Sivistyspolitiikan verkoston blogiteksti: Innovaatioita kiihdytettävä korkeakoulujen ja yritysten välistä yhteistyötä tiivistämällä
Julkaistu:
Korkeakoulujärjestelmä on viime vuosina ollut lukuisten uudistusten kohteena. Sekä yliopistojen, että ammattikorkeakoulujen rahoitusmalleja – jonka kautta opetus- ja kulttuuriministeriön perusrahoitus korkeakouluille määräytyy – on uudistettu useaan otteeseen. Viimeisimmässä uudistuksessa rahoitusmalliin tuotiin elinikäisen oppimisen kannustimet. Rahoituksen ja tutkimuspolitiikan muutokset ovat tuoneet omia haasteitaan.
Korkeakoulujen tehtäviin kuuluu opetus ja tutkimus ja niin sanottuna kolmantena tehtävänä yhteiskunnallinen vuorovaikutus, johon lasketaan myös tutkimustulosten ja uusien ideoiden kaupallinen hyödyntäminen eli innovaatiotoiminta. Innovaatiotoiminta perustuu laadukkaalle tutkimukselle, mutta keskiössä ovat kuitenkin yritykset, jotka kantavat taloudellisen riskin ideoiden tai tutkimustulosten kaupallistamisesta.
Ei liene tarpeen korostaa, että Suomi pienenä vientivetoisena maana elää innovaatioista. Mitä sujuvammin yhteistyö korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten välillä toimii, sitä varmemmin meillä on mahdollisuuksia luoda kansainvälisesti kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita.
Vastakkainasettelua vapaan tieteellisen tutkimuksen ja ”lyhyen tähtäimen talousintressien ohjaaman” tutkimuksen välille on turha luoda. Keskiössä tulee olla laatu: laadukas perustutkimus vie tiedettä ja sivistystä eteenpäin. Laadukas tutkimus kiinnostaa yrityksiä ja työelämää, oli ne sitten Suomesta tai muualta.
4 prosentin tutkimus- ja kehittämismenojen bkt-tavoitetta ei luonnollisestikaan saavuteta pelkän julkisen rahoituksen varassa. Suomella on paikattavanaan Nokian matkapuhelinliiketoiminnan jättämä aukko. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että tutkimus- ja kehittämistoimintaa tekee yhä useampi yritys ja organisaatio, nykyiset tutkimusintensiiviset toimijat lisäävät tutkimustaan ja Suomeen mahdollisesti etabloituu tutkimusta tekeviä kansainvälisiä yrityksiä.
Mahdolliset toimenpiteet yhteistyön vauhdittamiseksi voidaan hahmottaa seuraavalla tavalla:
Julkisen tutkimusrahoituksen on tuettava korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten sekä yritysten välistä yhteistyötä. Kokoomus on esittänyt vaaliohjelmassaan asteittaista 300 miljoonan euron tasokorotusta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopanostuksiin. Jos rahoitus ohjataan oikein, kannustaa se myös yrityksien omien panostusten lisäämiseen.
Korkeakoulujen rahoitusmallia voitaisiin tulevaisuudessa kehittää palkitsemaan korkeakouluja myös yritysyhteistyöstä tai tutkimustulosten kaupallistamisesta.
Tulee panostaa laatuun ja houkuttelevuuteen. Tarvitsemme kansainvälisesti kilpailukykyisiä osaamiskeskittymiä, jotta niin suomalaisten kuin kansainvälisten yritysten halu tehdä yhteistyötä korkeakoulujen kanssa lisääntyy. Merkittäviä lisäpanostuksia koko korkeakouluverkoston osalta ei ole odotettavissa, joten laatua pitää voida parantaa verkoston rakenteita uusimalla. Lisäksi muun toimintaympäristön (verotus, infra, maahanmuuttopolitiikka jne.) pitää olla kunnossa, jotta yritykset haluavat investoida uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen Suomessa.
Myös yksi keskustelun aihe, eli yritysten verokannustimet tutkimus- ja kehittämistoimintaan nousee usein tässä yhteydessä esille. Suomi on kansainvälisesti poikkeuksellisestikin suosinut suoria tukia (Tekes, Business Finland) verokannustimien sijaan. Suomessa oli voimassa vuonna 2013 ja 2014 t&k -toiminnan verotuki, joka salli yritysten vähentää t&k-palkkamenot yhtiöveron alaisesta tulosta tietyin ehdoin kaksinkertaisina. ETLA:n arvion mukaan tukikokeilu ei lisännyt merkittävästi t&k -toimintaa. Verokannustin soveltuu myös huonommin yhteistyön lisäämiseen kuin suorat tuet, joissa on usein ehtona myös yhteistyö yritysten ja korkeakoulujen tai tutkimuslaitosten kanssa.
Jari Konttinen
Elinkeinopoliittinen asiantuntija, PALTA
