Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen vihdoin vauhtiin
Julkaistu:
Maamme kilpailukyvyn säilyttämisen ja parantamisen kannalta on tärkeää, että pääkaupunkiseudulle saadaan kansainväliset mitat ja resurssit täyttävä luovan alan huippuyliopisto. Yhdistymismalliksi ehdotetaan säätiötä, jonka peruspääoma tulisi sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta. Peruspääoman määrä (700 miljoonaa euroa) on varsin kunnianhimoinen ja vaatii myös elinkeinoelämältä vahvaa sitoutumista hankkeeseen. Toteutuessaan hankkeella on todellinen mahdollisuus nousta maailman huipputasolle, mutta tämä vaatii pitkäjänteistä kehittämistyötä koko yhteisöltä.
Vanhasen hallituksen demarivetoinen korkeakoulupolitiikka on ollut sivuraiteella koko kuluvan vaalikauden eikä tarvittavia muutoksia ole saatu vauhditettua. Oli syy hallituksen äkillisen ryhdistäytymisen takana mikä tahansa, nyt tehdyt esitykset ovat tervetullut avaus yliopistojen laajemmalle kehitystyölle. Korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen ei saakaan pysähtyä tähän, vaan voimavarojen kokoamista on jatkettava. Yliopistojen tulee pyrkiä liittoutumaan strategisesti keskenään. Tämä ei välttämättä tarkoita vain kansallista ja alueellista liittoutumista. Yhteistyökumppaneita etsittäessä katseet tulee suunnata entistä aktiivisemmin myös maamme rajojen ulkopuolelle.
Rakenteellisen kehittämisen ohella Kokoomuksen seuraavan vaalikauden yliopistopoliittisia tavoitteita ovat mm. perusrahoituksen lisääminen 50 miljoonalla eurolla joka vuosi koko vaalikauden ajan ja kaikkien yliopistojen taloudellisen autonomian laajentaminen. Yliopistojen taloudellisen aseman perusongelma on nykyinen “tilivirastoasema”. Yliopistojen taloudellista asemaa koskevien mallien tulee olla joustavampia ja monimuotoisempia, jotta ne ottaisivat paremmin huomioon myös kansainvälistymisen tarpeet. Rahastotalouden kautta yliopistojen varainhankintaa voitaisiin laajentaa, sillä se antaisi yliopistoille mahdollisuuden solmia strategisia sopimuksia ja omistaa omaisuutta.
Yliopistojen rakenteita on kehitettävä paitsi hallinnon ja koulutusalojen, myös rahoituksen näkökulmasta. Nykyinen tutkintomääriin pohjautuva rahoitusjärjestelmä on johtanut maisteritehtailuun, joka pahimmillaan laskee tutkintojen tasoa.
Tällä hetkellä yliopistojen ongelmana ovat opettajien alhainen määrä suhteessa opiskelijoihin sekä pätkätyöt. Yliopistojen tarkoituksenmukaisemmalla rakenteella sekä taloudellisen liikkumatilan lisäämisellä voidaan näihinkin asioihin vaikuttaa.
Yliopisto-opetuksen on jatkossakin oltava kaikille suomalaisille maksutonta. Sen sijaan EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille kansalaisille tulisi harkita lukukausimaksuja. Samalla pitää kuitenkin helpottaa näiden ihmisten mahdollisuuksia jäädä Suomeen ja saada töitä myös valmistumisen jälkeen. Vähävaraisia ulkomaisia opiskelijoita varten on luotava stipendijärjestelmä, jota voitaisiin rahoittaa esimerkiksi kehitysyhteistyömäärärahoista.
Seuraavan neljän vuoden aikana mitataan yliopistojemme ja suomalaisen korkeakoulujärjestelmän uudistumiskyky. Osaaminen on vahvin valttimme globaaleilla markkinoilla. Haasteita asettavat niin vanheneva ikärakenne kuin Kiina-ilmiökin. Ilman uudistuksia Suomi ei voi säilyttää nykyisenkaltaista kilpailukykyä ja vahvaa talouttaan.
Kaarina Dromberg
kansanedustaja, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja
