Kun lukee uuti­sia saa helposti kuvan, että maailma on luisu­massa kohti entistä huonom­paa ja Suomi vajoaa sen mukana. Tämä ei onneksi pidä paik­kaansa.

Suomi on edel­leen yksi maail­man parhaim­pia maita. Otet­tiinpa sitten mitta­reiksi kilpai­lu­kyky, lehdis­tön vapaus, ympä­ris­tön tila, oppi­mis­tu­lok­set, maan maine, äiti- tai yrit­tä­jäys­tä­väl­li­syys ? Suomi sijoit­tuu maail­man ehdot­to­mien kärki­mai­den jouk­koon. Hienoa on, että emme ole pelkäs­tään hyviä muiden kustan­nuk­sella. Suomi on heti Irlan­nin jälkeen se kansa­kunta, joka tuot­taa kaik­kein eniten hyvää muille maail­massa. Vaati­ma­ton voisi todeta, että jotain olemme edes onnis­tu­neet teke­mään oikein.

Maail­man tila kohe­nee niin ikään. Luon­non­ka­ta­stro­feissa kuol­lei­den määrä on laske­nut rajusti viimei­sen sadan vuoden aikana, nais­ten saama koulu­tus on jo lähes saanut kiinni mies­ten koulu­tuk­sen tason, roko­tet­tu­jen määrä kasva­nut merkit­tä­västi ja äärim­mäi­nen köyhyys lähes puolit­tu­nut viimei­sen 20 vuoden aikana. Jälkim­mäi­sestä saavu­tuk­sesta suurin kiitos kuuluu Kiinalle.

Kaikki asiat eivät tieten­kään ole kehit­ty­neet maail­massa ainoas­taan hyvään suun­taan. Ympä­ris­tön tila, talous­kasvu Euroo­passa ja työpaik­ko­jen mene­tys Suomessa ovat trage­dioita paitsi yksit­täi­sille ihmi­sille, myös koko kansa­kun­nille. Koko­nai­suus ei ole kuiten­kaan niin synkkä kuin voisi luulla. Tämä on ymmär­ret­tä­vää, sillä posi­tii­vi­nen kehi­tys ei ole aina uuti­nen joka jää erityi­sesti mieleen - jos se ylipää­tään uuti­soi­daan.

Miksi hyvän ja huonon kehi­tyk­sen todel­li­nen tasa­paino on asia, josta pitäisi edes välit­tää?  Yksin­ker­tai­sesti siitä syystä, että talous on psyko­lo­giaa ja ihmi­sen suhtau­tu­mi­nen ympä­röi­vään maail­maan vaikut­taa meidän jokai­sen päivit­täi­seen käytök­seemme. Asenne ratkai­see ja mieliala vaikut­taa asen­tee­seen.

Enti­senä yrit­tä­jänä ymmär­rän esimer­kiksi täysin sen tuskan ja turhau­tu­mi­sen niissä yrityk­sissä, joihin Ukrai­nan tilanne iskee. Mutta enti­senä kaup­pi­aana tiedän myös sen, että liial­li­nen pessi­mis­min liet­so­mi­nen ei auta yrityk­siä. Päin­vas­toin, se pelot­te­lee pois asiak­kaita ja sijoit­ta­jia.

Suoma­lais­ten vahvuu­deksi voi varmasti sanoa terveen kriit­ti­syy­den ja ylpis­ty­mät­tö­myy­den. Pyrimme aina kehit­tä­mään yhteis­kun­taamme parem­maksi, emmekä tyydy hyviin sijoi­tuk­siin eri maiden vertai­luissa. Joskus kiel­täy­dymme kuiten­kin näke­mästä kaikki ne hyvät asiat jotka olemme saaneet aikaan ja suuren­te­lemme tarpeet­to­masti niitä uhka­ku­via, joita näemme edes­sämme. Tämä ei ole hyvä asia. Terve epäily johtaa toimin­taan, tarpee­ton pelko taas lamaut­taa.

On hyvä muis­taa, että jokai­nen suoma­lai­nen on maansa edus­taja ja suur­lä­het­ti­läs matkus­taes­saan ulko­maille tai puhues­saan ulko­maa­lais­ten kanssa. Suomen maakuva on joka päivä jokai­sen kansa­lai­sen kuin minis­te­rin­kin vastuulla. Turha pessi­mismi ja pahan päivän manailu ei ole paitsi ikävää, myös vaaral­lista maamme maineelle. Kuka haluaa perus­taa yrityk­sen tai inves­toida maahan, jossa edes sen omat kansa­lai­set eivät usko teon kannat­ta­van?

Pieniä hyviä asioita tapah­tuu jatku­vasti ympä­ril­lämme. Ne vain pitää huomata. Esimer­kiksi tällä viikolla vierai­lin Euroo­pan suurim­milla alihan­kin­ta­mes­suilla Tampe­reella. Tunnelma oli erin­omai­nen ja yrit­tä­jien opti­mismi hyvin aistit­ta­vissa. Messuilla useana vuonna käyneet osasi­vat heti arvioida kävi­jä­mää­rän kasvun. He olivat oikeassa. Lähes 17 000 messu­kä­vi­jää vies­ti­vät posi­tii­vi­sesta suun­nassa talou­dessa.

Messuille oli raken­nettu myös näyt­tävä ja raikas Team Finland -osasto. Julki­set toimi­jat, jotka toimi­vat yritys­ten kansain­vä­lis­ty­mi­sen vauh­dit­ta­mi­seksi olivat esillä yhdessä, eivät erik­seen kuten aikai­sem­min. Tämä on pieni, mutta merkit­tävä askel. Yrit­tä­jälle ei ole merki­tystä miltä taholta hän apunsa saa, pääasia on että palvelu on sauma­tonta ja yritys pääsee mahdol­li­sim­man nopeasti keskit­ty­mään omaan työhönsä. Näin syntyy työpaik­koja ja vaurautta jaet­ta­vaksi.

Kier­rän ulko­maan­kaup­pa­mi­nis­te­rinä myös paljon ympäri Suomea. Tampe­reen jälkeen suun­taan näin alkuun Kouvo­laan, Kuopioon, Jyväs­ky­lään ja Ouluun. Lappeen­ran­nassa, Mikke­lissä, Porissa, Seinä­joella, Savon­lin­nassa ja Hyvin­käällä olen­kin jo käynyt. Joka kerta minut kuiten­kin yllät­tää suoma­lais­ten yrit­tä­jien posi­tii­vi­suus ja tule­vai­suu­de­nusko. Yrit­tä­jänä on vaikea pärjätä ilman uskoa siihen, että omalla työl­lään voi saada asioita tapah­tu­maan.

Yrit­tä­jät ovat itse asiassa erin­omai­nen mittari siitä, millä on oikeasti merki­tystä Suomen talou­delle. Kun EU:n ensim­mäi­nen pako­te­pää­tös astui voimaan elokuussa, tapa­sin joukon paikal­li­sia yrit­tä­jiä Savon­lin­nassa. Pakot­teista ei ehkä yllät­täen juuri­kaan puhuttu. Yrit­tä­jiä kiin­nos­ti­vat erityi­sesti miten kansain­vä­lis­ty­mistä voisi entistä parem­min avit­taa, yritys­tu­kien eri muodot sekä yrit­tä­mi­sen estei­den pois­ta­mi­nen koti­maassa. He olivat oikeassa. Nämä ovat tärkeim­mät asiat Suomen hyvin­voin­nin kasvat­ta­mi­sen kannalta.

Tästä näkö­kul­masta Jyrki Katai­sen valinta työl­li­syy­destä, talous­kas­vusta, inves­toin­neista ja kilpai­lu­ky­vystä vastaa­vaksi vara­pu­heen­joh­ta­jaksi on erin­omai­nen uuti­nen. Erin­omai­nen Euroo­pan, Suomen ja koti­maa­kun­nan­kin näkö­kul­masta. Vara­pu­heen­joh­ta­jana hän koor­di­noi kahdek­san komis­saa­rin työtä.

Uudessa tehtä­väs­sään Katai­sella on vahva mandaatti tehdä kaik­kea sitä, mitä Suomi on pitä­nyt tärkeänä viime vuodet. Näin keskei­nen rooli myös osoit­taa, kuinka paljon hänen osaa­mi­seensa ja kykyi­hinsä Euroo­passa luote­taan.

Toivon, että vaikeina aikoina näemme haas­teet ja vaikeu­det kirk­kaasti, mutta emme vaivu epätoi­voon. Käärimme ennem­min hihamme ja ryhdymme yhdessä työhön. Suomea ei ole koskaan raken­nettu vali­tuk­sella tai manaa­mi­sella. Se on raken­nettu työllä ja teoilla.

 

Eurooppa- ja ulko­maan­kaup­pa­mi­nis­teri Leni­tan Toiva­kan kolumni Savon Sano­missa 21.9.2014

 

Lisää sisältöä samassa kategoriassa