Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män vaih­toeh­to­bud­jetti vuodelle 2021

Sisäl­lys:

Alkusa­nat: Suomi kestä­vän kasvun tielle

1. Kokoo­muk­sen vaih­toehto suoma­lai­sille

2. Työtä 120 000 ihmi­selle

2.1 Mahdol­lis­te­taan paikal­li­nen sopi­mi­nen kaikissa yrityk­sissä

2.2 Toteu­te­taan valtio­va­rain­mi­nis­te­riön virka­val­mis­te­luna laati­mat ehdo­tuk­set sovel­tu­vin osin

2.3 Toteu­te­taan ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van porras­tus­malli

2.4 Pure­taan kannus­tin­louk­kuja

2.5 Koro­te­taan ulos­o­ton suojaosa 900 euroon

2.6 Varmis­te­taan nopea hoitoon pääsy tera­pia­ta­kuulla

2.7 Vahvis­te­taan koti­ta­lous­vä­hen­nystä ja toteu­te­taan yli 75-vuotiai­den super­ko­ti­ta­lous­vä­hen­nys

2.8 Toteu­te­taan työl­li­syyttä ja tasa-arvoa vahvis­tava perhe­va­paa­uu­dis­tus

2.9 Alen­ne­taan varhais­kas­va­tus­mak­suja 100 miljoo­nalla eurolla

2.10 Lisä­tään kansain­vä­listä rekry­toin­tia

2.11 Pienen­ne­tään vero­kii­laa

3. Palkasta ja eläk­keestä enem­män käteen  – laske­taan veroja

3.1 Palkan­saa­jille ja eläke­läi­sille jopa 1 235 000 000 euroa enem­män käteen

3.2 Koko kansan koti­ta­lous­vä­hen­nys

3.3 Yli 75-vuotiai­den super­ko­ti­ta­lous­vä­hen­nys

3.4 Vero­te­taan vähem­män työtä ja yrit­tä­jyyttä, enem­män hait­toja ja kulu­tusta

4. Sivis­tyk­sen Suomi – panos­tuk­sia tutki­muk­seen ja osaa­mi­seen

4.1 Vahvis­te­taan varhais­kas­va­tuk­sen laatua - toteu­te­taan kaksi­vuo­ti­nen esio­pe­tus

4.2 Panos­te­taan perus­kou­luun – jokai­selle riit­tä­vät tiedot ja taidot

4.3 Noste­taan nuor­ten koulu­tus- ja osaa­mis­ta­soa

4.4 Panos­te­taan inno­vaa­tioi­hin ja uuteen kasvuun

4.5 Tehdään jatku­vasta oppi­mi­sesta uusi normaali

4.6 Turva­taan kansa­lai­syh­teis­kun­nan toimin­tae­del­ly­tyk­set

5. Talous kasvuun – pääs­töt laskuun

5.1 Aute­taan yrityk­set krii­sin yli - turva­taan yrit­tä­jien ja yritys­ten uusi alku

5.2 Pure­taan normeja – kaikki on sallit­tua, mikä ei erik­seen ole kiel­let­tyä

5.3 Panos­te­taan puhtaa­seen tekno­lo­gi­aan - karsi­taan ympä­ris­tölle haital­li­sia tukia

5.4 Laite­taan vauh­tia liiken­teen pääs­tö­jen vähen­tä­mi­seen - pois­te­taan auto­vero ja uudis­te­taan auto­kanta

5.5 Vahvis­te­taan Suomen kilpai­lu­ky­kyä - pois­te­taan väylä­maksu

5.6 Laite­taan valtion tase töihin

5.7 Laite­taan koko Suomi kuntoon

5.8 Pääomi­te­taan nopeita junayh­teyk­siä kahdella miljar­dilla

5.9 Panos­te­taan suju­vaan liiken­tee­seen ja riit­tä­vään asun­to­tuo­tan­toon

5.10 Uudis­te­taan asumi­sen tuki­jär­jes­telmä - tehdään asun­to­mark­ki­noista toimi­vam­mat

6. Pide­tään toisis­tamme huolta – tukea ja turvaa sitä tarvit­se­valle

6.1 Laajen­ne­taan ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­turva kaikille

6.2 Uudis­te­taan sosi­aali- ja terveys­kes­kuk­set

6.3 Turva­taan yhden­ver­tai­set mielen­ter­veys­pal­ve­lut - tehdään tera­pia­ta­kuusta totta

6.4 Turva­taan kuntou­tuk­seen pääsy - toteu­te­taan kuntou­tus­ta­kuu

6.5 Panos­te­taan tutki­muk­seen ja hoidon laatuun - tutki­mus on huomi­sen hyvää hoitoa

6.6 Turva­taan ikäih­mis­ten laadu­kas hoito ja hoiva yhden­ver­tai­sesti

6.7 Luodaan terveys­pe­rus­tei­sen vero­tuk­sen malli

6.8 Tehdään tervey­den­huol­losta koko­naan maksu­ton lapsille

7. Kansain­vä­li­nen, turval­li­nen ja vahva oikeus­val­tio

7.1 Houku­tel­laan kansain­vä­li­set osaa­jat Suomeen – panos­te­taan kansain­vä­li­seen rekry­toin­tiin

7.2 Kohdis­te­taan turva­pai­kat hädä­na­lai­sille – este­tään väärin­käyttö

7.3 Vahvis­te­taan kehi­ty­syh­teis­työtä - siir­re­tään pain­opis­tettä sijoi­tus­muo­toi­seen tukeen

7.4 Turva­taan maan­puo­lus­tuk­sen ja krii­sin­hal­lin­nan resurs­sit – toteu­te­taan hävit­tä­jä­han­kinta täysi­mää­räi­senä

7.5 Vahvis­te­taan sisäistä turval­li­suutta – lisä­tään polii­sien määrää

7.6 Päivi­te­tään terro­ris­mi­lain­sää­däntö 2020-luvulle

7.7 Turva­taan vahva oikeus­val­tio

8. Kokoo­muk­sen vaih­toehto valtion budje­tiksi 2020

8.1 Muutok­set vero­tuk­seen

8.2 Muutok­set määrä­ra­hoi­hin

8.3 Valtion omai­suu­den käyttö

Vaih­toeh­to­bud­je­tin työryhmä: Timo Heino­nen, työryh­män puheen­joh­taja, Petteri Orpo, Kai Mykkä­nen, Elina Lepo­mäki, Sari Sarko­maa, Markku Eestilä, Kalle Joki­nen, Jukka Kopra, Janne Sankelo, Matias Mart­ti­nen, Juhana Vartiai­nen, Arto Sato­nen, Sanni Grahn-Laaso­nen, Mikko Martik­kala, talous­po­liit­ti­nen asian­tun­tija, Malin Anomaa, työryh­mä­sih­teeri

Suomi on kulu­van vuosi­kym­me­nen aikana monella tapaa veden­ja­ka­jalla. Jos toimimme kuten nyt, edessä on velkaan­tu­mi­sen ja kitua­li­aan kasvun vuosi­kym­men. Väestö ikään­tyy ennä­tys­tah­tia ja samaan aikaan työn­te­ki­jöi­den määrä jatkaa supis­tu­mis­taan. Suomi on putoa­massa maail­man terä­vim­mästä kärjestä. Lohdul­lista kuiten­kin on, että tule­vai­suus on omissa käsis­sämme.

Koro­na­kriisi on johta­nut poik­keuk­sel­li­sen rajuun julki­sen talou­den velkaan­tu­mi­seen. Vuonna 2020 julki­nen velka kasvaa lähes 20 miljar­dia euroa. Poik­keuk­sel­li­sen pande­mian iskun otta­mi­nen vastaan valtion toimesta on ymmär­ret­tä­vää ja oikein. Tule­vai­suutta ei kuiten­kaan voi raken­taa hoita­malla akuut­tia krii­siä. On tehtävä päätök­siä, jotka varmis­ta­vat sen, että Suomi on kymme­nen vuoden päästä parempi maa kuin nykyi­sin.

Kokoo­muk­sen vaih­toehto on kestä­vän kasvun raken­ta­mi­nen tule­vai­suutta varten. Me emme tyydy siihen tule­vai­suus­ku­vaan, joka nykyi­sellä halli­tuk­sella on Suomelle tarjota. 2020-luvusta ei saa tulla mene­tet­tyä vuosi­kym­mentä, vaan kasvun eteen on tehtävä kaikki mahdol­li­nen. On sano­mat­ta­kin selvää, että tule­vai­suu­den talous­kas­vun tulee olla kestä­vää. Siksi tarjoamme vaih­toeh­don, joka yhdis­tää kasva­van talou­den piene­ne­viin pääs­töi­hin ja moni­muo­toi­sen luon­non turvaa­mi­seen.

Kokoo­muk­sen vaih­toeh­don perus­tana on työl­li­syys. Tällä hetkellä Suomessa on noin 1,5 työelä­män ulko­puo­lella olevaa yhtä työs­sä­käy­vää kohden. Kahden työi­käi­sen panok­sella pitää siis pystyä kannat­te­le­maan kolmea työelä­män ulko­puo­lella olevaa suoma­laista. Taatak­semme suoma­lai­sille laaduk­kaan koulu­tuk­sen, toimi­vat terveys­pal­ve­lut ja arvok­kaan vanhuu­den, yhä useam­man työi­käi­sen tulisi käydä töissä. Olemme siksi esit­tä­neet joukon keinoja, joilla luotai­siin edel­ly­tyk­set 120 000 uuden työpai­kan synty­mi­selle.

Suomen tule­vai­suu­den talous­kasvu voi kestä­västi perus­tua ainoas­taan korke­aan osaa­mi­seen. Sen perusta luodaan jo varhais­kas­va­tuk­sessa ja perus­o­pe­tuk­sessa. Teki­simme esio­pe­tuk­sesta kaksi­vuo­tista ja lisäi­simme perus­o­pe­tuk­seen määrä­ai­kais­ten hanke­ra­ho­jen sijaan pysy­viä resurs­seja. Uskomme vahvasti siihen, että jos perus­tai­dot ovat kunnossa jo lapsuu­desta lähtien, se kantaa pitkälle tule­vassa elämässä. 

Tule­vai­suu­den Suomen pitää olla oikeu­den­mu­kai­nen. Koro­na­kriisi on osoit­ta­nut, että nykyi­nen työt­tö­myys­turva kohte­lee epärei­lusti nuoria, naisia ja vähem­män koulu­tet­tuja. Kokoo­mus olisi valmis paran­ta­maan työt­tö­mien yhden­ver­taista asemaa laajen­ta­malla ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van kaikille. 

Jokai­sen suoma­lai­sen on voitava luot­taa siihen, että saa ikään­tyä arvok­kaasti. Lisäi­simme 50 miljoo­naa euroa koti­hoi­toon, jonka halli­tus on hoita­ja­mi­toi­tuk­sen yhtey­dessä unoh­ta­nut. Panos­tai­simme myös ikään­ty­vien suoma­lais­ten kuntout­ta­mi­seen, jotta yhä useam­malla olisi pidem­pään terveitä ja toimin­ta­ky­kyi­siä vuosia. 

Suomi on hyvä maa. Uudis­ta­malla määrä­tie­toi­sesti yhteis­kun­tamme raken­teita – teke­mällä työstä aina kannat­ta­vaa, panos­ta­malla osaa­mi­seen ja raken­ta­malla kestä­vää kasvua – se on sitä myös tule­vai­suu­dessa. 

Eikö­hän ruveta töihin.

- Petteri Orpo

Mitä tarkoi­tamme halli­tus­oh­jel­man päivit­tä­mi­sellä?

Sanna Mari­nin halli­tuk­sen ohjelma lepää 75 prosen­tin työl­li­syys­ta­voit­teen varassa. Nyt tavoit­teesta on luovuttu. Halli­tus­puo­luei­den puheen­joh­ta­jat myön­si­vät syys­kuussa, ettei halli­tus tule saavut­ta­maan 75 prosen­tin työl­li­syy­sas­tetta, jolle halli­tus­oh­jel­man ajatus julkis­ten meno­jen lisää­mi­sestä perus­tui. Budjet­ti­rii­hen tulok­set huomioon ottava valtio­va­rain­mi­nis­te­riön syys­kuun talous­en­nuste arvioi, että nykyi­sellä poli­tii­kalla työl­li­syy­saste pysyy alle 72 prosen­tissa edel­leen vuosina 2023 ja 2024.

Halli­tus­oh­jel­man keskei­sim­piä tavoit­teita oli julki­sen talou­den tasa­paino vuonna 2023. Valtio­va­rain­mi­nis­te­riön katsaus arvioi, että nykyi­sellä poli­tii­kalla julki­nen talous on rajusti alijää­mäi­nen vielä kymme­nen vuoden päästä. Vesa Vihriä­län talous­po­li­tii­kan stra­te­giaa hahmo­tel­lut työryhmä huomaut­taa, että talous­po­li­tii­kan uskot­ta­vuus edel­lyt­tää konkreet­tista suun­ni­tel­maa kestä­vyys­va­jeen hoitoon ja toimen­pi­tei­den aloit­ta­mista jo tällä halli­tus­kau­delta.

Halli­tus­oh­jel­massa tode­taan: “Halli­tus sitou­tuu tarkas­te­le­maan halli­tus­oh­jel­man toimen­pi­teitä uudel­leen, mikäli niiden toteut­ta­mi­nen vaaran­taisi julki­selle talou­delle asetet­tu­jen tavoit­tei­den saavut­ta­mi­sen”. Halli­tus on kuiten­kin päät­tä­nyt jatkaa halli­tus­oh­jel­man pysy­vien meno­li­säys­ten toteut­ta­mista. Halli­tuk­sen suurim­mat raken­teel­li­set uudis­tuk­set eivät edes sen omien lakie­si­tys­ten mukaan vahvis­ta­massa julkis­ta­loutta.

Valtion rahat ovat ihmis­ten rahoja. Jokai­sen talou­den­pi­tä­jän on oltava itsel­leen rehel­li­nen siitä, onko ajau­tu­massa velka­kier­tee­seen vai ei. Voimassa olevan halli­tus­oh­jel­man nurk­ka­pul­tit ovat tältä osin kiis­tatta mahdot­to­mia nykyi­sellä poli­tii­kalla. Esitimme jo syys­kuussa edus­kun­nassa väli­ky­sy­myk­sen. Siinä vaadimme halli­tusta hake­maan edus­kun­nalta luot­ta­muk­sen päivi­te­tylle halli­tus­oh­jel­malle, joka perus­tuisi tosi­asioi­hin.

Halli­tus­oh­jel­massa tulisi tunnis­taa keskei­set yhteis­kun­nan haas­teet ja esit­tää yksi­löi­dyt keinot niiden ratkai­se­mi­seksi. Koro­na­krii­sin aikana velkaan­tu­mi­nen on hyväk­syt­tä­vää, jopa kanna­tet­ta­vaa. Kokoo­muk­sen huoli liit­tyy siihen, ettei holti­ton velkaan­tu­mi­nen ole päät­ty­mässä krii­sin loppu­mi­seen. Me emme voi jatkaa lastemme piik­kiin elämistä sen jälkeen kun kriisi on selä­tetty.

Vesa Vihriä­län talous­po­li­tii­kan stra­te­gia­ra­portti sisäl­tää vaka­van varoi­tuk­sen: jos sopeu­tuk­sessa ei onnis­tuta, hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan rahoi­tus­pohja uhkaa muren­tua pysy­västi. Jo nyt olemme saaneet luot­to­luo­kit­ta­jilta varoi­tuk­sen, että Suomen luot­to­kel­poi­suus tulee heik­ke­ne­mään, mikäli velkaa ei saada laske­valle uralle. Mari­nin halli­tuk­sen tavoite velka­suh­teen tasaan­tu­mi­sesta vuosi­kym­me­nen aikana ei riitä.

On kohtuul­lista kysyä, miten me itse päivit­täi­simme halli­tus­oh­jel­maa, mikä olisi kokoo­muk­sen vaih­toehto Suomelle. Hahmot­te­lemme tässä avain­ky­sy­myk­siä, joilla haki­simme rehel­listä pohjaa ja kovaa maata suoma­lais­ten hyvin­voin­nin uudel­leen raken­ta­mi­seen korona-krii­sin jälkeen.

”Valtion rahat ovat ihmis­ten rahoja. Jokai­sen talou­den­pi­tä­jän on oltava itsel­leen rehel­li­nen siitä, onko ajau­tu­massa velka­kier­tee­seen vai ei.”

1. Toivon ja vastuun Suomi: 75-75-25

Nykyi­sen kevyen raha­po­li­tii­kan oloissa korko ja saata­vuus eivät rajoita valtion velan­ot­toa. Tässä ympä­ris­tössä edus­kun­nan ja halli­tuk­sen omat reunaeh­dot velalle ovat entistä tärkeäm­piä. Muuten lisä­velka on aina liian helppo ratkaisu kaik­kiin ongel­miin. Vaara vaanii, jos velkaan­tu­mi­nen ei pysähdy tasolle, jota pysty­tään hoita­maan myös korkeam­milla koroilla.

Selkeä nurk­ka­pul­tisto voisi olla 75-75-25. Noste­taan työl­li­syy­saste 75 prosent­tiin ja vakau­te­taan julki­sen velan suhde BKT:hen korkein­taan 75 prosent­tiin, molem­mat vuoteen 2025 mennessä. Se tarkoit­taisi 3 prosent­tiyk­sik­köä (80 000 työl­listä) korkeam­paa työl­li­syy­sas­tetta ja prosent­tiyk­si­kön (n. 2,4 miljar­din euron sopeu­tus) alem­paa velka­suh­detta VM:n nyt vuodelle 2024 ennus­ta­miin tasoi­hin nähden.

Tavoite vaatii poli­tii­kan muutosta. Tähän pääs­tän toteut­ta­malla kokoo­muk­sen esit­tä­mät keinot 120 000 päätös­pe­räi­sen työsuh­teen synty­mi­seksi ja nopeut­ta­malla talous­kas­vua yrit­tä­jyy­den uuden alun ohjel­malla. Vaikeuk­siin ajau­tu­neita on autet­tava nouse­maan jaloil­leen, eikä vain yksi­puo­li­sesti lisätä passi­voi­via tukia. Tarvit­semme myös elin­voi­mai­sen Suomen ohjel­man. Suomen on oltava paras paikka kasvat­taa lapsia ja paras asuin­maa työte­liäille ihmi­sille ympäri maail­man.

Uskot­ta­van poli­tii­kan keskei­nen tehtävä on luoda toivon polku, joka saa ihmi­set niin koti- kuin ulko­mailla taas usko­maan Suomeen, inves­toi­maan itseensä ja yrityk­siinsä, kokei­le­maan rohkeasti uutta ja toteut­ta­maan unel­mi­aan. Näistä ainek­sista syntyy hyvän kierre.

2. Uuden alun Suomi

Olemme eläneet vaikean vuoden. Toista sataa tuhatta ihmistä on jäänyt työt­tö­mäksi. Moni yrit­täjä on joutu­nut koro­nan takia sietä­mät­tö­miin painei­siin. Moni on joutu­nut omassa elämäs­sään ja työs­sään veny­mään tavalla, joka koet­te­lee mielen­ter­veyttä. Kokoo­muk­sen mielestä jokai­nen ihmi­nen ja yrit­täjä ansait­see uuden mahdol­li­suu­den. 

Tarvit­semme nopeasti mahdol­li­suu­den pikay­ri­tys­sa­nee­rauk­seen. Perintä-, konkurssi -ja maksu­häi­riö­me­net­te­lyt on kohtuul­lis­tet­tava nopeaa uuden alun mahdol­li­suutta tuke­vaan suun­taan. Yrityk­siä ja ihmi­siä ei tule pitää löysässä hirressä. Suomi on onneksi ymmär­tä­nyt 1990-lukua laajem­min yrit­tä­jyy­den vaali­mi­sen merki­tyk­sen. Nyt on teko­jen aika.

Työpaik­ko­jen ja hyvin­voin­timme vaikea kohta on ollut palve­lusek­to­rin kapeus. Tehdään tähän käänne. Työn osta­mi­nen tulee tehdä mahdol­li­seksi yhä useam­malle. Tällä hetkellä Suomen korkea vero­kiila hanka­loit­taa ekolo­gi­sesti kestä­vän palve­lu­ta­lou­den kehit­ty­mistä. Koti­re­mon­tit tehdään itse, vaikka ammat­ti­lai­nen tekisi laaduk­kaam­paa työtä. Partu­riy­rit­tä­jän pitää leikata jopa neljän asiak­kaan hiuk­set, jotta tällä on varaa ostaa itsel­leen hius­ten­leik­kuu. 

Koti­ta­lous­vä­hen­nystä on laajen­net­tava. Sosi­aa­li­tur­va­uu­dis­tus ei jouda pölyt­tyä komi­te­aan. Tuet on kerta kaik­ki­aan muutet­tava sellai­siksi, että ihmi­nen pystyy aina paran­ta­maan elämäänsä omalla aktii­vi­suu­del­laan ja yrit­tä­mi­sellä. Työn vero­tusta on keven­net­tävä kaut­taal­taan kaikissa tulo­luo­kissa.

3. Inves­toin­tien ja inno­vaa­tioi­den Suomi

Inves­toin­nit eivät ole katta­neet yritys­ten pääoman kulu­mista Suomessa vuosiin. On tehtävä käänne. Yrit­tä­mi­sen vero­tus tarvit­see muutok­sia, jotka kannus­ta­vat aina kasvun ja jalos­tusar­von kannalta fiksuim­piin inves­toin­tei­hin olivat ne sitten koneita ja kiin­teis­töjä tai koulut­ta­mista, tutki­musta ja myyn­tiä. Yritys­ten inves­toin­tien nopeut­ta­mi­seksi ilmoi­tus­me­net­te­lyn piiriin siir­re­tään jo toimi­vien yritys­ten muutos- ja laajen­nus­hank­keet.

Valtion omai­suu­den myyn­ti­tu­lot ja EU:n elpy­mis­ra­has­ton Suomen saanto on inves­toi­tava silli­sa­laa­tin sijaan muuta­maan hyvin­voin­timme ratkai­se­vaan asiaan: korkea­kou­lu­jen pääomit­ta­mi­seen, T&K-rahojen tuntu­vaan taso­ko­ro­tuk­siin sekä nopei­siin yhteyk­siin kasvu­kes­kus­ten välillä.

Vähen­ne­tään ympä­ris­tö­hai­tal­li­sia tukia, mutta tasa­taan vien­timme taka­mat­kaa muilla keinoilla. Meri­kul­je­tus­ten väylä­maksu on suora lisä­kus­tan­nus verrat­tuna Ruot­siin, jossa sitä ei peritä.

4. Osaa­mi­sen ja mahdol­li­suuk­sien tasa-arvon Suomi

Suomen menes­tyk­sen perusta on korkealle nous­sut osaa­mi­nen. Näin on jatkos­sa­kin. Meillä ei ole todel­la­kaan varaa siihen, että 15 prosent­tia nuorista jättää toisen asteen koulu­tuk­sen kesken ja jää vaille tutkin­toa 2000-luvun maail­massa. 

Tilanne ei kuiten­kaan korjaannu käyt­tä­mällä lähes 129 miljoo­nan euron resurs­seista koulu­kir­jo­jen hank­ki­mi­seen niille, jotka eivät ole nytkään tippu­mis­vaa­rassa. Sen sijaan vara­tut resurs­sit on käytet­tävä tark­kaan sellai­siin keinoi­hin, joilla tätä jouk­koa aivan oikeasti aute­taan.

Me suoma­lai­set olemme havah­tu­neet siihen, että mielen­ter­veys on keskei­sim­piä syitä työky­vyt­tö­myy­teen ja vielä enem­män lyhy­tai­kai­siin ongel­miin ihmis­ten elämässä. Tera­pia­ta­kuu on autta­mi­sen ohella inves­tointi ihmi­sen jaksa­mi­seen kehit­tää itse­ään ja toimia aktii­vi­sena osana yhteis­kun­taa.

Suoma­lai­nen työelämä on kansain­vä­li­sesti vertail­len hyvää ja tasa-arvoista. Ruot­siin verrat­tuna lasten saami­nen aiheut­taa kuiten­kin meillä selvästi syvem­män jaon mies­ten ja nais­ten urake­hi­tyk­seen sekä edel­leen elin­kaa­ri­tu­loi­hin. Se ei ole oikein. Perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen on tuotava tähän selvä käänne.

5. Vahvo­jen kuntien sekä kestä­vän sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon Suomi

Sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon uudis­tusta ei voi toteut­taa tavalla, joka leik­kaa kaupun­kien palve­luista satoja miljoo­nia euroja liian pien­ten kuntien ja liian pien­ten aluei­den raken­tei­siin. Tällä poli­tii­kalla aukkoa tilki­tään seuraa­vaksi valtion velka­ra­halla. Sote-meno­jen kasvu vain kiih­tyy eivätkä kaupun­git pysty enää inves­toi­maan raitei­siin, teihin ja koulu­tuk­seen. Nämä valu­viat täytyy muut­taa terveelle pohjalle ja katsoa tosi­asioita silmiin.

Koro­nan jälkei­sessä Suomessa kuntien on otet­tava uudella tavalla roolinsa koulu­tuk­sen sekä elin­keino- ja työl­li­syys­pal­ve­lui­den ykkös­pe­lu­rina. Työ- ja elin­kei­no­toi­mis­to­jen pääteh­tä­vien siirto kaupun­kien vastuulle lienee käytän­nössä peruut­ta­ma­ton, vaikka kokei­luna tehdään­kin. Hyvä niin. Mutta samalla on aidosti luotava kaupun­geille kannus­teet ja väli­neet käyt­tää nivel­vaihe siihen, että tämä koneisto auttaa viimein selät­tä­mään työt­tö­mien ja työpaik­ko­jen kohtaa­mat­to­muu­den.

Hyvin­vointi syntyy vain ja ainoas­taan työstä ja yrit­tä­jyy­destä.

Työ antaa toimeen­tu­lon ja mahdol­li­suu­den toteut­taa omia haaveita. Jokai­sen osal­lis­tu­mi­nen on tärkeää. Riit­tävä työssä käyvien määrä ratkai­see sen, miten kyke­nemme yllä­pi­tä­mään ihmi­sille tärkeitä palve­luita niin kunnissa kuin valtion tasolla. Jos emme onnistu nosta­maan työl­li­syyttä, uhkaa koko hyvin­voin­tyh­teis­kun­nan rahoi­tus­pohja muren­tua pysy­västi. Työl­li­syy­den vahvis­ta­mi­sen on oltava ensi­si­jai­nen keino kestä­vyys­va­jeen vastai­sessa työssä.

Suomen on asetet­tava tavoit­teeksi 75 % työl­li­syy­saste vuoteen 2025 mennessä, ja 80 % seuraa­van 15 vuoden aikana. Tämä on ollut mahdol­lista esimer­kiksi Tans­kassa ja Ruot­sissa - se on mahdol­lista myös meillä. Väes­tö­en­nus­teen perus­teella tavoite tarkoit­taisi lähes 200 000 uutta työl­listä nyky­ta­soon nähden. Suur­ten ikäluok­kien siir­tyessä ansai­tuille eläke­päi­ville, on haaste mittava.

Poliit­ti­silla päät­tä­jillä on käytössä monia keinoja, jos vain tahtoa tart­tua näihin löytyy. Lisä­työn tarjoa­mi­nen on tehtävä kannat­ta­vaksi riip­pu­matta lähtö­koh­dista. Moni­muo­toi­sille työjak­soille ja yrit­tä­jyy­delle on oltava riit­tä­vät kannus­ti­met. Ahke­ruu­desta ei tule rankaista, vaan siihen tulee kannus­taa. Työllä ansai­tusta lisäeu­rosta on aina jäätävä vähin­tään puolet käteen riip­pu­matta lähtö­ti­lan­teesta. Työn­teon ja yrit­tä­mi­sen pitää kannat­taa.

Lopulta työpai­kat synty­vät vain kannat­ta­van yritys­toi­min­nan seurauk­sena. Yrityk­selle työn tarjoa­mi­nen täytyy tehdä houkut­te­le­vaksi. Jotta työnan­taja tällä hetkellä pystyisi maksa­maan työn­te­ki­jälle käteen noin 2300 euroa, tulee työnan­ta­jan maksaa palkan päälle sivu­ku­luja jopa 2000 euroa. Suomen korkea vero­kiila ei mahdol­lista kannus­ta­van palkan maksa­mista ja jättää työn­te­ki­jälle käteen vähem­män kuin verrok­ki­maissa.

Työn vastaa­not­ta­mi­nen on tehtävä kannat­ta­vaksi kaikissa tilan­teissa. Työt­tö­myy­den synty­mi­seen ja työt­tö­myys­jak­so­jen pituuk­siin on moni­nai­sia syitä. Merkit­tä­vim­mät muutok­set poli­tiik­ka­toi­milla voidaan saada muut­ta­malla passi­voiva sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mämme kannus­ta­vaksi. Työn vastaa­not­ta­mi­nen voi jopa vähen­tää käteen jääviä tuloja, kun työt­tö­myys­turva piene­nee enem­män kuin työstä saa palk­kaa. Sosi­aa­li­tur­van tulee passi­voi­mi­sen sijaan kannus­taa. Suomesta ei saa tulla köllöt­tely-yhteis­kun­taa.

Esimer­kiksi opis­ke­li­joilla yhdek­sän tuki­kuu­kautta nosta­van ei kannata enää 1000 euron kuukausi­pal­kan jälkeen tehdä ollen­kaan työtä, sillä lisä­palkka leik­kaan­tuu koko­naan opin­to­tuesta. On myös huoleh­dit­tava työvoi­ma­toi­mis­to­jen, ohjauk­sen ja yksi­löl­li­sen tuen riit­tä­västä resur­soin­nista. Halli­tuk­sen työn­ha­kuun velvoit­tava aktii­vi­malli on kanna­tet­tava hanke.

Suoma­lai­set ansait­se­vat työl­li­syys­po­li­tii­kan suun­nan­muu­tok­sen

Halli­tus lupasi nostaa työl­lis­ten määrän perus­u­raan nähden 60 000 uudella työssä käyvällä vuoteen 2023 mennessä. Työl­lis­ten määrän lisäyk­sellä oli tarkoi­tus rahoit­taa halli­tuk­sen jo teke­mät pysy­vät meno­jen lisäyk­set. Ympä­ristö- ja sote­uu­dis­tuk­sen tavoin työl­li­syys­lu­paus on jäänyt tari­noi­den tasolle.

Koro­na­kriisi on pahen­ta­nut työl­li­syys­ti­lan­netta monin­ker­tai­sesti. Se ei estä­nyt halli­tusta lykkää­mästä työl­li­syy­den paran­tu­mi­sen tavoi­tetta ainoas­taan seuraa­valle vaali­kau­delle. Halli­tus lykkäsi sitä peräti kolmen vaali­kau­den päähän 2030-luvulle.

Budjet­ti­rii­hessä halli­tus sai aikaan päätök­set, joille valtio­va­rain­mi­nis­te­riö arvioi vaiku­tuk­siksi vain noin 15 000 uutta työl­listä. Halli­tus päätti ainoas­taan sellai­sista keinoista, jotka lisää­vät julki­sia menoja satoja miljoo­nia ennen ensim­mäis­tä­kään uutta työl­listä. Kun halli­tuk­sen työl­li­syyttä heiken­tä­vät päätök­set otetaan mukaan laskui­hin, on halli­tus onnis­tu­nut jopa vähen­tä­mään työl­lis­ten määrää.

Toden­ne­tut keinot 120 000 uuden työl­li­sen saami­seksi

Keino­va­li­koima koos­tuu isom­mista ja pienem­mistä teoista. Osa vaikut­taa nopeam­min, osa hitaam­min. Pohjois­mais­ten hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan palve­lui­den ja hyvin­voin­timme turvaa­mi­seksi kaikki keinot on käytet­tävä.

Tässä luvussa esite­tyt keinot vahvis­ta­vat työl­li­syyttä yhteen­las­ket­tuna tarkal­leen  123 700 henki­löllä.  Koko­nai­sar­viota työl­li­syys­vai­ku­tuk­sista on silti erit­täin vaikeaa tehdä täsmäl­li­sesti. Työl­li­syy­den kehi­tyk­seen vaikut­taa saman­ai­kai­sesti useita teki­jöitä ja muut­tu­neilla kannus­ti­milla on suuri vaiku­tus. Työn tarjon­taan vaikut­ta­vien raken­tei­den iden­ti­fiointi on kuiten­kin mahdol­lista, ja siten vaiku­tuk­sen suun­nasta voimme olla käytän­nössä varmoja.

Kokoo­muk­sen esit­tä­mät keinot vahvis­ta­vat julkista taloutta noin 3000 miljoo­nalla eurolla. Tämä olisi jo lähes kolmas­osa koko kestä­vyys­va­jeen julki­sen talou­den sopeut­ta­mis­tar­peesta. Tieto­pal­ve­lun arvioi­ta­vana ollei­den refor­mien, eli vain pieni osa kokoo­muk­sen esit­tä­mistä uudis­tuk­sista, lisää tieto­pal­ve­lun arvion mukaan työl­lis­ten määrää 18 000 henki­löllä jo vuonna 2021. Pelkäs­tään tieto­pal­ve­lun arvioi­mien keino­jen aiheut­tama työl­li­syy­den nousu vahvis­taa julkista taloutta 450 miljoo­nalla eurolla. Jos kaikki kokoo­muk­sen esit­tä­mät uudis­tuk­set toteu­tet­tai­siin, paran­tuisi työl­li­syys tätä­kin enem­män.

Edus­kun­nan tieto­pal­ve­lut arvioi refor­mien vaiku­tuk­sia staat­ti­sella SISU-mikro­si­mu­laa­tio­mal­lilla. Mallissa laske­taan miten suoraan vero­tuk­seen ja sosi­aa­li­tur­vaan tehtä­vät muutok­set vaikut­ta­vat työhön osal­lis­tu­mis­pää­tök­seen, eli niin sanot­tuun työl­lis­ty­mis­ve­roas­tee­seen. Tieto­pal­ve­lun mallilla ei siis kyetä simu­loi­maan kaik­kia kokoo­muk­sen esit­tä­miä uudis­tuk­sia, mutta onneksi analyy­seja on toteu­tettu luotet­ta­vasti muiden taho­jen toimesta. 

2.1 Mahdol­lis­te­taan paikal­li­nen sopi­mi­nen kaikissa yrityk­sissä

Kokoo­mus haluaa mahdol­lis­taa aidon ja reilun paikal­li­sen sopi­mi­sen kaikilla työpai­koilla. Työeh­to­so­pi­muk­set määrit­te­li­si­vät jatkos­sa­kin työsuh­teen mini­mieh­dot. Muista asioista voidaan sopia työpai­koilla, kun työnan­ta­jan ja työn­te­ki­jän väli­nen luot­ta­mus on kunnossa. Jos yhteistä ymmär­rystä ei löydy, nouda­tet­tai­siin työeh­to­so­pi­musta.

Paikal­li­sen sopi­mi­sen edis­tä­mi­sen yhtey­dessä mini­mieh­to­jen toteu­tu­mi­sen valvon­taa tehos­tet­tai­siin. Henki­lös­tön asemaa ja vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sia työpai­koilla paran­net­tai­siin lain­sää­dän­tö­uu­dis­tuk­sin. Neuvot­te­lua­se­tel­man on oltava tasa­pai­noi­nen. Sopi­mi­nen tulee mahdol­lis­taa myös liit­toon kuulu­mat­to­man luot­ta­mus­val­tuu­te­tun johdolla tehtä­väksi. Työpaik­ka­koh­tai­nen sopi­mi­nen lisäisi tutki­tusti yritys­ten haluk­kuutta palkata rohkeam­min lisää työvoi­maa.

2.2 Toteu­te­taan valtio­va­rain­mi­nis­te­riön virka­val­mis­te­luna laati­mat ehdo­tuk­set sovel­tu­vin osin

Valtio­va­rain­mi­nis­te­riön esit­tä­mien työl­li­syys­toi­mien ikään­ty­nei­den koko­nai­suus on toteu­tet­tava. Esitetty palve­lui­den ja työt­tö­myy­se­tuuk­sien koko­nai­suus on toteu­tet­tava koko­nai­suu­des­saan kuiten­kin niin, että palk­ka­tuki säilyy mahdol­li­suu­tena myös kolman­nelle sekto­rille osatyö­ky­kyis­ten ja vaikeam­min työl­lis­ty­vien osalta. Tukea voidaan lisätä nykyi­sestä ja kohdis­taa lisäys yksi­tyi­selle sekto­rille.

Kaiken­lai­nen syrjintä työelä­mässä on yksi­se­lit­tei­sesti väärin. Jokai­sella on oltava kannus­ti­met kyky­jensä ja jaksa­mi­sensa mukaan olla osal­li­sena työelä­mää niin pitkään, kun oma jaksa­mi­nen riit­tää. Ansio­si­don­nai­sen lisä­päi­vistä tulee luopua porras­te­tusti sillä järjes­telmä lähet­tää väärän signaa­lin ikään­ty­neille työn­te­ki­jöille.  Lisäksi on selvi­tet­tävä mahdol­li­suus niin sanot­tuun Singa­po­ren malliin, jossa osae­läk­keen maksa­mi­nen tulisi mahdol­li­seksi. Näin jokai­nen voisi omien mahdol­li­suuk­siensa mukaan olla mukana työelä­mässä mahdol­li­sim­man pitkään.

Esitetty opin­toe­tuuk­sien koko­nai­suus on toteu­tet­ta­vissa vain osit­tain. Opin­to­tuen tason viime­ai­kais­ten muutos­ten vaiku­tuk­sista opin­toai­koi­hin ei vielä ole riit­tä­västi tietoa, jotta uusia päätök­siä voitai­siin tehdä. Aikuis­kou­lu­tus­tu­kea ja opin­to­tu­kea on syytä kehit­tää, mutta näiden osalta kokoo­mus ei toteut­taisi VM:n esityk­siä.

2.3 Toteu­te­taan ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van porras­tus­malli

Muute­taan ansio­si­don­naista työt­tö­myys­tur­vaa niin, että turva on työt­tö­myy­den alussa nykyistä parempi, minkä jälkeen tuki­summa laskee joko tasai­sesti tai portait­tain työt­tö­myy­den pitkit­tyessä. Jopa 60 prosent­tia työt­tö­myys­jak­soista päät­tyy ensim­mäis­ten kolmen kuukau­den aikana. Tuen paran­ta­mi­nen ensim­mäis­ten tuki­kuu­kausien aikana paran­taa muutos­tur­vaa ja tukee työvoi­ma­vir­toja ja siten edel­leen tuot­ta­vuutta. Tuen porras­ta­mi­sella on kyse­lyi­den mukaan suoma­lais­ten enem­mis­tön tuki.

2.4 Pure­taan kannus­tin­louk­kuja

Toimeen­tu­lo­tu­keen palau­te­taan pieni omavas­tuu, joka kannus­taa asumaan edul­li­sem­massa asun­nossa ja purkaa kannus­tin­louk­kuja. Asumis­tuessa on jo omavas­tuu, mutta monella toimeen­tu­lo­tuki korvaa asumis­tuen jälkei­set asumis­me­not koko­naan. Tämä heiken­tää työn­teon kannus­teita, koska toisin kuin asumis­tuessa, pieni­kin lisä­työ leik­kaa nopeasti toimeen­tu­lo­tu­kea. Pieni omavas­tuu kannus­taa etsi­mään edul­li­sem­paa asun­toa. Edul­li­sem­man asun­non löytä­mistä tuetaan kohden­ta­malla tuetut vuokra-asun­not parem­min kaik­kein pieni­tu­loi­sim­mille. Työt­tö­myys­tur­van koro­tuk­set heiken­tä­vät kannus­teita ottaa työtä vastaan, mikä taas heiken­tää työl­li­syyttä. Kokoo­mus esit­tää työt­tö­myys­tur­van palaut­ta­mista vuoden 2019 tasolle.

Ylei­nen asumis­tuki on reilumpi tapa tukea yhden­ver­tai­sesti kaik­kien pieni­tu­lois­ten asumista kuin yhteis­kun­nan tuke­mien kohtuu­hin­tais­ten asun­to­jen tarjoa­mi­nen vain harvoille onnek­kaille. Tästä huoli­matta ylei­nen asumis­tuki muodos­taa kannus­tin­louk­kuja ottaa vastaan koko­päi­väistä työtä. Siksi kokoo­mus esit­tää ylei­sen asumis­tuen indek­si­ko­ro­tuk­sen jäädyt­tä­mistä. Muutok­sella tavoi­tel­laan kannus­ti­non­gel­man helpot­ta­mista. Kokoo­mus myös käyn­nis­täisi laajem­man ylei­sen asumis­tuen uudis­tuk­sen, jolla puret­tai­siin kannus­tin­louk­kuja.

Tulon­siir­to­jen, vero­tuk­sen ja palve­lui­den koko­nai­suu­den on tärkeää kannus­taa otta­maan työtä vastaan. Kokoo­mus esit­tää työt­tö­mien palve­lu­jen kehit­tä­mistä tuke­maan työl­lis­ty­mistä. Erityi­sesti on kiin­ni­tet­tävä huomiota nuor­ten ja maahan­muut­ta­jien työl­li­syy­den paran­ta­mi­seen. Myös työmark­ki­noi­den ikäsyr­jin­tään on puutut­tava.

2.5 Koro­te­taan ulos­o­ton suojaosa 900 euroon

Korot­ta­malla ulos­o­ton suojao­suutta nykyi­sestä 678,90 eurosta noin 900 euroon paran­ne­taan ulos­o­tossa olevien kannus­ti­mia työn vastaa­not­ta­mi­seen. Suojao­san koro­tus olisi nopea­vai­kut­tei­nen toimen­pide, joka olisi tehtä­vissä valtio­neu­vos­ton päätök­sellä. TEM:n työl­li­syys­pa­ket­ti­työ­ryhmä arvioi toimen kustan­nus­neut­raa­liksi.

2.6 Varmis­te­taan nopea hoitoon pääsy tera­pia­ta­kuulla

Kokoo­mus esit­tää, että tera­pia­ta­kuu toteu­te­taan. Tera­pia­ta­kuun kansa­lais­aloi­tetta varten laadi­tun arvion mukaan varhai­nen hoitoon pääsyn nopeu­tu­mi­sen vaiku­tuk­sesta etuuk­sien piiristä kuntou­tuisi takai­sin työelä­mään arviolta noin 7500 henki­löä vuosit­tain. Kokoo­mus suhtau­tuu vaikut­ta­vuu­teen varo­vai­sem­min ja antaa tera­pia­ta­kuulle noin 5000 työl­li­sen posi­tii­vi­sen vaiku­tuk­sen. Suomessa on 58 000 henki­löä mielen­ter­vey­den häiriöi­den vuoksi työky­vyt­tö­myy­se­läk­keellä vuonna 2019, jota tera­pia­ta­kuun arvioimme vähen­tä­vän noin 10 %:lla.

2.7 Vahvis­te­taan koti­ta­lous­vä­hen­nystä ja toteu­te­taan yli 75-vuotiai­den super­ko­ti­ta­lous­vä­hen­nys

Esitämme Sitran mallin mukai­sesti yli 75-vuotiaille uutta nykyistä parem­paa koti­ta­lous­vä­hen­nystä tuke­maan arjen aska­reissa. Vero­vä­hen­ny­soi­keutta kasva­tet­tai­siin 70 prosent­tiin. 100 euron omavas­tuu pois­tuisi. Lisäksi palve­lu­jen ostoon annet­tai­siin enin­tään 1 200 euroa vuodessa tukea niille, joiden verot eivät riitä vähen­nyk­sen teke­mi­seen.

Koti­ta­lous­vä­hen­nys olisi pieni­tu­loi­sille suoran tuen ja vero­huo­jen­nuk­sen yhdis­telmä. Malli on Sitran arvion mukaan sisäi­sesti kustan­nus­neut­raali.

2.8 Toteu­te­taan työl­li­syyttä ja tasa-arvoa vahvis­tava perhe­va­paa­uu­dis­tus

Perhe­va­paa­uu­dis­tus on toteu­tet­tava siten, että se huomioi lapsen edun, helpot­taa vanhem­muu­den ja työelä­män yhteen­so­vit­ta­mista, lisää perhei­den valin­nan­va­pautta ja jous­toja, vahvis­taa nais­ten työl­li­syyttä ja työmark­kina-asemaa sekä lisää lasten osal­lis­tu­mista varhais­kas­va­tuk­seen.

2.9 Alen­ne­taan varhais­kas­va­tus­mak­suja 100 miljoo­nalla eurolla

Alen­nuk­sen myötä varhais­kas­va­tus­maksu nousisi nykyistä vähem­män vanhem­man työl­lis­tyessä. Tämä kannus­taisi pien­ten lasten vanhem­pia työn­te­koon. Lisäksi lasten osal­lis­tu­mi­nen varhais­kas­va­tuk­seen toden­nä­köi­sesti lisään­tyisi. Aikai­sella varhais­kas­va­tuk­sen piiriin pääsyllä on tutki­tusti suurin myön­tei­nen vaiku­tus lapsen kehi­tyk­seen ja koulu­tuk­sen yhden­ver­tai­suu­teen. Yhden­ver­tais­ten mahdol­li­suuk­sien tarjoa­mi­sessa varhais­kas­va­tus on yksi tärkeim­piä keinoja. Halli­tus esit­tää varhais­kas­va­tus­mak­su­jen alen­ta­mista 70 miljoo­nalla eurolla. Kokoo­mus alen­taisi varhais­kas­va­tus­mak­suja vielä 30 miljoo­naa lisää.

2.10 Lisä­tään kansain­vä­listä rekry­toin­tia

Luodaan reilun työnan­ta­jan serti­fi­kaatti yrityk­sille, joilla työnan­ta­jan palve­luk­seen ulko­mailta tule­ville työn­te­ki­jöille luva­taan nopea kahden viikon lupa­me­net­tely. Serti­fi­kaa­tin saava yritys sitou­tuu omaval­von­taan sekä rapor­toin­tiin. Työlu­pa­hal­lin­toa on auto­ma­ti­soi­tava ja digi­ta­li­soi­tava. 

Kolmelle minis­te­riölle hajau­tu­nut sekava ja byro­kraat­ti­nen työlu­pa­pro­sessi on koot­tava yhteen tulos­vas­tuul­li­seen yksik­köön. Suoma­lai­sesta korkea­kou­lusta valmis­tu­valle ulko­maan kansa­lai­selle on myön­net­tävä auto­maat­ti­nen oles­ke­lu­lupa sekä EU/ETA-alueen ulko­puo­lelta tulleille opis­ke­li­joille luku­kausi­mak­su­jen vero­vä­hen­ny­soi­keus Suomessa. 

Esityk­sestä tarkem­min luvussa 7.

2.11 Pienen­ne­tään vero­kii­laa

Suomessa on EU-maiden korkeim­piin kuulu­vat veroas­teet ja keirm­piin lukeu­tuva vero­tuk­sen progres­sio, jotka heiken­tä­vät ihmis­ten kannus­ti­mia ponnis­tella. Se myös heiken­tää mahdol­li­suuk­siamme houku­tella Suomeen korkean osaa­mi­sen työn­te­ki­jöitä. Vero­kii­laan luetaan vero­jen lisäksi vero­luon­tei­set maksut sekä vero­tuk­sen raken­teet, jotka heiken­tä­vät työn teke­mi­sen kannus­teita. Korkea vero­kiila ohjaa ihmi­siä työs­ken­te­le­mään vähem­män ja teke­mään sellai­sia töitä kotona itse, jotka ilman vero­kii­laa ostet­tai­siin palve­luna työl­lis­tä­viltä yrityk­siltä.

Tieto­pal­ve­lun laskel­man mukaan 800 miljoo­nan veron­ke­ven­nys laskee vero­kii­laa ja mahdol­lis­taa yrityk­sille staat­ti­sen lasken­nan mukaan noin 6500 uuden ihmi­sen työl­lis­tä­mi­sen. Staat­ti­sen muutok­sen oletus on epärea­lis­ti­nen, sillä vero­tuk­sella on kannus­tin­vai­ku­tus. Vaikka tämä ns. dynaa­mi­nen vaiku­tus on olemassa, on sen suuruus­luo­kan arviointi vaikeaa, eikä kannus­ti­mien muut­tu­mi­selle ole tässä vaih­toeh­to­bud­je­tissa esitetty vaiku­tusta.

Kokoo­mus esit­tää koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen nosta­mista Ruot­sin tasolle. Koko kansan koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sessä sadan euron omavas­tuu­osuus pois­te­taan ja Ruot­sin mallin mukai­sesti mahdol­lis­tamme sen hyödyn­tä­mi­sen suoraan palve­lun hinnassa. Palve­lun­tar­joaja hakisi puut­tu­van summan verot­ta­jalta proses­silla, jossa vähen­nys­kel­poi­suu­den kritee­rit tarkis­te­taan.

Kokoo­mus keven­täisi vero­tusta koko­nai­suu­des­saan niin, että ihmi­sille jäisi yhteensä jopa noin 1 200 miljoo­naa euroa enem­män käytet­tä­väksi. Palk­ko­jen ja eläk­kei­den vero­tusta keven­net­täi­siin yhteensä 800 miljoo­naa euroa ja koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen paran­ta­mi­sen vaiku­tus tulo­ve­ro­ker­ty­mään on Tieto­pal­ve­lun arvion mukaan noin 538 miljoo­naa euroa.

Kokoo­mus haluaa jokai­selle enem­män mahdol­li­suuk­sia kulut­taa ja toteut­taa unel­mi­aan. 

Valtion ei tarvitse tehdä kaik­kia valin­toja ihmis­ten puolesta. Lopulta kasva­vat tulot synty­vät vain työstä sekä kannat­ta­vasta ja kasva­vasta yritys­toi­min­nasta. Rohkeilla poli­tiik­ka­va­lin­noilla voimme tehdä työn tarjoa­mi­sesta ja vastaa­not­ta­mi­sesta entistä kannat­ta­vam­paa kaikille talou­del­li­sesti kestä­vällä tavalla.

Koko­nais­vai­ku­tuk­set koti­ta­louk­siin

Kokoo­muk­sen ja halli­tuk­sen budjet­tien vaiku­tus­ten vertailu esimerk­ki­ko­ti­ta­louk­sien* käytet­tä­vissä oleviin keski­mää­räi­siin tuloi­hin (€/​vuosi/​kotitalous).

Mitä, jos antai­simme ihmis­ten itse päät­tää hieman enem­män?

Kokoo­mus siir­täisi vero­tuk­sen pain­opis­teen työstä ja yrit­tä­jyy­destä hait­toi­hin ja kulut­ta­mi­seen. Laajoilla vero­poh­jilla ja mata­lilla vero­kan­noilla turva­taan hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan riit­tävä rahoi­tus sekä oikeu­den­mu­kai­sesti kohden­tuva kevyt vero­tus. Samalla vero­tuk­sen ohjaa­vaa vaiku­tusta on hyödyn­net­tävä ympä­ris­tö­po­li­tii­kassa ja tervey­den edis­tä­mi­sessä. 

Vero­jen keven­tä­mi­nen on teho­kas osa elvyt­tä­vää poli­tiik­kaa. Kun pahin kriisi on takana päin ja kulut­ta­jien luot­ta­mus palaa, laskee sääs­tä­mi­saste ja patou­tu­nut kulu­tus purkau­tuu. Veron­ke­ven­nyk­siä ovat ehdot­ta­neet osana elvy­tystä myös Vesa Vihriä­län johtama talous­po­li­tii­kan stra­te­giaa suun­ni­tel­lut työryhmä. Työryh­mää varten Suomen Pankin laati­man analyy­sin mukaan vero­jen keven­tä­mi­nen olisi dynaa­mis­ten vaiku­tus­ten vuoksi keski­pit­källä aika­vä­lillä menoel­vy­tystä tehok­kaam­paa.

Kokoo­muk­sen vaih­toeh­to­bud­jetti keven­tää vero­tusta kaikissa tulo­luo­kissa niin, että ihmi­sille jää enem­män rahaa käyt­töön niin palkasta kuin eläk­kees­tä­kin. Palk­ko­jen ja eläk­kei­den vero­tusta keven­nämme yhteensä 800 miljoo­nalla eurolla. Koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen paran­ta­mi­sen vaiku­tus tulo­ve­ro­ker­ty­mään on Tieto­pal­ve­lun arvion mukaan noin 358 miljoo­naa euroa. Eläkettä saavien keskuu­dessa eläk­kei­den työtu­loa tiukempi vero­tus ja ns. eläke­läis­ten raip­pa­vero koetaan hyvin epäoi­keu­den­mu­kai­sena. Kokoo­mus pitää oikeu­den­mu­kai­suu­den ja yhden­ver­tai­suu­den kannalta tärkeänä, että saman­suu­rui­sesta työ- ja eläke­tu­losta makse­taan tule­vai­suu­dessa yhtä paljon veroa.

Halli­tuk­sen talous­po­li­tiikka on kujan­juoksu veron­ko­ro­tuk­siin

Suomen koko­nais­ve­roaste on yksi OECD-maiden korkeim­pia. Halli­tuk­sen vasem­mis­to­lai­nen talous­po­li­tiikka on keskit­ty­nyt koti­ta­louk­sien käytet­tä­vissä olevien tulo­jen pienen­tä­mi­seen. Ensi töinään halli­tus kiristi koti­ta­lous­vä­hen­nystä. Työ on jatku­nut sarjalla välil­lis­ten vero­jen tuntu­via koro­tuk­sia. Mari­nin vasem­mis­to­kes­kus­ta­lai­sen halli­tuk­sen poli­tii­kasta kaikille on jäämässä käteen vähem­män.

Halli­tuk­sen massii­vis­ten alijää­mien poli­tiikka tarkoit­taa kiris­ty­viä veroja tule­vai­suu­dessa. Koska työl­li­syys­toi­met jäte­tään teke­mättä ja halli­tus beto­noi pysy­vät lisä­me­not toisen asteen koulu­pak­koon sekä maakunta- ja sote­uu­dis­tuk­seen, ei talou­den tasa­pai­not­ta­mi­sen vaih­toeh­doksi jää muuta kuin veron­ki­ris­tyk­set. Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö on jo arvioi­nut, että kuntien veron­ki­ris­tys­ten tarve on 5,5 %-yksik­köä keski­mää­rin vuoteen 2040 mennessä, jos mitään ei tehdä. Tämän päivän alijäämä on huomi­sen vero.

Korkea veroas­teemme heiken­tää yritys­temme pärjää­mistä. Usei­den kansain­vä­lis­ten kilpai­lu­ky­ky­ver­tai­lu­jen mukaan suurin haas­teemme on nime­no­maan korkea vero­tus. Se heiken­tää yrityk­sien kannus­ti­mia palkata ja inves­toida sekä sijoit­ta­jia sijoit­ta­masta Suomeen. Heik­ke­nevä talous johtaa kasva­viin alijää­miin, joka johtaa vero­jen koro­tuk­siin ja edel­leen heik­ke­ne­vään julki­seen talou­teen. Vasem­mis­to­ve­toi­nen talous­po­li­tiikka on itse­ään vahvis­tava heik­ke­nevä kierre.

3.1 Palkan­saa­jille ja eläke­läi­sille jopa 1 235 000 000 euroa enem­män käteen

Kokoo­mus toteut­taisi ansio­tu­lo­ve­ro­tuk­sen keven­tä­mi­sen tasai­sesti kaikille palkan­saa­jille ja eläke­tu­lon saajille. Tulo­ve­ro­tuk­sen keven­tä­mi­nen tuo keski­mää­räi­selle palkan­saa­jalle jopa 500 euroa enem­män käteen vuodessa. Vaih­toeh­to­bud­je­tissa osoi­te­taan koko­nai­suu­den rahoi­tus siir­tä­mällä vero­tuk­sen pain­opis­tettä hait­to­jen ja kulut­ta­mi­sen vero­tuk­seen.

Vero­jen keven­nys­ten vaiku­tuk­set julki­seen talou­teen on arvioitu staat­ti­sella simu­laa­tiolla. Se ei huomioi kannus­ti­mien muutosta, eli tehty­jen lisä­työ­tun­tien tuomaa osit­taista vero­ker­ty­män kompen­soi­tu­mista. Dynaa­mis­ten vaiku­tus­ten puut­tu­mi­nen on epärea­lis­ti­nen oletus. Esitys yliar­vioi vero­ker­ty­män piene­ne­mi­sen.

3.2 Koko kansan koti­ta­lous­vä­hen­nys

Koti­ta­lous­vä­hen­nys on erin­omai­nen keino vähen­tää palve­lui­den vero­kii­laa. Vähen­nyk­sellä on mahdol­lista edul­li­sem­min ostaa sellai­sia töitä, joiden vaih­toehto on tehdä nämä omin voimin.

Kokoo­mus haluaa kehit­tää palve­lu­ta­loutta edel­leen koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen avulla. Koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen laajen­ta­mi­sesta tulisi käyn­nis­tää välit­tö­mästi hanke. Vähen­nystä tulisi laajen­taa aidosti sellai­siin palve­lui­hin, jotka nyky­ään tehdään korkean vero­kii­lan vuoksi itse, vaikka ne voitai­siin ostaa palve­luna.

Kokoo­mus paran­taisi koti­ta­lous­vä­hen­nystä niin, että mahdol­li­sim­man moni voisi hyötyä siitä. Nykyi­sellä mallilla suuri osa vähen­nyk­sestä jää käyt­tä­mättä, sillä sen hyödyn­tä­mi­seen liit­tyvä byro­kra­tia heiken­tää vähen­nyk­sen käytet­tä­vyyttä. Myös omavas­tuu­osuu­den poisto tuo vähen­nyk­sen yhä useam­man saata­ville. Näillä muutok­silla koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sestä voitai­siin luoda koko kansan palve­lu­ta­lous­vä­hen­nys.

Kokei­lu­luon­toi­sesti, kier­to­ta­lou­den peri­aat­teita noudat­taen, tulisi käyn­nis­tää kokei­lu­luon­toi­nen uudis­tus koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen laajen­ta­mi­seksi. Käyt­tö­alaa voitai­siin kokei­lu­luon­toi­sesti laajen­taa esimer­kiksi polku­pyö­rien,  kodin­ko­nei­den, piene­lekt­ro­nii­kan ja muuten jätteeksi pääty­vän kodin tarpeis­ton korjaa­mi­seen. Siten saisimme muuten ongel­ma­jät­teeksi pääty­vän kodi­ne­lekt­ro­nii­kan ja tarpeis­ton käyt­töi­kää piden­net­tyä ja ympä­ris­tön kuor­mi­tusta vähen­net­tyä.

3.3 Yli 75-vuotiai­den super­ko­ti­ta­lous­vä­hen­nys

Kokoo­mus toteut­taisi ikäih­mi­sille suun­na­tun Sitran mallin mukai­sen paran­nel­lun koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen ja eril­li­sen tuen yhdis­tel­män. Tukea palve­lui­den osta­mi­seen myön­net­täi­siin niille, joilla ei ole vero­tet­ta­via tuloja. Niiden avulla senio­rit voisi­vat riip­pu­matta tulo­ta­sosta hank­kia kotona tarpeel­li­sia palve­luita. Malli on sisäi­sesti kustan­nus­neut­raali. Mallia esitel­lään tarkem­min viiden­nessä kappa­leessa.

3.4 Vero­te­taan vähem­män työtä ja yrit­tä­jyyttä, enem­män hait­toja ja kulu­tusta

Vero­tuk­sen pain­opis­tettä tulee siir­tää kestä­vän kasvun peri­aat­tei­den mukai­sesti. Esimer­kiksi Sitra on esit­tä­nyt mallia, jossa rohkealla siir­ty­mällä voidaan keven­tää työn vero­tusta samalla, kun vero­tuk­sen pain­opis­tettä siir­re­tään ympä­ris­tölle haital­li­siin pääs­töi­hin ja kulu­tuk­seen. 

Vero­tuk­sella on käyt­täy­ty­mistä ohjaava vaiku­tus, jolla kulu­tusta voidaan ohjata vähä­pääs­töi­siin ja tervey­den kannalta hyviin ratkai­sui­hin niin koti­ta­louk­sien kuin yritys­ten valin­to­jen osalta. Kulu­tus­pää­tök­set sekä vero­tuk­sen kohtaanto riip­pu­vat hyödyk­keen tai palve­lun hinta­jous­tosta. Esimer­kiksi makeis­vero ei ehti­nyt ohjata käyt­täy­ty­mistä merkit­tä­västi, sillä tuot­tei­den hinta­jousto oli jäyk­kää. Vero­tus kohden­tuu uudis­tuk­sella oikeu­den­mu­kai­sem­min, ja pitkällä aika­vä­lillä tuot­ta­jat voivat muut­taa käytös­tään muut­ta­malla raaka-aine­va­lin­toja hakies­saan kilpai­lue­tua.

Kokoo­mus kompen­soi tulo­ve­ro­ker­ty­mää muut­ta­vien uudis­tus­ten vaiku­tuk­set julki­selle talou­delle vero­tuk­sen pain­opis­teen muutok­sen peri­aat­teita noudat­taen. Koro­tuk­set kohdis­tu­vat erityi­sesti haitta- ja pääs­tö­ve­roi­hin. Myös nykyis­ten vero­jen vero­poh­jaa pyri­tään laajen­ta­maan. Koko­nai­suu­tena kiris­tyk­set on pyritty kohdis­ta­maan niin, että nega­tii­vi­set vaiku­tuk­set työl­li­syy­den ja talou­den kasvulle ovat mahdol­li­sim­man pienet.

Kokoo­mus kiris­täisi ensi vuonna tupak­ka­ve­roa halli­tusta enem­män. Virvoi­tus­juo­ma­ve­ron vero­poh­jaa laajen­net­tai­siin uusiin tuot­tei­siin niin, että siitä kertyisi valtiolle ensi vuonna 50 miljoo­naa nykyistä enem­män. Kaivok­sille asetet­tai­siin kaivos­vero. Vero­poh­jaa laajen­net­tai­siin lakkaut­ta­malla kaik­kien työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen sijoi­tus­tuot­to­jen vero­va­paus päivit­tä­mällä lain­sää­dän­töä yleis­hyö­dyl­li­syy­den määri­tel­män osalta. 

Nyky­käy­täntö on johta­nut vinou­maan, jossa miljar­deja veron­mak­sa­jien rahaa valuu asumis­tuen muodossa työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen hallit­se­mille vuokra-asun­to­yh­tiöille, joiden osin­goista ei edes makseta valtiolle veroja. Työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen sijoi­tus­tuot­to­jen vero­va­pau­den purun arvioi­daan lisää­vän valtion vero­tu­loja 40 miljoo­nalla vuodessa.

Kokoo­mus rahoit­taisi merkit­tä­vän osan ansio­tu­lo­ve­ro­tuk­sen keven­nyk­sestä lopet­ta­malla eläk­keen kerty­mi­sen ansio­si­don­nai­sesta työt­tö­myys­tur­vasta. Ansio­si­don­naista saavalle kertyy nykyi­sin eläkettä työt­tö­myy­sa­jalta, mutta huomat­ta­vasti pienem­pää työmark­ki­na­tu­kea saavalle taas ei. Kun jatkossa miltään työt­tö­myy­sa­jalta ei enää kertyisi eläkettä, ei Työl­li­syys­ra­has­tosta tarvit­sisi siir­tää rahaa eläke­jär­jes­tel­mään. 

Muutos ei vaikut­taisi nykyi­siin eläk­kei­siin. Työn vero­tuk­sen keven­tä­mi­nen nostaisi työl­li­syyttä ja vahvis­taisi tätä kautta myös suoma­lais­ten tule­via eläk­keitä ja eläke­jär­jes­tel­män rahoi­tusta. Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö ehdotti työt­tö­myys­tur­van eläke­ker­ty­män lopet­ta­mista 14.8.2020 julkais­tussa virka­työnä valmis­te­le­mas­saan työl­li­syys­pa­ket­tissa.

Krii­sistä uuteen nousuun rohkeilla panos­tuk­silla tutki­muk­seen ja osaa­mi­seen

Laaja-alai­nen sivis­tys ja korkea­ta­soi­nen osaa­mi­nen muodos­ta­vat perus­tan sille, että Suomi voi tule­vai­suu­des­sa­kin olla kestävä, hyvin­voiva ja uudis­tuva maa. Vapau­den ja vastuun yhteis­kunta on mahdol­li­nen vain yhdis­tyes­sään katta­vaan yleis­si­vis­tyk­seen. Suoma­lai­nen sivis­ty­saate on luonut maahamme mitta­van inhi­mil­li­sen pääoman, jonka varaan hyvin­voin­timme on histo­rian saatossa raken­tu­nut.

Jokai­sella on oltava mahdol­li­suus kasvaa täyteen poten­ti­aa­liinsa ja kehit­tää itse­ään läpi elämän. Me luotamme yksi­löön ja yksi­lön mahdol­li­suuk­siin tehdä valin­toja oman koulu­tus­pol­kunsa osalta.

Tule­vai­suu­dessa kasvava osa työpai­koista tulee synty­mään aloille, joissa vaadi­taan korkeaa osaa­mis­ta­soa. Vähin­tään puolen ikäluo­kasta on suori­tet­tava korkea­kou­lu­tut­kinto vuonna 2030. Kokoo­mus sitou­tuu tutki­mus-, kehit­tä­mis- ja inno­vaa­tio­toi­min­nan pysy­vän rahoi­tus­ta­son nosta­mi­seen 100 miljoo­nalla eurolla joka vuosi kymme­nen vuoden ajan. Tavoit­teeksi on asetet­tava TKI-panos­tus­ten nosta­mi­nen 4 prosent­tiin brut­to­kan­san­tuot­teesta. 

Halli­tuk­sen lupauk­set panos­tuk­sista suoma­lais­ten koulu­tus- ja osaa­mis­ta­soon eivät ole muut­tu­neet teoiksi

Suoma­lais­ten koulu­tus- ja osaa­mis­ta­son nosta­mi­nen edel­lyt­tää määrä­tie­toista koulu­tus­jär­jes­tel­män kehit­tä­mistä aina varhais­kas­va­tuk­sesta korkea-asteelle saakka. Mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo edel­lyt­tää, että jokai­nen lapsi ja nuori voi kasvaa täyteen poten­ti­aa­liinsa. 

Halli­tus koit­taa ratkaista moni­mut­kaista koulu­tuk­sen keskeyt­tä­mis- ja syrjäy­ty­mi­son­gel­maa nosta­malla oppi­vel­volli- suusi­kää. Kokoo­mus ei jaa käsi­tystä siitä, että oppi­lai­den pakot­ta­mi­nen pulpet­tiin olisi vaikut­ta­vin keino puut­tua ongel­maan. 

Huolta herät­tä­vät myös halli­tuk­sen sato­jen miljoo­nien euro­jen määrä­ai­kai­set panos­tuk­set, jotka päät­ty­vät tämän vaali­kau­den aikana. Mitä opet­ta­jille tapah­tuu, kun määrä­ai­kai­suu­det päät­ty­vät? Pysy­viä panos­tuk­sia tarvi­taan ennen kaik­kea opetuk­sen ja ohjauk­sen laadun vahvis­ta­mi­seen.

4.1 Vahvis­te­taan varhais­kas­va­tuk­sen laatua - toteu­te­taan kaksi­vuo­ti­nen esio­pe­tus

Suoma­laista koulu­tus­jär­jes­tel­mää on kehi­tet­tävä aina varhais­kas­va­tuk­sesta korkea-asteelle saakka. Laaduk­kaalla varhais­kas­va­tuk­sella on merkit­tä­viä vaiku­tuk­sia lasten myöhem­pään koulu­pol­kuun. Varhais­kas­va­tuk­seen osal­lis­tu­mi­nen tasaa perhe­taus­tasta johtu­via eroja. Arvos­tus varhais­kas­va­tusta kohtaan on vahvis­tu­nut viime vuosina.

Suomessa varhais­kas­va­tuk­sen osal­lis­tu­mi­saste on Pohjois­mai­den alhai­sin. 3-5 -vuotiaista viides­osa on varhais­kas­va­tus­pal­ve­lui­den ulko­puo­lella. Varhais­kas­va­tuk­sesta hyötyi­si­vät toden­nä­köi­sesti juuri ne lapset, jotka eivät tällä hetkellä osal­listu varhais­kas­va­tuk­seen.

Laadu­kas varhais­kas­va­tus edel­lyt­tää riit­tä­viä resurs­seja. Tämän takia varhais­kas­va­tuk­sen tasa-arvo­ra­hoi­tus on toteu­tet­tava pysy­vänä lisäyk­senä. Lisäksi on varmis­tet­tava, että meillä on riit­tä­västi korkeasti koulu­tet­tuja varhais­kas­va­tuk­sen ammat­ti­lai­sia tule­vai­suu­den tarpei­siin. Alan veto­voi­masta on pidet­tävä huolta. Jokai­selle lapselle on oltava tarjolla riit­tä­västi kasvua tuke­via palve­luita.

Varhais­kas­va­tuk­sen laatua on vahvis­tet­tava ja kaksi­vuo­ti­nen esio­pe­tus on toteu­tet­tava pysy­västi - ei pelk­känä kokei­luna. Varhais­kas­va­tuk­sen asia­kas­mak­suja on alen­net­tava reilusti enem­män kuin mihin halli­tus tyytyy. Tavoit­tee­namme on laadu­kas varhais­kas­va­tus, johon osal­lis­tuu koko ikäluokka. 

4.2 Panos­te­taan perus­kou­luun – jokai­selle riit­tä­vät tiedot ja taidot

Joka vuosi jopa 6000 nuorta päät­tää perus­kou­lun ilman riit­tä­viä perus­tie­toja ja -taitoja toisella asteella pärjää­mi­seksi. Puut­teita on luku-, kirjoi­tus- ja lasku­tai­doissa. PISA-menes­tyk­semme on myös kärsi­nyt viime vuosina. On selvää, että katseet on kään­net­tävä perus­kou­luun.

Perus­koulu on ollut histo­rial­li­nen inno­vaa­tio. Olemme jopa tuudit­tau­tu­neet siihen niin, että emme ole osan­neet riit­tä­vän ajoissa puut­tua siellä esiin­ty­viin haas­tei­siin. Tarvit­semme ennak­ko­luu­lo­tonta perus­o­pe­tuk­sen uudis­ta­mista, jotta vahva osaa­mis­pohja varmis­te­taan jokai­selle lapselle ja nuorelle. 

Halli­tuk­sen on myös ryhdyt­tävä viipy­mättä toimen­pi­tei­siin, joilla yksi­tyi­sen koulu­tuk­sen järjes­tä­jän koti­kun­ta­kor­vaus koro­te­taan vastaa­maan todel­li­sia kustan­nuk­sia ja näin varmis­te­taan kaik­kien oppi­lai­den yhden­ver­tai­nen asema koulu­tuk­sen järjes­tä­jästä riip­pu­matta.

4.3 Noste­taan nuor­ten koulu­tus- ja osaa­mis­ta­soa

Toisen asteen tutkin­non turvaa­mi­seksi meidän on vahvis­tet­tava perus­kou­lun ja toisen asteen voima­va­roja pysy­västi. Halli­tuk­sen määrä­ai­kai­set hanke­hum­pat eivät tuo pysy­vää paran­nusta. Kokoo­mus haluaa uudis­taa perus­kou­lua, jotta jokai­sella lapsella ja nuorella on mahdol­li­suus entistä yksi­löl­li­sem­pään koulu­pol­kuun. Jokai­selle on annet­tava tarvit­se­maansa tukea ja ohjausta.

Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen osaa­mis­pe­rus­tei­suutta ei saa muren­taa oppi­vel­vol­li­suu­den laajen­ta­mi­sen varjolla. Refor­min toimeen­pa­noa ja vaikut­ta­vuutta on seurat­tava. Ohjauk­sen ja opetuk­sen määrää on nostet­tava pysy­västi. Jokai­sella valmis­tu­neella on oltava hyvä ja vahva amma­til­li­nen osaa­mis­pe­rusta.

Lukio­kou­lu­tuk­sen laatua on vahvis­tet­tava. Nykyi­nen rahoi­tus­jär­jes­telmä ei ole tarkoi­tuk­sen­mu­kai­nen. Kokoo­mus käyn­nis­tää lukio­kou­lu­tuk­sen rahoi­tuk­sen uudis­ta­mis­työn, jotta valtio­no­suu­det vastai­si­vat lukio­kou­lu­tuk­sen tosia­sial­li­sia kustan­nuk­sia.

Helpo­te­taan opis­ke­li­joi­den arkea nosta­malla opin­to­tuen tulo­ra­joja. Ahke­ruu­desta on palkit­tava ei rangais­tava. 

4.4 Panos­te­taan inno­vaa­tioi­hin ja uuteen kasvuun

Ilmas­ton­muu­tos, koro­na­krii­sistä selviä­mi­nen sekä monet muut globaa­lit haas­teet edel­lyt­tä­vät merkit­tä­viä tutki­mus­pa­nos­tuk­sia. Vain korkea­ta­soi­sella tieteellä ja tutki­muk­sella pystymme vastaa­maan aikamme isoi­hin haas­tei­siin. Suomen on oltava edel­lä­kä­vijä ja houkut­te­leva tieteel­li­sen tutki­muk­sen ympä­ristö.

Suomi on maail­man paras ja kansain­vä­li­sesti veto­voi­mai­sin maa tehdä tutki­musta ja kehit­tää uusia tuot­teita. Valit­semme taita­vasti vahvuu­det, joihin keski­tymme ja inves­toimme. Julki­nen valta tukee kova­ta­sois­ten tutki­mus- ja osaa­mis­kes­kus­ten syntyä vakaalla ja enna­koi­ta­valla tutki­mus­ra­hoi­tuk­sella sekä esimer­kiksi tutki­muk­sen Lippu­laiva-toimin­nan jatka­mi­sella.

Julki­sen toimi­jan rinnalla tarvit­semme vahvaa yksi­tyistä sekto­ria, joka panos­taa tutki­muk­seen ja tuote­ke­hi­tyk­seen. Avain­ky­sy­mys onkin, miten saamme yksi­tyi­set yrityk­set inves­toi­maan Suomessa tutki­muk­seen ja inno­vaa­tio­työ­hön.

Panos­tamme vahvasti tutki­muk­seen ja korke­aan osaa­mi­seen. Pääomi­tamme ammat­ti­kor­kea­kou­luja ja yliopis­toja miljar­dilla. Tämä vahvis­taa korkea­kou­lu­jen talou­del­lista auto­no­miaa sekä on todel­li­nen tule­vai­suusin­ves­tointi. Kokoo­mus nostaisi TKI-toimin­nan julkista pysy­vää rahoi­tusta 100 miljoo­nalla joka vuosi seuraa­van kymme­nen vuoden ajan.

4.5 Tehdään jatku­vasta oppi­mi­sesta uusi normaali

Tule­vai­suu­den kasvu ja kilpai­lu­kyky synty­vät osaa­mi­sesta. Haaste osaa­van työvoi­man saata­vuu­desta on ratkais­tava panos­ta­malla jatku­vaan oppi­mi­seen. Suomeen on laadit­tava osaa­mi­sen tule­vai­suus­so­pi­mus yhteis­työssä valtion, työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen ja koulu­tuk­sen järjes­tä­jien kesken.

Jatku­van oppi­mi­sen refor­min tavoit­teena on luoda uusia osaa­mi­sen päivit­tä­mi­sen mahdol­li­suuk­sia kaikille aloille. Erityi­sesti jatku­van oppi­mi­sen ja osaa­mi­sen päivit­tä­mi­sen mahdol­li­suuk­sia on lisät­tävä aloilla, joissa paine raken­ne­muu­tok­selle on kova ja aloilla, joissa koulu­tus­taso on matala.

4.6 Turva­taan kansa­lai­syh­teis­kun­nan toimin­tae­del­ly­tyk­set

Elävä kansa­lai­syh­teis­kunta on demo­kra­tian ydintä. Meillä kansa­lai­syh­teis­kun­nan toimin­tae­del­ly­tyk­set on rahoi­tettu pääasial­li­sesti raha­pe­li­toi­min­nan tuotoilla. 

Kokoo­mus suhtau­tuu myön­tei­sesti halli­tuk­sen ratkai­suun kompen­soida raha­pe­li­toi­min­nan tuot­to­jen alene­mi­nen edun­saa­jille. Tämä turvaa vuoden 2021 aikana kansa­lais­toi­min­nan edel­ly­tyk­siä, mutta siir­tää suurem­man kysy­myk­sen järjes­tel­män tule­vai­suu­desta ja jatku­vasta tuot­to­jen alene­masta vuodella eteen­päin. 

Kokoo­mus haluaa Suomen, jossa saa tehdä. 

Ihmi­nen ansait­see aina uuden mahdol­li­suu­den. Yrityk­set sanee­ra­taan ennen kuin konkurssi kutsuu. Vähen­ne­tään tukiai­sia ja tehdään tilaa toime­liai­suu­delle. Valtio ei voi, eikä sen kuulu vali­koida tule­vai­suu­den menes­ty­jiä. 

Suomi on saatet­tava kestä­västi kilpai­lu­ky­kyi­seksi, myös tule­vai­suu­den teol­li­suu­delle. Kokoo­muk­sen tavoit­teena on luoda Suomesta avoin, vien­ti­ve­toi­nen ja hiili­neut­raali korkean lisä­ar­von palve­lu­ta­lous.

Julki­nen talous pelas­te­taan vain vireällä kansan­ta­lou­della: työllä, tule­vai­suu­den uskolla ja halulla raken­taa uutta. Talous­kasvu on ainoa tapa rahoit­taa tule­vai­suu­den palve­lut.  Enem­män kuin leik­kauk­sia tai veron­ko­ro­tuk­sia, tarvit­semme kasvua ja toivoa parem­masta huomi­sesta. Eili­sestä ei ole pakko pelas­taa kaik­kea. 

Yrityk­sille ja yrit­tä­jille on oltava mahdol­li­suus uuteen alkuun. Krii­sin jälkeen tuot­ta­vuus on saatava kasvuun ja se edel­lyt­tää niin panos­tuk­sia uuden keksi­mi­seen, työn ja pääoman liik­ku­mi­sen lisää­mistä kuin riskin­o­ton kannus­ti­mien paran­ta­mista.

On tehtävä tilaa ihmis­ten toime­liai­suu­delle ja uskal­let­tava palkita ponnis­te­lusta. Toimia­lo­jen lisä­sään­te­lystä ja hank­keista yksi­tyi­sen liike­toi­min­nan mahdol­li­suuk­sien kaven­ta­mi­sesta on luovut­tava. Esimer­kiksi jäte­huol­lon ja sosi­aali- ja tervey­sa­lo­jen yksi­tyi­sen liike­toi­min­nan edel­ly­tyk­siä ei saa heiken­tää. Sen sijaan nykyistä sään­te­lyä on reip­paasti puret­tava ja annet­tava tilaa yrit­tä­mi­selle.

Ympä­ris­tö­po­li­tii­kassa tarvit­semme toivoa repi­vien ääri­päi­den sijaan. Keskus­te­lua on hallin­nut pelko: pelko joko siitä, ettei­vät poliit­ti­set päät­tä­jät pysty teke­mään riit­tä­västi ilmas­to­te­koja tai siitä, että ne muut­ta­vat ihmis­ten arjen kohtuut­to­man vaikeaksi. 

Kokoo­muk­sen mielestä yksit­täistä ihmistä ei tule syyl­lis­tää ilmas­ton­muu­tok­sesta, joka on ennen kaik­kea globaali haaste, joka ratkais­taan järjes­tel­mä­ta­solla. Talou­del­li­nen kasvu ja ilmas­ton­muu­tok­sen vastai­nen työ eivät ole toisil­leen vastak­kai­sia asioita. Me voimme vähen­tää pääs­töjä hanka­loit­ta­matta ihmis­ten elämää ja rajoit­ta­matta talous­kas­vua.

Kahdek­san edus­kun­ta­ryh­mää sitou­tui ennen edus­kun­ta­vaa­leja yhtei­siin ilmas­to­ta­voit­tei­siin. Sitou­duimme teke­mään oman osamme maapal­lon keski­läm­pö­ti­lan nousun rajoit­ta­mi­seksi 1,5 astee­seen. Olemme joutu­neet tois­tu­vasti kysy­mään, onko halli­tus sitou­tu­nut enää yhtei­siin ilmas­to­so­pi­muk­siin. Törmäämme vuorosta toiseen tilan­tee­seen, jossa asian­tun­ti­jat ehdot­ta­vat listan keinoista, joita meidän päät­tä­jien tulisi tehdä. Niiden jälkeen kukin halli­tus­puo­lue tyrmää esityk­set yksi kerral­laan. 

Niin kansa­lai­set, asian­tun­ti­jat kuin nuoret ilmas­to­lak­ko­lai­set ovat odot­ta­neet liian kauan lunas­ta­mat­to­mia lupauk­sia ilmas­ton­muu­tok­sen hillit­se­mi­seksi. Kauniista puheista huoli­matta haital­lis­ten yritys­tu­kien määrä kasvaa. Kulu­van syksyn keskus­te­lun perus­teella näyt­tää siltä, että liiken­teen pääs­tö­jen puolit­ta­mi­nen pysäh­tyy jo lähtö­ruu­tuun.  

”Talou­del­li­nen kasvu ja ilmas­ton­muu­tok­sen vastai­nen työ eivät ole toisil­leen vastak­kai­sia asioita. Me voimme vähen­tää pääs­töjä hanka­loit­ta­matta ihmis­ten elämää ja rajoit­ta­matta talous­kas­vua.”

5.1 Aute­taan yrityk­set krii­sin yli - turva­taan yrit­tä­jien ja yritys­ten uusi alku

Yrityk­set tulee auttaa akuu­tin krii­sin yli. Turvaa­malla yritys­toi­min­nan jatku­vuu­den pystymme huoleh­ti­maan siitä, että Suomen kansan­ta­lou­den tuotan­to­po­ten­ti­aali ei laske pysy­västi. Teko­hen­gi­tyk­sen vaiheesta on kuiten­kin mahdol­li­sim­man nopeasti pääs­tävä takai­sin normaa­liin, jossa mark­ki­nat toimi­vat ja talou­den normaali kysyntä käyn­nis­tyy.

Toimiva keino turvata yritys­ten “talveh­ti­mi­nen” krii­sin yli, on ollut yrit­tä­jien mahdol­li­suus päästä työmark­ki­na­tuen piiriin lopet­ta­matta yritys­toi­min­taa koko­naan. Tämä mahdol­li­suus on nyt päät­ty­mässä, vaikka koro­na­kriisi yhä pitää yrityk­siä kuris­tusot­teessa. Pieny­rit­tä­jät ja amma­tin­har­joit­ta­jat ovat jo pitkään olleet väliin­pu­toa­jina sosi­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mässä.

Tule­vai­suu­dessa yhä useampi valit­see yksin- tai pieny­rit­tä­jyy­den joko sivu­toi­mena tai pysy­vänä ratkai­suna toimeen­tu­lon hank­ki­mi­seen. Kokoo­mus ehdot­taa yrit­tä­jien työmark­ki­na­tuen jatka­mista kesään saakka. Sinä aikana on kehi­tet­tävä pysyvä yrit­tä­jien sosi­aa­li­tur­va­malli kokoo­muk­sen mallin mukai­sesti.

Koro­na­kriisi ja sitä seuraava talous­lama ajavat yrityk­siä myös pysy­viin vaikeuk­siin ja siten konkurs­siin - oli valtion tuki mitä hyvänsä. Yrit­tä­jän on saatava uusi mahdol­li­suus ilman kohtuu­tonta ponnis­te­lua. Jotta Suomen palau­tu­mi­nen koro­na­krii­sistä olisi nopeam­paa, konkurs­siin joutu­neen yrit­tä­jän on voitava työl­lis­tää itsensä uudel­leen mahdol­li­sim­man pian myös yrit­tä­jänä. Ihmis­ten toime­liai­suutta ei saa tukah­dut­taa jonkin liike­toi­min­nan epäon­nis­tu­mi­seen.

5.2 Pure­taan normeja – kaikki on sallit­tua, mikä ei erik­seen ole kiel­let­tyä

Talou­den toime­liai­suutta voidaan lisätä myös järkeis­tä­mällä sään­te­lyä. Kokoo­muk­sessa luotamme ihmis­ten ja yritys­ten omaan kykyyn tehdä vastuul­li­sia ratkai­suja. Esitämme normin­pur­ku­tal­koita, jolla voitai­siin saada lisää dyna­miik­kaa talou­teen ja luoda siten Suomeen uusia työpaik­koja ja kasvua. Normien purka­mi­nen ei maksa mitään, mutta parhaim­mil­laan se voi tuoda merkit­tä­västi lisää kasvua.

Suomessa on siir­ryt­tävä rohkeasti kohti normaa­lia euroop­pa­laista ravin­to­la­kult­tuu­ria ohjaa­malla alko­ho­lin kulu­tusta ravin­to­loissa tapah­tu­vaan annis­ke­luun vero­tuk­sen avulla. Samalla pien­pa­ni­moi­den ja ravin­to­loi­den ulos- ja etämyyn­nistä on vihdoin tehtävä mahdol­lista. Työvoi­ma­val­tai­nen ravin­tola-ala on kärsi­nyt koro­nan vuoksi rajusti ja kaipaa kipeästi tukea. Parasta lääkettä on kannus­taa ihmi­siä turval­li­seen ravin­tola-asioin­tiin mark­ki­naeh­toi­sesti.

5.3 Panos­te­taan puhtaa­seen tekno­lo­gi­aan - karsi­taan ympä­ris­tölle haital­li­sia tukia

Kokoo­mus on vapau­den ja vastuun puolue. Meille on selvää, ettemme voi elää lastemme piik­kiin – oli kyse sitten valtion velkaan­tu­mi­sesta, luon­non köyh­dyt­tä­mi­sestä tai riskin otta­mi­sesta ilmas­ton suhteen. Haluamme huoleh­tia vastuul­li­sesti tois­temme ja lastemme yhtei­sestä elinym­pä­ris­töstä. Kokoo­mus on kehit­tä­nyt Suomea jo sata vuotta siten, että jätämme maan aina puhtaam­massa ja kestä­väm­mässä kunnossa seuraa­valle suku­pol­velle. Niin aiomme tehdä myös nyt.

Suomessa tehtä­vien pääs­tö­vä­hen­nys­ten varsi­nai­nen merki­tys tulee siitä, että täällä synny­tet­tä­viä ja koetel­ta­via ratkai­suja monis­te­taan maail­malle. Kannat­taa toimia niin, että myön­tei­nen käden­jäl­kemme on suurempi kuin hiili­ja­lan­jäl­kemme.

Kestä­vän kasvun vero­uu­dis­tuk­sessa siirto palkan ja yrit­tä­mi­sen veroista ympä­ris­tö­hait­toi­hin kannus­taa työn­te­koon ja puhtai­den ratkai­su­jen käyt­töön. Samalla on tärkeä huoleh­tia oikeu­den­mu­kai­suu­desta niin, että muutosta kompen­soi­daan niille, joille se on vaikeaa. Kun koti­ta­louk­sia kannus­te­taan luopu­maan öljy­läm­mi­tyk­sestä kireäm­mällä vero­tuk­sella, niin samalla tuetaan heikom­massa asemassa olevien mahdol­li­suutta ener­giain­ves­toin­tei­hin.

Kokoo­mus on linjan­nut, että turpeen merkit­tä­västä ener­gia­käy­töstä luovu­taan vuoteen 2032 mennessä huol­to­var­muus­nä­kö­kul­mat huomioi­den. Samalla huoleh­di­taan turpeen riit­tä­västä tarjon­nasta muiden käyt­tö­koh­tei­den, kuten eläin­ten hyvin­voin­nin kannalta tärkeän kuivi­ke­tur­peen, ruoan­tuo­tan­non, kasvua­lus­to­jen ja korkeam­man jalos­tusas­teen tuot­tei­den osalta. Kun turpeen merkit­tävä ener­gia­käyttö vähe­nee, tuetaan turpeesta luopu­vien aluei­den elin­voi­maa.

Mikäli saas­tut­ta­vim­pien auto­jen vero­tusta kiris­te­tään, on huoleh­dit­tava siitä, että joka puolella Suomea on mahdol­li­suus irtau­tua pääs­tö­ve­roista edul­li­sesti esimer­kiksi biokaa­sun tai uusiu­tu­van polt­toai­neen avulla.

Pitkä­jän­tei­syys koskee myös niitä tois­si­jai­sia tilan­teita, joissa sään­nel­lään tai kiel­le­tään yksit­täistä tekno­lo­giaa. Esimer­kiksi Sipi­län halli­tuk­sen esityk­sestä säädetty kivi­hii­len käyt­tö­kielto toimii järke­västi vain siksi, että se linjat­tiin halli­tus­oh­jel­massa jo 15 vuotta ennen voimaan­tu­lo­päi­vää ja säädet­tiin yli 10 vuoden siir­ty­mä­ajalla vuonna 2018. Pitkien elin­kaar­ten inves­toin­neissa järkevä muutos vaatii aikaa.

Sähkö­tuo­tan­tomme pääs­töt­tö­myys nousee Olki­luoto 3:n myötä 85 prosent­tiin. Myös lämmön tuotan­nossa on valit­ta­vana useita fossii­li­va­paita tuotan­to­ta­poja, kun erilai­set maaläm­pö­rat­kai­sut ja hukka­läm­pö­jen kerää­mi­nen teke­vät läpi­mur­toa. Fossii­lis­ten polt­toai­nei­den ja turpeen poltto on Suomessa korvau­tu­massa muilla teknii­koilla pääosin kulu­van vuosi­kym­me­nen aikana myös toimia­lan oman ilmoi­tuk­sen mukaan.

Muutosta tulee ohjata johdon­mu­kai­sesti ja määrä­tie­toi­sesti, mutta samalla on edet­tävä kohtuul­li­sen siir­ty­mä­ajan avulla ja tuet­tava niitä, joille muutos on vaikea. Kun luovumme jostain, niin meillä on vastuu raken­taa tilalle uutta kasvua. Kun turpeen ener­gia­käy­tölle asete­taan taka­raja, on muutok­sen kohteena olevat alueet hoidet­tava muutok­sen yli ilman työpaik­ko­jen ja hyvin­voin­nin mene­tyk­siä korvaa­vin inves­toin­nein. Tuemme oikeu­den­mu­kai­sen siir­ty­män rahas­tosta miljoo­nain­ves­toin­nein merkit­tä­västi ener­gia­tur­vetta tuot­ta­vien ja käyt­tä­vien aluei­den siir­ty­mistä hiili­neut­raa­liin huomi­seen.

Sitou­dumme karsi­maan ympä­ris­tölle haital­li­sia tukia, samalla kun vahvis­tamme puhtaan tekno­lo­gian edis­tys­kul­kua. Uudet ener­gia­tu­ki­pää­tök­set tai inves­toin­ti­tuet tulee kohden­taa ainoas­taan pääs­töjä vähen­tä­ville ratkai­suille, kuten tekno­lo­gioille, jotka perus­tu­vat muuhun kuin polt­ta­mi­seen.

Kokoo­mus kannat­taa raskaan teol­li­suu­den sähköis­ty­mi­sen vauh­dit­ta­mista laske­malla sähkö­ve­ro­luokka II EU:n mini­miin. Kokoo­muk­sen jo aiem­min esit­tämä uudis­tus sisäl­tyy nyt halli­tuk­sen talous­ar­vio­esi­tyk­seen. Teol­li­suu­den sähkö­ve­ron laskiessa EU-mini­miin teol­li­suu­den ener­gia­ve­ro­pa­lau­tuk­sista on syytä luopua asteit­tain neljän vuoden kuluessa siten, että palau­tuk­sesta eniten hyöty­neillä on siir­ty­mä­ajan puit­teissa mahdol­li­suus korvata fossii­lis­ten polt­toai­nei­den käyt­töä ennen kuin fossii­li­ve­ro­pa­lau­tuk­sen päät­ty­mi­nen tulee voimaan täysi­mää­räi­sesti.

Helpo­tamme siir­ty­mistä pääs­töt­tö­mään ener­gi­aan lämmön­tuo­tan­nossa siir­tä­mällä kauko­läm­pö­verk­koon lämpöä tuot­ta­vat lämpö­pum­put ja kone­sa­lit sähkö­ve­ro­luok­kaan II välit­tö­mästi. 

Autamme öljy­läm­mit­tä­jiä pääse­mään eroon öljy­las­kuista tuplaa­malla koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen tason ja salli­malla myös asen­net­ta­vien lait­tei­den hinnan vähen­tä­mi­sen koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sessä ener­gia­re­mont­tien kohdalla.

Samalla uudis­tamme vanhen­tu­neen ydin­e­ner­gia­la­kimme mahdol­lis­ta­maan toimia­lan globaa­lin kasvun Suomesta käsin. Juuri tuote­ke­hit­te­lyn ja uusien tekno­lo­gioi­den kautta Suomi voi olla merkit­tä­västi koko­aan suurempi toimija globaa­listi ilmas­ton­muu­tok­sen vastai­sessa tais­te­lussa. Pieny­din­voi­malla voi olla merkit­tävä rooli kauko­läm­mön tuotan­non pääs­tö­jen vähen­tä­mi­sessä. Kuten todet­tua, niin monella ener­giayh­tiöllä on jo valmiit suun­ni­tel­mat kivi­hii­lestä luopu­mi­seen.

Kohdis­tamme tehot­to­man kivi­hiiltä korvaa­vien inves­toin­tien erityis­tuen uudel­leen muun muassa pien­ten ydin­voi­ma­loi­den tutki­muk­seen ja tuote­ke­hi­tyk­seen. Tavoit­teemme on kaik­ki­aan nostaa tutki­mus-, kehi­tys- ja inno­vaa­tio­ra­hoi­tuk­sen osuus neljään prosent­tiin brut­to­kan­san­tuot­teesta vuoteen 2025 mennessä.

Halli­tus­oh­jelma lupaa ravin­ne­kier­ron ja vesien­suo­je­lun hank­kei­siin sinänsä tuntu­van summan – yhteensä yli 250 miljoo­naa euroa vaali­kau­della. Nykyi­sellä menolla rahoi­tus on valu­massa satoi­hin liian pieniin hank­kei­siin. Asian­tun­ti­jat MTK:sta Suomen ympä­ris­tö­kes­kuk­seen ovat yhtä mieltä siitä, että vaiku­tusta voi saada, jos voimat keski­te­tään muuta­maan keskei­seen toimen­pi­tee­seen. Tiedämme, että Lounais-Suomi on Saaris­to­me­ren merkit­tä­vim­piä fosfo­ri­va­lu­man lähteitä. Nyt on oiva hetki käyn­nis­tää työ irral­li­sen rahoi­tuk­sen kohdis­ta­mi­seksi yhteen mitta­vaan ravin­ne­kier­ron toimen­pi­de­ko­ko­nai­suu­teen. 

”Autamme öljy­läm­mit­tä­jiä pääse­mään eroon öljy­las­kuista tuplaa­malla koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen tason ja salli­malla myös asen­net­ta­vien lait­tei­den hinnan vähen­tä­mi­sen koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sessä ener­gia­re­mont­tien kohdalla.”

5.4 Laite­taan vauh­tia liiken­teen pääs­tö­jen vähen­tä­mi­seen – pois­te­taan auto­vero ja uudis­te­taan auto­kanta

Koro­na­kriisi on vauh­dit­ta­nut auto­kaup­paa koko maassa. Kokoo­muk­sen tavoit­teena on, että sähköä tai biopolt­toai­netta käyt­tävä ajoneuvo on suoma­lai­selle aina fossii­lista polt­toai­netta käyt­tä­vää autoa kilpai­lu­ky­kyi­sempi vaih­toehto jo tämän vuosi­kym­me­nen kuluessa.

Tehok­kain keino auto­kan­nan ikään­ty­mi­sen pysäyt­tä­mi­seksi on auto­ve­ron portait­tai­nen pois­ta­mi­nen 4 vuoden kuluessa. Nykyi­nen korkea auto­vero kannus­taa hank­ki­maan vanhoja ja suuri­pääs­töi­siä tuon­ti­au­toja. 

Auto­ve­ron pois­ta­mi­nen heijas­tuu koko auto­kan­taan, sillä se pois­taisi nopeim­min vanhoja elin­kaa­rensa päässä olevia autoja ja nopeut­taisi uusien ener­gia­te­hok­kai­den ja uutta tekniik­kaa hyödyn­tä­vien auto­jen ensi­re­kis­te­röin­tiä. Auto­ve­ron pois­ta­mi­sen on arvioitu nopeut­ta­van auto­kan­nan kier­toa 2–4 vuodella.

Wärt­silä, St1 ja Kemira suun­nit­te­le­vat jo Jout­se­noon pilot­ti­lai­tosta synteet­ti­sen polt­toai­neen tuotan­toon vedystä ja hiili­diok­si­dista. Kaupal­li­sen pääna­vauk­sen kannalta keskei­nen kysy­mys on kelpuut­taa nämä synteet­ti­set polt­toai­neet nopeasti uusiu­tu­van polt­toai­neen jake­lu­vel­voit­tee­seen.

Vety­ta­lou­den ja Power-to-X -ratkai­su­jen kehit­ty­mi­nen edel­lyt­tää voima­kasta inves­toin­tia tuote­ke­hi­tyk­seen ja teol­li­sen mitta­kaa­van sovel­luk­siin. Maal­lamme on poik­keuk­sel­li­sen hyvät edel­ly­tyk­set tuuli­voi­man laaja­mit­tai­seen tuotan­toon, mikä mahdol­lis­taa vetyyn pohjaa­vien ratkai­su­jen koti­mai­sen tuotan­non. 

Sähkön ylitar­jon­ta­tun­nit ovat lisään­ty­mässä, jolloin halvalla ja pääs­töt­tö­mällä sähköllä voidaan tuot­taa savu­kaa­suista synteet­ti­siä polt­toai­neita autoi­hin ja kier­rät­tää ilma­ke­hässä olevaa hiili­diok­si­dia yhä uudel­leen. Mitta­vien inves­toin­tien lisäksi lisäi­simme synteet­ti­set polt­toai­neet jake­lu­vel­voit­tee­seen vauh­dit­taak­semme posi­tii­vista kehi­tystä.  

5.5 Vahvis­te­taan Suomen kilpai­lu­ky­kyä – pois­te­taan väylä­maksu

Suoma­lai­silla korkean osaa­mi­sen ja huip­pu­luo­kan tekno­lo­gian vien­tiy­ri­tyk­sillä on mahdol­li­suus krii­sin loput­tua saavut­taa parempi kilpai­lul­li­nen asema maail­man­mark­ki­noilla. Voimme paran­taa yritys­temme mahdol­li­suuk­sia saavut­taa osa krii­sin aikana patou­tu­neesta kysyn­nän purkau­tu­mi­sesta sekä tukea yritys­temme mahdol­li­suuk­sia viedä suoma­lai­sia tuot­teita maail­man­mark­ki­noille enem­män kuin ennen krii­siä.

Väylä­mak­sun pois­tolla olisi posi­tii­vi­sia vaiku­tuk­sia ulko­maan­kau­pan logis­ti­seen kilpai­lu­ky­kyyn, meri­lii­ken­teen tehok­kuu­teen, kier­to­ta­lou­den toteu­tu­mi­seen teol­li­suu­den sivu­tuot­tei­den toimit­ta­mi­sessa edel­leen käytet­tä­väksi (matala-arvois­ten lastien kuljet­ta­mi­sen kannat­ta­vuus), tran­si­tio­lii­ken­tee­seen sekä ristei­li­jä­mat­kai­luun.

5.6 Laite­taan valtion tase töihin

Määrä­ai­kai­set panos­tuk­set mata­la­suh­dan­teen aikaan ovat kanna­tet­ta­via. Valtion taseessa on varoja, joita hyödyn­tä­mällä kasvu­pa­nos­tuk­set voidaan hoitaa kasvat­ta­matta velkaan­tu­mista. Valtion omis­tus ja tuki voi olla korvaa­ma­tonta, kun pyri­tään käyn­nis­tä­mään suuren mitta­kaa­van stra­te­gi­sia hank­keita. Mark­ki­naeh­toi­sen rahoi­tuk­sen on oltava ehdo­ton kriteeri hank­keissa, joita valtio rahoit­taa oman pääoman ehtoi­sesti. 

Kokoo­mus katsoo, että valtion omai­suutta voidaan käyt­tää harki­ten ja kohden­ne­tusti kasvun käyn­nis­tä­mi­seksi koro­na­krii­sin jälkeen. Halli­tus esit­tää Suomen Malmi­ja­los­tus Oy:n pääomi­tusta rahoi­tet­ta­vaksi lisä­ve­la­no­tolla, vaikka valtio voisi hyödyn­tää pääomit­ta­mi­sessa taset­taan.

5.7 Laite­taan koko Suomi kuntoon

Kokoo­mus edis­täisi asumista ja liiken­nettä tuke­vien paikal­lis­ten hank­kei­den toteut­ta­mista Koko Suomi kuntoon -pake­tilla, johon vara­taan rahoi­tusta 522 miljoo­naa euroa. Idea on, että valtio osal­lis­tuisi sellais­ten kaupun­kien ja kuntien hank­kei­den rahoi­tuk­seen, jotka tuki­si­vat kestä­vää liik­ku­mista ja uutta asun­to­ra­ken­ta­mista.

Osa rahoi­tuk­sesta tulisi suun­nata jaet­ta­vaksi kaupun­ki­seu­tu­jen ja valtion väli­sissä MAL-neuvot­te­luissa. Kokoo­muk­sen tavoit­teena on lisä­ra­hoi­tuk­sella turvata, että kaupun­git ja koko Suomi menes­ty­vät, luovat hyvin­voin­tia ja kasva­vat ympä­ris­tön kannalta kestä­västi.

5.8 Pääomi­te­taan nopeita junayh­teyk­siä kahdella miljar­dilla

Miljar­di­luo­kan hyötyjä ei synny ilman miljar­di­luo­kan inves­toin­teja. Koko Suomessa on tarve nopeut­taa ja paran­taa keskei­siä yhteyk­siä. Kokoo­mus pääomit­taisi raide­hank­kei­den suun­nit­te­lua ja toteu­tusta varten perus­tet­tuja hankeyh­tiöitä valtion omai­suu­della. Valtion omai­suutta siir­ret­täi­siin hankeyh­tiöi­hin tuke­maan hank­kei­den etene­mistä. 

Hankeyh­tiöt saisi­vat kaksi miljar­dia omaa pääomaa, jonka turvin hank­keet saatai­siin vauh­dilla käyn­tiin. Hankeyh­tiö­mal­lissa valtion ja muiden julkis­ten toimi­joi­den omis­tama yhtiö hoitaisi rahoi­tuk­sen hank­ki­mi­sen, neuvot­te­lut kuntien kanssa, hank­kei­den suun­nit­te­lun sekä rato­jen toteu­tuk­sen ja yllä­pi­don. 

5.9 Panos­te­taan suju­vaan liiken­tee­seen ja riit­tä­vään asun­to­tuo­tan­toon

Suur­ten kasvu­kes­kus­ten asun­to­tuo­tan­toa on edis­tet­tävä asumi­sen hinta­ta­son nousun hidas­ta­mi­seksi. Kohtuul­li­seen hinta­ta­soon on nimit­täin vain yksi kestävä lääke: kysyn­tää vastaava asun­to­jen tarjonta. Kasva­villa kaupun­ki­seu­duilla asun­to­jen riit­tävä asun­to­tuo­tanto edel­lyt­tää myös valtion sitou­tu­mista. Kokoo­mus haluaa, että valtio osal­lis­tuu asun­to­tuo­tan­non edel­ly­tyk­siä paran­ta­vien liiken­ne­hank­kei­den rahoi­tuk­seen.

Edus­kun­nan tarkas­tus­va­lio­kun­nan tilaama asian­tun­ti­ja­sel­vi­tys asun­to­po­li­tii­kasta on suosi­tel­lut rahas­ton likvi­dien varo­jen ohjaa­mista kaupun­ki­ra­ken­netta kehit­tä­vien ja asumista edis­tä­vien liiken­ne­hank­kei­den rahoi­tuk­seen. Asun­to­ra­has­ton varoja käyt­tä­mällä voitai­siin purkaa asun­to­ra­ken­ta­mi­sen pullon­kau­loja.

5.10 Uudis­te­taan asumi­sen tuki­jär­jes­telmä - tehdään asun­to­mark­ki­noista toimi­vam­mat

Suomi tarvit­see toimi­vam­pia asun­to­mark­ki­noita. Toimi­vat asun­to­mark­ki­nat pitä­vät talou­den rattaat pyöri­mässä. Asun­to­tar­jon­taa on lisät­tävä karsi­malla byro­kra­tiaa ja lisää­mällä tont­ti­maata. Kokoo­muk­sen mielestä asumi­sen tuki­jär­jes­telmä kaipaa remont­tia.

Ylei­nen asumis­tuki on reilumpi tapa tukea yhden­ver­tai­sesti kaik­kien pieni­tu­lois­ten asumista kuin yhteis­kun­nan tuke­mien kohtuu­hin­tais­ten asun­to­jen tarjoa­mi­nen vain harvoille onnek­kaille. Tästä huoli­matta ylei­nen asumis­tuki muodos­taa kannus­tin­louk­kuja ottaa vastaan koko­päi­väistä työtä. Lisäksi yleistä asumis­tu­kea on muutettu vuosien mittaan yksi kulma kerral­laan. 

Vaikut­ta­via tekoja toimeen­tu­lon, tasa-arvon, tervey­den ja hyvin­voin­nin eteen

Eriar­voi­suus perus­ta­son hoitoon ja palve­lui­hin pääsyssä on yksi suurim­pia haas­tei­tamme. Erityi­sesti perus­ter­vey­den­huol­lon palve­lui­den ja mielen­ter­veys­pal­ve­lui­den saata­vuu­dessa on ongel­mia eri puolilla Suomea. Ihmi­set eivät ole palve­lui­den suhteen yhden­ver­tai­sessa asemassa ja esimer­kiksi moni­sai­rai­den, sekä paljon palve­luita tarvit­se­vien palve­lu­ko­ko­nai­suu­det ovat pirs­tou­tu­neet. Suoma­lais­ten enem­mis­tön kannat­tama valin­nan­va­paus on saatava takai­sin sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon uudis­tuk­sen keski­öön.

Hyvin­vointi- ja tervey­se­roja on kaven­net­tava turvaa­malla oikea-aikai­set palve­lut ja varhai­nen tuki jokai­selle toimeen­tu­losta riip­pu­matta. Hyvin­voin­ti­pal­ve­luita eniten käyt­tä­villä on havaittu olevan vähi­ten mahdol­li­suuk­sia vaikut­taa käyt­tä­miinsä palve­lui­hin. Yhden­ver­tai­suu­den lisää­mi­seksi mahdol­li­suutta aktii­vi­seen rooliin palve­luissa ja osal­li­suutta itse­ään koske­vissa kysy­myk­sissä on vahvis­tet­tava jokai­sen kohdalla. Myös mahdol­li­suu­det edis­tää ja yllä­pi­tää omaa terveyttä ja hyvin­voin­tia on varmis­tet­tava jokai­selle.

Liikun­nalla on tärkeä yhteys ihmis­ten tervey­teen ja hyvin­voin­tiin. Erityi­sesti lapsia on kannus­tet­tava liikun­nal­li­seen elämän­ta­paan jo varhain. Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luissa liikun­nan edis­tä­mi­sen tulee olla osa sote-ammat­ti­lais­ten työtä.

6.1 Laajen­ne­taan ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­turva kaikille

Suomen työt­tö­myys­tur­va­jär­jes­telmä pitää sisäl­lään sekä valtion takaa­man työt­tö­myys­tur­van että lisä­va­kuut­ta­mi­sen mahdol­li­suu­den työt­tö­myys­kas­san kautta. Tällä hetkellä maksussa olevista ansio­si­don­nai­sesta työt­tö­myys­tur­vasta rahoi­te­taan kasso­jen jäsen­mak­suilla vain 5 prosent­tia. 57,5 prosent­tia rahoi­te­taan työt­tö­myys­va­kuu­tus­ra­has­ton työt­tö­myys­va­kuu­tus­mak­suilla ja 37 prosent­tia valtion vero­tu­loilla. Kassoi­hin kuulu­mat­to­mat siis maksa­vat noin 95 % ansio­si­don­nai­sen rahoit­ta­mi­sesta, mutta heidän turvansa jää vajaaksi työt­tö­myy­den osuessa kohdalle.

Useam­min kasso­jen ulko­puo­lelle jäävät mata­lam­min koulu­te­tut, heikossa työmark­kina-asemassa olevat. Mata­lam­man tulo­ta­son kasso­jen jäsen­mak­sut ovat usein korkeam­pia. Siten työn­te­ki­jät ovat keske­nään eriar­voi­sessa asemassa.

Nyky­mal­lin heik­kous on se, että turvan ulko­puo­lelle voivat jäädä sellai­set­kin ihmi­set, jotka ovat vuosien ajan maksa­neet laki­sää­teistä työt­tö­myys­va­kuu­tus­mak­sua erilai­sissa työsuh­teissa. He siis ovat maksa­neet vakuu­tus­mak­sua saamatta kuiten­kaan vakuu­tus­tur­vaa.

Kokoo­muk­sen vaih­toeh­to­bud­je­tin vaiku­tusar­vio perus­tuu Mauri Kota­mäen (2018) malliin, jossa ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van järjes­tä­mi­nen on siir­retty Kelan vastuulle. Muutos karsii hallin­toa ja byro­kra­tiaa. Uudis­tuk­sella on noin 10 000 hengen suurui­nen nega­tii­vi­nen vaiku­tus työl­li­syy­teen. Koko­nai­suu­tena kokoo­mus katsoo, että uudis­tuk­sen hyödyt ovat kustan­nuk­sia suurem­mat. Kokoo­muk­sen mielestä on tärkeää, että laajen­ta­mi­nen toteu­te­taan riip­pu­matta muista muutok­sista työt­tö­myys­tur­va­jär­jes­tel­mään. Kyse on oikeu­den­mu­kai­suu­desta.

6.2 Uudis­te­taan sosi­aali- ja terveys­kes­kuk­set

Kokoo­muk­sen mielestä sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita on uudis­tet­tava ihmis­ten tarpeet ja hoitoon pääsy edellä. Halli­tuk­sen ratkai­sut eivät tuo nopeam­paa hoitoon pääsyä ja yhden­ver­tai­sia palve­luita suoma­lai­sille. Halli­tuk­sen sote-mallista puut­tu­vat keinot, joilla uudis­tuk­sen tavoite saavu­te­taan. Se ei paranna palve­lui­hin pääsyä, eikä esityk­sestä löydy vaikut­ta­via keinoja kustan­nus­ten kasvun hillit­se­mi­seksi. Perus­pal­ve­lui­den saata­vuu­teen, mielen­ter­veys­pal­ve­lui­hin ja koti­hoi­toon halli­tus ei tuo pysy­viä paran­nuk­sia, vain määrä­ai­kai­sia hank­keita.

Laaduk­kaat ja vaikut­ta­vat palve­lut on turvat­tava. Palve­lu­jär­jes­tel­män kestä­vyys on varmis­tet­tava edis­tä­mällä toimin­nan kustan­nus­vai­kut­ta­vuutta. Sote-palve­lui­den järjes­tä­mi­seen tarvi­taan vahvem­pia vastuu­ta­hoja. Kokoo­muk­sen mielestä sote-palve­lui­den tulee raken­tua kaupun­kien ja kuntien yhteis­työn pohjalle. Tarvit­semme riit­tä­vän vahvoja kuntien yhteis­työ­alueita tai kuntayh­ty­miä laaduk­kai­den palve­lui­den järjes­tä­mi­seksi ympäri maata. Hyvin­voin­ti­pal­ve­lu­jen kehit­tä­mi­nen ei saa jäädä sote-hallin­non uudis­ta­mis­yri­tys­ten jalkoi­hin.

Perus­pal­ve­lut on laitet­tava kuntoon ja sairauk­sien ennal­taeh­käi­syä on lisät­tävä. Tervey­den edis­tä­mi­seen on haet­tava uusia keinoja. Palve­luita on saatava silloin, kun tarve on ja niiden on toimit­tava saumat­to­masti yhteen ihmis­ten koko­nais­val­tai­sen hyvin­voin­nin varmis­ta­mi­seksi. Terveys­kes­kuk­seen on pääs­tävä nopeam­min ja suju­vam­min. 

Pitkän aika­vä­lin tavoit­teeksi on asetet­tava hoito­ta­kuun kiris­tä­mi­nen, jotta voidaan turvata oikea-aikai­nen ja yhden­ver­tai­nen hoitoon pääsy. Myös suun tervey­den­huol­lon palve­lui­hin pääsyä on paran­net­tava, sillä suun terveys on tärkeä osa ihmi­sen koko­nais­ter­veyttä. Mielen­ter­veys­pal­ve­lui­hin pääsy tulee turvata toteut­ta­malla tera­pia­ta­kuu. Koti­hoi­toon tarvi­taan lisää hoita­jia. Palve­luse­te­lit ja kela­kor­vauk­sen nosto otet­tava keinoiksi varmis­taa hoitoon pääsy.

Kokoo­mus kohden­taa uudel­leen halli­tuk­sen kuntien perus­ta­son sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den kehit­tä­mi­seen varaa­mat määrä­ra­hat toimiin, joilla kehi­te­tään palve­luita ja helpo­te­taan hoitoon pääsyä.

6.3 Turva­taan yhden­ver­tai­set mielen­ter­veys­pal­ve­lut – tehdään tera­pia­ta­kuusta totta

Mielen­ter­vey­den ongel­mat ovat yksi suurim­mista kansan­sai­rauk­sis­tamme. Mielen­ter­vey­den ongel­miin ei ole saata­villa yhden­ver­tai­sesti ja riit­tä­västi apua sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon perus­ta­solla. Jono­tusa­jat perus­ter­vey­den­huol­toon ja sieltä edel­leen erikois­sai­raan­hoi­toon ovat kestä­mät­tö­miä ja eriar­vois­ta­via.

Tera­pia­ta­kuu varmis­taa sen, ettei­vät mielen­ter­vey­son­gel­mista kärsi­vät sekä heidän lähei­sensä jää yksin ilman apua ja tukea. Nyt se on monelle arki­päi­vää, sillä arvioi­den mukaan vain puolet saa tarvit­se­maansa hoitoa. Moni joutuu odot­ta­maan kuukausi­kau­palla, eikä silti­kään aina saa apua. Moni joutuu hake­maan palve­luja yksi­tyi­seltä sekto­rilta, mutta kaikilla ei tähän ole mahdol­li­suuk­sia. Avun saanti ei saa olla kiinni lompa­kon paksuu­desta.

Tera­pia­ta­kuu raken­taisi Suomeen tällä hetkellä puut­tu­van tehok­kaan mielen­ter­veys­hoi­don perus­ta­son. Kansa­lais­aloit­teessa ehdo­te­taan laki­muu­tosta, jolla taataan nopea pääsy hoidol­li­seen psyko­te­ra­pi­aan tai muuhun psyko­so­si­aa­li­seen hoitoon. Hoidon tarve tulisi arvioida välit­tö­mästi apua haet­taessa, ja hoito aloit­taa kuukau­den sisällä tästä.

Mielen­ter­veys­poo­lin mukaan työl­li­syys­vai­ku­tus varhain aloi­te­tulla hoidolla voisi auttaa siir­tä­mään vuosit­tain jopa 7500 suoma­laista sosi­aa­lie­tuuk­sien piiristä työelä­mään, mikä vastaa halli­tus­kau­den aikana 30 000 uutta työl­lis­ty­nyttä.

Koro­na­krii­sin vaiku­tuk­sesta riski mielen­ter­vey­son­gel­mien puhkea­mi­selle ja pahe­ne­mi­selle on kasva­nut enti­ses­tään. Tera­pia­ta­kuun mukai­nen raken­teel­li­nen uudis­tus mielen­ter­vey­den palve­lui­hin on juuri nyt ajan­koh­tai­nen. Se on osa kestä­vää koro­na­krii­sin jälki­hoi­toa sekä työl­li­syy­den vahvis­ta­mista.

6.4 Turva­taan kuntou­tuk­seen pääsy – toteu­te­taan kuntou­tus­ta­kuu

Kuntou­tus­ta­kuulla turva­taan kuntou­tuk­seen pääsy sekä anne­taan määrä­ajat kuntou­tus­pro­ses­sin oikea-aikai­selle käyn­nis­tä­mi­selle ja liikun­taan ohjaa­mi­selle. Kuntou­tus on olen­nai­nen osa sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon palve­lu­jamme sekä toimi­vaa ja vaikut­ta­vaa hoito­ket­jua, jolla varmis­te­taan, työ ja toimin­ta­kyky. Kuntou­tuk­sella varmis­te­taan, että ihmi­nen toipuu eikä siirry uudel­leen hoito­jo­noon.

Maas­samme vuosit­tain tapah­tu­vien reilun 7000 lonk­ka­mur­tu­man hoito on puhut­te­leva esimerkki. Kotona ennen murtu­maa asuneista lähes 30% on pääty­nyt vuoden kuluessa pysy­vään laitos­hoi­toon. Lonk­ka­liu­ku­mäki -mallin avulla on voitu lyhen­tää sairaa­la­hoi­toai­kaa ja vähen­tää ikäih­mis­ten joutu­mista pitkä­ai­kais­hoi­toon ja vähen­tää turhia kustan­nuk­sia. Toimin­ta­mal­lin ansiosta poti­laat kotiu­tu­vat aiem­paa nopeam­min, toimin­ta­ky­kyi­sem­pinä ja tyyty­väi­sem­pinä mata­lan kynnyk­sen ja oikea-aikai­sen kuntou­tuk­sen takia.

Espoon Jorvissa toteu­tettu ”lonk­ka­liu­ku­mäki” on osoi­tus kuntou­tuk­sen mitta­vista vaiku­tuk­sista. Toimin­ta­mal­lissa taataan ikäih­mi­sille kuntou­tus ja riit­tävä kotiapu. Normaa­lissa leik­kaus­pro­ses­sissa kotiu­tu­mi­nen kestää keski­mää­rin 43 päivää, mutta lonk­ka­liu­ku­mäen kuntou­tus­ket­jun läpi­käy­neillä vain 24 päivää. Pysy­vään laitos­hoi­toon joutu­mista on onnis­tuttu vähen­tä­mään merkit­tä­västi. Ilman tehos­tet­tua kuntou­tusta lonk­ka­leik­kauk­sen läpi­käy­neistä aiem­min kotona-asuvista ikäih­mi­sistä siir­tyy vuoden sisällä pysy­vään laitos­hoi­toon jopa 30 prosent­tia. Väes­tön ikään­tyessä lonk­ka­leik­kaus­ten määrä kasvaa vuosit­tain. 

”Kuntou­tus on olen­nai­nen osa sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon palve­lu­jamme sekä toimi­vaa ja vaikut­ta­vaa hoito­ket­jua, jolla varmis­te­taan, työ ja toimin­ta­kyky.”

6.5 Panos­te­taan tutki­muk­seen ja hoidon laatuun – tutki­mus on huomi­sen hyvää hoitoa 

Valtion tutki­mus­ra­hoi­tus (VTR) on tarkoi­tettu myön­net­tä­väksi yliopis­to­ta­soi­sen sosi­aali- ja tervey­den tutki­muk­sen hank­keille. Yliopis­to­ta­soi­sella tutki­muk­sella turva­taan erityi­sesti julkis­ten sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon palve­lui­den kehit­tä­mistä vaikut­ta­vaan, väes­tön terveyttä ja hyvin­voin­tia tuke­vaan suun­taan. Tervey­den­huol­lon yksi­köissä tapah­tuva tutki­mus mahdol­lis­taa uusim­pien hoito­muo­to­jen käyt­töön­o­ton ja kokei­le­mi­sen.

Hoito­työn tutki­mus­sää­tiön Hotuk­sen rahoi­tus on kään­net­tävä kasvu-uralle näyt­töön perus­tu­van toimin­nan edis­tä­mi­seksi ja jalkaut­ta­mi­seksi tervey­den­huol­toon. Tämä edis­tää vaikut­ta­vien ja hyvien käytän­tei­den käyt­töön­ot­toa hoito­työssä, sääs­tää turhia kustan­nuk­sia ja paran­taa poti­las­tur­val­li­suutta.

Tervey­sa­lan kasvustra­te­giassa on koottu yhteen toimet, jolla vahvis­te­taan tervey­sa­lan tutki­musym­pä­ris­töä. Stra­te­gia tähtää kilpai­lu­ky­kyi­sen toimin­taym­pä­ris­tön syste­maat­ti­seen kehit­tä­mi­seen, tervey­sa­lan inves­toin­tien lisää­mi­seen ja alan talous­kas­vun aikaan­saa­mi­seen. Tervey­sa­lan kasvustra­te­gian toimeen­pa­nolla luodaan myös mahdol­li­suuk­sia yksi­lön parem­paan tervey­den­huol­toon ja sosi­aali- ja terveys­sek­to­rin toimin­nan tehos­ta­mi­seen.

Stra­te­gia ja sen toimeen­pano on vahva signaali yrityk­sille, kun ne miet­ti­vät tutki­musin­ves­toin­te­jaan. Suun­taa­malla voima­va­roja osaa­mis­kes­kuk­siin, kuten neuro­kes­kuk­seen ja syöpä­kes­kuk­seen voidaan panos­taa parem­paan hoitoon sekä Suomessa tehtä­vään tutki­muk­seen. Samalla raken­namme yrityk­sille houkut­te­le­vaa toimin­taym­pä­ris­töä, joka tuo tutki­musin­ves­toin­teja Suomeen. Panos­tus maksaa itsensä takai­sin parem­pana hoitona ja kasva­vina tutki­musin­ves­toin­teina. 

6.6 Turva­taan ikäih­mis­ten laadu­kas hoito ja hoiva yhden­ver­tai­sesti

Elin­ajan piden­tyessä ja pitkäi­käi­syy­den yleis­tyessä on hyvin­voin­ti­po­li­tii­kan paino­tuk­sissa huomioi­tava ikään­ty­nei­den yhä suurempi ja moni­nai­sempi joukko sekä heidän yksi­löl­li­set toiveensa ja tarpeensa. Yhä useampi kansa­lai­nen on terve ja toimin­ta­ky­kyi­nen vielä vuosi­kym­me­niä eläk­keelle siir­ty­mi­sen jälkeen. Hyvä­kun­tois­ten ja aktii­vis­ten senio­rei­den joukon kasvaessa vapaa-ajan palve­lui­den ja ikään­ty­nei­den osal­li­suutta tuke­vien toimin­to­jen merki­tys hyvin­voin­nin teki­jöinä koros­tuu.

Ikäih­mis­ten tuki arki­siin toimiin on turvat­tava siten, että kaikilla on mahdol­li­suus elää oman näköistä elämää, arvo­kas vanhuus ja mahdol­li­suus yksi­löl­li­siin valin­toi­hin säilyt­täen. Hyvä arki edel­lyt­tää tervey­den, turval­li­suu­den ja talou­den lisäksi mahdol­li­suutta osal­li­suu­teen ja itsensä toteut­ta­mi­seen. Moni­puo­li­set vapaa-ajan­pal­ve­lut, kuten liikunta- ja kult­tuu­ri­pal­ve­lut, ovat tärkeitä hyvin­voin­tia lisää­viä teki­jöitä monen ikäih­mi­sen arjessa. Ikään perus­tuva syrjintä on kitket­tävä yhteis­kun­nas­tamme.

Toteut­ta­malla senio­rei­den super­ko­ti­ta­lous­vä­hen­nys, tuetaan ikäih­mis­ten arkea ja kotona asumista. Mallissa yli 75-vuotiai­den vero­vä­hen­ny­soi­keutta kasva­te­taan 70 prosent­tiin. Nykyi­nen 100 euron omavas­tuu pois­te­taan. Vähen­nys on pieni­tu­loi­sille suoran tuen ja vero­huo­jen­nuk­sen yhdis­telmä. Mallin taus­talla on Sitran teet­tä­mät perus­teel­li­set laskel­mat ja se on Sitran arvion mukaan sisäi­sesti kustan­nus­neut­raali.

Digi­taa­li­set ratkai­sut ja tekno­lo­gia on saatava avuksi ikäih­mis­ten asioin­nin ja yhtey­den­pi­don helpot­ta­mi­seksi. Ikään­ty­neille tarvi­taan help­po­käyt­töi­siä väli­neitä, kuten moni­pal­ve­lu­päät­teet, sekä tukea niiden otta­mi­seksi käyt­töön. Kaikki eivät ole älylait­tei­den kautta saavu­tet­ta­vissa. Heille on oltava tarjolla muita palve­lu­vaih­toeh­toja. Terveys­tek­no­lo­gian käytöstä ja hyödyn­tä­mi­sestä sote palve­luissa on tehtävä kansal­li­nen stra­te­gia.

Ikään­ty­nei­den parem­paan hoivaan ja hoitoon on panos­tet­tava yhden­ver­tai­suus varmis­taen

Vanhus­pal­ve­lui­den koko­nai­suus, koti­hoito, ikäih­mis­ten perhe­hoito, ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­nen hoiva ja omais­hoito, on uudis­tet­tava niin, että jokai­nen voi luot­taa saavansa tarvit­taessa laaduk­kaan ja inhi­mil­li­sen hoidon, hoivan ja kuntou­tuk­sen yksi­löl­li­sesti. Henki­lös­tön osaa­mi­nen ja riit­tä­vyys, sekä hyvän työelä­män edel­ly­tyk­set vanhus­ten palve­lu­jen eri muodoissa on varmis­tet­tava.

Keske­ne­räi­nen vanhus­pal­ve­lu­lain uudis­tus on valmis­tel­tava yhdessä kuntien kanssa niin, että laki ehdi­tään kulu­valla edus­kun­ta­kau­della käsi­tellä. Osana uudis­tusta on luotava hoiva­ta­kuu, jolla varmis­te­taan ikäih­mis­ten hoitoon pääsy, riip­pu­matta hoito­pai­kasta tai siitä, onko vanhuk­sella hänen oikeuk­sis­taan huoleh­ti­via omai­sia. Hyvä hoito ja inhi­mil­li­nen kohtelu on toteu­dut­tava yhden­ver­tai­sesti jokai­sen vanhuk­sen osalta.

Tarvit­semme lisää hoita­jia ja muuta henki­lös­töä turvaa­maan ikäih­mis­ten laaduk­kaat palve­lut. Hoito­hen­ki­lö­kun­taa on lisät­tävä tasa­puo­li­sesti myös koti­hoi­toon ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen hoivan lisäksi.

Palve­luse­te­liä ja henki­lö­koh­taista budjet­tia on hyödyn­net­tävä ikäih­mis­ten ja esimer­kiksi vammais­ten tarpei­siin parhai­ten sopi­van palve­lu­muo­don turvaa­mi­seksi, sekä itse­mää­rää­mi­soi­keu­den vahvis­ta­mi­seksi.

Kannus­ti­mia ja mahdol­li­suuk­sia omais- ja perhe­hoi­toon tulee lisätä. Omais­hoi­ta­jien jaksa­mista ja vapaa­päi­vien jous­ta­vaa pitä­mistä voidaan tukea palve­luse­te­lin lisäksi, kotia­vus­ta­ja­pal­ve­luilla, kier­tä­vän perhe­hoi­ta­jan avulla ja henki­lö­koh­tai­sella budje­tilla sekä vuoro­hoi­dolla ja päivä­toi­min­nalla. Omais­hoi­to­per­hei­den kanssa on yhdessä raken­net­tava toimi­van hoivan koko­nai­suutta, joka ennal­taeh­käi­see omais­hoi­ta­jan kuor­mit­tu­mista ja uupu­mista, sekä varmis­taa hyvän hoivan. Omais­hoi­don stra­te­gia on päivi­tet­tävä.

Kansal­lista muis­tioh­jel­maa tulee jatkaa ja jalkaut­ta­mista alueille tehos­taa eri ikäis­ten muis­ti­sai­rai­den ja heidän läheis­tensä arjen edis­tä­mi­seksi.

Tuet­tua hoiva­va­paata oman lähei­sen lyhy­tai­kai­sen hoivan ja esimer­kiksi saat­to­hoi­don mahdol­lis­ta­mi­seksi tulee pilo­toida. Työs­sä­käy­vällä pitää olla mahdol­li­suus jäädä hoita­maan sairas­tu­nutta läheis­tään tuetusti, kun kyseessä on lyhy­tai­kai­nen hoivan tarve. 

Ikäih­mis­ten palve­lui­den tulee olla terveyttä ja toimin­ta­ky­kyä yllä­pi­tä­viä, ennal­taeh­käi­se­viä ja kuntout­ta­via. Vahvis­tamme liikun­nan käyt­töä hoito­muo­tona ja kuntou­tuk­sessa. Ennal­taeh­käi­syn ja kuntout­ta­van työot­teen on oltava mukana kaikissa ikään­ty­nei­den palve­luissa.

Hoito- ja hoiva- alan ammat­ti­lais­ten lisää­mi­seksi ja alalla pysy­mi­seksi tarvi­taan pitkä­jän­tei­nen suun­ni­telma, jossa huomioi­daan mm. koulu­tus­tar­peet ja työpe­räi­sen maahan­muu­ton lisää­mi­nen. Henki­lös­tön määrän lisäksi on tarkas­tel­tava työn­ja­koa, sekä henki­lös­tön osaa­mista. Henki­lös­tölle tulee varmis­taa riit­tävä ja sään­nöl­li­nen täyden­nys­kou­lu­tus. Jatko­kou­lut­tau­tu­mis­väy­liä on luotava. 

Hoito- ja hoiva­työn ammat­ti­lai­sille on turvat­tava mahdol­li­suus keskit­tyä omaa osaa­mista vastaa­vaan työhön hyödyn­tä­mällä tuki­pal­ve­luita. Uusia tekno­lo­gi­sia ratkai­suja on otet­tava käyt­töön vanhus­työn tukena. Työn johta­mi­sen toimi­vuu­teen eri tasoilla on kiin­ni­tet­tävä erityistä huomiota. Mahdol­li­suu­det yhteis­työ­hön järjes­tö­jen ja vapaa­eh­tois­ten kanssa on tärkeä huomioida. Vanhus­ten­huol­lon epäkoh­dat on kitket­tävä. Oikeus­asia­mie­hen kans­lian tehtä­vää valvoa ja edis­tää ikäih­mis­ten oikeuk­sien toteu­tu­mista on vahvis­tet­tava. Vanhuk­set ja heidän omai­sensa kante­le­vat vähän, minkä vuoksi valvon­nan on oltava oma-aloit­teista ja enna­koi­vaa.

6.7 Luodaan terveys­pe­rus­tei­sen vero­tuk­sen malli

Suoma­lai­set syövät ja juovat tervey­tensä kannalta liikaa soke­ria. Runsaalla soke­rin syön­nillä on yhteys kansan­sai­rauk­siin. Verot­ta­malla soke­ria voidaan ohjata kulut­ta­jia vähen­tä­mään liial­lista soke­ri­pi­tois­ten tuot­tei­den kulu­tusta. Siksi vero­poh­jan laajen­ta­mi­nen koske­maan virvoi­tus­juo­mien lisäksi makei­sia ja jääte­löä sekä kaik­kia muita lisät­tyä soke­ria sisäl­tä­viä soke­ri­pi­toi­sia tuot­teita on perus­tel­tua.

Kulut­taja voi omilla osto­va­lin­noil­laan vaikut­taa siihen, miten paljon vero vaikut­taa omaan talou­teen.  Verolla ohja­taan teol­li­suutta panos­ta­maan vähä­so­ke­ri­sem­pien tuote­vaih­toeh­to­jen kehit­tä­mi­seen. Veron perus­teen tulee olla kansan­ter­vey­del­li­nen. Usei­den asian­tun­ti­joi­den mukaan vero ei näin toteu­tet­tuna olisi EU-sään­nös­ten vastai­nen, eikä sisäl­täisi valtion­tueksi katsot­ta­vaa vali­koi­vaa vero­tu­kea.

Pidem­mällä tähtäi­mellä tavoit­teena on oltava terveys­pe­rus­tei­sen valmis­te­ve­ron vero­poh­jan säätä­mi­nen mahdol­li­sim­man laajaksi otta­malla siihen mukaan myös tuot­teet, joissa on korkea suola- tai rasva­pi­toi­suus. Vero­tuk­sen lisäksi tarvi­taan muita keinoja terveel­lis­ten ruoka­va­lin­to­jen ja tottu­mus­ten tuke­mi­seksi. 

6.8 Tehdään tervey­den­huol­losta koko­naan maksu­ton lapsille

Asia­kas­mak­su­laki on uudis­tet­tava hoidon estei­den pois­ta­mi­seksi ja tervey­den tasa-arvon vahvis­ta­mi­seksi. Suomessa tervey­den­huol­lon asia­kas­mak­sut ovat pohjois­mai­den korkeim­mat ja yksi syrjäy­ty­mistä syven­tävä tekijä. 

Maksut­to­mat lasten terveys­pal­ve­lut vähen­täi­si­vät tervey­se­roja ja edis­täi­si­vät sitä, että kaikki lapset saisi­vat yhden­ver­tai­sesti palve­lut. On tärkeää, että perheissä, joissa on paljon sairautta ja vammai­suutta, lapset saavat kuntou­tuk­sen ja fysio­te­ra­pian maksutta. 

Sairas­tu­mi­nen on edel­leen iso riski köyh­ty­mi­seen ja syrjäy­ty­mi­seen. Lasten yhden­ver­tai­suu­den paran­ta­mi­seksi alai­käis­ten tervey­den­huol­lon palve­luista tulee tehdä koko­naan maksut­to­mia.

Muut esityk­set

Hyödyn­ne­tään koiria koro­na­tar­tun­to­jen tunnis­ta­mi­sessa. Koirat havait­se­vat koro­na­vi­ruk­sen huomat­ta­vasti pienem­mästä virus­mää­rästä kuin ylei­sesti tervey­den­huol­lossa käyte­tyt PCR-testit.

Koirien tuoma poten­ti­aali koro­na­tes­tauk­seen on merkit­tävä. Koirien hyödyn­tä­mi­nen toisi helpo­tusta testauk­seen esimer­kiksi sata­missa ja lento­ken­tillä. Lisäksi hajue­rot­te­lu­me­net­te­lyllä jo kerran koulu­te­tut koirat voidaan tule­vai­suu­dessa äärim­mäi­sen nopeasti koulut­taa havait­se­maan esimer­kiksi jotain toista sairautta.

Ehdo­tettu koro­naan varat­tu­jen määrä­ra­ho­jen ohjaa­mi­nen koro­na­koi­riin kattaisi sadan uuden koro­na­koi­ran koulut­ta­mi­sen. Kymme­nellä paik­ka­kun­nalla voitai­siin aloit­taa 10 koira­kon (koira sekä koira­noh­jaaja) koulu­tus ja näiden lisäksi jokai­selle toimi­pis­teelle saatai­siin vaadit­tava koulut­taja ja näyt­teen käsit­te­lijä. Koulu­te­tut koirat voitai­siin sijoit­taa halut­tui­hin kohtei­siin ympäri maata

Oikeus­val­tio­pe­rusta, demo­kra­tia, yhden­ver­tai­suus

Suomi on kansain­vä­li­nen. Suomi osal­lis­tuu kansain­vä­li­seen yhteis­työ­hön edis­tääk­seen yksi­lön­va­pauk­sia, ihmi­soi­keuk­sia ja yhteis­kun­tien vakautta ja turval­li­suutta. Suomi on Euroo­pan unio­nin jäsen ja osa niiden läntis­ten maiden jouk­koa, jotka jaka­vat meille tärkeät arvot vapau­desta ja vastuusta, ihmi­soi­keuk­sista, demo­kra­tiasta, tasa-arvosta ja oikeus­val­tiosta. 

Suomi on maail­man turval­li­sim­pia maita. Sellai­sena Kokoo­mus haluaa sen pitää myös tule­vai­suu­dessa. Turval­li­suus ei ole itses­tään­sel­vyys, vaan sen vaali­mi­nen vaatii tekoja.

Suomi on vahvan oikeus­val­tion yhteis­kunta. Oikeus­val­tion yllä­pito edel­lyt­tää jatku­vaa keskus­te­lua, valp­pautta ja puolus­ta­mista.

7.1 Houku­tel­laan kansain­vä­li­set osaa­jat Suomeen – panos­te­taan kansain­vä­li­seen rekry­toin­tiin

Suomen työi­käi­nen väestö vähe­nee samaan aikaan, kun ikään­ty­nei­den määrä kasvaa. Yhtälö haas­taa hyvin­voin­timme perus­taa. Piene­ne­vän työi­käi­sen joukon on kyet­tävä omalla työl­lään kannat­te­le­maan kasva­van työelä­män taak­seen jättä­neen joukon hyvin­voin­tia. Jotta hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan palve­luista voidaan huoleh­tia kestä­västi ja palkan­saa­jien vero­tus pitää kohtuul­li­sena, tarvit­semme lisää työi­käi­siä työn­te­ki­jöitä Suomeen.

Osaa­van työvoi­man puute muodos­taa pahim­mil­laan esteen yritys­ten kasvulle ja uusille inves­toin­neille. Yrityk­sen laajen­ta­mi­nen ja työpai­kan täyt­tä­mi­nen ei saa jäädä kiinni lupa­pro­ses­sien kankeu­desta tai hitau­desta.

Kokoo­muk­sen esitys kansain­vä­li­sen rekry­toin­nin vauh­dit­ta­mi­seksi 2020 täällä.

7.2 Kohdis­te­taan turva­pai­kat hädä­na­lai­sille – este­tään väärin­käyttö

Kokoo­mus haluaa päivit­tää Suomen turva­paik­ka­po­li­tii­kan 2020-luvulle. Kokoo­muk­sen turva­paik­ka­po­li­tiikka raken­tuu ajatuk­selle turva­paik­ka­po­li­tii­kan pitkän aika­vä­lin kestä­vyy­destä ja avun aidosti hädä­na­lai­sille kohden­ta­vasta vali­koi­vuu­desta. 

Kokoo­muk­sen turva­paik­ka­po­li­tiikka perus­tuu kokoo­mus­lai­siin arvoi­hin hädä­na­lais­ten autta­mi­sesta, kansain­vä­li­sestä yhteis­työstä, turval­li­suu­den takaa­mi­sesta ja länsi­mais­ten arvo­jen puolus­ta­mi­sesta. Kokoo­mus edis­tää EU:n yhtei­sen turva­paik­ka­me­net­te­lyn raken­ta­mista.

7.3 Vahvis­te­taan kehi­ty­syh­teis­työtä - siir­re­tään pain­opis­tettä sijoi­tus­muo­toi­seen tukeen

Konflik­tit, heikot elino­lot ja ilmas­ton­muu­tos ajavat ihmi­siä liik­keelle koti­seu­duil­taan. Euroop­paan suun­tau­tuu kasvava siir­to­lai­suu­den paine. Ilmi­öön on vastat­tava sekä vahvis­ta­malla kykyä tilan­teen pitä­mi­seen hallin­nassa että tehos­ta­malla juuri­syi­hin vaikut­ta­mista.

Tästä syystä Suomen on pidet­tävä kiinni kehi­ty­syh­teis­työ­mää­rä­ra­ho­jen BKT-osuu­den 0,7 prosen­tin tavoit­teesta. Suomen on laadit­tava uskot­tava polku, jolla useam­man vaali­kau­den aikana noste­taan määra­hat tavoi­te­ta­solle. 

Suomen pitää keskit­tyä entis­tä­kin selkeäm­min nais­ten ja tyttö­jen aseman ja koulu­tuk­sen, yksi­tyi­sen sekto­rin vahvis­ta­mi­seen sekä ilmas­ton­muu­tok­sen vastai­siin toimiin sekä terro­ris­min torjun­taan ja radi­ka­li­soi­tu­mi­sen ehkäi­syyn. 

Tavoit­teena on saavut­taa kestä­viä tulok­sia, jotta kehi­tys­maat voivat lopulta pärjätä omil­laan, olematta riip­pu­vai­sia länsi­mai­den avusta. Kehi­tys­apu luo pohjan kansain­vä­li­selle yhteis­työlle muissa asioissa.  

Vain julki­sella rahalla ei ole mahdol­lista saavut­taa kestä­viä tulok­sia kehit­ty­vissä maissa. Julki­sella rahalla voidaan raken­taa toimin­taym­pä­ris­töä, mutta muutok­sen saavut­ta­mi­seksi on oltava yksi­tyi­siä inves­toin­teja ja yksi­tyistä pääomaa. On edis­tet­tävä suoma­lais­ten yritys­ten toimin­ta­mah­dol­li­suuk­sia kehi­tys­maissa sekä tuet­tava paikal­li­sia yrityk­siä. 

Finans­si­si­joi­tuk­silla edis­te­tään pääomien kohdis­tu­mista yritys­toi­min­taan, joka vuoros­taan paran­taa työl­li­syyttä. Kehi­tys­maissa ei ole riit­tä­västi rahoi­tus­läh­teitä, joten yrityk­sen eivät kasva eivätkä työl­listä. Kehi­tys­maissa työ on usein ainut väylä toimeen­tu­loon, joten yritys­ten toimin­tae­del­ly­tys­ten paran­ta­mi­sella on kauas­kan­toi­sia vaiku­tuk­sia niin yksit­täis­ten henki­löi­den kuin maiden kehi­tyk­sen kannalta. 

Vähen­täi­simme halli­tuk­sen kehi­ty­syh­teis­työ­hön tähän saakka esit­tä­mistä lisä­mää­rä­ra­hoista 50 miljoo­naa euroa ja siir­täi­simme sijoi­tus­muo­toi­seen kehi­ty­syh­teis­työ­hön vuodelle 2021. 

7.4 Turva­taan maan­puo­lus­tuk­sen ja krii­sin­hal­lin­nan resurs­sit - toteu­te­taan hävit­tä­jä­han­kinta täysi­mää­räi­senä

Uskot­ta­vasta maan­puo­lus­tuk­sesta on huoleh­dit­tava kaikissa tilan­teissa. Moder­nit ilma­voi­mat ovat korvaa­ma­ton osa vahvaa, itse­näistä puolus­tus­jär­jes­tel­mää, joka luo uskot­ta­vaa pelo­tetta. Niillä varmis­te­taan Suomen alueen koske­mat­to­muus niin rauhan aikana kuin sodan syttyessä. Suori­tus­ky­kyi­set moni­toi­mi­hä­vit­tä­jät mahdol­lis­ta­vat ilma­puo­lus­tuk­sen koko Suomen alueella. 

Koro­na­kriisi on luon­teel­taan sekä paikal­li­nen että globaali. Koro­na­kriisi on osoit­ta­nut enna­koi­mi­sen, huol­to­var­muu­den ja krii­si­va­rau­tu­mi­sen tärkey­den. Krii­sin­hal­lin­nan merki­tystä tulisi koros­taa. Suomen soti­laal­li­nen krii­sin­hal­linta on pitkään ollut melko vaati­mat­to­malla tasolla. Kokoo­mus katsoo, että meidän on luotava visio Suomen rauhan­tur­vaa­mi­sen ja krii­sin­hal­lin­nan tule­vai­suu­desta, ja uusi, kunnian­hi­moi­nen krii­sin­hal­lin­ta­stra­te­gia.

7.5 Vahvis­te­taan sisäistä turval­li­suutta – lisä­tään polii­sien määrää

Riit­tävä polii­sien määrä kaik­kialla Suomessa takaa turval­li­sen arjen. Asuin­pai­kasta riip­pu­matta on voitava luot­taa siihen, että apu on saata­villa ja rikok­set eivät jää selvit­tä­mättä. Ennen vaaleja kaikki edus­kun­ta­puo­lu­eet sitou­tui­vat polii­sien määrän nosta­mi­seen 7850 henki­lö­työ­vuo­teen. Vaalien jälkeen halli­tus­puo­luei­den takki kuiten­kin kään­tyi. Halli­tuk­sen tavoite on vain 7500 henki­lö­työ­vuotta vuoteen 2022 mennessä. Määrä on todettu julki­sessa keskus­te­lussa asian­tun­ti­joi­den toimesta riit­tä­mät­tö­mäksi.

Viime halli­tus­kau­della polii­sin henki­lö­työ­vuo­si­määrä kään­net­tiin kokoo­muk­sen johdolla viimein nousuun. Tällä tiellä kokoo­mus haluaa jatkaa. Kokoo­mus on sitou­tu­nut siihen, että polii­sin henki­lö­työ­vuo­si­määrä noste­taan nyky­ta­solta yli 8000 henki­lö­työ­vuo­teen. 

Suomessa on tällä­kin hetkellä kymme­niä virkaa vailla olevia polii­seja, jotka olisi­vat poliit­ti­sen tahdon löytyessä mahdol­lista palkata töihin nopeas­ti­kin. Esit­tä­määmme määrää koulu­tet­tuja polii­seja ei kuiten­kaan ole hetkessä mahdol­lista löytää. Siksi ensim­mäi­sinä vuosina pääosa varoista ohjat­tai­siin polii­sien koulu­tuk­sen laajen­ta­mi­seen ja polii­sin toimin­ta­ky­vyn paran­ta­mi­seen erityi­sesti tieto­tek­nii­kan ja muun väli­neis­tön hankin­noilla.

Polii­sin on voitava keskit­tyä ydin­teh­tä­viinsä. Polii­silta on vähen­net­tävä sellai­sia tehtä­viä, jotka voi hyvin hoitaa jokin muukin taho. Tällai­sia ovat esimer­kiksi tietyt kulje­tus- ja vartioin­ti­teh­tä­vät sekä jotkin osat vähäis­ten liiken­ne­va­hin­ko­jen tai työta­pa­tur­mien tutki­mi­sesta.

Polii­sin lisäksi kokoo­mus haluaa turvata myös muiden tärkeää työtä teke­vien turval­li­suus­vi­ran­omais­temme resurs­sit ja toimin­ta­ky­vyn. Polii­sin mukaan Suomessa on suurissa kaupun­geissa jopa 100-150 vaaral­li­sesti käyt­täy­ty­vää nuorta. Nuorista huoleh­ti­mi­nen ja osal­lis­tu­mi­nen kasva­tus­teh­tä­vään on mahdol­lis­tet­tava. Suoma­lai­nen polii­sin, Tullin ja Raja­var­tio­lai­tok­sen yhteis­työ (PTR-yhteis­työ) on kansain­vä­li­sesti ainut­laa­tui­nen yhteis­työn muoto, jota on vaalit­tava ja kehi­tet­tävä vielä­kin parem­maksi.

7.6 Päivi­te­tään terro­ris­mi­lain­sää­däntö 2020-luvulle

Suoje­lu­po­lii­sin arvion mukaan terro­ris­min uhka Suomessa on tasolla kohon­nut. Terro­ris­min uhasta puhu­mi­nen ei riitä, vaan siihen on vastat­tava konkreet­ti­sin teoin. Kaikki käytet­tä­vissä olevat keinot on otet­tava käyt­töön tais­te­lussa terro­ris­mia vastaan.

Kokoo­mus ei tingi suoma­lais­ten turval­li­suu­desta. Viime kaudella kokoo­mus­mi­nis­te­rei­den johdolla tehtiin ja otet­tiin valmis­te­luun useita tarpeel­li­sia terro­ris­mi­lain­sää­dän­töä kiris­tä­viä toimia. Työtä on jatket­tava ja viime kaudella aloi­te­tut toimet on vietävä maaliin. Suomen terro­ris­mi­lain­sää­däntö on päivi­tet­tävä 2020-luvulle.

7.7 Turva­taan vahva oikeus­val­tio

Kokoo­muk­selle vahva oikeus­val­tio on yhteis­kun­nan perusta. Oikeus­val­tion ja demo­kra­tian yllä­pito edel­lyt­tä­vät niiden jatku­vaa vaali­mista ja puolus­ta­mista. Oikeus­val­tion perus­toi­min­not on turvat­tava ja varmis­tet­tava, että kansa­lai­nen voi luot­taa saavansa lain turvaa sitä tarvi­tes­saan. 

Tuomiois­tuin­pro­ses­sien pitkä kesto on Suomessa ongelma, joka uhkaa jo ihmis­ten oikeus­tur­vaa. Vaarana on, ettei­vät ihmi­set pitkien käsit­te­ly­ai­ko­jen takia uskalla hakea asial­leen oikeutta. Halli­tuk­sen on ryhdyt­tävä viipy­mättä toimiin oikeu­den­käyn­tien keston lyhen­tä­mi­seksi. Erityi­sesti riita-asioi­den käsit­te­ly­ai­koja on lyhen­net­tävä. Tähän tarvi­taan sekä lisä­re­surs­seja että proses­sien moder­ni­soin­tia. Esimer­kiksi saman näytön käsit­te­le­mi­sestä kahteen kertaan on Suomessa Ruot­sin tapaan luovut­tava.

Kokoo­mus haluaa turvata kaik­kien rikos­ket­jun toimi­joi­den resurs­sit ja toimin­ta­ky­vyt. On huomioi­tava, että samalla kun polii­sien määrää lisä­tään, lisään­tyy työ myös muilla rikos­ket­jun toimi­joilla. Kokoo­mus pitää hyvänä sitä, että halli­tuk­sen talous­ar­vio­esi­tys sisäl­tää kokoo­muk­sen vaih­toeh­to­bud­je­tin 2020 esityk­sen lisäyk­sestä oikeus­val­tion toimi­joi­den resurs­sei­hin. Oikeus­val­tion toimi­joi­den resurs­sien osalta on kuiten­kin edel­leen tarpeita, joihin halli­tuk­sen esitys ei riit­tä­vällä tavalla vastaa.

Kokoo­mus myös kiit­tää halli­tusta siitä, että kokoo­muk­sen esit­tä­mät video­neu­vot­te­lu­lait­teet on huomioitu lopulta vuoden 2020 seit­se­män­nessä lisä­ta­lous­ar­viossa. Euroo­pan neuvos­ton kidu­tuk­sen vastai­nen komi­tea (CPT) on kiin­nit­tä­nyt myös huomiota Rikos­seu­raa­mus­lai­tok­sen liian pieneen henki­lös­tö­mää­rään syys­kuussa 2020 teke­mäl­lään tarkas­tus­käyn­nillä. Vankein­hoi­don resurs­seja on edel­leen vahvis­tet­tava, jotta vanki­loi­den turval­li­suus voidaan taata.

Kokoo­mus haluaa lisätä syyt­tä­jien määrää. Suomen syyt­tä­jän­lai­tok­sen resurs­sit ovat suhteessa ylei­seu­roop­pa­lai­seen tasoon huomat­ta­van alhai­set. Siinä, missä Suomessa on 7 syyt­tä­jää per 100 000 asukasta, on Euroo­pan keskiarvo 11 syyt­tä­jää per 100 000 asukasta. Kokoo­muk­sen mielestä syyt­tä­jien määrää on nostet­tava 440 syyt­tä­jällä, jolloin taso nousisi 8 syyt­tä­jään per 100 000 asukasta. Tähän esitämme 4,5 miljoo­nan euron pysy­vää lisä­mää­rä­ra­haa.

Kokoo­muk­sen vaih­toeh­to­bud­je­tin suorat vaiku­tuk­set vähen­tä­vät velkaan­tu­mista miljar­dilla vuonna 2021

Vahva valtion­ta­lous on edel­ly­tys ihmi­sille tärkei­den hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den olemas­sao­lolle ja mahdol­lis­taa elvyt­tä­vän talous­po­li­tii­kan krii­sin aikana. Valtio­va­rain­mi­nis­te­riön mukaan nykyi­sen halli­tuk­sen aikana julki­nen velka suhteessa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen kasvaa lähes 20 %-yksik­köä. 

Tule­vien suku­pol­vien hoidet­ta­vaksi otetaan 142 miljar­din päälle uutta lainaa lähes 60 miljar­dia. Määrä tarkoit­taa noin 25 000 euron lisäystä jokaista työs­sä­käy­vää suoma­laista kohti. Velkaan­tu­mi­nen on histo­rial­li­sen voima­kasta, eikä sitä selitä pelkkä suhdan­ne­ti­lanne.

Velkaan­tu­nei­suu­della oli korkea lähtö­taso ennen krii­siä, eikä halli­tus ole krii­siä ennen, eikä krii­sin jälkeen esit­tä­mään keinoja kiih­ty­västi kasva­van velkaan­tu­mi­sen tait­ta­mi­seksi. Vaikka krii­sin hoita­mi­seksi velkaa on lisät­tävä vält­tä­mät­tö­mien kulu­jen hoita­mi­seen, tällai­seen velkaan­tu­mi­seen Suomella ei ole toista kertaa varaa. 

Halli­tuk­sen esityk­sen mukaan valtio velkaan­tuu 10,8 miljar­dia ensi vuonna. Halli­tuk­sen julki­sen talou­den kestä­vyys­tie­kart­taan sopi­man tavoit­teen mukaan julki­set menot ovat tuloja suurem­mat vielä vuonna 2030. Tällai­sen tavoit­teen hyväk­sy­mi­nen tarkoit­taisi luovut­ta­mista velkaan­tu­mi­sen suhteen. Julki­nen talous olisi alijää­mäi­nen yhtä soit­toa 20 vuotta.

Jos haluamme aidosti säilyt­tää edes nykyi­sen laajui­set julki­set palve­lut, ja jotta voimme selvitä tule­vista krii­seistä, on julkista taloutta terveh­dy­tet­tävä päät­tä­väi­sesti. Paluu EU:n vakaus- ja kasvuso­pi­muk­sen määrit­te­le­män velkaan­tu­nei­suu­den tasolle 15 vuoden aikana, eli Euroo­pan komis­sion kehit­tä­män S1-indi­kaat­to­rin mukai­nen suosi­tus edel­lyt­täisi julki­sen talou­den terveh­dyt­tä­mistä pysy­västi noin 11 miljar­dilla eurolla. 

Kokoo­mus katsoo, että Suomessa on parla­men­taa­ri­sesti sitou­dut­tava hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan talou­den terveh­dy­tys­ta­voit­tee­seen. Terveh­dyt­tä­mistä ei voi, eikä sitä tule tehdä kerralla, vaan usean vuoden ajan talou­temme dyna­miik­kaa ja kasvua vauh­dit­ta­malla. Luovu­taan kaikista hank­keista, jotka lisää­vät pysy­viä julki­sia menoja. Anne­taan ihmi­sille ja mark­ki­noille tilaa toimia.

Kokoo­muk­sen vaih­toeh­to­bud­jetti vähen­tää julki­sia menoja, paran­taa työl­li­syyttä tuntu­vasti jo vuonna 2021. Uudis­tuk­set luovat uutta kasvua niin lyhyellä kuin pitkällä aika­vä­lillä. Ilman merkit­tä­viä käyt­täy­ty­mis­vai­ku­tuk­sia, kokoo­muk­sen esit­tä­mien ehdo­tus­ten suorat vaiku­tuk­set vähen­tä­vät velkaan­tu­mista miljar­dilla eurolla.

”Työl­li­syy­den para­ne­mi­nen ja vero­tuk­sen dynaa­mi­set vaiku­tuk­set huomioi­den julki­nen talous vahvis­tuu 1,6 miljar­dilla eurolla jo ensi vuonna.”

Työl­li­syy­den kasvu vahvis­taa julkista taloutta 450 miljoo­naa euroa

Tosia­siassa ihmi­set ja yrit­tä­jät reagoi­vat muut­tu­nei­siin kannus­ti­miin. Esimer­kiksi vero­tuk­sen kohdalla kannus­tin­vai­ku­tus voi olla merkit­tävä.

Työt­tö­män siir­tyessä työl­li­seksi, siir­tyy tämä julki­sesti rahoi­te­tun työt­tö­myys­tur­van saajasta sekä julkis­ten palve­lui­den käyt­tä­jästä veron­mak­sa­jaksi. Kaava­mai­nen ja karkea oletus on, että yksi työl­lis­ty­nyt vahvis­taa julkista taloutta keski­mää­rin 25 000 euroa. Samaa arviota käyte­tään valtio­va­rain­mi­nis­te­riön kestä­vyys­las­ken­nassa. Lasken­ta­me­ne­tel­mää käyte­tään myös halli­tus­oh­jel­massa sekä halli­tuk­sen kestä­vyys­tie­kar­tassa.

Edus­kun­nan tieto­pal­ve­lun mukaan kokoo­muk­sen vaih­toeh­to­bud­jetti vahvis­taa työl­li­syyttä ensi vuonna 18 000 henki­löllä. Pelk­kien tieto­pal­ve­lun arvioi­mien työl­li­syy­suu­dis­tus­ten vaiku­tuk­sesta julki­nen talous vahvis­tuu 450 miljoo­nalla eurolla.

Näiden lisäksi kokoo­mus on esit­tä­nyt lukui­sia työl­li­syyttä vahvis­ta­via uudis­tuk­sia, joita tieto­pal­velu ei ole arvioi­nut, mutta jotka vaikut­ta­vat jo ensi vuonna.

Kokoo­muk­sen työl­li­syy­suu­dis­tus­ten vaiku­tuk­set tuli­si­vat asteit­tain usean vuoden aikana, ja toisaalta esimer­kiksi ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van laajen­ta­mi­nen heiken­tää työl­li­syyttä. Pitkällä aika­vä­lillä työl­li­syy­den nousu 110 000 henki­löllä suhteessa perus­u­raan vahvis­taa julkista taloutta noin 3 miljar­dia euroa.

Veron­ke­ven­nys­ten vaiku­tus vero­ker­ty­mään

Kokoo­mus esit­tää 800 miljoo­nan suoria, staat­ti­sesti lasket­tuja veron­ke­ven­nyk­siä. Staat­ti­sessa arviossa olete­taan, ettei ihmis­ten käyt­täy­ty­mi­nen muutu ollen­kaan. Tämä on epärea­lis­ti­nen oletus. Todel­li­suu­dessa vero­tus vaikut­taa moniin päätök­siin, kuten työtun­tei­hin, työhön osal­lis­tu­mi­seen, koulut­tau­tu­mi­seen, liik­ku­vuu­teen ja vero­suun­nit­te­luun. Talous­tie­tei­li­jöi­den parissa ei ole kiis­ta­na­laista, että osan veron­alen­nuk­sista rahoit­taa laajen­tu­nut vero­pohja. Empii­ri­set arviot vaih­te­le­vat voimak­kaasti. 117 suoma­lai­sen ekono­mis­tin vastaus­ten keski­mää­räi­nen arvio oli, että veron­alen­nuk­set rahoit­ta­vat itsensä noin puoliksi (Pirt­tilä ja Uusi­talo, 2006). Spolan­der ja Tarkka (2005) arvioi­vat, että koko­nais­ve­roas­teen alen­ta­mi­nen rahoit­taa itsensä 49 % osalta. Veron­alen­nuk­sien kohdis­ta­mi­nen kokoo­muk­sen esit­tä­mällä tavalla työn vero­tuk­seen ja korkei­den margi­naa­li­ve­ro­jen alen­ta­mi­seen, on itse­ra­hoit­ta­vuus oletet­ta­vasti suurempi pitkällä aika­vä­lillä.

On siis perus­tel­tua olet­taa, että veron­alen­nuk­set rahoit­ta­vat osin itse­ään. Sääs­tä­mi­saste on Suomessa krii­sin aikana nous­sut merkit­tä­västi ja talou­dessa on edel­leen merkit­tä­viä häiriöitä koro­na­krii­sin vuoksi. Valtio­va­rain­mi­nis­te­riön ennuste ensi vuodelle lähtee oletuk­sesta, että talous­kriisi ensi vuonna päät­tyy ja talou­den elpy­mi­nen käyn­nis­tyy. Siksi kokoo­mus esit­tää erit­täin varo­vai­sen noin 20 % dynaa­mi­sen vaiku­tuk­sen vuodelle 2021. 800 miljoo­nan euron lasken­nal­li­sista veron­ke­ven­nyk­sistä palau­tuu julkis­ta­lou­delle vähin­tään 160 miljoo­naa euroa.

Pitkällä aika­vä­lillä työn vero­tuk­sen keven­tä­mi­sellä ja erityi­sesti korkei­den raja­ve­roas­tei­den laske­mi­sella on suurem­pia vaiku­tuk­sia. Parhaim­mil­laan korkei­den veron­alen­nus­ten on laskettu jopa ylikom­pen­soi­tu­van niin, että lasken­nal­li­sen veroas­teen laskun seurauk­sena vero­ker­tymä on kasva­nut. Suomi voisi hyötyä merkit­tä­västi talou­den dyna­mii­kan paran­tu­mi­sesta, jos saisimme lasket­tua kansain­vä­li­sessä vertai­lussa erit­täin korkeita työn vero- ja raja­ve­roas­tei­tamme.

Myös Suomen Pankki toteaa Vesa Vihriä­län Talous­po­li­tii­kan stra­te­gia koro­na­krii­sissä -raport­tia varten tehdyssä analyy­sissa, että pitkällä aika­vä­lillä veron­ke­ven­nys elvy­tys­toi­mena on pitkällä aika­vä­lillä menoel­vy­tystä tehok­kaam­paa. Molem­pia keinoja tulisi käyt­tää rinnak­kain.

Koko­nai­suu­tena kokoo­muk­sen vaih­toehto vahvis­taa julkista taloutta voimak­kaasti. Budjet­ti­ta­lou­den suora mata­lampi meno­taso, työl­li­syy­den vahvis­tu­mi­nen pide­määllä aika­vä­lillä 120 000 henki­löllä ja veron­ke­ven­nys­ten lopul­li­set vaiku­tuk­set vahvis­ta­vat julkista taloutta esite­tyillä oletuk­silla yli neljä miljar­dia euroa. Suomi tarvit­see rohkeita uudis­tuk­sia, joilla hyvin­voin­ti­pal­ve­lumme turva­taan myös tule­vai­suu­dessa ja joilla Suomi pääsee krii­sin jälkeen jälleen hyvin­voin­nin ja kasvun uralle kiinni.

Kokoo­muk­sen uudis­tuk­set vahvis­ta­vat julkista taloutta pitkällä aika­vä­lillä yli 4 miljar­dia euroa.

Muutok­set määrä­ra­hoi­hin ja tuloar­vioi­hin

Lisää sisältöä samassa kategoriassa