Kokoo­muk­sen hyvin­voin­ti­po­li­tii­kan verkos­ton blogi

Valin­nan­va­pau­den lisää­mi­nen on yksi suoma­lai­sen tervey­den­huol­to­po­li­tii­kan uudis­ta­mi­sen väline. Poti­laan valin­nan­va­pau­den lisää­mi­nen on ollut jo pitkään keskei­sessä roolissa usei­den maiden palve­lu­jär­jes­tel­missä.

Suomessa valin­nan­va­paus on nous­sut tervey­den­huol­to­po­li­tii­kan keskei­seksi tavoit­teeksi vasta viime vuosina Juha Sipi­län halli­tuk­sen linjat­tua, että valin­nan­va­pautta laajen­ne­taan edel­leen osana sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon uudis­tusta.

Valin­nan­va­paus voidaan miel­tää toimin­ta­mal­liksi, jonka avulla palve­lui­den järjes­tä­jät voivat synnyt­tää kilpai­lua palve­lun­tuot­ta­jien välille ja lisätä yksi­tyi­sen palve­lun­tuo­tan­non roolia julkis­ra­hoit­teis­ten palve­lui­den tuotan­nossa. Ideaa­li­ti­lan­teessa palve­lun­tuot­ta­jien väli­nen kilpailu voi johtaa kustan­nus­ten alene­mi­seen sekä laadun ja saata­vuu­den para­ne­mi­seen. Lisäksi valin­nan­va­paus voidaan nähdä keinona poti­laan ja hoita­van ammat­ti­lai­sen väli­sen luot­ta­muk­sel­li­sen hoito­suh­teen raken­tu­mi­selle. Valin­nan­va­paus on myös toimin­ta­malli, jossa koros­te­taan palve­lun­käyt­tä­jän osal­lis­tu­mista ja vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sia omaan hoitoonsa ja palve­lu­ko­ko­nai­suuk­sien valin­taan.

Valin­nan­va­pau­den moni­tuot­ta­ja­mal­lilla tavoi­tel­laan palve­lui­den saata­vuu­den paran­tu­mista. Tärkeä palve­lui­den saata­vuu­teen vaikut­tava tekijä yksi­lön kannalta on, että asiak­kaalla on mahdol­li­suus vaih­taa pois sellai­selta tuot­ta­jalta, jonka palve­lui­den saata­vuus on jostain syystä huono. Mikäli palve­luissa ilme­nee ongel­mia tai asiak­kaan muut­tu­neen tervey­den­ti­lan vuoksi palvelu ei enää vastaa tarpei­siin, on voitava reagoida nopeasti ja mahdol­lis­tet­tava palve­lun­tuot­ta­jan vaihto.

Paljon palve­luita käyt­tä­vän tai vasti­kään sairas­tu­neen henki­lön näkö­kul­masta vaih­ta­mi­nen ei saa muodos­tua liian työlääksi ja byro­kraat­ti­seksi proses­siksi. Paljon palve­luita käyt­tä­vien aseman turvaa­mi­seksi oli vält­tä­mä­töntä, että valin­nan­va­paus­la­kie­si­tyk­sen asiak­kaan sitou­tu­mi­saika palve­lun­tar­joa­jaan lyhen­net­tiin vuodesta kuuteen kuukau­teen. Tämä myös moti­voi palve­lun­tuot­ta­jia kehit­tä­mään palve­lui­taan asia­kas­läh­töi­siksi ja palve­lun­tar­vetta vastaa­viksi.

Valin­nan­va­paus­laissa sääde­tään myös maakun­nan velvol­li­suu­desta tarjota asiak­kaille palve­luoh­jausta. Tämä on nyky­jär­jes­tel­mästä puut­tuva osa, joka pahim­mil­laan on johta­nut palve­lui­den pirs­ta­loi­tu­mi­seen ja ihmis­ten pallot­te­luun. Laaduk­kaan palve­luoh­jauk­sen ja kette­rien ICT-järjes­tel­mien avulla tavoite sote-palve­lui­den inte­graa­tiosta on mahdol­lista saavut­taa. Hoito­po­luissa ei ole kysy­mys seinistä vaan ihmi­selle sopi­vasta palve­lu­ko­ko­nai­suu­desta asian­mu­kai­sine palve­lui­neen ja hoito­toi­men­pi­tei­neen.

Lain­sää­dän­nön muutos ei yksin takaa poti­laan valin­nan­va­pau­den toteu­tu­mista terveys­pal­ve­luissa. Tervey­den­huol­to­hen­ki­lös­tön asen­teet poti­laan valin­nan­va­pautta kohtaan voivat merkit­tä­västi vaikut­taa poti­laan infor­maa­tion saan­tiin valin­nan­va­pau­desta ja näin ollen myös vaikut­taa poti­laan valin­toi­hin. Palve­lu­jär­jes­tel­män oletettu hyöty poti­laan valin­nan­va­pau­desta on siis riip­pu­vai­nen käytän­nön työssä tapah­tu­vasta poti­laan kohtaa­mi­sesta ja ohjauk­sesta.

Ruot­sissa on havaittu, että tervey­den­huol­lon ammat­ti­lai­silla voi olla virheel­li­nen käsi­tys valin­nan­va­pau­den tavoit­teista, mikä vaikeut­taa poti­laan valin­nan­va­pau­den toteu­tu­mista. Poti­laat tarvit­se­vat valin­to­jensa tueksi tietoa ja tukea, ja uudis­tuk­sen onnis­tu­mi­seksi on tärkeää panos­taa asia­kas­ra­ja­pin­nassa tapah­tu­vaan työhön. Tutki­muk­sissa onkin havaittu, että suurin osa tervey­den­huol­lon ammat­ti­lai­sista Suomessa kokee tietä­myk­sensä valin­nan­va­pau­desta puut­teel­li­seksi. Erityi­sesti tiedot erikois­sai­raan­hoi­don palve­luista koetaan puut­teel­li­siksi poti­laan valin­nan ohjaa­mi­sessa.

Henki­lös­tön koulu­tus uuteen palve­lu­jär­jes­tel­mään on uudis­tuk­sen onnis­tu­mi­sen edel­ly­tys. Olisi ensiar­voi­sen tärkeää, että kunnat olisi­vat tiiviisti mukana maakun­tien valmis­te­lu­työssä, jotta palve­lui­den laatu, saata­vuus ja henki­lös­tön osaa­mi­nen voidaan taata uudis­tuk­sen toimeen­pa­non jälkeen. Esimer­kiksi Uudel­la­maalla kunnat ovat sitou­tu­neet maakun­tien valmis­te­lu­työ­hön vali­tet­ta­van heikosti.

Sina Nord­man
TtK, bioana­lyy­tikko,
kokoo­muk­sen hyvin­voin­ti­ver­kos­ton aktiivi

Lisää sisältöä samassa kategoriassa