Kun Suomen tilanne on vaikea ja tule­vai­suus näyt­tää epävar­malta, on luotet­tava perus­ar­voi­hin. Uskon vahvasti, että teke­mällä Kokoo­muk­sen arvo­jen mukaista poli­tiik­kaa saamme Suomen uuteen nousuun.

Tämä ja edel­li­nen halli­tus ovat joutu­neet teke­mään talous­po­li­tiik­kaa vaikeassa tilan­teessa. Suomen talous on ollut kaksi vuotta taan­tu­massa ja tänä­kin vuonna ponnis­tamme hädin tuskin nolla­kas­vuun. Heikko talous­ke­hi­tys on johta­nut siihen, että Suomi on viime vuosina velkaan­tu­nut huoles­tut­ta­vaa vauh­tia. Valtion velka nousee vuoden 2008 54 miljar­dista eurosta noin 102 miljar­diin euroon ensi vuoden loppuun mennessä.

Tällä vaali­kau­della on jouduttu teke­mään ikäviä päätök­siä tämän kehi­tyk­sen kään­tä­mi­seksi. Vaali­kau­den aikana on päätetty noin 6,5 miljar­din euron meno­sääs­töistä ja veron­ko­ro­tuk­sista. Budje­tin loppusumma piene­nee ensi vuonna toista vuotta peräk­käin. Näin on edel­li­sen kerran käynyt Lippo­sen 1. halli­tuk­sen aikaan. VM arvioi, että sopeu­tus­toi­met riit­tä­vät kään­tä­mään valtion velan suhteen koko­nais­tuo­tan­toon laskuun vuonna 2017.

Samalla kun finans­si­po­li­tiik­kaa on jouduttu merkit­tä­västi kiris­tä­mään, niin halli­tus on tehnyt kohden­net­tuja inves­toin­teja kasvuun ja työl­li­syy­teen. Esimer­kiksi Pisara-radan ja Länsi­met­ron jatkon raken­ta­mi­nen yhdessä tont­ti­tar­jon­nan lisää­mi­sen kanssa tarkoit­ta­vat miljar­di­luo­kan inves­toin­teja infraan ja asumi­seen. Viime keväänä halli­tus päätti valtion omai­suu­den myymi­sestä 1,9 miljar­dilla eurolla, mistä 600 miljoo­naa euroa kohden­net­tiin esimer­kiksi yritys­ten kasvu­hank­kei­siin ja yliopis­toille.

Lyhyen aika­vä­lin sopeu­tus­toi­mien ja kohden­net­tu­jen kasvu­toi­mien rinnalla vielä­kin tärkeämpi koko­nai­suus on viime syksynä käyn­nis­tetty raken­ne­po­liit­ti­nen ohjelma. Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö arvioi, että jos ohjelma kyetään toimeen­pa­ne­maan tehok­kaasti, niin se riit­tää katta­maan julki­sen talou­den kestä­vyys­va­jeen. Tämä edel­lyt­tää kuiten­kin sitä, että tavoit­tei­den mukai­nen eläke­uu­dis­tus ja tavoit­tei­den mukai­nen sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­tus saadaan maaliin.

Tehty­jen päätös­ten kertaa­mi­sen ja kehu­mi­sen sijaan haluai­sin esit­tää joita­kin omia ajatuk­siani siitä, mitä tästä eteen­päin. Eli siitä, miten saamme Suomen uuteen nousuun. Haluan koros­taa, että tule­van vaali­kau­den talous­linja on seuraa­van halli­tuk­sen käsissä. Halli­tuk­sen koos­tu­muk­sesta päät­tää Suomen kansa ensi kevään edus­kun­ta­vaa­leissa. On kuiten­kin tärkeää, että Suomen talous­haas­teista käydään avointa keskus­te­lua jo hyvissä ajoin ennen vaaleja.

Kun Suomen tilanne on vaikea ja tule­vai­suus näyt­tää epävar­malta, on luotet­tava perus­ar­voi­hin. Kokoo­muk­selle nämä perus­ar­vot ovat vapaus, vastuu ja demo­kra­tia, mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo, sivis­tys, kannus­ta­vuus, suvait­se­vai­suus ja välit­tä­mi­nen. Keskeistä on vapau­den ja vastuun tasa­pai­non tavoit­telu sekä yksi­löl­li­syy­den ja yrit­te­liäi­syy­den koros­ta­mi­nen.

Uskon vahvasti, että teke­mällä näiden arvo­jen mukaista poli­tiik­kaa saamme Suomen uuteen nousuun.

 

• Finans­si­po­li­tii­kan linja

 

Tällä vaali­kau­della on jouduttu merkit­tä­västi leik­kaa­maan menoja ja korot­ta­maan veroja. Tämä finans­si­po­li­tii­kan linjan kiris­tys on myös heiken­tä­nyt talous­kas­vua. Linja on ollut oikea ja velkaan­tu­mi­sen tait­ta­mi­seksi vält­tä­mä­tön. Linjan merkit­tä­vään keven­tä­mi­seen ei myös­kään tule­valla vaali­kau­della ole mahdol­li­suuk­sia.

Ensin­nä­kin, Suomen talou­den ongel­mat liit­ty­vät raken­tei­siin ja kilpai­lu­ky­kyyn. Nämä ongel­mat eivät ratkea velkael­vy­tyk­sellä.

Toiseksi, Suomen julki­sen talou­den raken­teel­li­nen alijäämä on nouse­massa yli kansal­li­sessa ja EU-lain­sää­dän­nössä salli­tun. Suomen raken­teel­li­nen ? eli suhdan­ne­kor­jattu ? alijäämä saisi olla enin­tään puoli prosent­tia suhteessa koko­nais­tuo­tan­toon, siis noin miljardi euroa. Tämä raja on tänä ja tule­vina vuosina ylit­ty­mässä. Alijää­män nope­aan vähen­tä­mi­seen ei ole muuta keinoa kuin finans­si­po­li­tii­kan linjan kiris­tä­mi­nen. Tämä sään­tely on terve­tul­lut velkaan­tu­mista hillit­sevä pakko­paita, jonka myös seuraava halli­tus joutuu pääl­lensä puke­maan.

Huoli heikosta koko­nais­ky­syn­nästä on kuiten­kin aivan aiheel­li­nen. Tähän tavoit­tee­seen oikea tie ovat raken­teel­li­set uudis­tuk­set. Tarvit­semme uudis­tuk­sia, jotka lisää­vät työl­li­syyttä ja työn tuot­ta­vuutta sekä tehos­ta­vat julkista sekto­ria. Nämä toimet itses­sään paran­ta­vat osto­voi­maa. Lisäksi ne luovat pidem­mällä aika­vä­lillä liik­ku­ma­ti­laa tehdä kohden­net­tuja meno­li­säyk­siä tai veron­ke­ven­nyk­siä.

Velkael­vy­tyk­seen ei siis lähi­vuo­sina ole suuria mahdol­li­suuk­sia. Tämän vuoksi on lähdet­tävä siitä peri­aat­teesta, että jos vero­tusta halu­taan keven­tää, niin julki­sia menoja on vastaa­vasti vähen­net­tävä. Tämä on tuot­ta­vuu­den ja osto­voi­man näkö­kul­masta aivan oikea linja.

Suomen vaih­to­tase on viime vuosina heiken­ty­nyt huoles­tut­ta­vasti. Kun vuonna 2002 Suomen vaih­to­tase oli 12 miljar­dia euroa ylijää­mäi­nen, viime vuonna se oli neljä miljar­dia euroa alijää­mäi­nen. Vaih­to­ta­seen alijäämä tarkoit­taa, että Suomi velkaan­tuu suhteessa ulko­maa­il­maan.

Vaih­to­ta­seen korjaa­mi­nen edel­lyt­tää Suomen kansain­vä­li­sen kilpai­lu­ky­vyn palaut­ta­mista. Samalla on katsot­tava tuon­tia: esimer­kiksi ener­gian tuon­nin vähen­tä­mi­nen koti­mais­ten vaih­toeh­to­jen kilpai­lu­ky­kyä paran­ta­malla paran­taisi Suomen ulkoista tasa­pai­noa.

Esitän seuraa­vaksi kuuden kohdan ohjel­man, joiden varaan Suomen talou­del­lista menes­tystä voidaan tule­vina vuosina raken­taa. Ne ovat:

 

• Osaa­mi­nen, koulu­tus ja tutki­mus
• ICT:n ja digi­ta­li­saa­tion hyödyn­tä­mi­nen
• Tehok­kaampi vero­tus
• Työvoi­man tarjon­nan lisää­mi­nen
• Jous­ta­vam­mat työmark­ki­nat, ja
• Lisää yrit­tä­jyyttä ja kilpai­lua, vähem­män sään­te­lyä

 

Kuten edellä tote­sin, nämä ajatuk­set ovat omaa pohdin­taani Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jana siitä, mikä Suomen tule­vien vuosien talous­po­li­tii­kan linjan tulisi olla.

 

• Osaa­mi­nen, koulu­tus ja tutki­mus

 

Suomen menes­tys voi perus­tua vain koulu­tuk­seen ja osaa­mi­seen. Meidän on raken­net­tava mahdol­li­suuk­sien tasa-arvon ja sivis­tyk­sen arvo­jen varaan.

Kun ajat ovat tiukat, syntyy houku­tus leikata koulu­tuk­sen ja tutki­muk­sen määrä­ra­hoja ja inves­toida hank­kei­siin, jotka lisää­vät työl­li­syyttä nopeasti. Tälle houku­tuk­selle ei pidä antaa periksi. Koulu­tus ei ole kuluerä vaan inves­tointi. Jotta voi tule­vina vuosina niit­tää koulu­tuk­sen satoa, tänään on kylvet­tävä. Vaikka tiukka talous­ti­lanne edel­lyt­tää tiuk­kaa meno­ku­ria, koulu­tuk­sen saralla se edel­lyt­tää tule­vai­suu­dessa päin­vas­toin lisää inves­toin­teja.

Suomen menes­tyk­sel­li­sestä koulu­tus­jär­jes­tel­mästä on muodos­tu­nut ehkä tärkein osa kansal­lista iden­ti­teet­tiämme ja kansain­vä­listä brän­diä. Suoma­laista koulua on kehi­tetty vasta­vir­taan monien muiden maiden koulu­lai­tok­siin verrat­tuna, ja hyvin tulok­sin. Oppi­vel­vol­li­suu­den piden­tä­mis­kes­kus­te­lun aikana kävi ilmi, miten sitou­tu­neita suoma­lai­set opet­ta­jat, rehto­rit ja vanhem­mat ovat lasten koulu­tuk­seen. Nähtiin, että kaava­mai­silla ratkai­suilla ei koulu­pu­dok­kai­den ongel­mista selvitä, vaan tarvi­taan luovem­pia ratkai­suja. Samalla tavalla koulu­jen ja opetus­hen­ki­lös­tön ammat­ti­tai­dolla on haet­tava ratkai­suja uudis­taa oppi­mista. Emme voi vaan katsoa että oppi­mis­tu­lok­semme laske­vat ja tasoe­rot suure­ne­vat, vaan tähän on saatava käänne.

Otetaan tieto- ja vies­tin­tä­tek­no­lo­gia hyöty­käyt­töön kouluissa, oppi­lai­den ehdoilla. Luodaan jokai­selle oman­lai­nen koulu­tus­polku. Lisä­tään työssä oppi­mista otta­malla käyt­töön oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­sen rinnalla uuden­lai­nen koulu­tus­so­pi­mus.

Korkea osaa­mi­nen edel­lyt­tää myös korkea­kou­lu­jemme uudis­ta­mista. Sekä ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen että yliopis­to­jen on keski­tyt­tävä omiin vahvuuk­siinsa. Parhai­den yliopis­to­jen ja huip­pu­yk­si­köi­den pärjää­mi­nen on tärkeää koko Suomelle. Koulu­tuk­sen ja tutki­muk­sen perus­ra­hoi­tusta on vahvis­tet­tava.

Koulu­tus­vienti on Suomelle hyödyn­tä­mä­tön mahdol­li­suus. Meidän on annet­tava yliopis­toille mahdol­li­suu­det tehdä Suomesta nykyistä houkut­te­le­vampi paikka myös ulko­mai­sille tutki­joille ja opis­ke­li­joille.

 

• ICT:n ja digi­ta­li­saa­tion hyödyn­tä­mi­nen

 

Jos pitää sanoa yksi sana Suomen tule­vai­suu­den mahdol­li­suu­tena, se on digi­ta­li­saa­tio. Emme ole ICT:n tuot­ta­vuus­hyö­ty­jen osalta pääs­seet vielä alkua pidem­mälle. Mitä meidän sitten tulisi tehdä, jotta tuo tuot­ta­vuus­po­ten­ti­aali myös reali­soi­tuisi?

Ensin­nä­kin, voimme ottaa oppia Yhdys­val­to­jen tuot­ta­vuu­den kasvusta. Olen­naista on kaik­kialle ulot­tuva infor­maa­tio- ja kommu­ni­kaa­tio­tek­no­lo­gian sovel­ta­mi­nen eri orga­ni­saa­tioi­den toimin­taan. Suurim­mat muutos­haas­teet kohdis­tu­vat asiak­kaan ja yrityk­sen väli­seen vuoro­vai­ku­tuk­seen eli liike­toi­min­ta­mal­lei­hin. Tämä koskee kaik­kia toimia­loja, julkista ja yksi­tyistä sekto­ria yhtä lailla.

