Tänään 19.3. lipu­tamme Minna Cant­hin päivän eli tasa-arvon päivän kunniaksi. Canth on ensim­mäi­nen suoma­lai­nen nainen, joka sai oman lipu­tus­päi­vän.

Canth syntyi Tampe­reella vuonna 1844. Hän teki uran kirjai­li­jana, toimit­ta­jana, kaup­pi­aana sekä oli ensim­mäi­nen suomen­kie­li­nen sano­ma­leh­ti­nai­nen. Hän oli vahva yhteis­kun­nal­li­nen vaikut­taja. Minna Cant­hin kaltai­set rohkeat edel­lä­kä­vi­jät ovat kautta histo­rian muut­ta­neet maail­maa parem­maksi ja tasa-arvoi­sem­maksi meille kaikille.

Canth edisti nais­ten asemaa muun muassa teke­mällä työtä tyttö­jen koulu­tus­mah­dol­li­suuk­sien paran­ta­mi­seksi. Hänen työnsä suomen­kie­li­sen koulu­tuk­sen eteen oli kaik­ki­aan uraa­uur­ta­vaa.

Tänään voim­me­kin todeta, että pienen suomen valtti on ollut juuri se, että jokai­sella taus­taan ja varal­li­suu­teen katso­matta on ollut tasa-arvoi­set mahdol­li­suu­det koulut­tau­tua.

Koulu­tuk­semme on tuot­ta­nut erin­omai­sia oppi­mis­tu­lok­sia ja lisän­nyt mahdol­li­suuk­sien tasa-arvoa.

“On tunnis­tet­tava jo lähes kaksi vuosi­kym­mentä jatku­neen oppi­mis­tu­los­ten heik­ke­ne­mi­sen juuri­syyt”

Suoma­lais­ten oppi­mis­tu­lok­set ovat kuiten­kin olleet PISA-tutki­mus­ten mukaan laskusuun­tai­sia jo vuodesta 2006 alkaen.

Tuoreen OECD:n rapor­tin mukaan Suomessa koulu­tus­ta­son lasku on jatku­nut ja olemme pudon­neet keski­kas­tiin. Aiem­min olimme Yhdys­val­to­jen ja Etelä-Korean kanssa maail­man parhai­den joukossa. Nyt olemme pudon­neet keski­ta­son alapuo­lelle Turkin ja Chilen sarjaan.

Suunta on kään­net­tävä. On tunnis­tet­tava jo lähes kaksi vuosi­kym­mentä jatku­neen oppi­mis­tu­los­ten heik­ke­ne­mi­sen juuri­syyt.

Kokoo­muk­sessa julkai­simme alku­vuo­desta koulu­tus­po­liit­ti­sen ohjel­mamme, joka tarjoaa ratkai­sut laajasti eri koulu­tusas­tei­den haas­tei­siin.

“Perus­kou­lusta ei saisi valmis­tua ilman riit­tä­viä luku-, kirjoi­tus- ja lasku­tai­toja”

Panos­ta­malla varhai­siin vuosiin luomme pohjan lasten myöhem­mälle koulu­po­lulle. Uuden varhais­kas­va­tus­lain myötä peda­go­giikka painot­tuu varhais­kas­va­tuk­sessa aiem­paa enem­män. Laadu­kas varhais­kas­va­tus tukee lapsia ja tutki­tusti tasaa osaa­mi­se­roja koulu­po­lun alussa.

Varhais­kas­va­tuk­sen henki­lös­töstä on pulaa. Tarvit­semme toimen­pi­teitä, joilla turvaamme varhais­kas­va­tusa­lan veto- ja pito­voi­maa. Meidän on nostet­tava varhais­kas­va­tuk­sen opet­ta­jien koulu­tus­mää­riä sekä kiin­ni­tet­tävä huomiota alan houkut­te­le­vuu­teen, työoloi­hin ja johta­mi­seen.

Perus­kou­lusta ei saisi valmis­tua ilman riit­tä­viä luku-, kirjoi­tus- ja lasku­tai­toja. Nyt joka kahdek­sas nuori päät­tää perus­kou­lun vailla riit­tä­viä valmiuk­sia jatko-opin­toi­hin. Perus­o­pe­tus on laitet­tava kuntoon, jotta jokai­sella perus­kou­lun päät­tä­vällä on riit­tä­vät perus­tie­dot ja -taidot jatko-opin­toi­hin ja sitä kautta työelä­mään.

Perus­o­pe­tusta on kehi­tetty sirpa­le­mai­sesti hanke­ra­hoi­tuk­sella, mikä on uuvut­ta­nut niin hallin­non kuin opet­ta­jat. Koului­hin tarvi­taan työrauha keskit­tyä perus­asioi­hin eli opet­ta­mi­seen ja oppi­mi­seen.

Vahvis­tai­simme perus­tai­to­jen opetusta nosta­malla alakou­luissa annet­ta­van opetuk­sen vähim­mäis­mää­rää. Näin saadaan enem­män aikaa ja läsnä­oloa opetuk­selle.

“Kokoo­muk­sessa haluamme kään­tää oppi­mis­tu­lok­set nousuun”

Yhtenä keskei­sistä kipu­pis­teistä on inkluusioon­kin liit­tyen oppi­mi­sen tuki, joka on uudis­tet­tava. Oppi­mi­sen tukea on oltava tarjolla yksi­löl­li­sesti ja aidosti oppi­laan tarpeita vastaa­vasti. Tuen keino­va­li­koi­man on oltava laaja siten, että myös tarpeel­li­nen pien­ryhmä- tai pien­luok­kao­pe­tus on mahdol­lista. Oppi­mi­sen tuen lait­ta­mi­nen kuntoon on keskeistä koulu­jen työrau­han kannalta.

Koro­na­pan­de­mia lisäsi lasten ja nuor­ten fyysistä ja henkistä pahoin­voin­tia. Opis­ke­lu­huol­lon siir­ryt­tyä hyvin­voin­tia­lueille on varmis­tet­tava, että oppi­laat saavat heille kuulu­vat palve­lut. Tarvit­taessa opis­ke­lu­huolto on siir­ret­tävä takai­sin kunnille, jotta palve­lut voidaan turvata lähellä lapsia ja nuoria.

Koulu­tus­po­li­tiikka edel­lyt­tää tule­vana vuosi­kym­me­nenä enna­koi­ta­vuutta ja pitkä­jän­tei­syyttä. Tempoi­lua on vältet­tävä. Koulu­tuk­sen järjes­tä­jät tarvit­se­vat työrau­haa ydin­teh­tä­viensä toteut­ta­mi­seen.

Suomi pärjää vain osaa­mi­sella. Nyt on oikea aika lait­taa perus­asiat kuntoon ja antaa ammat­ti­lai­sille työrau­haa. Kokoo­muk­sessa haluamme kään­tää oppi­mis­tu­lok­set nousuun ja nostaa koulu­tus­ta­soa. Uskon, että tämän puolesta myös Minna Canth tänään toimisi!

Sofia Vikman

kansan­edus­taja, sivis­tys­va­lio­kun­nan jäsen

Lisää sisältöä samassa kategoriassa