuet­tava kaikin keinoin. Suomesta on tehtävä ukrai­na­lai­sille sota­pa­ko­lai­sille mahdol­li­sim­man hyvä koti siksi aikaa, kun tarvetta on. 

Tämän kehys­pää­tök­sen jälkeen Rinteen-Mari­nin halli­tus­ten talous­po­li­tii­kan perintö on selvä. Julki­sen talou­den suun­ni­tel­man käsit­te­lyn tulee olla ennen kaik­kea keskus­telu siitä, missä kunnossa hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­demme rahoi­tus­pohja on. Mistä talou­del­li­nen kasvu syntyy? Miten vahvis­te­taan julki­sen talou­den krii­sin­kes­to­ky­kyä?

Siksi täytyy kiin­nit­tää huomiota siihen, mitä kehys­rii­hen päätök­sistä puut­tuu. Krii­sia­jan meno­li­säyk­set edel­lyt­täi­si­vät krii­sia­jan työl­li­syys­toi­mia ja krii­sia­jan prio­ri­soin­tia. Sipi­län halli­tuk­sen työl­li­syys­re­for­mit ovat nosta­neet työl­li­syyttä nyt, mutta laaja-alai­set meno­jen lisäyk­set syven­tä­vät alijää­mää.

Tämän halli­tuk­sen osalta jo tavoit­teet olivat alimi­tassa. En ole tähän päivään mennessä löytä­nyt asian­tun­tija-arviota, jonka mukaan työl­li­syys­pää­tök­set olisi­vat vahvis­ta­massa julkista taloutta edes halli­tuk­sen itse itsel­leen aset­ta­mien tavoit­tei­den mukai­sesti. Kehys­rii­hessä halli­tus siis luovutti ja laski aisat alas lopul­li­sesti työl­li­syy­den suhteen.

Halli­tus­kausi on mennyt menoja lisäil­lessä. Kaikki velaksi. Veron­mak­sa­jien Teemu Lehti­nen luon­nehti osuvasti halli­tuk­sen krii­si­tie­toi­suutta. Menoja lisät­tiin vaali­kau­den alussa. Koro­na­pan­de­miassa menoja lisät­tiin, Venä­jän hyökät­tyä Ukrai­naan menoja lisä­tään. Riskei­hin on reagoitu, ja lisätty on – sinne­kin mikä ei ole vält­tä­mä­töntä.

Yksi sokea piste riski­tie­toi­suu­dessa on: julki­sen velkaan­tu­mi­sen kasau­tu­vat riskit. Korko­taso on nousussa. Rahalle tulee hintaa ja päät­ty­mä­tön velkaan­tu­mi­nen on aito, oikea ja konkreet­ti­nen riski. Yhteis­kun­nan talou­del­li­nen krii­sin­kes­to­kyky heik­ke­nee.

Uusim­man kehys­pää­tök­sen seurauk­sena valtio tulee olemaan yli seit­se­män miljar­dia euroa alijää­mäi­nen tänä vuonna. Seit­se­män miljar­din euron alijäämä jatkuu ensi vuonna. Ja seuraa­vana. Ja sitä seuraa­vana. Ja seuraa­vana. 

On selvää, että tule­vai­suu­den velkaan­tu­mista ei selitä korona tai Venä­jän hyök­käys­sota. Velkaan­tu­mi­nen päät­tyy tai on päät­ty­mättä sen mukaan, miten halli­tus aset­taa asioita tärkeys­jär­jes­tyk­seen. Hyvin­voin­tia ei voi napata lainalle pysy­västi tule­vilta suku­pol­vilta. On varmis­tet­tava, että hyvin­voin­ti­pal­ve­luita ja turval­li­suutta riit­tää myös tule­vai­suu­dessa.

Hyvät kolle­gat, meillä ei ole varaa talou­del­li­sen krii­sin­kes­tä­vyy­den rappiolle. Matala ulko­mai­nen velka ja riip­pu­mat­to­muus teki­si­vät meidät vähem­män alttiiksi vaiku­tus­yri­tyk­sille. Talous­po­li­tiikka on keskei­nen osa turval­li­suus­po­li­tiik­kaa ja huol­to­var­muutta.

Tekno­kraat­ti­selta kuulos­tava kehys­bud­je­tointi on ollut tärkeä työkalu säilyt­tää joku holtti. Mari­nin halli­tuk­sen heikosti perus­tel­lut kehys­ten rikko­mi­set ovat romut­ta­neet tämän meno­jar­run. Halli­tuk­sella ei ole olemassa pidä­kettä meno­jen kasvun hillit­se­mi­seksi.

Halli­tus on päät­tä­nyt siir­tää kehys­ten ulko­puo­lelle puolus­tuk­seen ja varau­tu­mi­seen liit­ty­vät menot. Puolus­tuk­sen ja turval­li­suu­den osalta siirto on kanna­tet­tava. Sen sijaan on vaikea nähdä vält­tä­mät­tö­myyttä ja kiireel­li­syyttä kaikissa menoissa. Esimer­kiksi: miten kosteik­ko­vil­je­lyn edis­tä­mi­nen turvaa ruuan­tuo­tan­toa tai miten sähkö­au­to­jen hankin­ta­tuet liit­ty­vät akuut­tiin tarpee­seen vahvis­taa puolus­tusta? Ei sodalla voi perus­tella mitä tahansa velaksi tehtä­vää meno­li­säystä.

On selvää, että talous­po­li­tii­kan sään­töjä on vahvis­tet­tava. Talous­po­li­tii­kan arvioin­ti­neu­vosto esitti parla­men­taa­rista sitou­tu­mista uuteen ankku­riin. Sen mukaan julkista taloutta tulisi vahvis­taa 0,2–0,4 prosent­tia suhteessa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen joka vuosi. Ankkuri ohjaisi velkaan­tu­mi­sen kestä­välle uralle.

Kokoo­mus on valmis sitou­tu­maan pohjois­mai­sen tason hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den turvaa­mi­seen. Krii­sin­kes­tä­vää yhteis­kun­taa ei voi raken­taa rapau­tu­van talou­den varaan.  Toivot­ta­vasti myös muista puolueista löytyy rohkeutta kohdata talou­den tosi­asiat. Tosi­asioi­den tunnus­ta­mi­nen on viisau­den alku.

Kokoo­muk­sen ryhmä­puhe selon­teossa julki­sen talou­den suun­ni­tel­masta vuosille 2023—2026

Lisää sisältöä samassa kategoriassa