Työmark­ki­nat ja työelämä ovat jatku­vassa muutok­sessa. Osa amma­teista häviää ja tilalle syntyy uutta. Näyt­täisi siltä, että suorit­tava työ vähe­nee ja sitä kautta myös työelä­män ulko­puo­lelle jäävien määrä saat­taa lisään­tyä.

Itsensä työl­lis­tä­mi­nen lisään­tyy vauh­dilla. Yrit­tä­jyy­den ja palk­ka­työn raja on kuin veteen piir­retty viiva. Myös yksi­löl­lis­ten ja jous­ta­vien työelä­mä­rat­kai­su­jen tarve on ilmei­nen. Nämä kaikki asiat aset­ta­vat uusia vaati­muk­sia työelä­mälle ja myös sosi­aa­li­tur­valle.

Työelä­män ja työlain­sää­dän­nön kehit­tä­mi­sestä puhut­taessa nousee usein pinnalle erilai­set vastak­kain aset­te­lut ja jopa erilai­set arvo­maa­il­mat. Keskus­te­lua käydään omista lähtö­koh­dista, eikä aina haluta kuun­nella tois­ten näke­myk­siä tai perus­te­luja. Tällai­nen keskus­telu ei johda raken­ta­viin ehdo­tuk­siin vaan vastak­kai­na­set­te­luun ja tois­ten mieli­pi­tei­den vähät­te­lyyn.

Kokoo­muk­sen piirissä muun muassa työmark­ki­na­vai­kut­ta­ja­ryhmä on pohti­nut monen­lai­sia työmark­ki­noi­hin liit­ty­viä kysy­myk­siä aina työai­ka­laista ja nolla­tun­ti­so­pi­muk­sista laajem­piin raken­teel­li­siin kysy­myk­siin saakka. Joka kerta kun keskus­telu avataan, löytyy enem­män kysy­myk­siä kuin vastauk­sia. Kuiten­kin on selvää, että vastauk­sia on sinnik­käästi etsit­tävä. Työlain­sää­dän­nön – samoin kuin muun­kin lain­sää­dän­nön – on pysyt­tävä kehi­tyk­sen mukana. Moder­neja ratkai­suja esimer­kiksi kaik­kia hyödyt­tä­ville työai­ka­jous­toille voidaan kyllä löytää, kun ratkai­suja etsi­tään yhdessä.

Paikal­li­nen sopi­mi­nen on yksi kuuma aihe, jota on kier­relty ja kään­nelty jo pitkään. Kaikki pitä­vät sitä hyvänä asiana, mutta sen toteut­ta­mi­sesta ja konkre­ti­soi­mi­sista on monen­lai­sia näke­myk­siä. Posi­tii­vista viesti keskus­te­luun toi Teol­li­suus­lii­ton puheen­joh­taja Riku Aallon ja Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry:n vara­toi­mi­tus­joh­taja Eeva-Liisa Inke­roi­sen yhtei­nen kirjoi­tus HS:n mieli­pi­de­pals­talla 29.11. Heidän mukaansa viime kädessä onnis­tu­mi­sen ratkai­see luot­ta­mus ja hyvät neuvot­te­lusuh­teet. Aidosti ja hyvin toteu­tettu paikal­li­nen sopi­mi­nen on sekä palkan­saa­jan että työnan­ta­jan etu. Itse näen, että paikal­li­sen sopi­mi­sen rinnalla tulee konkreet­ti­sesti puhua myös henki­lös­tön edus­tuk­sesta yritys­ten hallin­nossa. Tästä on hyviä koke­muk­sia Ruot­sista, vaikka siel­lä­kin aluksi epäil­tiin ja arvos­tel­tiin. Hyötyjä on nähty asioi­den parem­massa ymmär­tä­mi­sessä ja luot­ta­muk­sen lisään­ty­mi­sessä. Ne ovat juuri niitä asioita, mitä Suomen­kin työelä­mässä tarvi­taan juuri nyt.

Muista kehi­tet­tä­vistä asioista haluan ottaa esiin yhteis­toi­min­ta­lain­sää­dän­nön, jolle on muodos­tu­nut ikävä kaiku isojen irti­sa­no­mis­ten myötä. Yhteis­toi­min­nan tarkoi­tus on kuiten­kin jossain ihan muualla. Lain tavoit­teena on yhtei­sym­mär­ryk­sessä kehit­tää yrityk­sen toimin­taa ja työn­te­ki­jöi­den mahdol­li­suuk­sia vaikut­taa yrityk­sessä tehtä­viin päätök­siin, jotka koske­vat heidän työtään, työolo­jaan ja asemaansa yrityk­sessä. Voisiko lain­sää­däntö kehit­tää palve­le­maan parem­min tätä hienoa tavoi­tetta?

On paljon työelä­mä­asioita, joihin Kokoo­muk­sella ei vielä ole vastausta tai yhteistä linjausta. Se, että yhteis­ten näke­mys­ten löytä­mi­nen on joskus hanka­laa, ei kuiten­kaan saa estää keskus­te­lun käymistä ja johto­pää­tös­ten teke­mistä. Työlain­sää­dän­nölle on löydet­tävä sellai­nen tasa­paino, joka varmis­taa Suomen työelä­män kehit­ty­mi­sen kaik­kien osapuol­ten kannalta myön­tei­seen suun­taan. Nyt on aika kääriä hihat ja kirjoit­taa työelä­män tule­vai­suu­delle suun­ta­vii­vat.

Jaana Meklin

OTK, VT, työmark­ki­na­vai­kut­ta­ja­ryh­män puheen­joh­taja

Lisää sisältöä samassa kategoriassa