”Ener­gia­ti­lanne on toki vaikea, mutta rahaa jaetaan vaalien takia vält­tä­mä­töntä enem­män.”

”Budjet­ti­rii­hessä nähty holti­ton velan­otto ei ole kunniaksi halli­tuk­selle. Se on kestä­mä­töntä ylisu­ku­pol­vista poli­tiik­kaa.”

Näin totesi keskus­ta­lai­nen Suomen Yrit­tä­jien toimi­tus­joh­taja Mikael Penti­käi­nen keskus­ta­lai­sen valtio­va­rain­mi­nis­teri Annika Saari­kon talous­ar­vio­esi­tyk­sestä.

Penti­käi­sen mukaan halli­tus jatkaa perus­tee­tonta velkaan­tu­mista.

Huoles­tut­ta­vinta vasem­mis­to­lai­nen talous­po­li­tiikka on heille, jotka eniten hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan palve­luita tarvit­se­vat. Velkaan­tu­mi­nen vaaran­taa kyvyn pitää pahim­pi­na­kin hetkinä huolta kaikista. Siksi, vasem­mis­to­lii­ton Outi Ojala aika­naan totesi, että ”vahva valtion­ta­lous on köyhän paras ystävä”.

Ja siksi suunta on kään­net­tävä.

Arvoisa puhe­mies

Valtion velka ylit­tää vaali­kau­den lopussa huimat 150 miljar­dia euroa. Uutta velkaa Rinteen-Mari­nin halli­tus on otta­massa pahim­mil­laan jopa noin 50 miljar­dia euro.

Koko Suomen histo­rian ajalta näihin päiviin asti periy­ty­neestä velasta kolman­nes tulee teidän kaudel­tanne– vain neljän vuoden ajalta. Se on ennä­tys minkä takia ei kakku­kah­veja juoda.

Korko­me­not paisu­vat nyt 1,5 miljar­diin euroon.  Edel­lis­vuo­delta nousua on lähes miljardi. Tämä vastaa koko polii­si­toi­men budjet­tia.

Ilmai­sen rahan kupla on puhjen­nut.

Päämi­nis­teri Marin – teidän reto­riik­kanne on histo­ria­tonta. Selit­tely, että ”Suomi elää sota­ta­lou­dessa” ei pidä paik­kaansa. Päämi­nis­teri Marin, Ukraina elää sota­ta­lou­dessa.

Sota­ta­lou­dessa kaikesta ylimää­räi­sestä karsi­taan ja koko kansan­ta­lous valjas­te­taan sota­pon­nis­te­lui­hin.

Olen miet­ti­nyt, mitä reto­rii­kas­tanne ajat­te­li­si­vat esimer­kiksi Kyösti Kallio, Risto Ryti tai Väinö Tanner?

Sanon suoraan: Velkaan­tu­mi­sen selit­tely väit­tä­mällä, että me eläi­simme nyt sota­ta­lou­dessa, on louk­kaus niin Suomen menneitä kuin Ukrai­nan nykyi­siä uhrauk­sia kohtaan.

Arvoisa päämi­nis­teri,

Teidän halli­tuk­senne talou­den­hoito keskus­tan johdolla muis­tut­taa enem­män vaali­bud­jet­tia.

Vasem­mis­to­hal­li­tus teki keskus­tan tuella – valtio­va­rain­mi­nis­teri Saari­kon johdolla neljän­nen velka­bud­je­tin. Velka on ollut teidän tapa hoitaa asioita.

Pohjois­maista Suomi on selkeästi velkai­sin maa, ja tilan­net­tamme heiken­tää mittava kestä­vyys­vaje. Ja ei tämä velkaan­tu­mi­nen johdu yksi maail­man tapah­tu­mista vaan tämä oli, arvon halli­tus, teidän tietoi­nen valin­tanne.

Menoja lisät­tiin miljar­di­luok­kaa velaksi jo vuonna 2019, jolloin koro­nasta tai Venä­jän hyök­käy­so­dasta ei ollut tietoa­kaan. Te valit­sitte vekse­li­ve­don.

Rahan jaka­mi­nen on valtao­san polii­tik­ko­jen­kin ydin­osaa­mista. Itse asiassa se on aika help­poa­kin. Mutta ei teitä minis­te­rin Marin ja Saarikko jälki­pol­vet tulet tästä osaa­mi­sesta kiit­te­le­mään. Lapset ja lapsen­lap­set tämän teidän poli­tiik­kanne maksa­vat.

Krii­si­me­noja me olemme tuke­neet; rokot­teet on hankit­tava, puolus­tusta vahvis­tet­tava ja heikoim­massa asemassa olevia tuet­tava ener­gia­krii­sissä. Ei velka­kri­tii­kissä olekaan kyse siitä, että olisim­meko jättä­neet krii­si­me­not teke­mättä. Budjetti kuiten­kin sisäl­tää 80 miljar­dia euroa menoja lähes viidel­lä­sa­dalla momen­tilla.

Kyllä siellä on prio­ri­soi­ta­vaa.

Kyse on siis siitä, pysty­täänkö teke­mään vält­tä­mät­tö­miä valin­toja, jotta myös tule­vai­suu­den krii­seistä selvi­tään.

Halli­tuk­selta puut­tuu kuiten­kin suun­ni­telma epäta­sa­pai­non korjaa­mi­seksi.

Tuntui ja näytti, että teiltä puut­tui tähän tahto.

Teidän halli­tus­tanne yhdis­tää aika­naan Matti Nykä­sen kanssa mäkeä hypän­neen englan­ti­lai­sen Eddie Edward­sin kanssa surkeat tulok­set. Mutta teitä erot­taa se, että Eddie Edwards kuiten­kin yritti ja teki joka kerta parhaansa.

Te menitte siitä mistä aita oli mata­lin. Jätitte vaikeat tehtä­vät tule­ville halli­tuk­sille.

Arvoisa puhe­mies,

Hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den saat­ta­mi­nen kestä­välle tolalle vaatii mitta­via uudis­tuk­sia usealla vaali­kau­della, työl­li­syy­den kasvua – ja kyllä, myös­kin meno­jen aset­ta­mista tärkeys­jär­jes­tyk­seen.

Onkin oikein hyvä, että vasem­mis­tosta on vihdoin herätty tilan­tee­seen ja pyyde­tään Kokoo­muk­selta apua. Keinoja kyllä on.

Suomi tarvit­see talous­kas­vun lisäksi sääs­tä­väi­syyttä. Hyvä raami on talous­po­li­tii­kan arvioin­ti­neu­vos­ton suosi­tus yhtei­sestä sitou­tu­mi­sesta vuosit­tai­seen sopeu­tus­ta­voit­tee­seen. Me olemme kokoo­muk­sessa valmiita tähän. Toivot­ta­vasti myös muut puolu­eet ovat valmiita hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den pelas­ta­mi­seen.

Sääs­töjä löytyisi haital­li­sista yritys­tuista. Lähes 50 miljar­din kilpai­lu­tuk­sien järjes­tä­mi­sestä siten, että mukaan otetaan myös pienem­mät ja paikal­li­set­kin yrityk­set.

Uudis­tuk­sen tarpeessa olisi­vat asumis­tuki, joka on paisu­nut miljar­dilla vuosi­kym­me­nessä. Myös ansio­si­don­nai­nen, jonka porras­ta­mista myös suoma­lais­ten enem­mistö kannat­taa.

Ensi vaali­kau­della tulee käyn­nis­tää koko julkista sekto­ria koskeva tuot­ta­vuus­oh­jelma. Budjet­ti­kirja pitää perata läpi rivi riviltä. Katsoa mikä on kaik­kein tärkeintä ja panos­taa siihen. Ja sääs­tää siitä mitä ilman vaikeassa paikassa selviämme.

Tässä vain muutama esimerkki lukui­sista keinoista.

Olemme aloit­ta­neet johdol­lani kokoo­muk­sen vaih­toeh­to­bud­je­tin laadin­nan ja tulemme siinä esit­te­le­mään refor­mit, joilla meno­jen kasvua voidaan tait­taa samalla, kun ihmi­siä ja yrityk­siä tuetaan vaikeassa tilan­teessa. Me emme väistä vastuuta lait­taa Suomea kuntoon.

Arvoisa puhe­mies,

Jokai­sen, hyvin­voin­ti­pal­ve­luita kannat­ta­van polii­ti­kon täytyy tule­vassa keskus­te­lussa esit­tää keinonsa julki­sen talou­den sopeut­ta­mi­seksi.

Kokoo­mus on tois­ta­nut oman ehdo­tuk­sensa jo kolme vuotta. Se perus­tuu kasvun kaavaan: työmark­ki­nat on päivit­tävä, kannus­tin­lou­kut puret­tava, byro­kra­tia raivat­tava inves­toin­tien edestä ja vero­jär­jes­telmä raken­net­tava kannus­ta­vaksi.

Sillä loppu­jen lopuksi vain kestävä kasvu ja työ turvaa­vat hyvin­voin­nin, vero­tu­lot ja tärkeät palve­lut.

Kokoo­muk­sen vaih­toeh­dossa näyte­tään, että velkaan­tu­mista voidaan vähen­tää samalla, kun tutki­muk­seen, inno­voin­tiin ja koulu­tuk­seen satsa­taan ja toteu­te­taan mitta­vat työn vero­tuk­sen keven­tä­mi­set kaikille tulo­luo­kille ja eläke­läi­sille. Tältä pohjalta raken­namme vaih­toeh­tomme myös tänä syksynä.

Sen sijaan halli­tuk­sesta ei ole onnis­tuttu esit­tä­mään mitään uskot­ta­vaa keinoa velkaan­tu­mi­sen päät­tä­mi­seksi. Toivoi­sin, että tule­vassa keskus­te­lussa kuuli­simme kerran­kin myös vasem­mis­ton – siis myös keskus­tan - keinoja meno­jen sopeut­ta­mi­seksi.

Koska me kaikki tiedämme, että velaksi ei voi loput­to­masti elää. Te olette sen velkaa, hyvä halli­tus olette ohjel­mas­sanne luvan­neet lopet­taa tule­vien suku­pol­vien kustan­nuk­sella elämi­sen. Vaali­bud­jet­tinne myötä tuo lupaus on lopul­li­sesti rikottu.

Minis­teri Saarikko, te olisitte pysty­neet parem­paan.

Kokoo­muk­sen ryhmä­puhe talous­ar­vion lähe­te­kes­kus­te­lussa, kansan­edus­taja Timo Heino­nen

Lisää sisältöä samassa kategoriassa