Tuot­ta­vuus­hyö­ty­jen saavut­ta­mi­nen edel­lyt­tää rohkeutta tart­tua teol­li­sen inter­ne­tin, robo­ti­saa­tion, pilvi­pal­ve­lu­jen, avoi­men datan ja 3D-maail­man muka­naan tuomiin mahdol­li­suuk­siin, unoh­ta­matta vahvaa osaa­mis­tamme mobii­lissa inter­ne­tissä.

Olemme raken­ta­massa yhteis­työssä Viron kanssa avoi­milla raja­pin­noilla ja avoi­mella ohjel­ma­koo­dilla kansal­lista palve­lu­väy­lää, joka on iso perus­in­fra­struk­tuuri-inves­tointi, kuten perin­tei­set tiet ja lento­ken­tät ovat aikoi­naan olleet. Jokai­nen ymmär­tää niiden posi­tii­vi­sen kasvu­vai­ku­tuk­sen, ja samaa haetaan nyt palve­lu­väy­län raken­ta­mi­sella. Sen avulla julki­nen hallinto ja yrityk­set voivat kytkey­tyä siihen liit­ty­nei­siin palve­lui­hin ja tieto­va­ran­toi­hin.

Samalla tavalla ICT:n hyödyn­tä­mi­nen siir­ty­mällä reaa­liai­kai­seen talou­teen on huima tuot­ta­vuu­den kasvun mahdol­li­suus.

 

• Tehok­kaampi vero­tus

 

Maail­man talous­foo­ru­min tuoreen tutki­muk­sen mukaan korkea veroaste on Suomen suurin kilpai­lu­ky­ky­haitta. Suomen veroaste lähes­tyy maail­man huip­pua, ensi vuonna veroas­teen arvioi­daan nouse­van yli 44 prosent­tiin. Pitkällä aika­vä­lillä veroas­teessa tulisi pyrkiä euroop­pa­lai­seen keski­ta­soon.

Talous­tie­teel­li­sessä tutki­muk­sessa arvioi­daan, että vero­tuk­sen rakenne on kasvun kannalta vielä­kin merkit­tä­vämpi kysy­mys kuin vero­tuk­sen taso. Tutki­mus­ten mukaan talous­kas­vun kannalta haital­li­sim­pia veroja ovat yritys­ve­rot, pääoma­ve­rot ja työn verot­ta­mi­nen. Kasvun kannalta vähi­ten haital­li­sia veroja ovat kulu­tus- ja kiin­teis­tö­ve­rot.

Suomen kilpai­lu­ky­vyn kannalta olen­nai­nen kysy­mys on myös vero­tuk­sen ennus­tet­ta­vuus. Tällä vaali­kau­della vero­po­li­tiikka on ollut tempoi­le­vaa, mikä on huono asia. Vero­tus on poli­tii­kan ala, jonka olisi oltava koros­tet­ta­van enna­koi­ta­vaa ja vakaata.

Tule­valla vaali­kau­della vero­tuk­sen uudis­ta­mi­selle olisi asetet­tava kaksi päämää­rää ylitse muiden:

 

1. Vero­tuk­sen yksin­ker­tai­suus ja selkeys: Vero­jär­jes­tel­mää on kyet­tävä yksin­ker­tais­ta­maan.
2. Vero­tuk­sen pain­opis­tettä on siir­ret­tävä veroi­hin, jotka vähi­ten vaikut­ta­vat talou­den toimi­joi­den aktii­vi­suu­teen.

Mitä nämä kaksi tavoi­tetta tarkoit­ta­vat käytän­nössä?

Ensin­nä­kin, vero­poh­jia on laajen­net­tava esimer­kiksi vero­tu­kia vähen­tä­mällä ja pois­ta­malla. Tällä vaali­kau­della aloi­tet­tua työtä on aihetta jatkaa. Kun vero­pohja on laaja ja yhte­näi­nen, se mahdol­lis­taa myös vero­kan­to­jen alen­ta­mi­sen.

Vero­tuk­sen pain­opis­tettä on siir­ret­tävä työn ja yrit­tä­mi­sen vero­tuk­sesta kohti ympä­ris­tölle haital­li­sen kulut­ta­mi­sen vero­tusta. Näin on toimittu edel­li­sellä vaali­kau­della, näin on toimittu tällä vaali­kau­della ja tällä tiellä on aihetta jatkaa myös ensi vaali­kau­della.

Ensi vaali­kau­della työn vero­tusta on merkit­tä­västi keven­net­tävä. Työn vero­tusta tulisi keven­tää kautta linjan ? niin pieni­tu­lois­ten, keski­tu­lois­ten kuin suuri­tu­lois­ten­kin palk­ka­ve­roa on keven­net­tävä. Tämän rahoit­ta­mi­seksi on vähen­net­tävä julki­sia menoja ja kiris­tet­tävä kulu­tus­ve­roja.

