Suomen talous alisuo­riu­tuu. Inhot­ta­vaa, mutta totta. Maamme raken­teel­li­nen kilpai­lu­kyky on kuiten­kin huip­pu­luok­kaa. Monet mittauk­set ovat osoit­ta­neet sen. Meillä esimer­kiksi yhteis­kun­nal­li­set insti­tuu­tiot, infra­struk­tuuri sekä väes­tön terveys ja osaa­mi­nen ovat maail­man kärkeä. Newsweek-lehden mukaan Suomi on maail­man paras maa.

Emme ole toipu­neet vuoden 2009 lamasta. Viimei­set kaksi vuotta olemme olleet taan­tu­massa. Tänä­kin vuonna pääsemme hädin tuskin nolla­kas­vuun.

Kyse ei ole vain suhdan­teesta. Elin­kei­no­ra­ken­teemme on murrok­sessa, väes­tömme ikään­tyy, julki­nen talous velkaan­tuu ja vien­timme kilpai­lu­kyky on heiken­ty­nyt. Maail­man­ta­lou­den virkis­ty­mi­nen - kun se tapah­tuu - ei korjaa näitä heik­kouk­sia.

Jako­po­li­tii­kan kultai­set aika­kau­det voidaan unoh­taa hyväksi hetkeksi. En kuiten­kaan usko synkis­te­lyyn. Vaikeuk­sien edessä pitää kääriä hihat.

**

Tällä viikolla halli­tus on tehnyt suuria ener­gia­pää­tök­siä. Viemme edus­kun­nan hyväk­syt­tä­väksi Fenno­voi­man ydin­voi­ma­hank­keen peri­aa­te­lu­van. Turpeen ja metsä­hak­keen kilpai­lu­ky­kyä paran­ne­taan suhteessa kivi­hii­leen. Olen ilah­tu­nut, että molem­mat esityk­set ovat saaneet tuen sekä Perus­suo­ma­lais­ten Timo Soinilta että Keskus­tan Juha Sipi­lältä.

Ensi viikolla puolu­eet kokoon­tu­vat yhtei­seen neuvon­pi­toon parem­masta sään­te­lystä. Käymme yhdessä läpi ehdo­tuk­sia esimer­kiksi luvi­tuk­sen vauh­dit­ta­mi­sesta.

Halli­tuk­sen työ on kesken. Loput sääs­tö­lait anne­taan syksyn aikana edus­kun­nalle. Sote-uudis­tuk­sen lain­sää­däntö viimeis­tel­lään ja tuodaan edus­kun­taan. Edus­kun­nalle anne­taan ennen vaaleja täyden­tävä budjet­tie­si­tys ja kaksi lisä­bud­jet­tia. Raken­teel­li­sia uudis­tuk­sia koske­vat lakieh­do­tuk­set anne­taan edus­kun­nalle. EU:ssa osal­lis­tumme ilmasto- ja ener­gia­pa­ke­tista päät­tä­mi­seen ja komis­sion vara­pu­heen­joh­ta­jan Jyrki Katai­sen vastuulla olevan kasvu­pa­ke­tin raken­ta­mi­seen.

Joten eikö­hän unoh­deta helpot heitot siitä, että halli­tus­puo­lu­eet valmis­tau­tu­vat vain vaalei­hin. Kyllä tässä työtä loppu­kau­della vielä riit­tää.

**

Silti on viisautta katsoa jo kohti tule­vaa. Suomen saami­nen uuteen nousuun edel­lyt­tää rohkeutta uudis­tua. Osana laajem­paa uudis­tus­työtä olen ehdot­ta­nut seuraa­vaa seit­se­mää kohtaa talou­den uudis­tus­työ­hön:

1. Kestävä hyvin­vointi ei voi perus­tua ylivel­kaan­tu­mi­seen.
2. Tarvit­semme inves­toin­teja koulu­tuk­seen ja osaa­mi­seen.
3. Digi­ta­li­saa­tion mahdol­li­suuk­siin on tartut­tava yrityk­sissä ja julki­sella sekto­rilla.
4. Vero­tuk­sen raken­netta on uudis­tet­tava työtä ja inves­toin­teja suosi­vaan suun­taan.
5. Työn määrää on lisät­tävä työuria piden­tä­mällä.
6. Vapauk­sia sopia työeh­doista ja palk­kauk­sesta yritys­ta­solla on lisät­tävä.
7. Kasvua kuris­ta­vaa sään­te­lyä on puret­tava.

Näistä kohdista tarvit­see tietysti hakea yhtei­sym­mär­rystä myös muiden puoluei­den kanssa.

Tois­tai­seksi julki­sen velan tait­ta­mi­sen teema on kerän­nyt kauniita sanoja vain juhla­pu­heissa. Esimer­kiksi Keskusta moit­tii halli­tusta valtion velkaan­tu­mi­sesta, mutta samaan aikaan vaatii miljar­di­luo­kan infrayh­tiötä, miljar­di­luo­kan yritys­tu­ki­ra­has­toa, lisää tukea ener­gian­tuo­tan­toon, lisää rahaa kuntien valtio­no­suuk­siin, lisää rahaa maata­lous­tu­kiin, lisää rahaa viras­to­jen toimin­ta­me­noi­hin, lisää rahaa maakun­tien kehit­tä­mi­seen ja lisää rahaa lapsi­li­siin.

Arvos­tan Keskus­tan Juha Sipi­lää analyyt­ti­sena talous­mie­henä ja erit­täin asial­li­sena keskus­te­li­jana. Sipilä on ollut samoilla linjoilla myös halli­tuk­sen ja halli­tus­oh­jel­man keskit­ty­mi­sestä stra­te­gi­siin prio­ri­teet­tei­hin. Haluai­sin kovasti kuulla, miten hän aikoo prio­ri­soida ennen kevään edus­kun­ta­vaa­leja tämän kauniin, mutta katta­vuu­del­taan hiukan epärea­lis­ti­sen listauk­sen. Koska siitä­hän tässä on kyse - valin­noista, ikävis­tä­kin sellai­sista. Stra­te­gia tarkoit­taa aina josta­kin luopu­mista ja johon­kin keskit­ty­mistä.

Kannus­ta­vam­man vero­tuk­sen osalta olen ilolla lait­ta­nut merkille, että SDP:n Antti Rinne on kerto­nut kannat­ta­vansa palk­ka­ve­ron keven­tä­mistä. Myös Keskus­tan Sipilä on aiem­min pitä­nyt tätä mahdol­li­sena. Hyvä, jos tästä kohdasta on yksi­tuu­mai­suutta.

Miksi työn vero­tuk­sen keven­tä­mi­nen on järke­vää? Siksi, että se kannus­taa työn­te­koon ja lisää pysy­vällä tavalla työl­li­syyttä. Olen esit­tä­nyt, että työn vero­tusta keven­net­täi­siin kautta linjan. Ansai­tusta lisäeu­rosta pitäisi jäädä työtä teke­välle käteen vähin­tään puolet. Hete­mäen vero­tuk­sen kehit­tä­mis­työ­ryhmä esitti ennen edel­li­siä edus­kun­ta­vaa­leja kahden miljar­din euron veron­ke­ven­nystä kautta linjan. Tämä tarkoit­taisi karkeasti 850 euron lisäystä keski­tu­loi­sen palkan­saa­jan tili­pus­siin vuodessa.

Voimme paran­taa Suomen vien­nin kilpai­lu­ky­kyä, jos maltil­li­set palkan­ko­ro­tuk­set ja työn vero­tuk­sen keven­nyk­set pais­kaa­vat kättä. Palk­ka­mal­tilla kannat­ta­vam­pia yrityk­siä, veron­ke­ven­nyk­sillä palkan­saa­jille osto­voi­maa.

**

Suomi tarvit­see lisää inves­toin­teja - sekä yksi­tyi­siä että julki­sia. Julki­sia inves­toin­teja tarvi­taan erityi­sesti koulu­tuk­seen ja tutki­muk­seen sekä infra­struk­tuu­riin. Samaan aikaan on pidet­tävä kiinni velkaan­tu­mi­sen tait­ta­mi­sesta.

Tilin­pi­to­kik­kai­luun ei ole varaa. Esimer­kiksi Keskusta on esit­tä­nyt, että julkista velkaa työn­net­täi­siin eril­li­seen infrayh­ti­öön. Teiden tai koulu­jen korjaa­mi­seen otetut lainat ovat veron­mak­sa­jien piikissä, vaikka ne siir­ret­täi­siin valtio­nyh­tiön tasee­seen.

Yksi­tyis­ten inves­toin­tien lisää­mi­sestä on käyty liian vähän keskus­te­lua. Tarvit­semme lisää yrit­tä­jyyttä ja koti­maista omis­ta­juutta. Tällä vaali­kau­della esimer­kiksi yhtei­sö­ve­roa on leikattu 26 prosen­tista 20 prosent­tiin. Vero­muu­tos lisää inves­toin­teja.

Tässä asiassa en ymmärrä yrit­tä­jyy­destä puhu­van Keskus­tan linjaa. Juha Sipilä vastusti yhtei­sö­ve­ron alen­ta­mista 20 prosent­tiin tämän vuoden alusta ja esitti keven­nyk­sen teke­mistä asteit­tain. Kaup­pa­leh­dessä Sipilä esitti, että ?yksin­ker­tai­sinta olisi vain tehdä yhtei­sö­ve­ro­ke­ven­nystä vastaava kiris­tys osin­ko­ve­ro­tuk­sen puolelle?.

Tämä esitys olisi tarkoit­ta­nut yrit­tä­jien osin­ko­ve­ro­tuk­seen tupla­ko­ro­tusta verrat­tuna halli­tuk­sen toteut­ta­maan. Yksin­ker­tai­nen voi olla kaunista, mutta Sipil­län ehdo­tus olisi kurit­ta­nut yrit­tä­jiä. Se ei tässä talous­ti­lan­teessa kuulosta järke­vältä.

Talous­kasvu voi syntyä kestä­vällä tavalla vain yksi­tyis­ten yritys­ten ja toimi­ven mark­ki­noi­den kautta. Työl­lis­tä­mi­nen uusia valtio­nyh­tiöitä perus­ta­malla ei ole kestävä tie. Se on valtion rajal­lis­ten raho­jen lykkää­mistä oman osaa­mi­sa­lu­een ulko­puo­lelle. En myös­kään usko siihen, että Keskus­tan esit­tä­män miljar­di­luo­kan yritys­tu­ki­ra­has­ton luomi­nen on kestävä tie. Suoma­lai­set yrityk­set eivät tarvitse valtion kaina­lo­sau­voja vaan nykyistä kilpai­lu­ky­kyi­sem­män toimin­taym­pä­ris­tön.

Valtio­ve­toi­nen yritys­ten tuke­mi­nen ja vali­koi­mi­nen on väis­tä­mättä byro­kraat­tista ja hidasta. Yrityk­sissä, lähellä kulut­ta­jia ja osta­jia, synty­vät uudet menes­tys­tuot­teet ja palve­lut, jos ovat syntyäk­seen.

Suomi saadaan nousuun, siitä olen varma. Eväitä ja ehdo­tuk­sia riit­tää. Toivei­den kaivoa emme pysty kuiten­kin täyt­tä­mään. Nyt tarvi­taan kaivat­tua stra­te­gi­suutta. Tarvi­taan valin­toja.

Päämi­nis­teri Alexan­der Stub­bin kolumni mtv.fi:ssä 9.10.2014.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa