Arvoisa puhe­mies,

Ihmis­ten huoli vanhuu­den päivien hoivasta ja yksin jäämi­sestä on halli­tuk­sen vihdoin kuul­tava.

Nuorena hoita­jana tein yövuo­roja vanhus­ten hoivao­sas­tolla. Yöt olivat usein repi­vää riit­tä­mät­tö­myy­den tunnetta, tarve oli olla kipu­jen kanssa kamp­pai­le­van, lähei­si­ään ikävöi­vän ihmi­sen rinnalla, mutta hoivaa tarvit­se­via oli paljon ja osas­ton muut työt painoi­vat päälle. Silloi­sina yön tunteina minusta tuli vannou­tu­nut inhi­mil­li­sen vanhus­ten hoidon puolus­taja. Hyvään hoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmi­selle silloin, kun hän sitä tarvit­see.

Jos ei ole hoita­jia, ei ole palve­luja. Sitä ei ole halli­tus vielä­kään ymmär­tä­nyt. Kaikki kilpis­tyy henki­lös­tö­pu­laan, jonka ratkai­se­mi­seksi tehdyt toimet ovat aivan liian vähäi­siä. Hoitoa­lan pito- ja veto­voi­man vahvis­ta­mi­sen laimin­lyönti on halli­tuk­selta valtava virhe. Seurauk­set ovat rujolla tavalla nähtä­villä. Vanhus­ten­huol­lon ennes­tään vaikea tilanne ja hoita­ja­pula ovat päämi­nis­teri Mari­nin halli­tuk­sen aikana vaka­valla tavalla krii­siy­ty­neet. Vaikka toisin luvat­tiin.

Yhä useampi, yhä heikom­massa kunnossa oleva, usein yksi­na­suva moni- ja muis­ti­sai­ras ihmi­nen jää ilman vält­tä­mä­töntä huolen­pi­toa. Tilanne on epäin­hi­mil­li­nen. Kun henki­lös­tös­tö­pula on kaik­kialla, ei hoita­jia riitä hoita­ja­mi­toi­tuk­sen täyt­tä­mi­seen. Hoito­paik­koja joudu­taan sulke­maan, koti­hoi­dossa työs­ken­nel­lään yhä useam­min vajaalla henki­lös­töllä. Myös jonot koti­hoi­toon ovat piden­ty­neet. Hoita­jat ovat yhä kuor­mit­tu­neem­pia. Omais­hoi­ta­jien tilanne on huoles­tut­tava.

Vanhus­pal­ve­lu­kriisi heijas­tuu myös tervey­den­huol­toon päivys­tys­ten ruuh­kaan­tu­mi­sena. Kun apua tarvit­se­villa vanhuk­silla ei ole paik­kaa, minne mennä, on synty­nyt päivys­tys­ruuh­kia. Sairaan­hoi­to­pii­reistä kerro­taan jatku­vasti poti­las­tur­val­li­suu­den vaaran­tu­mi­sista. Koko sosi­aali- ja tervey­den­huolto on vaka­van krii­sin partaalla.

Halli­tus on vastuut­to­malla poli­tii­kal­laan vauh­dit­ta­massa palve­lui­den krii­siy­ty­mistä. Huolen ovat esit­tä­neet monet asian­tun­ti­jat. Halli­tus ratkaisi hoita­ja­pu­lan vain pape­rilla kirjaa­malla sito­van mitoi­tuk­sen lakiin. Moni kysyy perus­tel­lusti, onko halli­tus aidosti sitou­tu­nut ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen hoivan 0,7 mitoi­tuk­seen, kun olen­nai­set toimet sen toteut­ta­mi­seksi jätet­tiin teke­mättä. Puhu­mat­ta­kaan toimista muiden vanhus­pal­ve­lui­den tilan paran­ta­mi­seksi. Valtio­va­rain­mi­nis­teri Saarik­ko­kin moitti rankasti halli­tuk­sen toimin­taa julkis­taes­saan viimei­sen budjet­tie­si­tyk­sensä ja kysyi, miksei hoita­ja­pu­lan ratkai­suun ollut vielä­kään yhtään esitystä.

Rujo arvo­va­linta oli myös se, että runsaan rahan­jaon keskellä halli­tus jätti hoita­ja­mi­toi­tuk­sen ilman riit­tä­vää rahoi­tusta. Nyt puut­tu­via euroja esite­tään leikat­ta­vaksi tervey­den­huol­losta. Holti­ton velkaan­tu­mi­nen vaaran­taa tule­vai­suu­den­kin palve­lut. Halli­tuk­sen vastuu­ton poli­tiikka on tullut tiensä päähän.

Arvoisa puhe­mies

Hoita­ja­pula ja halli­tuk­sen poli­tii­kan tuomat vauriot eivät voi olla yllä­tys. Asian­tun­ti­joi­den varoi­tus henki­lös­tön heikon saata­vuu­den riskeistä oli kirjoi­tettu halli­tuk­sen vanhus­pal­ve­lu­lain muutos­esi­tyk­sen perus­te­lui­hin kissan korkui­silla kirjai­milla. Toimien laimin­lyönti on kylmää poli­tiik­kaa. Halli­tus ei väli­ky­sy­mys­vas­tauk­ses­saan­kaan osoit­ta­nut ymmär­tä­vänsä tilan­teen vaka­vuutta.

