Halli­tus on pääs­syt käyn­tiin Suomen uudis­ta­mi­sessa. Olemme tehneet esityk­siä, joiden tavoit­teena on kohen­taa Suomen talou­del­lista tilan­netta ja sitä kautta vahvis­taa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan perus­taa. Ilma on sakeana keskus­te­lua halli­tuk­sen esityk­sistä ja niiden vaiku­tuk­sista.

Puheen ensim­mäi­sessä osassa hahmo­tan talous­po­li­tiik­kamme isoa kuvaa. Mikä on halli­tuk­sen ja myös Kokoo­muk­sen stra­te­gia, jolla Suomi saadaan uuteen nousuun?

Aloi­tan kuvaa­malla lyhyesti Suomen talou­den tilan­netta ja meitä kohtaa­via haas­teita. Sitten kerron, miksi halli­tus tekee uudis­tuk­sia, joilla Suomen kilpai­lu­ky­kyä vahvis­te­taan sekä teen muuta­man huomion työn tuot­ta­vuu­den paran­ta­mi­sesta.

Puheeni toisessa osiossa käsit­te­len varsin ajan­koh­taista turva­paik­ka­krii­siä sekä suoma­lai­sia ja euroop­pa­lai­sia ratkai­suja siihen.

Suomen talou­den tilanne

Suomen talou­den kurja tila on jo varsin tuttua kerto­maa. Kansan­ta­lou­temme on supis­tu­nut. Kasvun ennus­te­taan olevan tule­vi­na­kin vuosina varsin vaati­ma­tonta, Euroo­pan alhai­sinta. Kilpai­lu­ky­kymme maail­man­mark­ki­noilla on rapau­tu­nut, eikä missään muussa Euroo­pan maassa työt­tö­myys kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa. Suomi on jäämässä vaille maail­man ja Euroo-pan talous­kas­vua, joka sekään ei ole vielä kovin varmalla pohjalla.

Ovatko Suomen ongel­mat raken­teel­li­sia vai onko ongelma heikossa suhdan­ne­ti­lan­teessa?

Suomella toki on jonkin­lai­nen suhdan­neon­gelma. Ekono­mis­tit arvioi­vat, että Suomen koko­nais­tuo­tanto on noin kolme prosent­tia normaa­lin tasonsa alapuo­lella. Tämä ”tuotan­to­kuilu”, kuten ekono­mis­ti­kie­lellä sano­taan, kuvaa sitä, miten paljon Suomen talous tällä hetkellä alisuo­riu­tuu suhteessa poten­ti­aa­li­seen tasoon. Alisuo­riu­dumme siis noin kolmen prosen­tin verran.

Suomen talous on karkeasti 20 prosent­tia heikompi verrat­tuna ennen finans­si­krii­siä arvioi­tuun kasvut­ren­diin. Tähän suhteu­tet­tuna tuo kolmen prosen­tin tuotan­to­kuilu on siis pieni. On selvää, että pääosa Suomen ongel­mista on raken­teel­li­sia. Suomen talou­den normaa­li­tila suhdan­ne­vaih­te­luista puhdis­tet­tuna on paljon heikompi kuin ehkä haluai­simme edes uskoa.

Suhdan­ne­toi­met, kuten elvyt­tävä finans­si­po­li­tiikka, auttai­si­vat kyllä koti­mark­ki­noita, mutta samalla nostai­si­vat hintoja ja tätä kautta edel­leen vaikeut­tai­si­vat Suomen kilpai­lu­ky­vyn korjaa­mista. Emme voi myös­kään enää lähteä siitä, että talous­kasvu kyllä hoitaa elvy­tys­ve­lan kuin itses­tään, kun kasvu lähtee käyn­tiin. Juuri siksi olemme kovin tuka­lassa tilan­teessa. Joudumme hoita­maan talou­den suurta raken­teel­lista ongel­maa eivätkä suhdan­teet­kaan tässä meitä auta.

Raken­neon­gel­mat ja kilpai­lu­ky­vyn vahvis­ta­mi­nen

Mitä sitten ovat Suomen suuret raken­teel­li­set ongel­mat?

Niitä on aina­kin kaksi. Ne teke­vät Suomesta Euroo­pan talou­den sairaan miehen.

Toinen on heikko kilpai­lu­ky­kymme. Olemme euroa­lu­een sisällä liian kallis maa.

Toinen on liian alhai­nen työl­li­syy­sas­teemme ja heik­ke­nevä huol­to­suh­teemme – eli liian vähäi­nen käsi­pa­rien määrä. Käsi­pa­rit vähe­ne­vät, vaikka tarvit­semme lisää työtun­teja, jotta voimme rahoit­taa julki­set palve­lut ja tulon­siir­rot.

Kumpaa­kaan näistä ongel­mista ei hoideta ripot­te­le­malla lisää julkista rahaa. Ne vaati­vat talou­den raken­teel­li­sia muutok­sia.

Vaikka arvioi­den suuruus vaih­te­lee, vallit­see laaja yksi­mie­li­syys siitä, että työvoi­ma­kus­tan­nuk­semme ovat liian korkeat. Palkat ovat liian korkeita suhteu­tet­tuna siihen, miten tuot­ta­via olemme ja millai­sia hintoja suoma­laista tava­roista ja palve­luista voi maail­malla pyytää. Oikeas­taan kaikki asian­tun­ti­jat ovat sitä mieltä, että kilpai­lu­ky­ky­kaula on vähin­tään kaksi­nu­me­roi­nen prosent­ti­luku. Ihan sama asia voidaan sanoa totea­malla, että työl­lis­tä­mi­nen ei ole meillä riit­tä­vän kannat­ta­vaa. Syistä voi väitellä, mutta syyt­tely ei auta ja olivat syyt tai syyl­li­set missä vain, emme yksin­ker­tai­sesti pääse mukaan talous­kas­vuun ellemme paranna kilpai­lu­ky­kyämme.

Suomeen ei inves­toida riit­tä­västi, koska tänne ei kannata inves­toida. Suoma­lai­sia yrityk­siä moiti­taan huonosti johde­tuiksi ja niiden tuote­va­li­koi­maa puut­teel­li­seksi – mutta monet suoma­lai­set yrityk­set ovat viime vuosi­na­kin laajen­ta­neet tuotan­to­aan ulko­mailla, jossa se on kannat­ta­vam­paa.

Tämän vuoksi halli­tus yritti solmia yhteis­kun­ta­so­pi­musta ja on etene­mässä nyt oman kilpai­lu­ky­ky­pa­ket­tinsa kanssa. Tavoit­teena on alen­taa työvoi­ma­kus­tan­nuk­sia viidellä prosen­tilla. Monet keinoista ovat ikäviä, mutta on jokai­sen suoma­lai­sen palkan­saa­jan etu, että työvoi­ma­kus­tan­nuk­sia alen­ne­taan. Pienellä tinki­mi­sellä palkasta tai palkan­li­sistä saadaan työpaik­koja turvat­tua, työt­tö­miä töihin ja sitä kautta vahvempi julki­nen talous.

Julki­suu­dessa on kysytty, onko halli­tuk­sen nyt valit­se­milla toimilla vaiku­tusta kilpai­lu­ky­kyyn ja sitä kautta vien­tiin ja työl­li­syy­teen. On. Vaikka ajan mittaan toki kehi­tämme parem­pia tuot­teita ja palve­luita, karu tosia­sia on, että jokai­nen suoma­lai­nen yritys toimii koko ajan globaa­lissa kilpai­lussa.

Jos kannat­ta­vuutta saadaan parem­maksi, moni yritys joka nyt miet­tii tuotan­non siir­tä­mistä tai rekry­toin­teja tai irti­sa­no­mi­sia huomaa työl­lis­tä­mi­sen olevan kannat­ta­vam­paa ja tekee­kin Suomen työl­li­syy­den kannalta myön­tei­sen päätök­sen. Nämä talou­den laina­lai­suu­det eivät ole muut­tu­neet mihin­kään, vaikka uusia aloja syntyy­kin.

On kysytty myös, miten esimer­kiksi kaupan ylityöt tai ravin­to­loi­den sunnun­tai­li­sät tai kuntien ja valtion lomat liit­ty­vät vien­nin kilpai­lu­ky­kyyn. Kyllä ne liit­ty­vät. Vien­tiy­ri­tys­temme kilpai­lu­kyky riip­puu myös koko kansan­ta­lou­temme kustan­nuk­sista.

Kun en ole ekono­misti vaan poli­to­logi, olen vään­tä­nyt tätä koko­nai­suutta rauta­lan­gasta itsel­le­ni­kin:

Ilman kilpai­lu­ky­kyä ei synny vien­tiä.
Ilman vien­tiä ei synny vahvaa kasvua.
Ilman kasvua ei synny uusia työpaik­koja.
Ilman työpaik­koja ei synny vero­tu­loja.
Ilman vero­tu­loja ei yllä­pi­detä hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa palve­lui­neen ja etuuksi-neen.

Eli kään­täen: jotta paitsi säily­tämme, myös pystymme kehit­tä­mään moder­nia hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa, tarvit­semme kilpai­lu­ky­vyn, vien­nin, kasvun, työpai­kat ja näistä seuraa­vat vero­tu­lot.

Ja mitä teke­mistä vaik­kapa julki­sen sekto­rin lomilla tai yleensä työajan pituu­della on kilpai­lu­ky­vyn kanssa?

Julkista sekto­ria, hyvin­voin­ti­val­tiota, ei ole olemassa ilman yksi­tyistä sekto­ria. Talou­del­li­sen toime­liai­suu­den ja yritys­ten kautta saamme ne vero­tu­lot, joilla julkista sekto­ria pyöri­te­tään. Vahva julki­nen sektori tarvit­see teki­jäk­seen, pohjak­seen, rahoit­ta­jak­seen vahvan yksi­tyi­sen sekto­rin.

Yritys­ten tehtävä on kannat­taa, sitä kautta ne voivat työl­lis­tää. Se edel­lyt­tää yhtäältä sitä, että on mitä myydä ja kilpai­lussa pärjää, toisaalta sitä, että työl­lis­tä­mi­sen kynnys on riit­tä­vän matala. Sitä kautta yksi­tyi­nen sektori voi kanna­tella julki­sen sekto­rin: sekä suorien vero­tu­lo­jen kautta että luomalla suoma­laille työpaik­koja. Työn kautta julki­seen kassaan kertyy paitsi vero­tu­loja työstä, myös hyötyä siten, että yhä harvempi joutuu elämään etuuk­sien varassa.

On tärkeää hahmot­taa, että kun julkista sekto­ria paisu­te­taan, tullaan samalla aset­ta­neeksi lisää painetta yritys­ten menes­tyk­selle. Julki­sen sekto­rin menot on katet­tava, tämä on varsin selkeää mate­ma­tiik­kaa. Ja vastaa­vasti, kun julkista sekto­ria keven­ne­tään, myös sen rahoit­ta­mi­sen taakka keve­nee. Tähän on löydet­tävä kestävä tasa­paino.

Nyt yritys­ten sotu­mak­sua laske­taan rahoi­tuk­sella, joka saadaan vaik­kapa julki­sen sekto­rin lomia lyhen­tä­mällä. Näin sanot­tuna tämän saa kuulos­ta­maan pahalta: viedään työn­te­ki­jän selkä­na­hasta jotta pääoma pärjää. Mutta tästä ei ole kyse.

Kyse on siitä, että yritys­ten on pärjät­tävä ja työl­lis­tet­tävä, jotta emme joudu jatka­maan julki­sen sekto­rin leik­kaa­mista. Tässä pallo on nyt yritys­ten päädyssä: olemme halli­tuk­sen toimin laske­neet yritys­ve­ro­tusta. Olemme sitou­tu­neet kilpai­lu­ky­ky­loik­kaan. Teemme parhaamme tukeak­semme tuot­ta­vuu­den nostoa, kuten pian käyn läpi. Vahva viesti onkin: huomioi­kaa nämä toimet suun­ni­tel­mis­sanne: yrit­tä­kää, työl­lis­tä­kää, jatka­kaa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan raken­ta­mista!

Kilpai­lu­ky­kymme paran­ta­mi­nen on meille kier­tä­mä­tön paikka, kansal­li­nen vält­tä­mät­tö­myys. Nyt sekä halli­tus­oh­jel­massa että yhteis­kun­ta­so­pi­musta korvat­taessa pääte­tyt toimet anta­vat sekä kilpai­lu­ky­ky­loik­kaan että työl­lis­tä­mi­sen kynnyk­sen madal­ta­mi­seen hyvän alun, mutta työ jatkuu. Yhdessä.

Työn tuot­ta­vuus

Monissa puheen­vuo­roissa esite­tään ”tuot­ta­vuu­den paran­ta­mi­nen” vaih­toeh­tona Suomen hinta­kil­pai­lu­ky­vyn vahvis­ta­mi­selle. On esimer­kiksi väitetty, että halli­tus tuijot­taa vain kustan­nuk­sia, eikä näe uuden kehit­tä­mi­sen ja tuot­ta­vuu­den mahdol­li­suuk­sia. Tätä tulkin­taa en alle­kir­joita. Pikem­min­kin toivon, että tuot­ta­vuutta vaih­toeh­tona tarjoa­vat ovat valmiita myös esit­te­le­mään toimi­via keinoja tuot­ta­vuu­den nousun tuke­mi­seen.

Yksik­kö­työ­kus­tan­nus­ten alen­ta­mi­nen ja työn tuot­ta­vuu­den lisää­mi­nen eivät ole toisil­leen vastak­kai­sia asioita. Molem­pia tarvi­taan. Kilpai­lu­ky­ky­loikka vaikut­taa nopeasti, tuot­ta­vuutta paran­ta­vat toimet pidem­mällä aika­jän­teellä.

Työn tuot­ta­vuutta on vaikea nopeasti ja helposti talous­po­li­tii­kan keinoin paran­taa. Mutta voimme tehdä paljon­kin sen eteen, että tuot­ta­vuus­kas­vulle on hyvät edel­ly­tyk­set. Tärkeintä on pitää talous avoi­mena ja kilpai­lul­li­sena.

Muita keinoja ovat esimer­kiksi:
-koulu­tuk­sen, tutki­muk­sen ja tuote­ke­hi­tyk­sen uudis­ta­mi­nen ja stra­te­gi­nen vahvis­ta­mi­nen
-vahva kaupun­ki­po­li­tiikka, jotta osaa­mi­set ja työti­lai­suu­det kohtaa­vat
-kilpai­lun lisää­mi­nen, jotta yrityk­set inno­voi­vat ja niiden johta­mi­nen kehit­tyy
-jous­ta­vam­mat työmark­ki­nat, joissa muutos on myös mahdol­li­suus ja ihmi­siä tuetaan muutos­ti­lan­teissa
-tehot­to­mien yritys­tu­kien karsinta
-paikal­li­sen sopi­mi­sen edis­tä­mi­nen, jotta yrityk­set voivat parem­min palkita tuot­ta­vuu­den kasvusta
-työn­te­koon kannus­tava vero­tus, jotta oman osaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen ja ahke­ruus kannat­ta­vat
-kansain­vä­li­sesti kilpai­lu­ky­kyi­nen toimin­taym­pä­ristö työlle ja inves­toin­neille
-yritys­ten moni­kult­tuu­ri­suus, joka tukee toimin­taa globaa­leilla mark­ki­noilla

Tuot­ta­vuutta voi nostaa myös kehit­tä­mällä työelä­män laatua. Kokoo­muk­selle on erit­täin tärkeää, että myös työelä­män laadul­li­sissa kysy­myk­sissä, kuten työhy­vin­voin­nin edis­tä­mi­sessä ja johta­mi­sen kehit­tä­mi­sessä pääs­tään eteen­päin. Tässä kohtaa lähe­tän tervei­set erityi­sesti Etelä-rantaan. Työelä­män laadul­li­set kysy­myk­set eivät ole vain plus ja miinus -lasku­har­joi­tuk­sia, vaan niitä pitää pystyä tarkas­te­le­maan yhteis­kun­nan koko­nai­se­dun näkö­kul­masta. Tässä työnan­ta­ja­puo­lella on paran­net­ta­vaa ja toivon­kin EK:lta jous­ta­vam­paa ajat­te­lua.

Kuten jo tämä listaus osoit­taa, tuot­ta­vuu­den paran­ta­mi­nen edel­lyt­tää paljon oike­aan suun­taan vieviä keinoja, joista monet ovat vaikeita toteut­taa. Vielä muis­tu­tan, että nämä toimet eivät myös­kään ole halli­tuk­sen kilpai­lu­ky­ky­pa­ke­tille vaih­toeh­toi­sia, vaan molem­pia tarvi­taan.

Tässä yhtey­dessä ei pidä vähä­tellä myös­kään elin­kei­no­po­li­tii­kan merki­tystä. Paitsi että luomme hyviä edel­ly­tyk­siä inves­toida Suomeen, on meidän osat­tava hyödyn­tää niitä parem­min. Tulen vielä tänä syksynä osal­tani linjaa­maan sitä, millaista elin­kei­no­po­li­tiik­kaa Suomen tulisi harjoit­taa uusien työpaik­ko­jen, kasvun ja ulko­mais­ten inves­toin­tien houkut­te­le­mi­seksi. Tarvit­semme uutta tapaa toimia, uutta elin­kei­no­po­li­tiik­kaa.

Haluan vielä kiteyt­tää miksi tämä kaikki tehdään, miksi talou­den suun­nan kään­tä­mi­nen on tarpeen. Siksi, että voimme jatkos­sa­kin elää hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nassa ilman jatku­vaa kurjis­tu­mi­sen kier­rettä ja leik­kaus­tar­vetta. Ennem­min tai myöhem­min hyvin­voin­nin pohja rapau­tuu, ellei taloutta saada kuntoon. Siksi talous­puhe on myös puhetta hyvin­voin­nista. Siitä, miten neuvo­lat, lasten­tar­hat, koulut ja hoiva­ko­dit ovat kaik­kien saata­villa ja korkea­laa­tui­sia. Monesti epäil­lään, että talou­den ja työn raken­teel­li­sia uudis­tuk­sia ajavilla on jokin ketun­häntä kaina­lossa. Aina­kin omalla kohdal­lani pohja talous­a­jat­te­lulle on ylpeys pohjois­mai­sesta hyvin­voin­ti­val­tio-mallista. Sitä puolus­tan ja siksi nostan esiin toimia, jolla hyvin­voin­nille tehdään kestävä perusta.

Turva­paik­ka­kriisi

Päätän puheeni tällä hetkellä hyvin laajasti kosket­ta­vaan aihee­seen, turva­paik­ka­krii­siin ja maahan­muut­toon. Tämä on talous- ja työl­li­syys­ti­lan­teen lisäksi toinen vaativa asia­ko­ko­nai­suus, joka meidän on pystyt­tävä käsit­te­le­mään. Keskus­telu turva­pai­kan­ha­ki­joista haas­taa jokai­sen suoma­lai­sen miet­ti­mään arvo­jaan, suhtau­tu­mis­taan toiseen ihmi­seen, suvait­se­vai­suu­den ja vastuul­li­suu­den ajatuk­siin ja myös Euroo­pan ideaan.

Turva­paik­ka­ti­lanne on Suomessa uusi. Suurin muut­to­liike sitten toisen maail­man­so­dan tuntuu meil­lä­kin. Suomeen on tullut aiem­min turva­pai­kan­ha­ki­joita suhteel­li­sen vähän moneen muuhun euroop­pa­lai­seen maahan verrat­tuna. Edel­li­nen suurem­pien haki­ja­mää­rien vuosi oli 2009, jolloin haki­joita oli vajaat 6000. Sen jälkeen haki­joi­den määrä on tasaan­tu­nut alle 4000:een ulko­maa­lais­lain uudis­ta­mi­sen myötä. Nyt olemme tilan­teessa, jossa esimer­kiksi tois­sa­päi­vänä, siis pelkäs­tään yhtenä päivänä, rekis­te­röi­tiin 645 turva­paik­ka­ha­ke­musta. Se on uusi ennä­tys.

Haluan koros­taa, että vaikka tilanne on muut­tu­nut nopeasti, olemme tilan­teen tasalla ja luomme koko ajan ratkai­suja, joilla tilanne pysyy hallin­nassa.

Kyseessä on Suomelle samaan aikaan iso haaste, mutta myös mahdol­li­suus. Mahdol­li­suus voi kään­tyä uhaksi, ellemme onnistu kolmessa asiassa:

1) Yhteis­työssä euroop­pa­lai­sella tasolla
2) Turva­pai­kan­ha­ku­pro­ses­seissa, joiden on oltava nopeita, tehok­kaita ja oikeu­den­mu­kai­sia
3) Maahan­muut­ta­jien kotout­ta­mi­sessa suoma­lai­seen yhteis­kun­taan.

Näistä kolmesta haluan tehdä muuta­man huomion.

1) Yhteis­työ euroop­pa­lai­sella tasolla

Kun sadat­tu­han­net ihmi­set krii­sien ja näkö­alat­to­muu­den keskellä ovat tulleet siihen johto­pää­tök­seen, että heidän on tultava turval­li­sem­paan Euroop­paan, on Euroo­pan pystyt­tävä johto-päätök­siin yhdessä. On täysin selvää, että tarvit­semme vahvaa yhteis­työtä.

Tilanne ei ratkea piik­ki­lanka-aidoilla. Tilanne ei ratkea yksit­täis­ten EU-maiden kansal­li­silla toimilla. Tilanne ei ratkea ylilyön­neillä tai syyl­lis­tä­mi­sellä. Tilanne ratkeaa teke­mällä yhtei­siä, kestä­viä euroop­pa­lai­sia ratkai­suja. Tässä työssä Suomen kannat­taa olla mukana jo oman etunsa vuoksi.

Mitä konkreet­ti­sia toimia Euroo­pan tasolla voidaan esimer­kiksi tehdä:

Ihmis­sa­la­kul­jet­ta­jat on saatava kiinni. EU on jo vahvis­ta­nut valvon­tao­pe­raa­tioita Väli-merellä. Nyt käydään neuvot­te­luita lähtö- ja kaut­ta­kul­ku­mai­den kanssa yhteis­työn tiivis­tä­mi­sestä.

EU:n ulko­ra­jo­jen valvon­taa pitää tehos­taa ja varmis­taa, että kaikki turva­pai­kan­ha­ki­jat rekis­te­röi­dään. Erityi­sen tärkeää on auttaa Kreik­kaa, jotta se pystyisi noudat­ta­maan Dublin-velvoit­tei­taan. Myös muut raja­maat tarvit­se­vat tukea. EU:n yhtei­set hake­mus­ten käsit­te­ly­kes­kuk­set käyn­nis­tä­vät toimin­taansa. EU:n raja­val­von­ta­vi­ran­omai­sen Fron­texin resurs­seja on vahvis­tet­tava.

EU-maiden sisä­mi­nis­te­rit päät­ti­vät tiis­taina helpot­taa raja­mai­den taak­kaa. Muut jäsen-maat otta­vat vastaan yhteensä 120 000 tuhatta suoje­lun tarpeessa olevaa turva­pai­kan-haki­jaa seuraa­van kahden vuoden aikana. Tätä rahoi­te­taan EU:n budje­tista.

EU on jo päät­tä­nyt laajen­taa turval­li­seksi katso­miensa maiden listaa. Tällä ehkäis­tään perus­tee­tonta turva­pai­kan­ha­kua.

Kovan paineen alla olevia maita pitää auttaa myös pitä­mään huolta turva­pai­kan­ha­ki­joista. Suomi lähet­tää Unka­riin 200 armei­jan telt­taa hätä­ma­joi­tuk­seksi. Euroo­pan komis­sio ohjaa maihin varoja EU-budje­tista.

Aivan yhtä tärkeää on tukea konflik­ti­maita ja niiden naapu­reita kehi­ty­syh­teis­työn ja huma­ni­taa­ri­sen avun keinoin. EU:n pitää tehdä kaikki voita­vansa myös konflik­tien ratkai­se­mi­seksi ja elino­lo­jen kohen­ta­mi­seksi lähtö­maissa.

Maahan­muu­tossa ja muut­to­liik­keissä on kyse ihmis­kun­nan suurim­mista muutos­voi­mista. Muutos koet­te­lee koko Euroo­pan ideaa. Euroo­pan laajui­nen yhteis­työ on ollut Suomelle eduksi vuosien varrella ja on sitä myös tässä kysy­myk­sessä. Siitä huoli­matta on tärkeää muis­taa, ettei turva­paik­ka­krii­sissä ole kyse kiin­tiöistä, insti­tuu­tioista tai päätök­sen­teosta. On kysy­mys ihmi­sistä.

2) Turva­pai­kan­ha­ku­pro­ses­sien toimi­vuus

Sekä inhi­mil­li­sesti että koko­nai­suu­den kannalta muuten­kin on tärkeää, että turva­paik­ka­ha­ke­muk­set käsi­tel­lään asian­mu­kai­sesti ja mahdol­li­sim­man ripeästi ja jos päätös on myön­tei­nen, kotout­ta­mis­toi­met käyn­nis­te­tään heti.

Hädä­na­lais­ten ihmis­ten autta­mi­nen on tärkeintä. Mutta tärkeää on myös varmis­taa perus­teet-ta tullei­den ihmis­ten nopea palaut­ta­mi­nen. Mitä tehok­kaam­paa palaut­ta­mi­nen on, sitä vähem­män meille tulee perus­teet­to­mia turva­pai­kan­ha­ki­joita, ja sitä parem­min voimme auttaa heitä, jotka apua todella tarvit­se­vat.

Otan muuta­man konkreet­ti­sen esimer­kin siitä, millä tavoin tilan­netta pide­tään hallin­nassa:

Asian­tun­ti­ja­ryhmä yllä­pi­tää tilan­ne­ku­vaa maahan­muu­ton koko­nai­suu­desta joka päivä. Sisä­mi­nis­teri Orpon kokoa­maan ryhmään kuulu­vat edus­ta­jat sisä­mi­nis­te­riöstä, Maahan­muut­to­vi­ras­tosta, Polii­si­hal­li­tuk­sesta, Raja­var­tio­lai­tok­sesta, Suoje­lu­po­lii­sista sekä ulkoa­siain­mi­nis­te­riöstä.

Maahan­muut­to­vi­rasto on perus­ta­nut tilan­ne­kes­kuk­sen, jolla on ajan­ta­sai­nen tieto vastaan­ot­to­kes­kus­ten vapaista paikoista. Uusia vastaan­ot­to­ti­loja on onnis­tuttu lisää­mään, mutta sopi­via tiloja etsi­tään jatku­vasti.

Maahan­muut­to­vi­rasto päivit­tää Irakin ja Soma­lian turval­li­suusar­viot ja uudis­taa turva-paik­ka­ha­ke­mus­ten ratkai­su­lin­jauk­sia ajan­ta­sai­sen tiedon mukaan.

Tavoite on, että turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­tely on turval­lista, oikeu­den­mu­kaista ja teho­kasta kaikille osapuo­lille. Turva­pai­kan­ha­ki­jat on saatava hallit­tuun, lail­li­seen proses­siin heti rajalta.

Käytän­nössä tämä tarkoit­taa esimer­kiksi sitä, että kun ns. järjes­te­ly­kes­kuk­set alka­vat toimia (kuten Torniossa), turva­pai­kan­ha­ki­jat ohja­taan ensin sinne. Siellä saapu­vat ihmi­set rekis­te­röi­dään turva­pai­kan­ha­ki­joiksi, ja heidät siir­re­tään ohja­tusti vastaan­ot­to­kes­kuk­siin. Vastaan­otto-keskuk­sissa olon aikana turva­paik­ka­ha­ke­mus käsi­tel­lään. Ellei oles­ke­lu­lu­paa myön­netä, edessä on kotiin­pa­luu. Oles­ke­lu­lu­van saavien osalta alkaa sopeu­tu­mi­nen Suomeen.

Viran­omais­ten määrää ja resurs­seja lisä­tään tähän työhön tarpeen mukaan.

3) Maahan­muut­ta­jien kotout­ta­mi­nen

Jo pelkäs­tään turva­pai­kan­ha­ki­joi­den kasva­nut määrä tarkoit­taa sitä, että Suomeen tulee enem­män maahan­muut­ta­jia, vaikka tiuken­namme turva­pai­kan myön­tä­mis­pe­rus­teita muiden Pohjois­mai­den mukana. Myön­teis­ten päätös­ten määrä kasvaa siitä yksin­ker­tai­sesta syystä, että aiheel­li­sesti suoje­lua ja turvaa tarvit­se­vien ihmis­ten määrä on kasva­nut.

Tämä­kin herät­tää kysy­myk­siä ja huolta suoma­lais­ten keskuu­dessa. Ei ole ihme, että moni ihmi­nen on huolis­saan ja kaipaa sekä faktaa että turval­li­suu­den­tun­netta jatku­van muutok­sen keskellä. Pohdin­nassa on esimer­kiksi, miten Suomen rahat riit­tä­vät, vaikut­taako maahan­muutto työl­li­syys­ti­lan­tee­seen, onko maahan­muu­ton kasvulla vaiku­tusta maamme turval­li­suu­teen ja niin edel­leen.

Ytimessä on se, että maahan­muut­ta­jien sopeu­tu­mi­nen suoma­lai­seen yhteis­kun­taan on saatava käyn­tiin välit­tö­mästi, kun he saavat oles­ke­lu­lu­van. Tässä on teke­mistä koko yhteis­kun­nalla.

Kotou­tu­mi­nen voi edel­lyt­tää esimer­kiksi kielen oppi­mista sekä suoma­lai­sen kult­tuu­rin, tapo­jen ja lain­sää­dän­nön omak­su­mista. Tähän tarvi­taan ohjausta, neuvon­taa ja koulu­tusta alusta lähtien. Maahan­muut­ta­jien työl­lis­ty­mistä voidaan edis­tää myös mahdol­li­suuk­silla hyödyn­tää aiem­paa koulu­tus­taus­taa sekä tarvit­taessa suorit­ta­malla täyden­ny­so­pin­toja. Työlu­pa­pro­ses­se­ja­kin on syytä suju­voit­taa. Toisen työpaikka ei ole toiselta pois. Kun saamme yhä useam­man ihmi­sen – jo Suomessa asuvan tai Suomeen muut­ta­van teke­mään työtä, se hyödyt­tää koko yhteis­kun­taa.
Vaikka näin laaja maahan­muutto on yllät­tä­nyt meidät kaikki ja nosta­nut esiin lukui­sia ongel­mia, uskon silti että siitä seuraa myös hyviä asioita. Ihmis­ten kohtaa­mi­sia, mahdol­li­suuk­sia tehdä hyvää ja auttaa, myös merki­tyk­sel­li­syy­den tunteita sekä autta­jille että autet­ta­ville. Maahan­muu­ton on kuiten­kin tapah­dut­tava halli­tusti, lail­li­sesti ja niin, että järjes­te­lyt voidaan ylei­sesti kokea oikeu­den­mu­kai­siksi.

Lopuksi

Asioista on voitava keskus­tella ja ratkai­suja ongel­miin on voitava etsiä yhdessä. Talou­den kysy­myk­sissä on paljon ideo­lo­gi­sia ja näke­myk­sel­li­siä eroja. Maahan­muu­ton kysy­myk­sissä on paljon sekä eettistä että käytän­nöl­listä pohdit­ta­vaa. Nämä aiheet eivät ole help­poja, mutta silti keskus­te­luun on löydet­tävä tasa­paino. Minä olen tätä mieltä, sinä ehkä toista, mutta kunnioi­te­taan toisiamme, keskus­tel­laan rauhassa ja löyde­tään ratkai­sut. Sellai­sessa Suomessa toivon voivani elää.

 

Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jan Alexan­der Stub­bin puhe puolue­hal­li­tuk­sessa 24.9.2015

Lisää sisältöä samassa kategoriassa