Työn vero­kii­laa on kyet­tävä kaven­ta­maan. Työn vero­tuk­sen keven­tä­mi­sen rinnalla työl­lis­tä­mi­sen sivu­ku­luja on vähen­net­tävä ja sekä työelä­ke­mak­su­jen että kunnal­lis­ve­ro­tuk­sen koro­tuk­sia on kyet­tävä patoa­maan.

Valtio­sih­teeri Hete­mäen vetämä vero­tuk­sen kehit­tä­mis­työ­ryhmä esitti vuonna 2010, että ansio­tu­lo­jen vero­tusta pitäisi keven­tää kautta linjan kahdella miljar­dilla eurolla ja että ylintä raja­ve­roas­tetta alen­ne­taan noin 50 prosent­tiin. Tämä on oikea ohje­nuora seuraa­van halli­tus­oh­jel­man pohjaksi.

Tule­valla vaali­kau­della maltil­lis­ten palk­ka­rat­kai­su­jen ja tulo­ve­ro­jen keven­nys­ten on pais­kat­tava kättä. Suomen vien­nin kilpai­lu­ky­vyn palaut­ta­mi­nen edel­lyt­tää tule­vina vuosina maltil­lista palk­ka­po­li­tiik­kaa. Halli­tuk­sen olisi aihetta tukea maltil­lis­ten nimel­lis­ko­ro­tus­ten palk­ka­rat­kai­suja ? keski­tet­tyjä tai hajau­tet­tuja ? paran­ta­malla palkan­saa­jien osto­voi­maa työn vero­tusta keven­tä­mällä.

Palk­ka­ve­ron keven­tä­mi­nen tarkoit­taa myös parem­paa työl­li­syyttä, kannus­tin­louk­ku­jen purka­mista ja korkeam­paa osto­voi­maa.

Tule­valla vaali­kau­della myös yritys- ja pääoma­ve­ro­tusta on aihetta keven­tää. Meidän on kysyt­tävä itsel­tämme: tarvit­seeko Suomi enem­män yrit­tä­jyyttä, enem­män koti­maista omis­tusta ja enem­män inves­toin­teja? Jos vastaus on kyllä, niin tällöin meidän on keven­net­tävä niihin kohdis­tu­vaa vero­taak­kaa.

Nykyi­nen yritys- ja pääoma­ve­ro­tus on sekava ja edel­lyt­tää raken­teel­lista uudis­ta­mista. Kilpai­lu­ky­kyi­sem­män ja selkeäm­män järjes­tel­män laati­mi­nen on tehtävä harki­ten, ajan kanssa ja parhaan asian­tun­te­muk­sen varassa. Olisi hyvä, jos seuraava halli­tus perus­taisi ensi töinään työryh­män laati­maan esityk­sen yritys- ja pääoma­ve­ro­tuk­sen uudis­ta­mi­sesta.

 

• Lisää työvoi­man tarjon­taa

 

Suomessa väestö ikään­tyy. Kun työi­käi­nen väestö vähe­nee, myös työpa­nok­sen ja siten hyvin­voin­nin määrä vähe­nee. Työl­li­syy­sas­teen nosta­mi­nen edel­lyt­tää työvoi­man tarjon­nan lisää­mistä. Eli sitä, että työmark­ki­noille osal­lis­tuu nykyistä enem­män ihmi­siä. Seuraa­valla vaali­kau­della ohje­nuo­raksi on otet­tava työlinja. On käytet­tävä sekä keppiä että pork­ka­naa, jotta yhä useampi suoma­lai­nen tulisi mukaan työelä­mään.

Voimme ottaa esimerk­kiä Ruot­sista, jossa on viimei­sen kymme­nen vuoden aikana tehty rohkea valinta työn teke­mi­sen ja teet­tä­mi­sen puolesta.

Ensin­nä­kin, nykyistä suurempi osa työi­käi­sestä väes­töstä tarvi­taan mukaan työelä­mään.

Työuria on piden­net­tävä alusta, keskeltä ja lopusta. Nuoret tarvi­taan nopeam­min koulun penkiltä työelä­mään. Pien­ten lasten äitien pois­sao­loja työelä­mästä on lyhen­net­tävä. Työmark­ki­noi­den vuoto­koh­tia on tukit­tava. Vanhuuse­lä­kei­kää on nostet­tava. Työssä jaksa­mista on paran­net­tava levit­tä­mällä yritys­ten parhaita käytän­töjä ja lisää­mällä jous­toja. Eläk­keellä työs­ken­te­le­mi­sestä on tehtävä jous­ta­vaa, help­poa ja kannus­ta­vaa.

Työmark­ki­noi­den ulko­puo­lella on suuri joukko suoma­lai­sia, jotka haluai­si­vat tehdä töitä. Esimer­kiksi työky­vyt­tö­myy­se­läk­keellä on noin 200 000 suoma­laista, joista moni olisi valmis teke­mään töitä, jos sopi­via mahdol­li­suuk­sia olisi tarjolla. Tarvi­taan esimer­kiksi mahdol­li­suuk­sia osa-aikai­seen työhön sekä palkan ja yhteis­kun­nan tukien yhteen­so­vit­ta­mista. Tämä on tärkeä viesti: kaik­kien suoma­lais­ten panos on arvo­kas.

Toiseksi, tarvi­taan kunnian­hi­moi­sia toimia, joilla alen­ne­taan raken­teel­lista työt­tö­myyttä.

Työt­tö­mien työn­ha­ki­joi­den ja avoi­mien työpaik­ko­jen parempi kohtaanto edel­lyt­tää ennen muuta parem­paa työvoi­man liik­ku­vuutta ja parem­pia uudel­leen­kou­lu­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Työvoi­man liik­ku­vuu­den paran­ta­mi­nen edel­lyt­tää asun­to­ra­ken­ta­mi­sen lisää­mistä. Erityi­sesti pääkau­pun­ki­seu­dulla asumi­sen korkea hinta tekee mata­la­palk­ka­töi­den vastaa­not­ta­mi­sen vaikeaksi. Talou­den jatkuva raken­ne­muu­tos tarkoit­taa, että moni työt­tö­mäksi jäänyt joutuu koulut­tau­tu­maan uuteen ammat­tiin. Mahdol­li­suuk­sia uudel­leen­kou­lut­tau­tu­mi­seen on lisät­tävä.

Raken­teel­li­sen työt­tö­myy­den vähen­tä­mi­sessä sosi­aa­li­tur­van uudis­ta­mi­nen on avain­ky­sy­mys. Nykyi­nen järjes­telmä on paitsi kallis, myös passi­voiva. Turvan raken­netta on uudis­tet­tava siten, että lyhy­tai­kai­sen­kin työn vastaa­not­ta­mi­nen on aina kannat­ta­vaa. Olisi hyvä, jos työt­tö­myys­turva tarjoaisi parem­man turvan lyhy­tai­kais­ten työt­tö­myys­jak­so­jen varalta, mutta toisaalta kannus­taisi otta­maan nopeasti myös vähän pienem­pi­palk­kaista työtä vastaan.

Samalla tarvi­taan myös työhön patis­ta­mista. Työt­tö­mälle on tarjot­tava apua ja neuvon­taa. Työtar­jouk­sia on tehtävä nykyistä enem­män. Tarjo­tusta työstä kiel­täy­ty­mi­sestä on seurat­tava myös talou­del­li­nen sank­tio.

Kolman­neksi, Suomi tarvit­see myös työpe­räistä maahan­muut­toa.

Suomen on oltava houkut­te­leva maa ulko­mai­sille huip­puo­saa­jille.

Yliopis­toi­himme tarvi­taan merkit­tä­västi lisää ulko­mai­sia opis­ke­li­joita, joista osa toivot­ta­vasti jää Suomeen työs­ken­te­le­mään. Yliopis­to­jen kansain­vä­lis­ty­mi­sen kannalta mahdol­li­suus periä luku­kausi­mak­suja EU/ETA-alueen ulko­puo­li­silta opis­ke­li­joilta olisi tärkeä uudis­tus.

Työlu­pien tarve­har­kin­nasta luopu­mi­nen tarkoit­taisi sitä, että yritys­ten olisi nykyistä helpompi palkata työn­te­ki­jöitä avoi­miin työpaik­koi­hin myös ulko­mailta.

 

• Jous­ta­vam­mat työmark­ki­nat

 

Työmark­ki­noi­den jous­ta­voit­ta­mi­sen on kuljet­tava käsi kädessä työvoi­man tarjon­nan lisää­mi­sen kanssa. Työmark­ki­noi­den jous­ta­vuus tarkoit­taa moni­puo­li­sia mahdol­li­suuk­sia järjes­tää yritys- ja työpaik­ka­ta­solla eten­kin työai­koja, palk­kausta ja palkan­ko­ro­tuk­sia. Tavoit­teena on yllä­pi­tää yrityk­sen kilpai­lu­ky­kyä ja työl­lis­tä­mis­mah­dol­li­suuk­sia.

