Usein on tullut moitit­tua EU:n yhteistä ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiik­kaa, tai pikem­min­kin sen puutetta. Yleensä kun sitä yhteistä näke­mystä ja päätök­sen­te­ko­ky­kyä ei tahdo löytyä. Viimei­sen viikon aikana Euroo­pan unioni on kuiten­kin osoit­ta­nut nämä epäi­lyt vääriksi. Kun oikein kova paikka tulee, kyllä tästä appa­raa­tista löytyy tehoja. Ukrai­nan sota on yhdis­tä­nyt paitsi Euroo­pan unio­nin, myös koko länsi­liit­tou­man ennen­nä­ke­mät­tö­mällä tavalla. 

Ei Euroo­pan unioni ollut valmis­tau­tu­nut Venä­jän hyök­käyk­seen. Vaikka ennus­mer­kit olivat jo vuosia näky­villä, ei tällai­seen hulluu­teen haluttu uskoa. Jäsen­maat ovat halun­neet kaikista Venä­jän teke­mistä vääryyk­sistä huoli­matta yllä­pi­tää talou­del­lista yhteis­työtä sen kanssa. Venä­jään on kohdis­tettu pakot­teita, mutta ei kovin rajuja. Krimin miehi­tyk­sestä saakka EU:n ener­gia­riip­pu­vuutta Venä­jästä on yritetty vähen­tää, ja Nato-jäsen­maat ovat kyllä sitou­tu­neet nosta­maan puolus­tus­bud­jet­tinsa 2 prosent­tiin bkt:stä, mutta etene­mi­nen on ollut kovin verk­kaista. Samaan aikaan jäsen­maissa on tehty myös täysin päin­vas­tais­ta­kin poli­tiik­kaa. Tästä karkeim­pana esimerk­kinä kaik­kia ener­gi­au­nio­nin tavoit­teita korville lyönyt Saksan Nord­Stream2-hanke. 

Kaikki muut­tui täysin Venä­jän hyökät­tyä Ukrai­naan. Muutama päivä EU-jäsen­mailla meni hapuil­lessa ja omia intres­sejä puolus­taen. Sen jälkeen toiminta on tehos­tu­nut ja tiivis­ty­nyt päivä päivältä. Tässä Yhdys­val­tain linjak­kaalla vetoa­vulla oli alkuun iso merki­tys. 

Vaikka Euroo­pan unioni ei ole soti­las­liitto, se on pysty­nyt rankai­se­maan Venä­jää ja tuke­maan Ukrai­naa hyvin laajalla reper­tu­aa­rilla. Kun on ollut halua, on ollut myös kykyä. Venä­jän sota­toi­miin on vastattu kovilla pakot­teilla. Niitä on suun­nattu massii­vi­sesti Venä­jän vallan­pi­tä­jiin, oligark­kei­hin, pank­kei­hin, yrityk­siin, keskus­pank­kiin, lento­lii­ken­tee­seen. Venäjä on päätetty nyt todella eris­tää, eikä yksi­kään EU-maa ole aset­tu­nut näissä yksi­mie­li­syyttä vaati­vissa pakot­teissa enää poik­ki­te­loin, vaikka ne iske­vät moneen lujasti myös takai­sin. Jokai­nen jäsen­maa tietää, että vaih­toehto olisi vielä­kin karumpi. 

Pakot­teita on vielä laajen­net­tava. EU-maiden tulee radi­kaa­listi vähen­tää ener­giaos­toja Venä­jältä, ja kaikki pakot­teet tulee ulot­taa myös sota­toi­miin osal­lis­tu­vaan Valko-Venä­jään. 

Ukrai­naa Euroo­pan unioni on tuke­nut pääosin talou­del­li­sesti. EU:lla ei ole aseita taikka muuta mate­ri­aa­lia, ne ovat jäsen­mailla. Krimin miehi­tyk­sestä saakka Ukrai­nalle on suun­nattu EU-varoista jo yli 17 miljar­din edestä talou­del­lista tukea. Asso­si­aa­tio­so­pi­muk­sen ansiosta välil­lämme käydään vapaa­kaup­paa, ja Ukraina on ollut mukana useissa EU-ohjel­missa, mukaan lukien Horizon ja Eras­mus. Sen kansa­lai­silla on 90 päivän viisu­mi­va­paus liik­kua EU-alueella. Tähän valmis­tel­laan laajen­nusta huma­ni­taa­ri­sen krii­sin vuoksi. 

Sodan alet­tua nähtiin histo­rial­li­nen käänne, kun EU-maat päät­ti­vät lähteä tuke­maan Ukrai­nan asehan­kin­toja EU-varoin. Tähän irro­tet­tiin 450 miljoo­naa uudesta rauhan­ra­has­tosta. Vielä­kin suurem­milla summilla ukrai­na­lai­sille suun­na­taan huma­ni­taa­rista apua. Tämän lisäksi lähes kaikki jäsen­maat tuke­vat Ukrai­naa myös erik­seen. 

Euroo­pan unio­nin on määrä hyväk­syä maalis­kuun lopun huip­pu­ko­kouk­sessa uusi puolus­tus­po­li­tii­kan toimin­ta­suun­ni­telma, stra­te­gi­nen kompassi. Sen teks­tit mene­vät nyt osin uusiksi. Toimin­taym­pä­ristö on muut­tu­nut rajusti, samoin EU:n suhde Venä­jään. Jäsen­maat ovat nyt paljon valmiim­pia isom­piin inves­toin­tei­hin ja syvem­pään yhteis­työ­hön kuin vielä muutama kuukausi sitten. Erityi­sesti puolus­tus­teol­li­sessa yhteis­työssä, kyber­tur­val­li­suu­dessa, soti­laal­li­sessa liik­ku­vuu­dessa ja rauhan­ra­has­ton hyödyn­tä­mi­sessä halu­taan ottaa isom­pia aske­lia. 

Sitä tosia­siaa tiivis­tyvä EU-puolus­tusyh­teis­työ ei kuiten­kaan muuta, että Nato säilyy Euroo­pan puolus­tuk­sen perus­tana myös tule­vai­suu­dessa. EU-puolus­tus ei ole Natoa korvaa­vaa, vaan sitä täyden­tä­vää. Ukrai­nan sota on tämän yhteis­työn ja työn­jaon merki­tystä enti­ses­tään vahvis­ta­nut. 

Henna Virk­ku­nen 

Kirjoit­taja toimii Kokoo­muk­sen Euro­par­la­men­taa­rik­kona

Tämä on osa Kokoo­muk­sen Eurooppa-verkos­ton kehit­tä­mää Miet­teitä Brys­se­lin ytimestä -blogi­sar­jaa. Se on sään­nöl­li­sesti jäsen­kir­jeessä sekä Kokoo­muk­sen sivuilla ilmes­tyvä blogi, jossa meidän Brys­se­lin väkemme miet­tii Brys­se­lin sekä laajem­min EU:n menoa. Blogi­sar­jassa kirjoit­taja vaih­tuu joka kerta.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa