Stubb: Ratkaiseva kevät hallituksen tavoitteiden saavuttamisessa
Julkaistu:
Kokoomus on kantanut hallitusvastuuta pitkään. Pitkä hallitusvastuu on osoitus siitä, että suomalaiset ovat luottaneet ja luottavat meihin.
Tämän luottamuksen edessä on oltava nöyrä ja kiitollinen.
Samalla pitää olla itselleen ja muille rehellinen: olemme olleet osa hyviä päätöksiä, laihoja koalitiohallitusten kompromisseja, merkittäviä tekoja ja myös hetkiä, jolloin ei ole saatu riittävästi aikaan.
Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on se lisäarvo, minkä Kokoomuksen mukanaolo hallitukseen tuo. Mihin meitä tarvitaan? Miksi Kokoomuksen on syytä olla hallituksessa sen sijaan, että voisimme käyttää enemmän aikaa aatteellisen korjausvelkamme paikkaamiseen ja keskittyä hallitusvastuussa olevien arvosteluun opposition penkeiltä. Miksi kuuntelemme korvat punaisina kritiikkiä koulutussäästöistä ja pyrkimyksistä vahvistaa Suomen kilpailukykyä lainsäädännön kautta?
Tällä hetkellä tehtävät sopeutus- ja kilpailukykytoimet herättävät paljon kritiikkiä, osin ansaitustikin. Kukaan niitä ei mielikseen tee, esimerkiksi koulutussäästöt kouraisevat sivistysporvarin sielua syvältä. Mutta ei niitä huvikseen tehdä. Niitä tehdään siksi, että talous on kuralla. Eikä se siitä muuksi muutu ilman, että käänne saadaan aikaan. Käänne on tehtävä. Käänteen tekemiseen tarvitaan Kokoomusta.
Yksi valtiovarainministeriöön välittynyt viesti herätti erityisesti pohtimaan sitä, missä menemme nyt ja minne meidän on pyrittävä. Viesti oli tiivistettynä seuraava:
”Selailin menneen vuoden kalenteria ja laskeskelin. Minulla ja kuulovammaisella pojallani on ollut noin 40 käyntiä erikoislääkäreillä. Laskut näistä yhteensä muutama sata euroa. Meillä käy kotona puheterapeutti kerran viikossa niin kauan kuin tarpeen on ja kohta käy myös viittomakielen opettaja. Pojalla on oma hoitotiimi. Heiltä saa aina kysyä jos on jotain asiaa. Tuleva leikkaus ja siihen liittyvä kuntoutus on maksutonta. Lisäksi saamme vielä Kelasta tukea. Monessa maassa jäisimme ilman apua. Suomessa hoito on huippua. Sairaus ei syrji, kaikki ovat siinä samalla viivalla, mutta kaikille tarjotaan sama hoito. Ainakin minun pojalleni on ollut lottovoitto syntyä juuri Suomeen.”
Kokoomusta tarvitaan siihen, että kuulovammaisen pojan ja hänen perheensä tarpeista pystytään huolehtimaan myös tulevaisuudessa. Että hahmotetaan, mitä se todellisuudessa edellyttää, että meillä on hyvinvointivaltiomalli myös jatkossa. Että tehdään rohkeasti päätöksiä työn ja yrittämisen ja sitä kautta kasvavien verotulojen puolesta. Ei vain sanota. Tehdään.
Tämä asia ei avaudu ihan yksinkertaisesti. Miten vaikka paikallinen sopiminen liittyy siihen, saako Kalle 9-v. puheterapiaa? Siten se liittyy, että vain työstä syntyvät ne veroeurot, joilla palvelut rahoitetaan. Siten se liittyy, että pitää olla työtä, jota tehdä, työtä, jota teettää. Työtä, josta saa palkkaa, työtä, josta kannattaa maksaa palkkaa.
Kuvaamani esimerkki osoittaa tärkeimmän syyn siihen, että Kokoomuksen lupaus viime vaaleissa oli asettaa työ etusijalle. Lupaus työn puolesta on samalla lupaus pitää huolta kaikista suomalaisista taustaan ja tulotasoon katsomatta. Lupaus työn puolesta on samalla lupaus ihmisille itsensä kehittämiseen. Lupaus työn puolesta on lupaus tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan puolesta.
Työ on etusijalla myös tämän hallituksen tehtävälistalla. Kokoomus ei ole siihen aivan osaton.
Hallituksen tavoitteena on lisätä työllisyyttä 110 000 hengellä tämän vaalikauden aikana. Työllisyysastetta olisi kyettävä nostamaan lähes neljällä prosenttiyksiköllä vuoteen 2019 mennessä.
Tavoite on kunnianhimoinen, mutta mahdollinen. Annan tästä kaksi esimerkkiä:
-Vuosina 1996-1999 työllisyysaste nousi 4,1 prosenttiyksiköllä.
-Vuosina 2004-2008 työllisyysaste nousi 3,4 prosenttiyksiköllä.
Hallituksen työllisyystavoitteen saavuttaminen on mahdollista, mutta se edellyttää päätöksiä. Tavoite voi toteutua vain etupainoisilla ja voimakkailla toimilla.
Hallitusohjelman tavoitteena on lopettaa velaksi eläminen vuoteen 2021 mennessä. Tämä voi onnistua vain työllisyyttä lisäämällä. Hallituksen työllisyysastetavoitteen toteuttaminen vahvistaisi julkista taloutta noin kolmella miljardilla eurolla.
Nyt elämme ratkaisevia viikkoja tämän hallituksen työlinjan kannalta. Nyt nähdään, mihin tästä hallituksesta on. Puhummeko työstä ja hyvinvoinnista kauniisti, vai asetammeko työn etusijalle päätöksenteossa. Nyt eletään niitä hetkiä, jolloin nähdään myös, mitkä puolueet ovat käytännössä valmiit edistämään työtä ja yrittäjyyttä. Löytyykö tarpeeksi päättäväisyyttä vai annetaanko periksi? Kokoomus ei aio antaa periksi, kun puolustettavana on suomalainen työ.
Tosiasia on se, että tällä hetkellä valmisteilla olevat toimet eivät riitä toteuttamaan hallitusohjelmassa asetettua 72 prosentin työllisyystavoitetta. Koska tavoitteesta ei ole mitään syytä luopua, se tarkoittaa käytännössä sitä, että hallitusohjelmassa jo sovitut toimet on vietävä maaliin mahdollisimman kunnianhimoisesti. Sen lisäksi on käytävä läpi, minkä mittaluokan lisätoimia hallituksen olisi nyt etupainotteisesti linjattava, jotta 72 prosentin tavoitteen saavuttaminen on hallituskaudella mahdollista.
Samaan aikaan työmarkkinajärjestöt yrittävät viidettä kertaa neuvotella yhteiskuntasopimuksesta.
Yhteiskuntasopimuksella ja sen sijaan laaditulla hallituksen kilpailukykypaketilla on yksi yhteinen tavoite: palauttaa suomalaisen työn kilpailukyky.
Suomi on monesta eri syystä menettänyt hintakilpailukykyään. Palkat ovat nousseet samaan aikaan kun yritysten tuottavuus on romahtanut.
Suomessa palkanmuodostus on erittäin keskitettyä. Keskitetty ja jäykkä työmarkkinajärjestelmä ei ole kyennyt sopeutumaan nopeaan muutokseen.
Ennen Suomen EMU-jäsenyyttä tiedettiin hyvin ongelmat, joita voi aiheutua siitä, että valuuttakurssin kautta tapahtuvaa sopeutumista (devalvaatiota) ei enää olisi käytössä. Tiedettiin, että mahdollinen kilpailukykyongelma voisi johtaa suureen työttömyyteen. EMU-ratkaisua tehtäessä yhteiskunnassa kyllä ymmärrettiin, että yhteisvaluutan oloissa tarvitaan uudenlaista joustavuutta.
Epäsymmetristen shokkien varalle varauduttiin esimerkiksi perustamalla työeläkerahastoihin ja työttömyyskassoihin suhdannetalletusjärjestelmät eli ns. EMU-puskurit.
Turun Sanomat kirjoitti 31.12.1998 näin:
”Euroon siirtyminen tuo väistämättä uusia painotuksia myös suomalaisille työmarkkinoille. Kun devalvaatiolla ja inflaatiolla spekulointi ovat poissa laskuista, korostuvat kilpailukyvyn ylläpitämisessä kustannustason hillintä ja joustava sopeutuminen nopeisiinkin muutoksiin.”
Ennen Suomen EMU-jäsenyyttä tiedettiin, että mahdollinen kilpailukykyongelma voisi johtaa suureen työttömyyteen.
Kun nopeita ratkaisuja kustannuskilpailukyvyn palauttamiseksi olisi sittemmin pitänyt tehdä, miten kävi? Muutoksiin sopeutuminen ei ole ollut tarpeeksi joustavaa, nopeaa ja toimivaa. Muut Pohjoismaat uudistivat pontevasti työmarkkinoitaan kun me poljimme paikallamme.
Toisenlaisessa ympäristössä keskitetty palkanmuodostus on voinut toimia oikeinkin hyvin isänmaan parhaaksi. Mutta se että se on toiminut jossain tilanteessa, ei tarkoita sitä että se toimisi aina. Maailma on muuttunut.
Paitsi, että valuuttamme on jäykempi, myös yritysten kilpailuasemassa tapahtuu muutoksia paljon nopeammin ja useammin kuin aikaisemmin. Se mitä tapahtuu vaikkapa Kiinan metalliteollisuudessa vaikuttaa välittömästi suomalaisten yritysten todellisuuteen.
Isot irtisanomiset tai saneeraukset ovat aina esimerkkejä myöhässä olevasta reagoinnista. Jos meillä ei ole Suomessa kykyä jatkuvasti sopeutua useisiin pieniin muutoksiin, olemme liian usein reagoimassa isosti ja liian myöhään. Se on ihmisten elämäntilanteen kannalta aina huonompi vaihtoehto.
Jäykkyyksien keskellä ainoa asia, joka on joustanut ja joustaa, on työttömyys.
Viime vuosina on kyllä kyetty tekemään maltillisia palkkaratkaisuja, annan työmarkkinajärjestöille arvoa siitä. Tällä menolla kilpailukyvyn korjaaminen kestää kuitenkin jopa vuosikymmeniä. Meillä ei olisi aikaa odotella. Yksin tänäkin vuonna valtio ottaa yli viisi miljardia euroa uutta velkaa.
Siksi nyt tarvitaan nopeampia toimia. Toivon todella, että työmarkkinajärjestöt kykenevät kantamaan vastuunsa hintakilpailukykyä vahvistavan ratkaisun tekemisestä.
Työlinjan kannalta monin verroin tärkeämpi asia on kuitenkin paikallinen sopiminen. Paikallisen sopimisen mahdollistaminen ja sen myötä tuleva työmarkkinoiden parempi joustavuus on yksi keskeisistä syistä, miksi Kokoomus tämän hallituksen ohjelman allekirjoitti.
Nykyinen kilpailukyky on ongelma joillekin yrityksille, joillekin ei. Samoin yrityksen tilanne voi heilahtaa dramaattisesti vaikkapa yhden saadun tai menetetyn tilauksen myötä. Tarvittaisiin yrityskohtaista joustoa palkoista ja työehdoista sopimiseen.
Hallituksen tavoitteena on, että yrityksissä kyetään nykyistä laajemmin paikallisesti sopimaan kilpailukyvyn parantamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja työsuhteen ehdoista.
Hallitus on joulukuun alussa asettanut Pekka Timosen vetämän kolmikantaisen työryhmän valmistelemaan lainsäädäntömuutoksia paikallista sopimista ja henkilöstön aseman vahvistamista koskien. Työryhmän työn on valmistuttava 15.3. mennessä.
Ymmärrän hyvin, että työmarkkinajärjestöt haluavat tietää paikallisen sopimisen päälinjat ennen kuin voivat neuvotella yhteiskuntasopimuksesta. Työmarkkinajärjestöt ovat mukana Timosen työryhmässä ja tietävät hyvin valmistelussa olevan mallin pääpiirteet.
Palkansaajajärjestöt ovat myös ilmoittaneet, että lähtökohtana on oltava paikallisen sopimisen lisääminen työehtosopimusten, ei lainsäädännön kautta.
Timosen työryhmä valmistelee sellaista lainsäädäntöä, että siinä otetaan huomioon työehtosopimusjärjestelmän puitteissa tapahtuva paikallinen sopiminen ensisijaisena paikallisen sopimisen muotona.
Lailla säädettäisiin, että järjestäytymättömät, mutta yleissitovuuden piirissä olevat yritykset saisivat vastedes, toisin kuin nyt, soveltaa työehtosopimuksen paikallisen sopimisen määräyksiä. Tästä ei vaikuttaisi olevan eriäviä näkemyksiä.
