Edus­kun­nalle

Halli­tus lisäsi menoja miljar­deilla jo kautensa alussa. Halli­tuk­sen lupaus suku­pol­vien väli­sestä oikeu­den­mu­kai­suu­desta olisi edel­lyt­tä­nyt, että julkista taloutta olisi samalla vahvis­tettu työl­li­syys­pää­tök­sillä 1 500 miljoo­nalla eurolla vuoteen 2023 mennessä. Viime syksynä halli­tus päätti siir­tää tavoit­teen vuoteen 2030, mutta lupasi tehdä päätök­set, jotka vahvis­ta­vat julkista taloutta 2 000 miljoo­nalla eurolla. Halli­tus lupasi, että työl­li­syys­pää­tös­ten vaiku­tus­ten arvio perus­tuu valtio­va­rain­mi­nis­te­riön laskel­miin.

Puoli­vä­li­rii­hessä halli­tus teki päätök­siä, jotka valtio­va­rain­mi­nis­te­riön mukaan vahvis­ta­vat julkista taloutta vain 150 miljoo­nalla eurolla. Halli­tus ei pysty­nyt täyt­tä­mään edes kymme­nes­osaa lupauk­ses­taan. Kun huomioi­daan halli­tuk­sen teke­mät työl­li­syyttä heiken­tä­vät päätök­set, ei julki­nen talous tule vahvis­tu­maan lain­kaan. Halli­tus on päät­tä­nyt kiih­dyt­tää Suomen velkaan­tu­mista tule­vien suku­pol­vien kustan­nuk­sella.

Olemme syvästi huolis­samme hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan palve­lui­den tule­vai­suu­desta. Ilman kestä­vää julkista taloutta meillä ei ole maail­man parasta perus­kou­lua, toimi­via terveys­pal­ve­luita, vanhus­pal­ve­luita, varhais­kas­va­tusta, suju­vaa jouk­ko­lii­ken­nettä ja muita­kaan yhteis­kun­nan palve­luita. Siksi odotimme halli­tuk­selta talous­po­li­tii­kan suun­nan­muu­tosta puoli­vä­li­rii­hessä. 

Hyvin­vointi syntyy ja yhtei­nen kakku kasvaa osaa­mi­sesta, ahke­ruu­desta, työstä ja yrit­tä­mi­sestä. Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan pelas­ta­mi­nen edel­lyt­tää, että yhä useam­malla työi­käi­sellä ja -kykyi­sellä suoma­lai­sella on mahdol­li­suus tulla toimeen omalla työl­lään. Siksi Suomi tarvit­see lisää osaa­jia ja kasva­via yrityk­siä, joilla on uskal­lusta, halua ja kykyä palkata uusia työn­te­ki­jöitä. 

Yritys­ten ja työpaik­ko­jen synty­mi­nen edel­lyt­tää oikean­lai­sia olosuh­teita. Halli­tus ei voi tieten­kään suoraan synnyt­tää sellai­sia työpaik­koja, jotka vahvis­tai­si­vat julkista taloutta. Työl­li­syys kasvaa yksi­tyi­sissä yrityk­sissä. Halli­tuk­sen tehtä­vänä on luoda yrityk­sille sellai­nen toimin­taym­pä­ristö, jossa uskal­taa ja kannat­taa inves­toida ja kasvat­taa yritys­toi­min­taa uusilla työpai­koilla.

Halli­tuk­sen puoli­vä­li­riihi oli raskas epäon­nis­tu­mi­nen

Suoma­lai­set seura­si­vat histo­rial­li­sen pitkiksi veny­nei­den neuvot­te­lui­den aikana, kaatuuko halli­tus vai ei. Syntyi vaiku­telma, että halli­tus todella aikoo ratkaista vaikeita ongel­mia hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme tule­vai­suu­den pelas­ta­mi­seksi. Tietoi­sesti kasva­te­tut odotuk­set vaih­tui­vat valta­vaksi petty­myk­seksi. 

Halli­tuk­sen puoli­vä­li­rii­hen neuvot­te­lu­tu­lok­seen kitey­tyy koko sen tähä­nas­ti­nen taival: halli­tus kasvat­taa julki­sia menoja, lisää velkaan­tu­mista, korot­taa veroja ja lykkää taas kerran työl­li­syyttä paran­ta­via uudis­tuk­sia. Näillä tehdyillä ja teke­mät­tö­millä päätök­sil­lään halli­tus vie Suomea väärään suun­taan. Tosi­asioi­den tunnus­ta­mi­nen on viisau­den alku. Halli­tuk­sen valit­sema velkaan­tu­mi­sen tie tarkoit­taa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan romut­ta­mista.

Halli­tus pettää lupauk­sensa suku­pol­vien väli­sestä oikeu­den­mu­kai­suu­desta

Päämi­nis­teri Sanna Mari­nin halli­tus­oh­jel­massa luva­taan, ettei halli­tus elä tule­vien suku­pol­vien kustan­nuk­sella. Lupauk­sensa vahvis­tuk­seksi halli­tus sitou­tui 75 prosen­tin työl­li­syy­sas­tee­seen ja julki­sen talou­den tasa­pai­noon vuoteen 2023 mennessä. Katsomme, että halli­tus on pettä­nyt tämän lupauk­sensa.

Ennen puoli­vä­li­riihtä medialle anne­tuissa lausun­noissa, halli­tuk­sen kestä­vyys­tie­kar­tassa ja edus­kun­nan täysis­tun­noissa minis­te­rit vakuut­ti­vat suoma­lai­sille, että velaksi elämi­nen loppuu. Halli­tus lupasi, että työl­li­syyttä paran­ta­via päätök­siä tehdään, veron­ko­ro­tuk­sista pidät­täy­dy­tään ja meno­ke­hyk­sissä pysy­tään. Luvat­tiin, että talous­kas­vulle luodaan aitoja edel­ly­tyk­siä. Puoli­vä­li­rii­hessä kaikki nämä suoma­lai­sille anne­tut lupauk­set rikot­tiin.

Muissa Pohjois­maissa korkea työl­li­syy­saste ja vahva julki­nen talous ovat olleet jo pitkään arki­päi­vää. Suomen­kin tulisi tehdä ansio­tur­vasta velvoit­ta­vampi ja porras­taa se työt­tö­myy­den keston mukaan. Ansio­si­don­nai­sen eläke­ker­ty­mästä tulee luopua ja vuorot­te­lu­va­paasta on tehtävä syype­rus­tei­nen. Työpe­räistä maahan­muut­toa on lisät­tävä voimak­kaasti keven­tä­mällä saata­vuus­har­kin­taa ja myön­tä­mällä valmis­tu­ville ulko­maa­lai­sille opis­ke­li­joille pysyvä oles­ke­lu­lupa. Työmark­ki­nat on saatava toimi­viksi paikal­lista sopi­mista lisää­mällä. Keinoja ylisu­ku­pol­vi­sen oikeu­den­mu­kai­suu­den lupauk­sen lunas­ta­mi­seksi on.

Halli­tus kiih­dyt­tää velkaan­tu­mista ja siir­tää vastuun tule­vai­suu­teen

Histo­rial­li­sen puoli­vä­li­rii­hestä teki halli­tuk­sen päätös romut­taa kehys­bud­je­toin­nin peri­aat­teet. Kehys­bud­je­toin­nilla on ollut vahva parla­men­taa­ri­nen tuki vasem­mis­tosta oikeis­toon jo vuodesta 1991 eli päämi­nis­teri Ahon (kesk.) ja valtio­va­rain­mi­nis­teri Viina­sen (kok.) ajoista lähtien. Aina vaali­kau­den alussa halli­tuk­sen sopima neljän vuoden meno­jen enim­mäis­määrä on suojel­lut veron­mak­sa­jia polii­tik­ko­jen holtit­to­mim­malta rahan­käy­töltä. 

Puoli­vä­li­rii­hessä Mari­nin halli­tus päätti kuiten­kin rikkoa sopi­mansa vaali­kau­den meno­ta­son lisää­mällä menoja 1 400 miljoo­nalla eurolla. Nämä lisä­me­not kasvat­ta­vat suoraan alijää­mää. Näiden lisä­me­no­jen jälkeen Mari­nin halli­tus lisää kahden vuoden aikana valtion velkaa 17 900 miljoo­naa euroa.

Miljar­di­luo­kan meno­li­säyk­siä ei voi perus­tella suhdan­ne­ti­lan­teella tai koro­nae­pi­de­mialla. Viime talvena Suomen talou­den ennus­tet­tiin sukel­ta­van dramaat­ti­sesti ja julki­sen talou­den velkaan­tu­van enem­män kuin koskaan yhden vuoden aikana. Näiden tieto­jen varassa päämi­nis­teri Marin lausui edus­kun­nassa valtio­päi­vien avaus­kes­kus­te­lussa 9.2.2021: “Vuoden 2020 jälkeen on palattu valtion­ta­lou­den kehyk­seen ja se ohjaa tule­van kehys­rii­hen valmis­te­luja.” Lisäksi viime syksynä halli­tuk­sen vahvis­ta­massa julki­sen talou­den kestä­vyys­tie­kar­tassa tode­taan: “Mikäli Suomen talous kuiten­kin elpyy enna­koi­tua nopeam­min koro­nae­pi­de­mian aiheut­ta­masta shokista, halli­tus varau­tuu kiris­tä­mään finans­si­po­li­tiik­kaa.”

Uusim­pien arvioi­den mukaan kuntien ja valtion velkaan­tu­mi­nen on jäämässä vuonna miljar­deja pienem­mäksi kuin viime vuoden kata­stro­faa­li­sissa ennus­teissa arvioi­tiin. Talou­den supis­tu­mi­nen jäi lähes puoleen pahim­mista ennus­teista ja tule­vien vuosien kasvuen­nus­teita noste­taan kilpaa. Halli­tus on siis lisää­mässä julki­sia menoja ja syven­tä­mässä alijää­miä nousu­kau­den huipulle. Halli­tus ei riko meno­ke­hyk­siä koro­naan liit­ty­vien kustan­nus­ten vuoksi, vaan siksi, että se on päät­tä­nyt lisätä pysy­viä menoja enti­ses­tään miljar­deilla. Halli­tus ei tee suhdan­teita tasaa­vaa, vaan suhdan­teita kiih­dyt­tä­vää finans­si­po­li­tiik­kaa. Finans­si­po­li­tii­kan keven­tä­mi­nen suhteessa aiem­piin lupauk­siin uhkaa kiih­dyt­tää myös kustan­nus­ten nousua niin, että kilpai­lu­ky­kymme kärsii.

Suomella ei ole olemassa suun­ni­tel­maa julki­sen talou­den tasa­pai­not­ta­mi­seksi ja velan tait­ta­mi­seksi. Julki­sen talou­den kestä­vyys­tie­kar­tan piti sisäl­tää konkreet­ti­set keinot velkaan­tu­mi­sen lopet­ta­mi­seksi 2020-luvulla, mutta siitä tuli­kin vastuun­pa­koi­lun seli­tys­ten kokoelma. Puoli­vä­li­rii­hestä halli­tus julkaisi yhteensä noin 150 sivua teks­tiä. Sivuilla on paljon sanoja, mutta vähän asiaa. Suoma­lai­set eivät kaipaa seli­tyk­siä, vaan tekoja.

Emme voi hyväk­syä teke­mät­tö­myyttä. Koro­na­kriisi ei ole syy lykätä päätök­siä ja rikkoa lupausta lopet­taa elämi­nen tule­vien suku­pol­vien kustan­nuk­sella. Keinoja esimer­kiksi työpaik­ko­jen lisää­mi­seksi olisi ollut, jos halli­tuk­sella vain olisi löyty­nyt tahtoa uudis­tus­ten toteut­ta­mi­seen. 

Suoma­lai­set ansait­se­vat toimin­ta­ky­kyi­sen halli­tuk­sen

Suomi ei voi jatkaa paisu­vien lisä­me­no­jen, kasva­van velan ja kiris­ty­vän vero­tuk­sen tiellä. Koro­na­krii­sistä ponnis­tava Suomi tarvit­see halli­tuk­sen, joka ymmär­tää mistä hyvin­voin­nin kasvu syntyy ja pitää huolta siitä, ettei hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den rahoi­tus murene pysy­västi.

Edellä olevan perus­teella ja Suomen perus­tus­lain 43 §:ään viita­ten esitämme asian­omai­sen minis­te­rin vastat­ta­vaksi seuraa­van väli­ky­sy­myk­sen:

Miksi halli­tus päätti julkis­ten meno­jen lisää­mi­sestä, vero­jen kiris­tyk­sistä ja työl­li­syys­pää­tös­ten lykkää­mi­sestä, vaikka talous kasvaa nopeam­min kuin aiem­min enna­koi­tiin ja julki­nen talous selviää vähem­min vaurioin kuin krii­sin keskellä odotet­tiin?

Miksi halli­tus ei tehnyt puoli­vä­li­rii­hessä päätök­siä julki­sen talou­den tasa­pai­not­ta­mi­sesta ja velkaan­tu­mi­sen pysäyt­tä­mi­sestä vuoteen 2030 mennessä?

Miksi halli­tus ei edes tavoit­tele julki­sen talou­den kestä­vyys­va­jeen kuro­mista umpeen?

Miksi halli­tus ei noudata edes oman ohjel­mansa tai kestä­vyys­tie­kart­tansa talous- ja työl­li­syys­po­li­tii­kan linjaa?

Miksi halli­tus teki päätök­siä työl­li­syy­den vahvis­ta­mi­sesta siten, että ne vahvis­ta­vat julkista taloutta vain 150 miljoo­nan euron verran, vaikka se lupasi tehdä niitä 2 000 miljoo­nan euron edestä?

Miksi halli­tus vastoin omia lupauk­si­aan sivuut­taa työl­li­syys­pää­tös­ten vaiku­tus­ten tutki­mus­tie­toon perus­tu­van arvioin­nin valtion­va­rain­mi­nis­te­riössä?

Miksi halli­tus romutti meno­ke­hys­bud­je­toin­nin, joka on ollut suoma­lais­ten veron­mak­sa­jien turvana holtit­to­milta menoilta ja lupauk­sena maail­malle suoma­lais­ten kyvystä suoriu­tua velka­vas­tuis­taan?

Helsin­gissä 5.5.2021

_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​

Petteri Orpo /​kok

Lisää sisältöä samassa kategoriassa