Maail­man talous­foo­rumi on arvioi­nut, että rajoit­tava työlain­sää­däntö, työn­te­ki­jöi­den palk­kaa­mi­seen ja irti­sa­no­mi­seen liit­tyvä kankeus, työn korkea vero­tus sekä palkan ja tuot­ta­vuu­den heikko kytkös ovat Suomen suurim­pia kilpai­lu­ky­ky­hait­toja.

Paikal­li­seen sopi­mi­seen liit­tyy monia aiheel­li­sia­kin huolia. Neuvot­te­lua­se­tel­man on oltava tasa­pai­noi­nen yrityk­sen ja työn­te­ki­jöi­den välillä. Tässä voimme ottaa mallia muista maista.

Esimer­kiksi Saksassa paikal­li­nen sopi­mi­nen on yksi kilpai­lu­ky­vyn tärkeä osate­kijä. Katta­vista työeh­to­so­pi­muk­sista on tullut ylei­siä puite­so­pi­muk­sia, joiden sovel­ta­mi­sessa on siir­rytty yritys­ta­solle. Saksassa on käytössä ns. avaa­mis­lausek­keet, joiden perus­teella tietyistä työeh­doista voidaan sopia yrityk­sissä toisin kuin sopi­muk­sissa on määrätty.

Kyse on jous­toista, joiden vasta­pai­nona yritys voi esimer­kiksi sitou­tua vält­tä­mään irti­sa­no­mi­sia ja turvaa­maan työn­te­ki­jöi­den työpaik­ko­jen säily­mi­sen tietyn ajan­jak­son. Saksassa avaa­mis­lausek­keita käyte­tään laajasti esimer­kiksi yritys­koh­tai­sesti työai­ko­jen vaih­te­lussa, työajan lisää­mi­sessä, alku­palk­ko­jen alen­ta­mi­sessa ja sovit­tu­jen palkan­ko­ro­tus­ten lykkää­mi­sessä.

Esimer­kiksi Tans­kassa on tehty määrä­tie­toi­sesti uudis­tuk­sia, joilla on alen­nettu palk­kaa­mi­sen kynnystä. Tämä tarkoit­taa, että sekä palk­kaa­mi­nen että irti­sa­no­mi­nen on help­poa, joka puoles­taan tarkoit­taa korkeam­paa työl­li­syyttä.

Tans­kan mallin mukai­nen jous­to­turva perus­tuu kolmeen osate­ki­jään:

• Heik­koon irti­sa­no­mis­suo­jaan
• Korke­aan työt­tö­myys­tur­vaan
• Aktii­vi­seen työvoi­ma­po­li­tiik­kaan.

Jäyk­kien työmark­ki­noi­den uudis­ta­mi­nen on ensi vaali­kau­den keskei­sim­piä kysy­myk­siä. Olen­naista on osata katsoa myös ympä­ril­leen ja ottaa oppia sieltä, missä tässä on onnis­tuttu.

 

• Lisää yrit­tä­jyyttä ja kilpai­lua, vähem­män sään­te­lyä

 

Talous­kas­vun vahvis­ta­mi­nen edel­lyt­tää paitsi suurem­paa työpa­nosta, myös korkeam­paa tuot­ta­vuutta. Tuot­ta­vuu­den ajureita yhteis­kun­nassa ovat yrityk­set. Mitä enem­män pois­tamme esteitä yrit­tä­jyy­deltä ja reilulta kilpai­lulta, sitä korkeampi on työn­te­ki­jöi­den tuot­ta­vuus.

Olen kutsu­nut kaik­kien puoluei­den edus­ta­jat neuvon­pi­toon, jossa käydään läpi eri ehdo­tuk­set sään­te­lyn purka­mi­seksi vielä tämän vaali­kau­den aikana. Tätä työtä lähtee vetä­mään Kokoo­muk­sen uusi ympä­ris­tö­mi­nis­teri.

Reilu kilpailu mark­ki­noilla tarkoit­taa sitä, että parem­mat tuot­teet ja ratkai­sut voit­ta­vat. Toisaalta reilu kilpailu tarkoit­taa enem­män valin­nan­mah­dol­li­suuk­sia ja edul­li­sem­pia hintoja.

Tällä vaali­kau­della on toteu­tettu terveen kilpai­lun ohjelma. Tämä ohjelma on oikean­suun­tai­nen, mutta tavoit­teil­taan aivan liian vaati­ma­ton. Tarvi­taan uusi, kunnian­hi­moi­nen kilpai­lun edis­tä­mi­sen ohjelma, jonka tavoit­teena on purkaa kilpai­lun esteitä ja siten paran­taa tuot­ta­vuutta. Ohjel­malle on asetet­tava kunnian­hi­moi­set tavoit­teet, joiden varti­jaksi on asetet­tava kilpailu- ja kulut­ta­ja­vi­rasto.

Kilpai­lun edis­tä­mi­nen tarkoit­taa esimer­kiksi sitä, että tarkas­te­lemme kriit­ti­sesti kaik­kia suojel­tuja toimia­loja. Esimer­kiksi juna­lii­ken­teessä, lääk­kei­den ja alko­ho­lin myyn­nissä tai taksi­lii­ken­teessä kilpai­lun rajoit­ta­mi­sella on sinänsä hyviä perus­teita. Jos kuiten­kin haluamme lisätä tuot­ta­vuutta ja lisätä kulut­ta­jien valin­nan­mah­dol­li­suuk­sia, niin kaikista aiheista on kyet­tävä keskus­te­le­maan.

Osana uutta reilun kilpai­lun ohjel­maa olisi myös puret­tava kilpai­lua estä­vää sään­te­lyä. Esimer­kiksi Suomen vähit­täis­kaup­pa­sek­tori on edel­leen EU:n sään­nel­lyim­piä. Onko esimer­kiksi kaup­po­jen aukio­loai­ko­jen rajoit­ta­mi­nen kaik­kine poik­keuk­si­neen enää tätä päivää? Onko nykyi­nen suurien kaup­po­jen raken­ta­mista kuris­tava sään­tely kulut­ta­jien etujen mukaista?

Kilpai­lua on lisät­tävä myös julkis­ten palve­lui­den tuotan­nossa. Esimer­kiksi OECD on tois­tu­vasti kehot­ta­nut Suomea pitä­mään huolta siitä, että julki­set ja yksi­tyi­set palve­lun­tuot­ta­jat ovat mark­ki­noilla tasa­ver­tai­sessa asemassa.

Ensim­mäi­nen tärkeä askel on se, että kuntien on tiedet­tävä, mitä heidän palve­lui­densa tuot­ta­mi­nen maksaa. Kun palve­lu­jen kustan­nuk­set on avattu nettiin ja tehty vertai­lu­kel­poi­seksi, palve­lui­den kustan­nus­te­hok­kuutta on helppo vertailla eri kuntien välillä. Tämä mahdol­lis­taa hyvien käytän­tö­jen ja ideoi­den levit­tä­mi­sen. Kuntien on tasa­puo­li­sesti vertail­tava julki­sen, yksi­tyi­sen ja kolman­nen sekto­rin tuot­ta­mi­sen laatua ja kustan­nuk­sia.

Palve­lui­den paran­ta­mi­seksi kuntien tulisi ottaa vastaan palve­lua­loit­teita ja käsi­tellä ne määrä­ajassa. Tämä tarkoit­taa, että kunta­lais­ten, kunnan työn­te­ki­jöi­den, järjes­tö­jen ja yritys­ten on voitava ehdot­taa uusia tapoja tuot­taa palve­lut laaduk­kaam­min ja edul­li­sem­min. Haas­te­taan kaikki suoma­lai­set mukaan palve­lu­jen kehit­tä­mi­seen ja veroeu­ro­jen sääs­tä­mi­seen.

Myös palve­luse­te­lei­den käytön laajen­ta­mi­nen tarkoit­taa kilpai­lua ja valin­nan­va­pautta. Se antaa kulut­ta­jalle mahdol­li­suu­den äänes­tää jaloil­laan. Jos yksi­tyi­nen palve­lun­tuot­taja tuot­taa saman palve­lun parem­min ja edul­li­sem­min kuin kunnan oma tuotanto, niin miksi kulut­taja pitäisi pakot­taa julki­selle?

Vaikka Suomen talou­den tilanne on vaikea, niin meillä on silti paljon vahvuuk­sia, joiden varaan raken­taa. Suomi pärjää, jos seuraa­van vaali­kau­den talous­po­li­tii­kan ohje­nuo­raksi otamme ennen muuta:

 

• Kuri­na­lai­sen finans­si­po­li­tii­kan
• Koulu­tuk­sen ja osaa­mi­sen vahvis­ta­mi­sen
• ICT:n ja digi­ta­li­saa­tion hyödyn­tä­mi­sen
• Työn ja inves­toin­tien vero­tuk­sen keven­tä­mi­sen
• Työvoi­man tarjon­nan lisää­mi­sen
• Työmark­ki­noi­den jous­ta­vuu­den lisää­mi­sen
• Kilpai­lun lisää­mi­sen ja sään­te­lyn purka­mi­sen

Päämi­nis­teri Alexan­der Stub­bin puhe Keskus­kaup­pa­ka­ma­rin vero­päi­vässä 24.9.2014

Lisää sisältöä samassa kategoriassa