Lakiin kirjattaisiin myös paikallisen sopimisen pelisäännöt ja vahvistettaisiin henkilöstön asemaa ja tiedonsaantia työpaikoilla. Tästäkään ei vaikuttaisi olevan isoa erimielisyyttä.
Lain kolmas osa olisi paikallisen sopimisen vähimmäisala. Vähimmäisala ei tarkoita, että paikallinen sopiminen olisi pakollista, vaan että se olisi ylipäänsä mahdollista, toisin kuin nyt. Luontevaa olisi, että yleissitovuuden piirissä olevien eli järjestäytymättömien yritysten paikallisen sopimisen vähimmäisalue kirjattaisiin lakiin.
Järjestäytyneiden yritysten osalta tietysti työehtosopimustie on ensisijainen. Jokin perälauta on kuitenkin oltava: hallitus ei voi hyväksyä sitä, että joillakin aloilla paikallinen sopiminen ei olisi lainkaan mahdollista jatkossakaan, vaikka siihen oltaisiin paikallisesti halukkaita molemmin puolin. Mehän vahvistamme samalla paikallisen henkilöstön asemaa lainsäädännöllä.
Olennaisin kysymys on paikallinen palkanmuodostus. Palkankorotuksista päättäminen, erityisesti palkankorotusten jakamisesta päättäminen on saatava työpaikkasopimisen piiriin. Jos tämän hallituskauden jälkeen vieläkin sovitaan jokaiselle henkilölle pakollisista liittojen yleiskorotuksista ja ohitetaan paikallisten osapuolten tahto, olemme epäonnistuneet.
Uskon, että paikallisen sopimisen tarpeesta on vahva ymmärrys molemmilla puolilla työmarkkinapöytää. Kun työehtosopimuksiin kirjataan laveat paikallisen sopimisen periaatteet, lakiin kirjatulla vähimmäisalueella ei ole tässä merkitystä.
On syytä muistaa ja muistuttaa, että kukaan ei hae paikallisen sanelun mallia – ei hallitus ainakaan. Paikallinen sopiminen on nimensä mukaisesti sopimista, yhdessä.
Isoilla sanoilla, kuten demokratia, on merkitystä vain jos niille annetaan merkitystä. Meidän tulee laajentaa demokratian piiriä ja toimivuutta, ei supistaa sitä korporatismin ja etujärjestöpolitiikan hyväksi. Vaaleilla on oltava merkitystä. Niillä on merkitystä vain, jos vaaleilla valitut käyttävät valtaa, joka lakeja säätävälle eduskunnalle kuuluu. Siksi hallitus ei ole äänetön yhtiömies. Meidän on asetettava tavoitteet ja oltava valmiita toimiin, joilla käänne tehdään.
Kokoomus haluaa puolustaa työtä ja edistää työllisyyttä. Haluamme lisätä sopimusvapautta ja edistää pienten ja suurten yritysten mahdollisuuksia työllistää enemmän suomalaisia. Haluamme varmistaa, että vaikeassa tilanteessa yrityksillä on muitakin keinoja sopeutua kuin työntekijöiden irtisanominen. Haluamme mahdollistaa uusien työpaikkojen syntymistä ja edistää työvoiman siirtymistä korkeamman tuottavuuden aloille. Sitä kautta syntyy työstä saatava lisäarvo: koko yhteiskunnan hyvinvointi. Siksi me olemme hallituksessa. Siihen tarvitaan Kokoomusta.
Tämän hallituksen työlistalta löytyy myös sote-uudistus. Ja on löytynyt useamman hallituksen työlistalta jo ennen tätäkin.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta ei voi enää lykätä tai viivyttää. Se on tehtävä kestävyysvajeen ja palvelujen saatavuuden takia. Uudistus on vietävä eteenpäin myös sen takia, että kansalaisten usko maan asioiden hoitoon ei kestä tilannetta, jossa päättäjät eivät saa yhtä tärkeimmistä uudistuksista eteenpäin vuosienkaan yrittämisen jälkeen.
Sote- ja alueuudistus on Suomen historian merkittävimpiä julkisia palveluita koskevia uudistuksia. Tästä syystä se on myös mahdollisuus, jossa kokoomuslaisten ympäri maan on oltava aktiivisia ja oma-aloitteisia.
Hallituksessa on sovittu uudistukselle hallinnollisia raameja. Raamien sisältö on yhä pitkälti päättämättä. Ja kuitenkin juuri se sisältö on se, millä on käytännössä suurin painoarvo. Se, millä onnistumistamme mitataan suomalaisten sote-palveluita käyttävien ja veroja maksavien ihmisten silmissä.
Kokoomus tekee uudistusta sosiaali- ja terveyspalvelut edellä, ihmisiä varten. Jonojen lyheneminen, palvelujen paraneminen ja taloudellisen kantokyvyn turvaaminen pitkälle tulevaisuuteen ovat meille tärkeimpiä. Meidän päähuomiomme ei kiinnity hallintoon, himmeleihin tai ylätason rakenteisiin. Kokoomuksella on uudistuksessa kolme päätavoitetta: sosiaali- ja terveyspalvelujen laaja valinnanvapaus, joka lyhentää jonoja, lisää tasa-arvoa ja parantaa laatua; kolmen miljardin kestävyysvajevaikutuksen varmistaminen sekä työn verotuksen kiristymisen estäminen. Nämä asiat on hallituksen piirissä jo sovittu ja näistä me emme tingi.
Lisäksi Kokoomus tahtoo pitää huolta kaupunkiseutujen elinvoimasta ja kunnasta paikallisdemokratian pääasiallisena näyttämönä. Samalla on mahdollisuus myös tehostaa ja selkeyttää hallintoa ja rahoitusta. Sote-palvelujen tasosta päättää viime kädessä valtio lainsäädännössä. Vastuun ja vallan on oltava samoissa käsissä, joten selkein tapa hoitaa rahoitusta on valtion kautta. Kansalaisten ja eri tasoilla toimivien päättäjien pitää ymmärtää, mistä rahat tulevat ja mihin ne käytetään. Verotuksen pitää myös olla kokonaisuudessaan ohjattavaa. Valtion tasolla on seurattava, ettei verotus kiristy. Verotuksen painopistettä tulee siirtää työn verotuksesta kulutus- ja haittaveroihin. Tällaista kokonaisharkintaa voidaan tehdä vain valtion tasolla.
Täällä puoluevaltuuston kokouksessa haluan antaa meille, teille, kokoomuslaisille vaikuttajille muistilistan, jota noudattamalle pääsemme sote-ratkaisun sisältöjen rakentamisessa pitkälle.
-Kokoomuslaiset hakevat ratkaisuja, joilla suomalaiset parhaiten itse pystyvät vaikuttamaan palveluihinsa.
-Kokoomuslaiset sitoutuvat etsimään malleja ja toimintatapoja, joilla suomalaisten korkeatasoiset palvelut turvataan tulevaisuudessakin tulotasoon katsomatta ja julkisen sektorin kantokyky ne kestää.
-Kokoomuslaiset varmistavat, että laaja valinnanvapaus toteutuu myös alueellisesti.
-Kokoomuslaiset ovat varmistamassa, että kunnat eivät perusteetta nosta verojaan.
-Kokoomuslaiset ovat tukemassa tehokkaan eritoten pk-yritykset ja järjestöt huomioivan monituottajamallin syntymistä sote-tuotantoon.
-Kokoomuslaiset pitävät huolta tulevan maakunnan taloudellisesta kantokyvystä ja palvelutuotannon tehokkuudesta. Palveluverkko ja -taso mitoitetaan kestävästi.
-Kokoomuslaiset kantavat huolta ja toimivat, jotta asiakasmaksut eivät nouse liian korkeiksi.
-Kokoomuslaiset ovat varmistamassa että elinvoimaiset kaupunkiseudut vahvistuvat uudistuksessa ja että elinkeino- ja työllisyyspolitiikkaa tehdään tulevaisuuteen katsoen, ei menneisyyttä haikaillen.
-Kokoomuslaiset tekevät omalle kunnalleen tulevaisuudennäkymän uudessa ympäristössä.
-Kokoomuslaiset tarkastelevat ennakkoluulottomasti, kannattaako alueuudistuksen yhteydessä syventää kuntien välistä yhteistyötä tai tehdä kuntaliitoksia.
-Kokoomuslaiset varmistavat, että terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen painottuu uudessa kunnassa riittävästi.
-Kokoomuslaiset ajavat innovatiivisia ja ennakkoluulottomia palvelutuotantotapoja alueillaan. Digitalisaatio ja teknologian hyödyntäminen ovat valtavia mahdollisuuksia tuottaa parempia palveluja pienemmillä kustannuksilla.
Sote-uudistus on tehtävä. Nyt emme voi enää jumittaa paikoillamme purnaamassa meille epämieluisista yksityiskohdista. Tätä on kukin puolue päässyt pitkällä sote-matkalla tekemään. Kokoomus on puolue joka hakee ratkaisuja.
Muistutan vielä, miksi sote-uudistusta tehdään: ei hallinnon takia, ei itseisarvoisen säästämisen takia. Siksi, että kuulovammaisen pojan perhe pärjää. Siksi, että ikäihmisistä pidetään arvokkaasti huolta. Siksi, että jokainen pääsee korkeatasoiseen terveydenhuoltoon sitä tarvitessaan tulotasoon katsomatta. Siksi me olemme hallituksessa. Siihen tarvitaan Kokoomusta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta ei voi enää lykätä tai viivyttää. Se on tehtävä kestävyysvajeen ja palvelujen saatavuuden takia. Uudistus on vietävä eteenpäin myös sen takia, että kansalaisten usko maan asioiden hoitoon ei kestä tilannetta, jossa päättäjät eivät saa yhtä tärkeimmistä uudistuksista eteenpäin vuosienkaan yrittämisen jälkeen.
Sote- ja alueuudistus on Suomen historian merkittävimpiä julkisia palveluita koskevia uudistuksia. Tästä syystä se on myös mahdollisuus, jossa kokoomuslaisten ympäri maan on oltava aktiivisia ja oma-aloitteisia.
Hallituksessa on sovittu uudistukselle hallinnollisia raameja. Raamien sisältö on yhä pitkälti päättämättä. Ja kuitenkin juuri se sisältö on se, millä on käytännössä suurin painoarvo. Se, millä onnistumistamme mitataan suomalaisten sote-palveluita käyttävien ja veroja maksavien ihmisten silmissä.
Kokoomus tekee uudistusta sosiaali- ja terveyspalvelut edellä, ihmisiä varten. Jonojen lyheneminen, palvelujen paraneminen ja taloudellisen kantokyvyn turvaaminen pitkälle tulevaisuuteen ovat meille tärkeimpiä. Meidän päähuomiomme ei kiinnity hallintoon, himmeleihin tai ylätason rakenteisiin.
Kokoomuksella on uudistuksessa kolme päätavoitetta: sosiaali- ja terveyspalvelujen laaja valinnanvapaus, joka lyhentää jonoja, lisää tasa-arvoa ja parantaa laatua; kolmen miljardin kestävyysvajevaikutuksen varmistaminen sekä työn verotuksen kiristymisen estäminen. Nämä asiat on hallituksen piirissä jo sovittu ja näistä me emme tingi.
Lisäksi Kokoomus tahtoo pitää huolta kaupunkiseutujen elinvoimasta ja kunnasta paikallisdemokratian pääasiallisena näyttämönä. Samalla on mahdollisuus myös tehostaa ja selkeyttää hallintoa ja rahoitusta.
Kolmantena kokonaisuutena muutama sana taloudesta.
Kevään kehysriihi on hallitukselle yksi näytön paikka sen osalta, kuinka vahvasti hallitus omaan ohjelmaansa uskoo.
Talous tasapainoon ja lisää työtä Suomeen. Näin voisi tiivistää hallituksen talouspolitiikan linjan ydinkohdat.
Nyt julkisen sektorin rahoituksessa on kymmenen miljardin euron kestävyysvaje. Hallitus on sopinut, että tällä vaalikaudella tehdään päätökset, joilla tämä kymmenen miljardin aukko katetaan vuoteen 2030 mennessä.
Kokoomus uskoo näihin tavoitteisiin. Kunnianhimoisista rakenteellisista uudistuksista, neljän miljardin euron sopeutuspäätöksistä ja jo mainitusta 72 % työllisyystavoitteesta on pidettävä kiinni. Nämä ovat ne maalit, joiden saavuttamista hallitus keväällä kehysriihessä arvioi.
Moni saattaa ihmetellä, miksi Kokoomus takertuu lukuihin. Tärkeää on hahmottaa, mitä näiden lukujen takana on. Säästöt ja reformit eivät ole Kokoomukselle itsetarkoitus. Me haluamme pitää näistä ”numeroista” kiinni, koska vain siten voimme taata, että yhä useampi suomalainen pääsee mukaan työelämään, jotta hyvinvointiyhteiskunta säilyy kuristumatta velkakierteeseen.
Isossa kokonaisuudessa usein unohtuu se, että julkiset menomme kasvavat koko ajan. Ne kasvavat säästöistä huolimatta, kun ikääntymisestä johtuvat menot lisääntyvät. Hallituksen säästötalkoiden tehtävä on vain hillitä menojen kasvuvauhtia. Tähän tosiasiaan perustuu myös se, ettemme voi kestävällä tavalla ratkaista isoa haastetta pelkin menosäästöin.
Meidän on pystyttävä muuttamaan talouden rakenteita – tapaa, jolla vaikkapa sote- tai kuntatehtäviä hoidamme. Meidän on lisättävä työllisyyttä, eli käsiparien määrää, jotka Suomen rakentamiseen osallistuvat. Muuten tulemme valinneeksi alati jatkuvan näivettymisen tien. Valmistautuminen julkisen talouden riiheen on jo täydessä vauhdissa. Teen päätöksen valtiovarainministeriön kehysehdotuksesta ensi viikolla.
Jo nyt on selvää, että huhtikuussa hallitus joutuu tekemään täydentäviä säästöpäätöksiä, jotta hallitusohjelmassa sovitussa neljän miljardin euron tavoitteessa pysytään. Tämä johtuu hallituksen peruuttamista tai saavuttamatta jääneistä säästöistä, jotka nyt on korvattava toisaalta. Lähdemme siitä, että hallituksen on kaikessa päätöksenteossa asetettava työ etusijalle: tämä koskee myös sopeutusratkaisuja. Siksi olen antanut toimeksiannon, että lisäsopeutuksia etsitään ensisijaisesti toimenpiteistä, jotka säästön lisäksi vahvistavat työllisyyttä.
Lisäsäästöjen mittaluokka tarkentuu lähipäivinä, kun valtiovarainministeriö saa laskentansa valmiiksi. Hallituksella on oltava valmiutta ja rohkeutta tehdä ne toimenpiteet, joita asettamamme tavoitteet edellyttävät. Ei lukujen ja numeroiden takia. Hyvinvoinnin takia. Siksi me olemme hallituksessa. Siihen tarvitaan Kokoomusta.
Lopuksi haluan muistuttaa siitä, mikä kuitenkin on olennaista. Arvot, joiden varassa politiikkaa teemme. Meille tärkeitä arvoja ovat esimerkiksi sivistys, välittäminen, vapaus ja vastuu, mahdollisuuksien tasa-arvo sekä kannustavuus. Meidän tehtävämme on viedä Suomea eteenpäin noiden arvojen mukaisesti. Tehtävämme on turvata noiden arvojen toteutuminen myös tulevaisuudessa. Siksi meidän on luotava edellytykset korkealle työllisyydelle niin, ettei tulevaisuudessa tarvitse leikata esimerkiksi koulutuksesta. Siksi me ajamme sosiaali- ja terveydenhuoltoon valinnanvapautta ja edellytämme, että se toteutuu. Tehtävämme on taittaa arvopohjaa teoiksi.
Edelleen korostan, että myös hallitusvastuussa on kyettävä lyhentämään aatteellista korjausvelkaa. Myös hallitusvallassa olevan puolueen on kyettävä uudistumaan myös aatteellisesti. Puolueet ja niiden ajattelu eivät ole immuuneja maailman muutokselle, niiden on elettävä maailman muutoksessa, pyrittävä vaikuttamaan maailman muutoksen suuntaan. Jotta voimme uudistaa, meidän on itsekin kyettävä uudistumaan. Siihenkin tarvitaan kokoomusta – koko joukkuetta.
Siksi olen sitoutunut ”projektiin 2018”, siihen, että joulukuussa 2018 meillä on uusi periaateohjelma ja joukkueena, puolueena, uusi tapa toimia. Ja siitä seuraavaan yhteiseen tavoitteeseemme 2019, jolloin Kokoomus on eduskuntavaaleissa jälleen Suomen suurin puolue. Emme voi tavoitella yhtään vähempää. Pohjatyötä on tehty, on aika alkaa tapahtua.
Puheenjohtaja, valtiovarainministeri Alexander Stubbin puhe puoluevaltuuston kokouksessa 13.2.2016