Halli­tus on tänään oppo­si­tion väli­ky­sy­myk­sen taivut­ta­mana herän­nyt pohti­maan, miten hoita­ja­mi­toi­tuk­sen kiris­tä­mi­nen voidaan oikeasti toteut­taa. Halli­tuk­sen päätös siir­tää hoita­ja­mi­toi­tuk­sen voimaan­tu­loa ei ratkaise ongel­man juuri­syytä, vaka­vaa henki­lös­tö­pu­laa. Asian­tun­ti­joi­den mukaan se jarrut­taa hoito­paik­ko­jen sulke­mis­kier­rettä, mutta se ei tuo lisää hoita­jia eikä korjaa synty­nyttä vanhus­pal­ve­lu­krii­siä. Ilman vahvoja, konkreet­ti­sia toimia voimaan­tu­lon siir­tä­mi­nen on vain vastuun pakoi­lua ja osoi­tusta halli­tuk­sen toimin­ta­ky­vyt­tö­myy­destä. Halli­tuk­sen on kyet­tävä omalla vahti­vuo­rol­laan esit­tä­mään keinot turvata henki­lös­tön saata­vuus ja korjata jo nyt tapah­tu­nut palve­lui­den heik­ke­ne­mi­nen. Voimaan­tu­lon siirto ostaa aikaa toimille vain vähän ja jos toimet­to­muus jatkuu, on pian taas edessä tilanne, jossa lisää hoiva­paik­koja sulje­taan ja yhä useampi vanhus jää yksin ilman palve­lua.

Kokoo­mus varoit­taa taas kerran halli­tusta. On valtava virhe, että sote-palve­lu­jen järjes­tä­mis­vas­tuu on siir­ty­mässä hyvin­voin­tia­lueille krii­siy­ty­mi­sen syök­sy­kier­teessä. Halli­tuk­sen on katsot­tava totuutta silmiin. On viimei­nen hetki estää se, ettei vanhus­ten­huolto ja koko sosi­aali- ja tervey­den­huolto ajaudu päin seinää.

Kyse ei ole siitä, kuka on oikeassa tai väärässä.  Kyse on halli­tuk­sen vastuusta, siitä, että halli­tuk­sen on toimit­tava. Olemme valmiita anta­maan kaiken tuen krii­si­ti­lan­teen korjaa­mi­seksi. Kunhan halli­tus tekee kelpo esityk­siä. Kokoo­mus on vahvasti sitou­tu­nut toimiin, joilla lisä­tään hoito­työn houkut­te­le­vuutta, saadaan lisää hoita­jia ja osaa­via teki­jöitä kaik­kiin sote-palve­lui­hin.

Vanhus­pal­ve­lut on laitet­tava kuntoon koko­nai­suu­tena. Kaikille ikään­ty­neille on turvat­tava hyvä hoito ja hoiva, sekä inhi­mil­li­nen kohtelu. Terveys­pal­ve­lui­hin pääsy on varmis­tet­tava.

Palve­lu­tarve kasvaa väes­tön ikään­tyessä ja sen myötä myös henki­lös­tön tarve. THL:n mukaan lähi­vuo­sina tarvi­taan tuhan­sia lisä­hoi­ta­jia niin ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sessa kuin koti­hoi­dos­sa­kin. Jo nyt meillä arvioi­daan olevan noin 10 000–15 000 hoita­jan vaje. Koulu­tuk­sen lisää­mi­nen ja työn­te­ki­jöi­den kansain­vä­li­nen rekry­tointi ovat olen­nai­sia toimia, mutta ne vaikut­ta­vat hitaasti. Kriisi on tässä ja nyt. Tarvit­semme viipy­mättä ratkai­suja ihmis­ten hyvän hoidon ja hoivan turvaa­mi­seksi. Nyt on otet­tava kaikki voima­va­rat käyt­töön.

Kokoo­mus vauh­dit­taisi sote- henki­lös­tön työn­ja­koa, tuki­pal­ve­lui­den ja hoiva-avus­ta­jien käyt­töä varmis­taen sairaan -ja lääke­hoi­dol­li­nen osaa­mi­nen. Halli­tuk­sen huonon valmis­te­lun takia vanhus­pal­ve­lu­laista pois­te­tut tekno­lo­gian käyt­töä edis­tä­vät pykä­lät on tuotava korjat­tuna edus­kun­taan. Moni­puo­li­nen henki­lös­tö­ra­kenne ja tekno­lo­gia on huomioi­tava myös hoita­ja­mi­toi­tuk­sessa. Toimiva tekno­lo­gia vapaut­taa hoita­jia raskaasta työstä ihmis­ten kohtaa­mi­seen.

Perui­simme Kela-korvauk­sen romut­ta­mi­sen, joka lisää enti­ses­tään julki­sen sekto­rin jonoja, henki­lös­tön työtaak­kaa ja jättää yhä useam­man ihmi­sen ilman palve­lua ja kuntou­tusta.

Kuuli­simme lääkä­rei­den hätä­huu­don. Perui­simme halli­tuk­sen päätök­set romut­taa hoiva­ko­tien ja saat­to­hoi­don akuut­ti­lää­ke­va­ras­tot, emmekä vaikeut­taisi kaik­kein hauraim­pien ihmis­ten hyvää hoitoa.

Ottai­simme vaka­vasti vanhus­asian­val­tuu­te­tun huolen vanhus­ten kuntout­ta­vien ja terveyttä edis­tä­vien palve­lu­jen jäämi­sestä alue­hal­lin­to­uu­dis­tuk­sen jyrän alle. On ymmär­ret­tävä, että kuntou­tus keven­tää hoito­työn kuor­maa.

Ihmi­sen kivut pitää hoitaa, erityi­sesti saat­to­hoi­toon on tehtävä säädök­set, ettei kenen­kään tarvitse kuolla yksin kivuis­saan.

Suomessa on yli 200 000 muis­ti­sai­rasta. Joka vuosi sairas­tuu lähes 15 000 ihmistä. Jatkai­simme halli­tuk­sen rumasti katkai­se­maa Muisti-ohjel­maa, jotta sairas­tu­neet ihmi­set voisi­vat jatkaa mahdol­li­sim­man hyvää elämää. Varmis­tai­simme arvo­kasta työtä teke­ville omais­hoi­ta­jille aitoja mahdol­li­suuk­sia pitää vapaa­päi­viä palve­luse­te­lin, kotia­vus­ta­ja­pal­ve­lun ja kier­tä­vän perhe­hoi­ta­jan avulla.

Hoito­työn pito- ja veto­voi­maa lisää­viä toimia ei voi enää lykätä. Hoito­työn koulu­tuk­sen ja tutki­muk­sen korkea taso, osaa­mi­sen yllä­pito ja kannus­ta­vat urapo­lut, työn­te­ke­mi­sen edel­ly­tyk­set ja johta­mi­nen on oltava kunnossa. Toivomme pikaista hoito­työn houkut­te­le­vuutta lisää­vää kestä­vää ratkai­sua työmark­ki­na­neu­vot­te­lui­hin.

Arvoisa puhe­mies

Halli­tus ei voi enää paeta vastuu­taan vaan nyt on esitet­tävä itse ratkai­suja. Ryhdyt­tävä toimiin. Kokoo­mus on ratkai­suja esit­tä­nyt vasta­lauseis­saan ja vaih­toeh­to­bud­je­teis­saan, mutta ne ovat halli­tus­puo­lu­eet aina tylysti äänes­tä­neet kumoon. Kyse ei ole siitä, etteikö ratkai­suja olisi vaan siitä, että halli­tus, jolla on valta ja vastuu, viime­kä­dessä päämi­nis­teri, osoit­taa johta­juutta ratkai­su­jen toimeen pane­mi­seksi. Halli­tus on istu­nut kautensa lähes loppuun, on kohtuul­lista vaatia halli­tuk­selta myös toimia.

Hyvä halli­tus, te väis­tätte täällä monta kysy­mystä kään­tä­mällä aina katseen oppo­si­tioon tai aikai­sem­pien halli­tus­ten toimiin. Muis­ta­kaa, että jätätte samalla vastuut­to­masti vastaa­matta ikään­ty­nei­den ja heidän omais­tensa hätään, jonoissa palve­lua odot­ta­vien ihmis­ten ja kuor­mit­tu­neen hoito­hen­ki­lös­tön huoleen. He odot­ta­vat vastausta ja ratkai­suja.

Päämi­nis­teri Mari­nin halli­tus­oh­jel­massa luvat­tiin palaut­taa luot­ta­mus vanhus­pal­ve­lui­den laatuun, oikea-aikai­suu­teen ja saata­vuu­teen. Tämän keskei­sim­män vaali­lu­pauk­senne olette vahti­vuo­rol­lanne jättä­neet lunas­ta­matta.

Yhteis­kun­taa koet­te­lee nyt moni kriisi, mutta me emme hyväksy, että vanhus­ten asiat jäte­tään hoita­matta. Vanhus­ten­huol­lossa tehdään paljon valta­van hyvää ja arvo­kasta työtä. Sinne jos minne tarvi­taan kunnian­pa­lau­tus.

Perhe- ja perus­pal­ve­lu­mi­nis­teri Lindén ei vastauk­ses­saan kyen­nyt vakuut­ta­maan, että halli­tus korjaa vanhus- ja terveys­pal­ve­lu­jen krii­sin ja varmis­taa hoita­jien riit­tä­vän määrän. Siksi esitän, että edus­kunta toteaa, ettei halli­tus nauti enää edus­kun­nan luot­ta­musta.

Väli­ky­sy­myk­sen ensim­mäi­sen alle­kir­joit­ta­jan puhe, 28.9.2022

Väli­ky­sy­mys vanhus­pal­ve­lui­den tilan­teesta ja terveys­pal­ve­lui­den krii­siy­ty­mi­sestä

Lisää sisältöä samassa kategoriassa