Ympä­ris­tö­po­li­tii­kan verkos­ton blogi

Edus­kun­nassa keskus­tel­tiin viime viikolla oppo­si­tio­puo­luei­den varjo­bud­je­teista. Perus­suo­ma­lais­ten tarjoi­le­massa ehdo­tuk­sessa koros­tui haikailu impi­vaa­ra­lai­sen Suomen perään.

Puolu­een varjo­bud­jet­tia voisi­kin kuvailla ennen kaik­kea kansain­vä­li­syys­vas­tai­seksi. Siinä esitet­tiin tuntu­via leik­kauk­sia esimer­kiksi EU-jäsen­mak­sui­hin, turva­pai­kan­ha­ki­joi­den kustan­nuk­siin, sekä radi­kaa­leja leik­kauk­sia kehi­tys­a­pu­mää­rä­ra­hoi­hin.

Turva­paikka- ja maahan­muut­to­po­liit­ti­sessa keskus­te­lussa vaiku­tuk­sia kansal­li­sella tasolla on ruodittu lähes jokai­sesta näkö­kul­masta. Harvoin pysäh­dy­tään kuiten­kaan pohti­maan, missä pako­lais­vir­to­jen juuri­syyt ovat, ja miten voisimme niihin vaikut­taa.

Ilmas­ton­muu­tok­sen sosi­aa­li­sista ja poliit­ti­sista vaiku­tuk­sista puhu­taan liian vähän. Lähi-idässä ja Afri­kassa on jo tapah­tu­ma­ket­juja, joissa poik­keuk­sel­li­sen pitkät kuivat kaudet vievät ensin elan­non vilje­li­jöiltä, johta­vat muut­to­liik­kee­seen maan sisällä, työt­tö­myy­teen ja niuk­kuu­teen, levot­to­muu­teen, konflik­tei­hin ja lopulta jopa sisäl­lis­so­taan. Ääri­liik­keet ovat herkästi paikalla vauh­dit­ta­massa yhteen­ot­toja ja täyt­tä­mässä poliit­ti­sen tyhjiön.

Ilmas­ton­muu­tok­sen ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­set Suomelle tule­vat merkit­se­mään esimer­kiksi satei­den lisään­ty­mistä, havu­met­sä­vyö­hyk­keen vetäy­ty­mistä ja bore­aa­li­sen luon­non ja lajis­ton muutosta. Monelle luon­nosta elin­kei­nonsa saavalle ne tuovat toki meil­lä­kin muutok­sen.

Meidän tulisi kuiten­kin ottaa huomioon myös ilmas­ton­muu­tok­sen sosi­aa­li­set ja poliit­ti­set vaiku­tuk­set ymmär­tääk­semme, mitä ilmas­ton­muu­tos meille suoma­lai­sille todella tarkoit­taa.

Ilmas­ton hallit­se­ma­ton lämpe­ne­mi­nen tulee muut­ta­maan turval­li­suus­ti­lan­net­tamme radi­kaa­listi. Meren­pin­nan nousu ja äärim­mäi­nen kuivuus muut­tai­si­vat suuria osia maapal­losta elin­kel­vot­to­miksi. Ilmas­to­pa­ko­lais­ten virta tulisi olemaan valta­vasti suurem­paa kuin mitä nyt on nähty.

Muut­to­lii­kettä hilli­tään parhai­ten luomalla tule­vai­suu­den­nä­ky­miä sinne, missä niitä ei nyt ole. Se tarkoit­taa koulu­tusta ja osaa­mi­sen vien­tiä, tukea paikal­li­selle yritys­toi­min­nalle ja inves­toin­tien teke­mi­seen, työpaik­ko­jen luomista, suku­puol­ten tasa-arvon edis­tä­mistä, demo­kra­tia­työtä ja krii­sin­hal­lin­taa.

Meitä jokaista tarvi­taan myös kanta­maan vastuuta maapal­lon elin­kel­poi­suu­desta. Kestä­villä kulu­tus­va­lin­noilla voimme vähen­tää hiili­ja­lan­jäl­keämme ja myös kannus­taa kolman­sia maita otta­maan käyt­töön tuotan­to­ta­poja, jotka huomioi­vat ympä­ris­tön ja ovat sosi­aa­li­sesti vastuul­li­sia.

Kaik­ki­aan meidän on sopeu­dut­tava ajatuk­seen, että maailma on vuonna 2050 hyvin erilai­nen paikka. Aina­kaan se ei ole vähem­män kansain­vä­li­nen kuin se on nyt.

Maija Uusi-Oukari
VTM, Kokoo­muk­sen ympä­ris­tö­po­li­tii­kan verkos­ton puheen­joh­taja

Lisää sisältöä samassa kategoriassa