Pahin uhka Suomen vesis­töille on roskaan­tu­mi­nen ja rehe­vöi­ty­mi­nen.

Rehe­vöi­ty­mi­nen johtuu erilai­sista pääs­töistä, kuten jäte­ve­sistä ja maata­lou­desta tule­van fosfo­rin ja typen pääty­mi­sestä vesis­töi­hin. Rehe­vöi­ty­mistä aiheut­ta­vaa ravin­ne­kuor­maa on nyt vähen­net­tävä. 2000-luvun Suomessa emme voi hyväk­syä tilan­netta, jossa kaupun­git laske­vat ajoit­tain jäte­vettä tulva-aukko­jen läpi, vaan puhdis­tus­lai­tos­ten on toimit­tava tehok­kaasti ja toimin­ta­var­masti.

Vesis­töjä kuor­mit­ta­vat ravin­teet on saatava talteen niin jäte­ve­sistä kuin hule­ve­sis­tä­kin. Vaik­ka­kin maata­lous synnyt­tää isoim­man osan fosfori- ja typpi­kuor­masta, on suoma­lai­nen maata­lous kansain­vä­li­ses­ti­kin vertail­len vastuul­li­nen.

Jos ruoan koti­mai­suusas­tetta saataisi nostet­tua, olisi se myös vesis­tö­jen etu. Vaikka koko Suomen fosfo­ri­ra­vin­tei­den tarve saataisi katet­tua koti­mai­sen karja­ta­lou­den lanto­jen sisäl­tä­mällä 20 000 fosfo­ri­ra­vin­ne­ton­nilla, vuonna 2016 meillä käytet­tiin 11 000 tonnia epäor­gaa­ni­sia fors­fo­ri­lan­not­teita.

Pystyi­simme estä­mään lannan paikal­li­sen liial­li­sen pelloille levi­tyk­sen vuoksi vesis­töi­hin joutu­vat ravin­ne­pääs­töt jos proses­soi­dut ylijää­mä­lan­nat myytäisi lannoi­te­mark­ki­noille.

Meille kokoo­muk­sessa lähtö­koh­tana on ihmi­sen vapaus toteut­taa itse­ään ilman holhoa­via rajoi­tuk­sia niin yksi­tyis­hen­ki­lönä kuin elin­kei­non­har­joit­ta­ja­na­kin. Vapau­den myötä tulee vastuuta – vastuuta ympä­ris­töstä

 

Vaikka meillä Suomessa ei käyt­tö­ve­destä ole pulaa, voimme silti kiin­nit­tää huomiota veden­ku­lu­tuk­seen. Jos maata­lou­den koti­mai­suusas­tetta nostet­taisi esimer­kiksi valkuais­tuo­tan­nossa, se korvaisi veden käyt­töä alueilla, joissa veden saata­vuus on selvästi muuta Suomea ongel­mal­li­sempi. Kipsin ja kalki­tuk­sen käyttö pelloilla sitoo ravin­teita ja tällä tavalla vähen­tää tai estää ravin­tei­den joutu­mi­sen vesis­töi­hin. Raken­ne­kal­ki­tuk­sen etuna on myös sato­jen paran­tu­mi­nen. Nämä tärkeät, vaik­ka­kin pienet toimet eivät yksi­nään riitä ellemme huolehdi siitä, että maape­rään ei tule enem­pää ravin­teita kuin mitä vilje­ly­kas­vit todella tarvit­se­vat.

Pohjan­me­reltä Itäme­reen tuleva suolai­sen ja hapek­kaan veden virtaus nostaa Itäme­ren pohjassa olevia ravin­teita pintaan ja samalla vähä­hap­pi­nen vesi siir­tyy pois tieltä. Tämä aiheut­taa Itäme­relle ajoit­tain taval­lista suurem­paa ravin­ne­kuor­mi­tusta. Tämän ongel­man hillit­se­mi­nen on vielä vasta varhai­sessa tutki­mus­vai­heessa, mutta tiedämme että pitkällä aika­vä­lillä ihmis­ten vesis­töi­hin pääs­tä­mät ravin­teet vaikut­ta­vat tilan­tee­seen.

Vähen­ne­tään maata­lou­den vesis­töille aiheut­ta­maa ravin­ne­kuor­mis­tusta huomat­ta­vasti vuoteen 2025 mennessä. On lähdet­tävä siitä, että luomalla sulje­tum­man ravin­ne­kier­ron maata­lou­delle koti­maa­han luoma arvon­lisä kasvaa ja voimme vähen­tää tuon­ti­lan­noit­teen käyt­töä.

Huoleh­di­taan että orgaa­ni­set, eten­kin lannan sisäl­tä­mät ravin­teet saadaan liik­ku­maan alueilta joissa niitä on liikaa alueille, joissa ravin­teista on puutetta. Yksi keino on esimer­kiksi luoda kier­rä­tys­ra­vin­teille sekoi­te­vel­voite tai aset­taa pelto­jen lannoit­ta­mi­selle fosfo­ri­ra­jat viimei­sim­män tutki­muk­sen mukai­selle, kestä­välle tasolle.

Kaupun­kien jäte­ve­den käsit­te­lyssä on edel­ly­tet­tävä toimin­ta­var­muutta ja itse käsit­te­lyn laadun varmis­ta­mista siten, että käsit­te­le­mät­tö­män jäte­ve­den pääs­tä­mi­nen tulva-aukko­jen kautta vesis­töi­hin vähe­nee murto-osaan nykyi­sestä vuoteen 2025 mennessä ja että ravin­tei­den taltee­no­tossa pääs­tään kaik­kialla parhaiksi havait­tu­jen käytän­tö­jen tasolle.

Itäme­ren pohjan ravin­tei­den vapau­tu­mi­sen tutki­muk­seen on panos­tet­tava

Kaiken­lais­ten myrk­ky­jen, kemi­kaa­lien tai esimer­kiksi lääke­jää­mien pääty­mi­seen vesis­töi­hin on puutut­tava nykyistä tehok­kaam­min. Jäte­ve­sien käsit­te­lyä haja-asutusa­lueilla on seurat­tava ja erilai­sia jäte­ve­den puhdis­tus­me­ne­tel­miä on vertail­tava riip­pu­mat­to­masti. Piste­mäi­sissä pääs­töissä erityi­sesti järvien ja jokien kannalta merkit­tä­viä ovat myös metsien hakkui­den ja ojitus­ten sekä turve­tuo­tan­non toteu­tus­tapa.

Kun metsien käyt­töä, turve­tuo­tan­toa tai kaivos­toi­min­taa kehi­te­tään on kiin­ni­tet­tävä paikal­li­sesti huomiota vesis­töi­hin kohdis­tu­vien merkit­tä­vien pääs­tö­jen synty­mi­seen

Venei­den pohja­maa­lien kupa­ri­pi­toi­suus on rajat­tava samalle tasolle kuin Ruot­sissa

Meille kokoo­muk­sessa lähtö­koh­tana on ihmi­sen vapaus toteut­taa itse­ään ilman holhoa­via rajoi­tuk­sia niin yksi­tyis­hen­ki­lönä kuin elin­kei­non­har­joit­ta­ja­na­kin. Vapau­den myötä tulee vastuuta – vastuuta ympä­ris­töstä. Vastuu ja vapaus luovat yhdessä mahdol­li­suu­den naut­tia puhtaista vesis­töistä, terveestä luon­nosta ja luon­non moni­muo­toi­suu­desta.

Puhdas ja terve luonto on meille kaikille yhtei­nen eikä sitä yleensä voi tai pidä siir­tää yksi­tyi­seen omis­tuk­seen. Ympä­ris­tön suoje­le­mi­seen yksi hyvä keino on tehdä sito­via päätök­siä julki­sen vallan keinoin. Tämä on kokoo­mus­laista vastuun­kan­toa, vastuuta tois­temme vapau­desta ja seuraa­via suku­pol­via kohtaan.

Tule mukaan ja kommen­toi!

Tämä keskus­te­lu­na­vaus raken­tuu kolmen vastuun ympä­rille: vastuu vesis­töistä, vastuu ilmas­tosta ja vastuu luon­non moni­muo­toi­suu­desta. Vastui­den toteut­ta­mi­seksi esitämme tavoit­teita, jotka ensi vaali­kau­della tulisi toteut­taa. Joil­ta­kin osin mennään jo yksi­tyis­koh­tiin, toisaalla ei. Tämä ei ole valmis ohjelma, vaan kutsumme nyt kaikki yhdessä teke­mään vastuul­lista poli­tiik­kaa ympä­ris­tön vuoksi. Kokoo­muk­selle luodaan ympä­ris­tö­oh­jelma ja näiden avaus­ten pohjalta käytävä keskus­te­lu­kin on osana sen valmis­te­lua. Haas­tamme nyt sinut esit­tä­mään omia ideoi­tasi tavoit­teista ja keinoista myös Kokoo­muk­sen netti­si­vuilla.

Osal­listu keskus­te­luun tässä:

Lisää sisältöä samassa kategoriassa