Suomi on saatava liik­keelle. Meillä ei ole varaa pysäh­tyä, lamaan­tua ja olla uudis­tu­matta. Enkä nyt puhu pelkän kilpai­lu­ky­vyn näkö­kul­masta. Meillä ei ole varaa siihen, että hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nassa ei voida hyvin. Meillä polii­ti­koilla ei ole varaa sulkea silmiämme ja vain tehdä asioita kuten ennen­kin on tehty jos ne eivät toimi. Meidän velvol­li­suu­temme on tehdä kaikki tämän korjaa­mi­seksi.

Suomi on suur­ten muutos­voi­mien keskellä. Väes­tömme ikään­tyy ja työn­te­ki­jöi­den määrä vähe­nee. Julkis­ten palve­lui­den tarve kasvaa ja niiden rahoi­tuk­sessa on kestä­vyys­vaje. Kilpai­lu­ky­kymme on heiken­ty­nyt ja elin­kei­no­ra­ken­teemme on murrok­sessa. Hyvin­voin­tiamme yllä­pi­de­tään velaksi, niin talou­del­li­sesti kuin ympä­ris­tön­kin osalta. Digi­ta­li­saa­tio kumoaa vanhoja toimin­ta­mal­leja.

Ja jos pidätte tätä poliit­ti­sena litur­giana, usko­kaa suoma­lai­sia.

Viimei­sin Elin­kei­noe­lä­män valtuus­kun­nan (EVA) arvo- ja asen­ne­tut­ki­mus kertoo, että joka toinen suoma­lai­nen kokee maamme elävän histo­rian suurinta murros­kautta. Sodis­ta­kin kärsi­neelle maalle se on aika paljon sanottu. Emme kai me poli­tii­kassa kuvit­tele, etteikö tämä murros koske myös poli­tii­kan toimin­ta­ta­poja?

Muutosta vastus­ta­villa, pysäh­dyt­tä­villä voimilla on tapana vedota muutos­vas­ta­rin­taan. Otetaanpa taas esimerk­kejä siitä, mitä mieltä suoma­lai­set ovat. EVA:n arvo- ja asen­ne­tut­ki­muk­sen mukaan

Suoma­lai­sista

- 75 % on sitä mieltä, että Suomi elää liikaa velaksi.

- 78 % on sitä mieltä, että myön­tei­sempi suhtau­tu­mi­nen yrit­tä­jyy­teen hyödyt­täisi koko yhteis­kun­taa.

- 81 % on sitä mieltä, että yhteis­kun­nan uudis­ta­mi­sen hitaus johtuu byro­kra­tian ja hallin­non raskau­desta ja moni­ta­hoi­suu­desta.

Maamme murros kosket­taa ihan jokaista suoma­laista kotia. Liian moni suoma­lai­nen ei löydä itsel­leen sopi­vaa työtä. Lääkä­rille pääsyä joutuu terveys­kes­kuk­sessa odot­ta­maan liian pitkään. Valtion ja kuntien verot vievät yhä suurem­man osan kovalla työllä ansai­tusta palk­ka­pus­sista.

Uudis­ta­mi­nen ei ole itsei­sarvo sinänsä. Se on uusien toimin­ta­ta­po­jen löytä­mistä, tapa tehdä asioita parem­min. Se on tapa vastata haas­tei­siin, kun meillä ei ole jako­va­ra­po­li­tii­kan kulta-aikaa käsis­sämme. Se on myös tapa tehdä valin­toja.

Uudis­ta­mi­nen on ainoa keino vält­tää taan­tu­mi­nen. Esimer­kiksi Suomen koulu­jär­jes­telmä erit­täin hyvä. Mutta maail­malla kilpailu kove­nee. Ihan koko ajan, ihan joka maail­man­kol­kassa. En lähtisi syyt­te­le­mään, että teemme asioita väärin. Mutta tässä on koko homman juju - jotta pysymme aivan terä­vim­mässä kärjessä, meidän on lisät­tävä vauh­tia. Keksit­tävä uusia keinoja opetuk­siin, analy­soi­tava, mitä muut­tuva maailma vaatii.

Uudis­ta­mi­sesta tehdään usein myös turhaa mörköä. Tässä on iso peiliin katso­mi­sen paikka meillä polii­ti­koilla. Teemme valta­via muutok­sia, aivan kuten pitää­kin. Mutta jos keskus­telu pyörii ainoas­taan hallin­nossa, järjes­tel­missä tai määrä­ra­hoissa, mene­tämme jota­kin oleel­lista.

Mieti­tään asiaa muuta­man esimer­kin kautta.

Tällä hetkellä, kun menemme lääkä­riin, hoito­tie­dot siir­ty­vät tieto­jär­jes­tel­mässä lääkä­rei­den käyt­töön. Vaikka emme muutosta näkisi, kyllä se kummasti hoitoamme jous­ta­voit­taa. Tai vaikka Etelä-Karja­lassa kier­tävä Malla-auto, joka kerää labo­ra­to­rio­näyt­teitä jous­ta­vasti eri paik­ka­kun­nilta. Tai uuden tekno­lo­gian lait­teet leik­kaus­sa­leissa. Nämä ovat varmaan sitten sitä arki­päi­vän sote-uudis­tusta.

Olisiko tässä käynyt jopa niin, että suoma­lai­set ovat valmiim­pia isom­piin muutok­siin kuin mihin jämäh­tä­nyt järjes­telmä itse? Tämä täytyy muut­taa. Kokoo­mus on uudis­ta­ja­puo­lue. Meidän suun­tamme on aina ollut eteen­päin. Ja on vastai­suu­des­sa­kin.

---------------

Mitä uudis­ta­mi­nen sitten tarkoit­taa? Vaalien jälkeen täytyy tapah­tua kolme asiaa.

1) Tosi­asiat on tunnus­tet­tava.

Otetaan vielä yksi luku arvo- ja asen­ne­tut­ki­muk­sesta: Suoma­lai­sista 76 prosent­tia on sitä mieltä, että yhteis­kun­nan uudis­tu­mi­sen hitaus johtuu liian monen­kir­ja­vasta halli­tus­poh­jasta ja linjae­roista. Ja en yksi­löisi koske­maan tätä mitään yksit­täistä halli­tus­ko­koon­pa­noa. Ongel­mat ovat usein piile­viä. Laskeva mielen­kiinto poli­tiik­kaa kohtaan on kyllä varsin huoles­tut­ta­vaa. Tarvit­semme tähän ehdot­to­masti korjaus­liik­keen.

Paljon on puhuttu siitä, että emme saa Suomessa aikai­seksi niitä asioita, joita haluai­simme saada. Vanha tapa tehdä poli­tiik­kaa ei enää toimi. Päätök­siä on vaikea saada aikaan, kun elämme veto­kra­tiassa, jossa jokai­nen taho kokee oikeu­dek­seen aset­taa kynnys­ky­sy­myk­siä yhtei­sille päätök­sille.

2) Meidän on tehtävä valin­toja.

Suoma­lai­set ovat oikeassa. Suomi on suuressa murrok­sessa ja tilan­teemme on vakava. Meidän on yksin­ker­tai­sesti mahdo­tonta luvata kaik­kea hyvää kaikille. Toki sellai­nen­kin on ollut näky­vissä muuta­mien kilpai­li­ja­puo­luei­den valin­noista, mutta Kokoo­mus ei tähän huuto­kil­pai­luun lähde.

Kun emme pysty puolus­ta­maan vanhaa jako­va­ra­po­li­tiik­kaa, meidän on keski­tyt­tävä tulon­ja­ko­po­li­tii­kasta tulon­te­ko­po­li­tiik­kaa. Meidän on tehtävä valin­toja.

Valinta. Se on mukava sana, mutta käytän­nössä paljon vaikeampi asia.

Hyvin­voin­tiyh­teis­kunta tarvit­see korjaus­liik­keen. Polku­pyörä kaatuu, jos sitä lakkaa polke­masta. Leik­kaus­ten tie ei lopu, jollei taloutta saada kasvuun.

Nyt on meidän paik­kamme tehdä valin­toja. Yllä­pi­däm­mekö velka­ra­halla rapis­tu­vaa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa? Vai teem­mekö vaikeat­kin päätök­set, asetam­meko työn etusi­jalle, uudis­tam­meko hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan raken­teet ja laitam­meko suun säkkiä myöten?

Moni­mut­kai­sessa maail­massa ratkai­sut eivät ole yksin­ker­tai­sia tai help­poja. Yksit­täi­nen näppä­rältä kuulos­tava keino voi olla vain hyvin pieni osa koko­nai­suutta. Tarvit­semme pitkä­jän­tei­sesti tekoja ? isoja ja pieniä. Voimme heit­tää luvun 200 000 uudesta työpai­kasta. Mutta se on vain tavoite. Se ei vielä kerro itse asiassa yhtään mitään.

Jotta Suomi saadaan liik­keelle, meidän on keski­tyt­tävä oleel­li­seen.

Eilen julkai­simme Kokoo­muk­sen vaih­toeh­don stra­te­gi­seksi halli­tus­oh­jel­maksi. Se on näke­myk­semme tule­vai­suu­desta, jossa Suomi on paras maa syntyä, elää ja yrit­tää. Se on näke­myk­semme kaik­kein keskei­sim­mistä valin­noista. Ja se on näke­mys siitä konkre­tian tasosta, mitä tarvit­semme.

Toki tästä jatkamme vielä vaalei­hin asti sisäl­lön tuot­ta­mista ja teemo­jen kehit­tä­mistä, mutta stra­te­gi­sella - laajalla tasolla valin­toja on tehty. Mutta emme me ? tai kukaan mukaan ? omista ideoi­tamme yksin. Mielel­lämme olemme avoi­mia kaikille sellai­sille ehdo­tuk­sille, jotka autta­vat meitä pääse­mään tavoit­tei­siimme ja saamaan Suomen liik­keelle.

Esitämme viisi keskeistä tavoi­tetta Suomen suun­nan kään­tä­mi­seksi:

1. Asetamme työn etusi­jalle.
2. Kään­nämme osaa­mi­sen uuteen nousuun.
3. Kehi­tämme hyvin­voin­tia vaikei­na­kin aikoina.
4. Teemme Suomesta puhtai­den ja kestä­vien ratkai­su­jen edel­lä­kä­vi­jän.
5. Vahvis­tamme Suomen turval­li­suutta ja kansain­vä­listä asemaa.

Kokoo­muk­selle ensim­mäi­nen ja tärkein valinta on työ. Kävimme tätä koko­nai­suutta puolue­val­tuus­ton kokouk­sessa Tampe­reella 17.1. läpi. Ohjel­massa on lukui­sia keinoja, joilla pääsemme tavoit­tee­seen, että yhä useam­malla suoma­lai­sella on työtä. Tänään käymme läpi tarkem­min neljää muuta valin­taa.

3) Meidän on löydet­tävä uudet tavat toimia.

Jotta Suomi saadaan liik­keelle, on tärkeää havaita, ettei se tarkoita ainoas­taan tavoit­teita ? vaan myös tekoja. Muutos syntyy vasta, kun löydämme kansa­kun­tana parem­man tavan toimia.

Tarvit­semme määrä­tie­toi­sem­paa poliit­tista päätök­sen­te­koa, digi­ta­li­saa­tion mahdol­li­suuk­siin tart­tu­mista sekä sään­te­lyn purka­mista. Samalla hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan rahoi­tus on laitet­tava kestä­välle pohjalle.

Normit eivät toimi toivo­tulla tavalla, kun kansa­lai­set ja yrityk­set koke­vat normiäh­kyä jo entis­ten­kin normien kuor­mit­ta­mina. Julki­nen talous puoles­taan ei voi enää elää niin, että kaik­kia uusia ja toivot­tuja asioita hoide­taan perus­ta­malla budjet­tiin uusia moment­teja ja yrit­tä­mällä ohjata lisä­ra­halla.

Siksi meidän on mietit­tävä uudes­taan tapamme toimia.

Tärkeät asiat ovat usein yksin­ker­tai­sia, niin tässä­kin asiassa. Tosia­siassa muutos lähtee yksit­täi­sistä ihmi­sistä. Se todella lähtee siitä, että saamme Suomen liik­keelle.

Siksi meidän on saatava jokai­nen suoma­lai­nen liik­keelle synnyt­tä­mään muutosta sinne, missä muutos tehdään. Työpai­koilla, kouluissa, sairaa­loissa, tehtaissa, järjes­töissä, vanhain­ko­deissa. He tarvit­se­vat tilaa ja tuulen­suo­jaa kehit­tää ja inno­voida toimin­taa eteen­päin.

Tarvit­semme muutok­sen­te­ki­jöitä koko maahan. Eri puoluei­siin, eri ryhmiin, eri ammat­tei­hin.

Opet­ta­jia jotka ovat innos­tu­neet siitä miten lapset voisi­vat oppia parem­min. Insi­nöö­rejä joilla on näke­myk­siä miten tekno­lo­gia auttaisi arkeamme. Kehit­tä­jiä jotka ymmär­tä­vät asiak­kai­den tarpeet ja löytä­vät keinon palvella parem­min. Virka­mie­hiä jotka moti­voi­tu­vat muotoi­le­maan julki­sia palve­luja kansa­lais­ten kanssa yhdessä.

Nyt on lupa tehdä parem­min. Tiedän että osaa­mista meiltä löytyy. On uskal­let­tava ottaa se käyt­töön. Kokeilla teke­mällä mikä toimii, mikä ei. Ottaa kansa­lai­set mukaan raken­ta­maan parem­pia palve­luita.  Ei enää suun­ni­tella ja analy­soida. Vaan tehdä.

Poliit­tis­ten päätök­sen­te­ki­jöi­den tehtävä on näyt­tää esimerk­kiä, luoda tilaa normeja purka­malla ja antaa tuulen­suo­jaa niille suoma­lai­sille, jotka ensim­mäi­senä lait­ta­vat itsensä peliin. Nyt on tarjolla muutok­sen teki­jän paik­koja. Niitä paik­koja, joista voimme viiden vuoden kulut­tua sanoa, että siitä se käänne lähti liik­keelle.

Toinen yksin­ker­tai­nen mutta tärkeä asia liit­tyy siihen, miten muutos saadaan aikaan. Näin vuoden alussa monet meistä kamp­pai­le­vat uuden vuoden lupaus­ten kanssa. Elävä elämä on opet­ta­nut, että pelkäs­tään päät­tä­mällä oman elämässä muut­ta­mi­nen on haas­ta­vaa, ja päätyy helposti petty­myk­seen ja epäon­nis­tu­mi­sen tuntee­seen. Uuden vuoden lupauk­set kyke­nee toteut­ta­maan, jos samalla muut­taa arki­sia rutii­neja ja käytän­töjä. Uusi tapa toimia mahdol­lis­taa päätök­sissä pysy­mi­sen.

Sama pätee orga­ni­saa­tioi­hin ja kansa­kun­taan­kin. Kun poli­tii­kassa asiat etene­vät kanger­rel­len, ja emme saa muutok­sia aikai­seksi, paran­nus ei tapahdu pelkäs­tään päät­tä­mällä siitä. Sen lisäksi meidän on muutet­tava sitä tapaa, jolla olemme aikai­sem­min toimi­neet. Siksi puhun niin paljon uudesta tavasta toimia. Se on tie toivot­tui­hin muutok­siin.

Leik­kaus­lis­toja laati­malla tätä maata ei saada nousuun. Leik­kauk­sia­kin meidän on tehtävä julki­sen talou­den tasa­pai­not­ta­mi­seksi, mutta seuraa­van halli­tuk­sen pääteh­tävä on muualla. Sen on kyet­tävä saamaan aikaan kult­tuu­ri­muu­tos Suomessa. Meidän on opit­tava taas arvos­ta­maan työtä. Itsensä kehit­tä­mi­nen ja osaa­mi­nen on nähtävä oikeasti inves­toin­tina. Ongel­miin reagoi­mi­sen sijasta meidän on siir­ryt­tävä luomaan oma tule­vai­suu­temme.

Kun jokin asia on rikki, se pitää korjata. Ongel­mien luet­te­le­mi­sen sijasta etsi­tään ratkai­suja ja ollaan valmiita teke­mään asioita uudella tavalla.

---------------

Maailma on erilai­nen kuin ennen. Monia se pelot­taa. Hyvästä syystä. Se pelko on otet­tava tosis­saan. Tule­vai­suu­teen on raken­net­tava turval­li­nen polku. Osa maail­man muutosta näkyy siinä, että paikal­leen jäämi­nen on se turvat­to­man vaih­toehto. Vaikka voi tuntua siltä että nyt en liiku mihin­kään, ja vastus­tan muutosta, se ei ole kestävä vaih­toehto.

On popu­lis­tista usko­tella että muutosta vastus­ta­malla tai mennei­syy­teen kurkot­ta­malla syntyisi parem­paa. Sitä mennei­syyttä ei enää ole. Meidän on luotava se turval­li­nen tule­vai­suus.

Vaikei­den muutos­ten johta­mi­nen edel­lyt­tää luot­ta­musta. Me olemme kaikki samassa veneessä. Tuota tunnetta on vahvis­tet­tava. Kaik­kien on voitava luot­taa siihen, että tehtä­vät päätök­set ovat reiluja.

Suomen saamme liik­keelle vain me suoma­lai­set itse. Yksi­löinä ja yhtei­sönä. Tärkeim­mät hyvin­voin­tiimme liit­ty­vät päätök­set teemme me kaikki itse omassa elämäs­sämme. Poliit­tis­ten päät­tä­jien on tehtävä oma osansa, mutta kaikki suoma­lai­set tarvi­taan mukaan.

Suoma­lai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on raken­nettu aikai­sem­pien suku­pol­vien kovalla uuras­tuk­sella. Kokoo­mus haluaa turvata tämän hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan myös tule­ville suku­pol­ville. Meillä on velvol­li­suus ja vastuu jättää tämä maa parem­paan kuntoon kuin millai­sena olemme sen hoitaak­semme saaneet.

Tämä todella on nyt korjaus­liike.

Puheen­joh­taja Alexan­der Stub­bin puhe Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­ja­päi­villä Porissa 7.2.2015. Muutos­va­rauk­sin.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa